Hyvä ammattikorkeakoulun rehtori, ammattikorkeakouluyhteisön nykyiset ja entiset jäsenet ja ystävät, hyvä juhlaväki!
Suomessa on aina uskottu koulutuksen merkitykseen. Eikä turhaan. Suomen menestystarina pienestä pohjoisesta, luonnonrikkauksiltaan köyhästä ja sodan kokeneesta maasta vauraaksi hyvinvointivaltioksi ja kansainväliseksi osaajaksi on perustunut koulutukseen panostamiseen.
Elinkeinoelämä koki 1980-luvun lopulla, ettei ammattikoulutus pysynyt nopeasti muuttuneen tuotantorakenteen vauhdissa. Se ei saanut työelämään riittävän joustavia, uusiin tilanteisiin sopeutuvia, itsenäiseen työhön kykeneviä ja monitaitoisia työntekijöitä. Olikin luonnollista, että ratkaisua lähdettiin etsimään koulutuksesta. Tarvittiin uudenlaista korkeamman tason koulutusta, joka olisi riittävän käytännönläheistä vastaamaan elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin. Näin syntyivät ammattikorkeakoulut.
Pohjois-Karjalassa ammattikorkeakoulutoiminta alkoi ensimmäisten joukoissa. Ensin kokeiluna 1992 ja sitten vakituisena toimintana 1996.
Työelämäläheisyys on edelleen ammattikorkeakoulujen toiminnan perusta. Koulutus-, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta tehdään työelämän tarpeita ajatellen, yhteistyössä alueen yritysten ja muiden työnantajien kanssa.
Toinen perusta ammattikorkeakoulujen toiminnalle on alueellisuus. Vaikka koulutus on yhä kansainvälisempää, ratkaisuja etsitään globaaleihinkin haasteisiin, kumppaneita on eri puolilla maailmaa ja opiskelija- ja opettajakuntakin kansainvälistyy vauhdilla, on ammattikorkeakoulun keskiössä oman alueen menestymisen vahvistaminen. Karelia ammattikorkeakoulun rooli Pohjois-Karjalan elinvoimaisuuden lisääjänä on merkittävä.
Ammattikorkeakoulun tehtäväksi onkin lakiin kirjattu korkeakoulutuksen rinnalle myös työelämän ja aluekehityksen edistäminen. Tälläkin viikolla olen jo kahdesti törmännyt esimerkkeihin, miten Karelian ammattikorkeakoulu tekee tätä tehtäväänsä käytännössä. Maanantaina vieraillessani ilomantsilaisessa yrityksessä ja eilen käydessäni tutustumassa Liperin varhaiskasvatukseen. Molemmilla kerroilla keskustelun lomassa selvisi, kuinka he yhdessä Karelian kanssa kehittävät omaa toimintaansa.
Hyvä juhlaväki,
Elämme muutoksen aikaa. Megatrendit kuten digitalisaatio, globalisaatio, väestörakenteen muutos, kaupungistuminen ja ilmastonmuutos tulevat vaikuttamaan niin työelämään kuin arkeemme muutoinkin. Vaikka olemme tunnistaneet nämä muutokset jo kauan sitten, emme ole vieläkään valmistautuneet niihin kunnolla. Meille uhkaa käydä kuten syksyisin autoilijoille, jotka joka vuosi yllättyvät talven tulosta.
Suomalainen biotekniikan tohtori Lauri Reuter kirjoitti blogissaan tämän kesäisistä kokemuksistaan kansainvälisestä Global Solutions -ohjelmasta. Ohjelma kokosi Piilaaksoon lähes sata eri alojen huippua eri puolilta maailmaa ratkomaan ihmiskunnan suurimpia haasteita. Reuterin viesti oli, että juuri nyt, enemmän kuin koskaan ennen, on tärkeä nähdä horisontin taakse, ennakoida teknologian kehitystä ja ohjata sitä oikeaan suuntaan.
Reuter nosti esille, kuinka vain harva ymmärtää ilmastonmuutoksen todellisuuden vakavuuden. Muutoksen nopeus ja seurausten mittakaava ovat paljon suurempia kuin yleisesti käsitetään. Kyse ei ole enää ehkäisemisestä vaan valmistautumisesta ja selviytymisestä. Tarvitaan parempaa teknologiaa ja radikaalisti nykyistä määrätietoisempia toimia.
