Kim Wrange
Karelia 25 vuotta studia generalia -juhlaluentoni otsikkona oli ”Näyteikkuna tulevaisuudentutkimukseen”. Tässä artikkelissa käsittelen luentoni valittuja osioita lyhyesti.
Miksi ylipäätään tutkia tulevaisuutta?
Ontologisesti ajateltuna ainoa todellisuutemme on nykyhetkessä. Eilinen on jo tapahtunut, eikä tulevaisuutta vielä faktisesti ole olemassa. Tulevaisuuteen ei-vielä-olevaisena, mutta melkoisella varmuudella tapahtuvana, liittyy aina epävarmuutta. Asiat eivät välttämättä tapahdu kuten oletetaan tai kuten ne ovat aina ennenkin tapahtuneet. Tulevaisuuteen liittyy mahdollisuuksia ja uhkia, jatkuvuuksia sekä epäjatkuvuuksia. Harva olisi uskonut vielä ennen USA:n presidentinvaaleja, että Donald Trump tullaan valitsemaan maan hallitsijaksi. Näin kuitenkin tapahtui, mutta syiden erittelyyn ei tässä puututa sen enempää.
Tulevaisuutta kannattaa tutkia ja sitä kannattaa pyrkiä ymmärtämään tulevaisuuteen liittyvien epävarmuuksien takia. Toinen syy tutkia tulevaisuutta voi olla puhdas halu ymmärtää muuttuvaa maailmaa ja omia mahdollisuuksia siinä. Tulevaisuusajattelulla voidaankin nähdä olevan myös arvoa sinänsä. Tulevaisuuteen liittyy lisäksi eettisiä kysymyksiä siitä, millaisen paikan teemme maailmasta nykypäivän valinnoillamme tulevaisuuden sukupolville. Tulevaisuus on kuin meille annettu tehtävä. Se on samaan aikaan substantiivi ja verbi samassa sanassa.
Mitä tulevaisuudentutkimus on?
Tulevaisuudentutkimuksella tarkoitetaan nykyhetken tutkimista tulevaisuuden näkökulmasta. Empiirisen aineiston muodostavat tällöin tilastot, aikasarjat, asiantuntija-aineistot, kyselyt ja haastattelut. Tyypillistä tulevaisuudentutkimukselle on laaja-alainen ja monitieteinen ote ja tulevaisuuden hahmottaminen useimmiten useina vaihtoehtoina yhden ennusteen sijasta. Tulevaisuudentutkimus ei ole erityinen tieteenala, mutta se on tieteellinen tutkimusala, jolla voidaan soveltaa yleisiä tieteellisyyden kriteerejä. Alan perusluonteeseen kuuluu välineellisyys: Tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja hahmotetaan ja arvioidaan, jotta niiden avulla tehtäisiin hyviä päätöksiä nykyhetkessä. Sen sijaan todella toteutuvan Tulevaisuuden paljastaminen ei ole yleensä tavoitteena. Moni ei usko sen olevan edes mahdollista, mm. koska tulevaisuudesta esitetyt skenaariot vaikuttavat todella toteutuvaan kehitykseen. (Mannermaa 1999, 18-21.)
Miten tutkia tulevaisuutta?
Miten sitten voidaan tutkia sellaista, mitä ei vielä ole olemassa? Yksi tapa on suhteuttaa todennäköistä tulevaisuutta nykyhetkeen parhaimman tiedon valossa. Tätä voidaan tehdä esim. PESTE-analyysin avulla, jossa tulevaisuutta pohditaan nykyhetken poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten, teknologisten ja ekologisten tapahtumien ja muutosvoimien kautta.
Tulevaisuudentutkimuksessa on erotettavissa kolme paradigmaa: deskriptiivinen, skenaarioperustainen ja evolutionaarinen. Karkeasti ottaen deskriptiivisellä tutkimuksella pyrkii tekemään tulevaisuuteen suuntautuvia aikasarjaennusteita. Skenaarioperustaisella tutkimuksella haetaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden tapahtumakulkuja ja evolutionaarisella tutkimuksella tutkitaan sellaisia yksittäisiä muutoksia, jotka voivat olla uusien mittavienkin kehityspolkujen synnyttäjiä.
Tulevaisuuden tutkimuksessa on käytössä lukuisia menetelmiä ja työkaluja, jotka perustuvat pääsääntöisesti osallistavaan työskentelyyn. Näitä ovat esimerkiksi tulevaisuusstudiot, arvoketjuanalyysi, skenaariotyöskentely, tulevaisuustaulukot, megatrendianalyysi, heikot signaalit, TopTen-listat, tulevaisuusbarometrit ja argumentoiva Delfi-tekniikka. (Kts. esim. Hiltunen 2012.)
Summa summarum
Tulevaisuudentutkimus ei ole tulevaisuuden ennustamista ja monesti tulevaisuuden suhteen voi todeta, että mitä enemmän on varma jostakin, sitä enempää ei voi olla väärässä. Tulevaisuutta voi silti tutkia ja se on tarpeellinen johtamisen ja kehittämisen prosessityökalu.
Tekemällä tulevaisuuden tutkimusta vaikkapa osana oman organisaation strategiatyötä, voidaan laatia parempia strategioita, jotka eivät ole niin joustamattomia kuin perinteiset strategiat. Lisäksi tulevaisuutta tutkimalla saadaan katse nostettua edes hetkeksi horisonttiviivan yläpuolelle pois omasta lähipiiristä. Näin saadaan hyvää perspektiiviä myös omaan nykyhetken työskentelyyn ja voidaan tehdä tarvittavia muutoksia jo tänään. Kuten todettua, tulevaisuus on tehtävä – se on yhtä aikaa substantiivi ja verbi.
Kirjallisuutta
Hiltunen, Elina. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Talentum.
Mannermaa, Mika. 1999. Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä. WSOY.
Kim Wrange, yliopettaja
Karelia-ammattikorkeakoulu
