Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset vahvemmin osaksi uraohjausta

Kirsi Autio

Keskustelu työstä ja urasta keskittyy pitkälti yksilön pyrkimyksiin, omaan tavoitteen asetteluun, osaamisen tunnistamiseen ja sen kehittämiseen sekä joustavuuteen työmarkkinoilla. Yksilö näyttäytyy alati muuttuvana ja muunneltavana yksikkönä ja pärjääminen työelämässä näyttäytyy omista ponnisteluista riippuvana. Ohjaustoimenpiteissä vahvistetaan itsetuntemusta, osaamisen näkyväksi tekemistä, omien tavoitteiden asettamista ja uskallusta unelmoida.

Ja kuitenkin, samaan aikaan, kaikkeen tekemiseemme vaikuttaa painovoima, maantieteellinen sijaintimme, sosiaaliset suhteet ja yhteiskunnalliset rakenteet, joihin toimintamme suhteutuu. Maailma on epäoikeudenmukainen ja jokainen meistä tietää sen. Ja kuitenkin ostamme kaiken sen puheen oman onnen ja uran rakentamisesta, joka meille tässä ajassa myydään.

Vai ostammeko? Uraohjauksen teoriaan ja käytäntöön kriittisesti suhtautuvassa pohjoismaisessa tutkijaverkostossa NoRNetissa (Transition, Careers and Guidance Nordic Research Network) tehdään muutostyötä uraohjauksen teoreettisen paradigman muuttamiseksi. Toimija ei pysty toimimaan ilman suhdetta ympäristöönsä, jossa toimijuus todentuu. Maailman epäoikeudenmukaisuus on läsnä toimissamme ja valinnoissamme. Toiset meistä ovat onnekkaampia kuin toiset. Tämä ei kiistä itse asetettujen tavoitteiden, pyrkimysten ja yksilön osaamisen merkitystä. Mutta meidän tulisi ohjauksen ammattilaisina tunnistaa toimintaan vaikuttavat lähtökohdat ja edellytykset. Eikä vain tunnistaa. Ohjaustoimijat ovat agentteja siinä missä muutkin. Edustamme ”olosuhteita” ja rakenteita toimiessamme kukin omasta organisatorisesta yksiköstämme käsin. Kuinka suuri osa ohjaustyötä on yksilöiden omien urapolkujen edistämistä, kuinka suuri osa epäkohtien tunnistamista mahdollisuuksien tasa-arvossa, niiden näkyväksi tekemistä ja niihin puuttumista?

NoRNet-verkosto järjesti tutkijakonferenssin Critical perspectives on agency and social justice in transitions and career development 23.-24.10.2019 Kööpenhaminassa. Konferenssin alkusanat lausunut professori Rie Thomsen (2019) kiteytti verkoston muutostehtävän keskeiset neljä ”co”-ta

  • context: ura ja uraohjaus tapahtuu aina jossakin kontekstissa
  • community: yhteisö nähdään merkityksellisenä resurssina uraohjaukselle
  • co-construction; asiantuntevan ja ammatillisen lähestymistavan yhteinen rakentaminen uraohjaukseen
  • collaboration: tavoitteena on se, että uraohjauksen kehittäminen tapahtuu poliittisten tavoitteiden, tutkimuksen ja käytäntöjen välisessä yhteistyössä pohjoismaiden välillä

Professori Rie Thomsen Aarhusin yliopistosta avaamassa tutkijakonferenssia.

 

Uraohjauksen kritiikki ja viisi tienviittaa uuteen ymmärrykseen

Konferenssin yhtenä pääpuhujana esiintynyt Tristram Hooley (2019a) suhtautuu uraohjauksen nykykieleen ja teoriaperustaan kriittisesti. Hänen mukaansa uraohjaus ponnistaa vahvasti psykologisesta viitekehyksestä ja sen yksilöön keskittyvä tulokulma kytkee uraohjauksen toimintalogiikat vahvasti uusliberalistiseen kehykseen. Uusliberalismi on tätä aikaa ja maailman näkemisen tapaa muokkaava ja hallitseva käsittämisen tapa. Se tapahtuu sekä rakenteissa että tulee näkyväksi toimintaamme ohjaavana sisäisenä logiikkana, mikä näkyy mm. jatkuvana itsensä kehittämisen pyrkimyksenä ja yksilöllisyyden korostamisena. Tästä logiikasta käsin yksilön osaaminen, ketteryys ja muuntautumiskyky näyttäytyvät ratkaisevina työelämässä pärjäämisen edellytyksinä. Kiteytetysti uusliberastinen diskurssi sitoo ongelman ja ratkaisun yksilöön.

