Hemmolla tulee kohta 30 vuotta täyteen

0 Julkaisija - 14.8.2017 - Karelia

Vahtimestari Hemmo Luukkaisella on pitkä ura takana Karelia-ammattikorkeakoulun ja sitä edeltävien oppilaitosten palveluksessa. Hän aloitti työt 2. joulukuuta 1987 silloisessa terveydenhuolto-oppilaitoksessa Tikkarinteellä. Hemmon tehtävänimike oli aluksi vahtimestarin apulainen.  Silloin elettiin rehtori Pirkko Variksen aikaa. Terveydenhuolto-oppilaitoksen opetusta järjestettiin tuohon aikaan eri puolella kaupunkia. Tikkarinteellä olivat käytössä A-, B-, C- ja D-talot. Siihen aikaan B-tornitalo toimi terveydenhuolto-oppilaitoksen oppilasasuntona.

Koulujen nimet ja taustaorganisaatiot ovat vuosien varrella vaihtuneet moneen kertaan, samoin ovat vaihtuneet Hemmon esimiehet. Vahtimestaria on kuitenkin aina tarvittu, jotta oppilaitoksen arki sujuisi ja posti kulkisi paikasta toiseen.

Vahtimestarin ja talonmiehen töitä

Aluksi Hemmon työstä puolet oli vahtimestarin apulaisen työtä ja puolet talonmiehen apulaisen työtä. Kesällä hoidettiin piha-alueita: nurmikot leikattiin, kukkapenkit hoidettiin ja pensaat leikattiin. Ruusuntaimetkin hankittiin ja istutettiin.

– Syksyllä haravoitiin lehdet ja keväällä haravoitiin pihat. Talvella talonmiehen apulainen teki lumityöt, käsin kolalla kolattiin ja lapioitiin. Ei ollut silloin vielä koneita apuna.

– Farmari-Ladalla suhattiin pitkin kaupunkia. Farmari-Ladalla kulkivat posti ja opetuksessa tarvittavat välineet kuten ensiapunuket ympäri kaupunkia. 80-luvun lopulla VHS-videonauhurit edustivat uusinta tekniikka myös opetuksessa. Vahtimestaria tarvittiin avustamaan opettajia videonauhurin käytössä varsin paljon, jopa play-nappia painamaan.

Ei kahta samanlaista työpäivää – kiitos lämmittää mieltä

Hemmon työ on muuttunut varsin paljon vuosien varrella. Asiakaspalvelu Tikkarinteen kampuksen  infopisteessä on tullut entistä tärkeämmäksi. Uusi, tietotekniikkaa hyödyntävä talotekniikka on vaatinut paljon perehtymistä. Vahtimestari ajastaa mm. sähkölukot, jotta ovet avautuvat ja sulkeutuvat oikeaan aikaan. Työkaverit ovat vaihtuneet moneen kertaan, ja väkikin on vähentynyt. Vahtimestarin apuna on ollut tämän vuoden alusta lähtien myös kampusemäntä.

– Parasta vahtimestarin työssä on se, ettei ole kahta samanlaista työpäivää. Ja kiitoshan lämmittää aina!

Teksti: Kari Tiainen