Havainnollista lisätietoa tilastokartoista -tosin englanniksi- saat  UNECE:n sivuilta

1. Yleistys ja yksinkertaistus

Paikkatiedon  visualisointi yhdistämällä se karttapohjaan on eräs paikkatietojärjestelmien perustoimintoja. Ominaisuustiedon havainnollinen esittäminen karttapohjalla on kuitenkin vaativaa. Informatiivisen, ymmärrettävän ja esteettisesti miellyttävän teemakartan tuottaminen vaatiikin huolellista perehtymistä ominaisuustietoon, sen alueelliseen jakautumiseen ja toisaalta kartan käyttäjän kiinnostuksen kohteisiin. 

Havainnollisen ja ilmiön alueellisen vaihtelun yhdellä silmäyksellä esittävän kartan luominen vaatii aina yleistämistä ja havaintoaineiston luokittelua. Yksittäisten havaintoarvojen pyöristäminen tai jopa hylkääminen voi olla joskus tarpeellista. Toisaalta yleistys ja yksinkertaistus voi hävittää katsojan kannalta kiinnostavaa tietoa havaintoaineiston heikosta alueellisesta vaihtelusta.

Yksinkertaistus ja yleistys toimii sekä ominaisuustiedon luokittelussa että kartan alueiden valinnassa. Esimerkiksi kansantulon alueellista jakaumaa kuvaava kartta näyttää varsin erilaiselta riippuen siitä, valitaanko aluejaoksi nykyiset suurläänit vai vanhan lääninjaon mukaiset maakunnat. 

2. Vaihtelun esittämiskeinot

Ilmiön alueellista jakaumaa voidaan kuvata kartalla:

• Pintakuviolla l. rasteroinnilla

• Harmaasävyillä

• Värillä

• Värin intensiteetillä

Keinon valintaan vaikuttaa aineiston käyttötapa ja tulostusmetodi. Esimerkiksi väreillä toteutettu teemakartta saattaa olla mahdoton tulkita mustavalkotulosteena. Toisaalta kuvaruudulla katseltava kartta on yleensä epäselvä, mikäli teemoitus on toteutettu rasteroimalla. 

Seuraavissa kuvissa on samasta metsikkökuvioaineistosta luotu kolme teemakarttaa, joissa luokkien määrä on erilainen (3-15). Teemakartoilla pyritään havainnollistamaan runkopuuston tilavuutta metsikkökuvioilla. 

Vasemmanpuoleisessa kartassa on liikaa luokkia, eikä luokkien väritys ole looginen. Keskimmäinen kartta on parempi, mutta väritys on edelleen epälooginen eikä luokkien lukumäärä (3) ole todennäköisesti riittävä. Oikeanpuoleisessa kartassa värit ja luokkien lukumäärä ovat oikeassa suhteessa.

3. Jatkuva pinta

Suurin osa tilasto- tai ominaisuustiedon havainnollistamiseksi luoduista kartoista käyttää ainoastaan 3-5 luokkaa. Mikäli luokkien lukumäärä on suurempi kuin 7, laskee kartan havainnollisuus merkittävästi. Kun  halutaan esittää ilmiön asteettaista muuttumista, saattaa ns. jatkuvaa pintaa kuvaava kartta olla em. koropleettikarttoja parempi vaihtoehto.

Tässä kuvassa on lähtöaineisto sama kuin sivun oikean yläkulman koropleettikartassa. Kuntakohtaisesta aineistosta on nyt muodostettu interpoloimalla jatkuva pinta, jonka väri kuvaa tulojen jakautumista. Tällainen kartta kuvaa etenkin luonnonilmiöiden jatkuvaa muutosta edellisiä teemakarttoja realistisemmin, mutta vaatii ilmeisesti suurempaa tulostuskokoa säilyttääkseen havainnollisuutensa.

4. Luokkarajat

Luokkarajojen oikea valinta vaikuttaa myös ratkaisevasti siihen, mitä teemakartta ilmaisee katsojalle. Paikkatieto-ohjelmat tarjoavat harvoin oletuksena kovinkaan järkeviä luokkarajoja; teemakartan laatijan tuleekin tutustua aineistonsa jakaumaan ja kartan käyttäjien tarpeisiin ennen luokituksen valintaa. 

Tilastoaineiston histogrammi ilmaisee usein havainnollisesti jakauman painopisteet ja mielenkiintoisen alueen. Usein jakaumasta voi leikata pois ainoastaan yksittäisiä havaintoja sisältävät ääripäät, jotta tärkeimmän vaihteluvälin havainnollistaminen onnistuisi paremmin. Tasavälisten luokkien käyttö saattaa myös johtaa havainnollisuuden kannalta huonoihin ratkaisuihin.  

Tavallisimpia metodeja luokkarajojen valitsemiseksi ovat:

• Tasaväliset luokat

• Sama määrä havaintoja joka luokkaan

• Kvantiilit

• Aritmeettiset tai geometriset sarjat

• Keskihajonta-askeleet

Vaikka tilastoaineisto yleensä luokitellaankin visualisointia varten, on varottava hävittämästä alkuperäisaineistoa. Eräs paikkatieto-ohjelmistojen vahvuuksistahan on kyky tuottaa erilaisia visualisointeja ja analyysejä eri käyttäjäryhmille lähes reaaliaikaisesti.   

• Paikkatiedon laatu

• Takaisin perusteiden etusivulle

Kuvassa on esitetty Suomen kuntien verotettavat tulot henkeä kohti vuonna 2000. Koropleettikartassa on 5 luokkaa. Selityksittäkin kuva havainnollistaa tulojen alueellista jakautumista yhdellä silmäyksellä (Tietojen lähde Tilastokeskuksen WWW-sivut, pohjakartta MapInfon esimerkkiaineistosta).

Värityksellä vaikutetaan myös viestiin. Vertaa kuvaa isompaan kuvaan tekstissä. Tulojen alueellinen jakautuminen vaikuttaa nyt huomattavasti epätasaisemmalta. Aineisto on sama, ainoastaan sävyjakaumaa on vaihdettu.