Toinen havainto oli teknologian muutosnopeuden jatkuva kiihtyminen. Jokainen askel eteenpäin nopeuttaa seuraavaa. Kiihtyvää liikettä on vaikea hahmottaa. Ensin ei tunnu tapahtuvan juuri mitään – sitten kaikki tuntuu tapahtuvan kerralla. Nopeasti kehittyvät teknologiat ja digitalisaatio myös ravistelevat valta-asemia, totutut rooli sekoittuvat. Yksittäiset ihmiset voivat ottaa yritysten roolin, yritykset ottavat rooleja, jotka ennen kuuluivat valtiolle.
Tekoälyn kehittyminen tulee muuttamaan merkittävästi tulevaisuutta. Koneet ovat monessa mielessä jo nyt suorituskyvyltään ylivoimaisia ihmisaivoihin verrattuna. Tekoäly voi seuloa nopeasti valtavia määriä tietoja. Parhaaseen tulokseen päästään, kun yhdistetään tekoäly ja ihminen. Reuter ennakoikin ihmisen ja tekoälyn sulautuvan toisiinsa saumattomasti ja huomaamattomasti. Tulevaisuuden ihmisen hän arvioi biologisten aivojen ja sähköisen palvelimen hybridiksi.
Teknologian kehitys luo paljon mahdollisuuksia, mutta samalla se voi tuntua pelottavalta. Teknologia itsestään ei myöskään riitä, se tarvitsee ohjausta. Ihmisten onkin otettava vastuu siitä, miten teknologiaa käytetään ja ohjattava sitä oikeaan suuntaan.
Hyvä juhlaväki,
Edellä mainituilla muutoksilla on valtava merkitys työelämään. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käsitteli alkukesässä julkaistussa selonteossaan työn murrosta. Ensimmäisenä huomionaan se toteaa, että ei ole kyse nopeasta siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen vaan pitkään jatkuvasta murroksesta kohti entistä moninaisempaa ja monipuolisempaa työn maailmaa.
Megatrendien ohella työn murroksen ytimessä ovat automaatio, robotit ja tekoäly sekä jakamis- ja alustatalouden kehitys. Ne muuttavat työvoimaa, työn sisältöä ja ennen kaikkea työnantaja-työntekijä -suhdetta. Myös ansaintalogiikat ja työn rahoitus kokevat muutoksia. Älykäs robotisaatio ja automaatio muuttavat työn synnyttämää lisäarvoa pääomavaltaiseksi.
Perinteinen työn ja toimeentulon yhteys kyseenalaistuu, työtä ja työmarkkinoita uhkaa eriarvoistuminen, osallisuus palkkatyön kautta vähenee, yksikön roolit niin työelämässä kuin kuluttajana muuttuvat ja rajat hämärtyvät.
Tämä kaikki tulee merkitsemään suuria muutoksia ei ainoastaan työn sisällössä vaan koko yhteiskunnassamme. Ne vaikuttavat niin veropohjaan, sosiaaliturvajärjestelmään kuin työmarkkinoiden luonteeseen.
Tulevaisuusselontekoon on tulossa vuoden päästä toinen osio, jossa etsitään yhteiskunnan ratkaisuja työnmurrokseen vastaamiseen. Mutta jo selonteon ensimmäisessä osiossa pohditaan osaamisen muutosta. Sillä aivan kuten aiemminkin historiassa, osaaminen, koulutus ja uuden oppiminen ovat tärkein keino murroksesta selviämiselle.
Selonteko toteaa, että kun perinteiset rakenteet, organisaatiot ja toimintamallit niin töissä kuin koulussa murtuvat, avainasemaan nousee kyky hallita muutosta sekä omaa toimintaa ja osaamista siinä. Vuorovaikutusosaaminen, uuden oppiminen, joustavuus, uteliaisuus, kriittinen ajattelu, kansainvälisyyttä tukevat taidot ja itsensä johtaminen ovat niitä taitoja, joita ihminen tarvitsee pärjätäkseen monimutkaisessa, verkostomaisessa ja alati muuttuvassa toimintaympäristössä.