Julkisessa keskustelussa ura nähdään usein yksilöstä riippuvana suorituksena, jossa tulisi tavoitella aina seuraavaa askelta. Vastapuhetta tälle urakäsitykselle toki on paljon ja ammattilaiset ymmärtävät uran laaja-alaisemmin muuhunkin kuin palkkatyöhön viittaavana työnä. Laaja-alaisesti ura tarkoittaa oppimista ja merkityksellistä työskentelemistä jonkin asian eteen, oli kyse sitten vapaa-ajasta tai palkkatyöstä. Kuitenkin nykykäsitys on ongelmallinen Hooleyn mukaan sen takia, että ura ei näyttäydy demokraattisena käsitteenä. Se, miten puhumme urasta ei näyttäydy tunnistettavana kaikille ihmisille. Hooleyn kritiikki kohdistuu erityisesti seikkaan, että yksilön on oltava dynaaminen ja muutettava toimintaansa suhteessa ympäristöön, mutta maailman epäoikeudenmukaisuus otetaan ikään kuin annettuna asiantilana. Useimmat urateoriat eivät ole kiinnostuneita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisestä ja havaitun epäoikeudenmukaisuuden muuttamisesta. (Hooley 2019a.)

Mitä sitten tulisi muuttaa? Kriittinen näkökulma uraohjaukseen asettaa keskiöön sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sen määrittäminen eivät ole yksiselitteisiä käsitteitä ja jäivät tarkempaa määritystä vaille myös Hooleyn kritiikissä. Hän korostaa, että uskon valamisen ohella ohjauksessa tulee tehdä tilaa sille, mitä ihmiset haluavat tehdä ja tarjota edellytyksiä heille tehdä maailmasta enemmän sellainen, millaiseen maailmaan uskovat (Hooley 2019a). Tämä käsitys on samansuuntainen kuin esimerkiksi taloustieteilija Amartya Senin toimintakykyajattelusta kumpuava ajatus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Senin mukaan olennaisempaa, kuin tarkastella toteutunutta toiminta ja tekoja, on tarkastella niitä ihmisille itselleen arvokkaita ja merkityksellisiä olemisen ja tekemisen tosiasiallisia mahdollisuuksia, joita yksilöllä on. Näissä todellisissa ja ihmisille merkityksellisissä mahdollisuuksissa erilaisissa sosiaalisissa ja ajallisissa konteksteissa piilevät erot oikeudenmukaisuuden toteutumisessa toimjuudessa. (Sen 2010; Autio 2019)

Omassa tutkielmassani päädyin johtopäätökseen, että autonominen toimijuus ei ole ristiriidassa relationaalisen, muista ihmisistä ja olosuhteista rakentuvan toimijuuden kanssa. Päinvastoin, vahvan autonomisen toimijuuden kehittymistä usein edesauttaa muiden ihmisten tuki. (Autio 2019) Hooley kiinnittää huomion siihen, miten urat eivät ole yksilön henkilökohtaisia projekteja, vaan rakentuvat kollektiivisesti. Osaamisemme ei määrity tyhjiössä. Teoillamme ei ole painoarvoa ilman muita ihmisiä tai kontekstia, jossa toimimme.

Tristram Hooleyn viisi tienviittaa uraohjaukseen. 22.10.2019 konferenssiesitys.

Hooley tarjosi kuulijoille uraohjauksen viisi tienviittaa, joiden mukaan uraohjauksen tulisi

  • rakentaa kriittistä tietoisuutta, mikä auttaa tunnistamaan yksilölliset ja rakenteelliset strategiat uran rakentamisessa
  • nimetä sortavat tekijät eli tunnistaa vallankäyttäjät eli ne ketkä hyötyvät nykyisestä asiantilasta ja miten omat kokemukset linkittyvät laajempiin sosiaalisiin rakenteisiin. Esimerkiksi se, ettei maahanmuuttajataustainen henkilö saa vastausta työhakemukseensa ei välttämättä liity häneen, vaan voi olla ilmentymä rakenteellisesta rasismista eli vierasperäisten työnhakijoiden syrjinnästä työmarkkinoilla.
  • Tunnistaa ja kyseenalaistaa se, mikä näyttäytyy normaalina ja tutkia normaaleina pidettyjä asioita ja käsityksiä ohjattavien kanssa. Jonkin asian normaalina pitäminen ei sinänsä ole hyvä tai huono asia, mutta sen tiedostaminen, miksi asiaa pitää normaalina, voi avata uusia mahdollisuuksia nähdä asioita.
  • rohkaista ihmisiä työskentelemään ja toimimaan yhdessä. Liittymällä muihin pystyy paremmin vaikuttamaan myös omaan asemaansa. Verkostot ja kuulumiset eri yhteisöihin vahvistavat myös toiminnan mahdollisuuksia ja kenttiä, jotka osaltaan kytkeytyvät työllistymiseen, oppimiseen, merkitykselliseen toimintaan
  • kehittää työkaluja eri tasoilla ja viitekehyksissä toimimiseen. Ohjauksen psykologinen ja yksilöä vahvistava puoli on kritiikistä huolimatta tärkeää ja merkityksellistä. Sen lisäksi tulisi kuitenkin toimia myös lähiyhteisön työpaikkojen, yhteisöjen ja kansallisen politiikan viitekehyksissä. Uraohjaajan tulisi kokea, että voi vapaasti liikkua näiden eri tasojen välissä. (Hooley 2019a)