Teknologia tulee entistä vahvemmin myös aloille, jossa toimitaan ihmisten kesken. Yhteistyötä ja vuorovaikutustaitoja ei tulevaisuudessa siis tarvita vain ihmisten välille, vaan myös ihmisten ja koneiden välille. Verkostoissa toimiminen ja yhteisöiden rakentaminen tulevat entistä tärkeämmiksi taidoiksi.
Selonteossa pohditaan myös, jäävätkö substanssitiedot ja jonkun alan syvällinen osaaminen tulevaisuudessa ajattelu- ja vuorovaikutustaitojen jalkoihin? Eivät jää. Teknologian kehitys, ongelmien ratkaisu, innovointi ja uuden liiketoiminnan luominen, menneiden ja tulevien aikojen tulkinta tai ihmisen ja maailmankaikkeuden salaisuuksien selvittäminen edellyttävät edelleen syvällistä perehtymistä ja oppineisuutta. Tarve yhä hienojakoisemmalle ammattitaidolle ei katoa.
On selvää, että osaamista ei voi enää hankkia yhdellä kertaa vaan se vaatii jatkuvaa päivittämistä. Opiskelu tulee enenevässä määrin osaksi työtä ja pirstoutuu pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Tarvitaan nykyistä joustavampaa ja yksilöllisiä opiskelupolkuja mahdollistavaa koulutusta sekä työssä oppimisen tunnustamista. Koulutusta on tarjottava aktiivisesti läpi koko ihmisen elämän ja ihmisten mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen on turvattava.
Ammattikorkeakoulut syntyivät vastaamaan työelämän muutokseen 25 vuotta sitten. Nyt ammattikorkeakoulujen suuri haaste on pystyä vastaamaan käynnissä olevaan työn murrokseen. Tämä vaatii muutoksia niin koulutuksen sisältöihin kuin toteuttamistapoihin.
Hyvä juhlaväki,
Karelia ammattikorkeakoulu ei ole ensimmäistä kertaa haasteiden edessä. Olen itse ollut mukana ammattikorkeakoulun hallinnossa vuodesta 2005 viime kevääseen saakka – ensin Joensuun kaupungin omistaman liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä, sitten osakeyhtiön hallituksen jäsenenä. Oikeastaan koko tämä aika on ollut yhdestä muutoksesta toiseen kulkemista. Jatkuvasta muutoksesta on tullut uusi normaali.
Rajut rahoituksen leikkaukset ovat pakottaneet etsimään uudenlaisia ratkaisuja, muuttamaan organisaatiota, vahvistamaan yhteistyötä, luomaan erilaisia kumppanuuksia sekä myös karsimaan ja supistamaan toimintoja. Edessä oleva työn murroksen haasteeseen vastaaminen ei ole sen helpompaa. Aivan kuten aiemminkin historiassa, koulutukseen panostaminen on paras vastaus tulevaisuuden haasteeseen. Valtion tulee varmistaa koulutuksen riittävä rahoitus.
25-vuotisen historiansa aikana Karelia ammattikorkeakoulu ja sitä edeltänyt Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu on aina ollut edelläkävijöiden joukossa. Se on aina itse aktiivisesti etsinyt ratkaisuja edessä oleviin haasteisiin eikä ole jäänyt odottamaan valtiovallan käskyjä. Kun Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu aloitti vuonna 1992, yksi sen arvoista oli edelläkävijyys. Tuo sama arvo löytyy myös nykyisen Karelian voimassaolevasta strategiasta.
Edelläkävijyyttä on ammattikorkeakoulun 25 vuoden taipaleella eletty todeksi moneen kertaan. Se on mahdollistanut ratkaisujen luomisen omista lähtökohdista, jolloin niihin sitoutuminenkin on ollut helpompaa. Valitettavasti edelläkävijyyttä ei ole valtion taholta juurikaan palkittu.
Samalla edelläkävijän otteella tulee Karelia ammattikorkeakoulun vastata myös nyt edessä olevaan työn murroksen tuomaan haasteeseen. Vain niin pystymme takaamaan suomalaisten korkean osaamistason ja pärjäämisen globaalissa maailmassa sekä varmistamaan Pohjois-Karjalan menestymisen tulevaisuudessa.
Krista Mikkonen
Puhe on pidetty Karelia-ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaisissa 24.8.2017