Lisäksi Tristram Hooley herätteli yleisöä hakemaan uraohjaukseen välineitä, joiden avulla voidaan toimia rakenteissa ja muuttaa niitä yksilöihin keskittyvän ohjaustyön rinnalla. Jos tavoitteena on mahdollistaa ihmisten itseilmaisu ja heille merkityksellisten valintojen toteutuminen, tulee ohjauksen löytää välineitä operationalisoida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teorioita ja pyrkimyksiä ohjaustoimenpiteiksi. Yhteiskunnallista muutosta ja sen välineitä on tutkittu ja tuotettu muun muassa poliittisen taloustieteen kentällä, voisiko sieltä ammentaa jotakin ohjauksen kentälle. Mikäli ohjaustyötä halutaan muuttaa käytännössä siihen suuntaan, että siinä tunnistetaan ja todennetaan toimijuuden relationaalinen ja vuorovaikutuksellinen rakentuminen suhteessa yhteiskunnan rakenteellisiin olosuhteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin, täytyy ohjaustyötä tekevien muuttaa kielioppia. Kieliopilla Hooley viittasi niihin arjen ohjauskäytänteisiin, tapoihin kysyä ja tarkastella maailmaa ohjattavien kanssa, jolla myös luodaan käsitys käsillä olevasta siirtymästä, valinnasta tai elämänvaiheesta. (Hooley 2019b)

Miksi uraohjauksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä olisi tähdellistä pohtia myös Kareliassa?

Uraohjauksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat ajankohtaisia myös Suomen itärajalla ja suhteessa korkeakouluopintoihin. Ensinnäkin, maahanmuuttajien korkeakouluopintoihin ohjauksessa työskennellään jatkuvasti yksilön elämässä tapahtuneiden suurten sosiaalisten murroskohtien parissa. Muutto uuteen maahan luo ihmisen toimijuudelle muuttuneen kontekstin, jossa hänen osaamistaan sekä kulttuurista ja sosiaalista pääomaansa arvioidaan aivan eri kriteereillä kuin aikaisemmin. Lisäksi maahan muuttaneen ihmisen sosiaaliset verkostot näyttäytyvät aivan erilaisina uudesta asuinpaikasta käsin. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat ihmiset kohtaavat aivan erilaisia rakenteellisia esteitä oman osaamisensa käyttöönotossa ja urasuunnitelmiensa edistämisessä kuin suomea äidinkielenään puhuvat henkilöt. Yhtenä SIMHE-vastuukorkeakouluna voimme osaltamme tunnistaa, tehdä näkyväksi ja olla purkamassa näitä rakenteellisia esteitä.

Toinen tärkeä näkökulma liittyy harvaanasutun alueen tarjoamiin koulutus- ja työllistymismahdollisuuksiin, joita käsiteltiin myös useammassakin puheenvuorossa NoRNetin konferenssissa. Vähäväkisten paikkakuntien nuorten valintamahdollisuudet tulevaisuutensa osalta rakentuvat hyvin eri lähtökohdista suhteessa kasvukeskusten nuoriin.

Lisäksi konferenssissa paikalla ollut Peter Plant täydensi Hooleyn ajatuksia kommentoimalla, että uraohjauksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä ei voida olla ohittamatta ympäristökysymyksiä. Maailman eriarvoistumiseen vaikuttaa yhä enemmän ilmastonmuutos ja hupenevat luonnonvarat. Tämä kehitys väistämättä vaikuttaa myös siihen, mitä asioita on merkittävää oppia ja millaisia asioita ihmisten tulee ratkoa yhdessä niin työelämässä, politiikassa, tieteessä kuin taiteessa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tätä seikkaa mekään emme voi uraohjauksessa unohtaa.

Lähteet:

Autio, K. 2019. Kerrottu toimijuus ja toimintakyvyt pakolaistaustaisten nuorten aikuisten koulutus- ja ikäsiirtymissä. Filosofinen tiedekunta, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Kasvatustiede, aikuiskasvatus ja ohjaus. Pro gradu. Itä-Suomen yliopisto.

Hooley, T. 2019a. Riding the Social Justice Wave. Presentation by Tristram Hooley to the Critical perspectives on agency and social justice in transitions and career development conference, Copenhagen, 23-24 October 2019.

Hooley, T. 2019b. Learning from political economy: using Laclau & Mouffet and Hardt & Negri in career guidance practice. Presentation to the Critical perspectives on agency and social justice in transitions and career development conference, Copenhagen, 23-24 October 2019.

Sen, A. 2010. The Idea of Justice. Penguin Books.

Thomsen, R. 2019. Critical Perspective on Agency and Social Justice In Transitions and Career Development. Opening words of the Critical perspectives on agency and social justice in transitions and career development conference, Copenhagen, 23-24 October 2019.

 

Kirsi Autio
projektiasiantuntija
Karelia-ammattikorkeakoulu