Onko Karelia-ammattikorkeakoulussa rasismia?

Kirsi Autio, Tiia Kyllönen, Hannele Niskanen, Sini-Tuuli Saaristo

Valtakunnallista rasisminvastaista viikkoa vietettiin tänä vuonna Suomessa 16. – 22.3.2020. Viikon tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja korostaa yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa. Jokainen kantaa vastuun omista asenteistaan ja valinnoistaan. Joensuussa rasisminvastaista viikkoa on vietetty vuosittain ja sen organisonnista on vastannut Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistys ja Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistys Jomoni. Karelia-ammattikorkeakoulu on vuosittain osallistunut viikkoon eri tavoin.

Tänä vuonna Karelia-ammattikorkeakoulu ja opiskelijakunta POKA toteuttivat verkkokyselyn rasismista henkilökunnalle ja opiskelijoille. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden ja henkilökunnan kohtaamaa ja havaitsemaa rasismia korkeakoulussa. Kysely toteutettiin anonyymisti ja sen tuloksia analysoitiin luottamuksellisesti.

Viikon aikana kyselyyn vastasi yhteensä 201 henkilöä. Lukumäärä vastaa noin 5 % Karelia-ammattikorkeakoulun henkilöstön ja opiskelijoiden kokonaismäärästä. Vastaajista neljä viidesosaa oli opiskelijoita, loput henkilökuntaa. Yli puolet vastaajista opiskelee tai työskentelee Tikkarinne-kampuksella. Englanninkielisen lomakkeen oli täyttänyt yksi vastaaja, muut vastasivat suomen kielellä. Kysely ei siis tavoittanut Karelia-ammattikorkeakoulun kansainvälisiä opiskelijoita.

Havaittu ja kohdattu rasismi Karelia-ammattikorkeakoulussa

83 % kyselyyn vastanneista ei ollut kohdannut/nähnyt rasismia Karelia-ammattikorkeakoulussa. Vastaavasti 9 % vastaajista oli nähnyt ja kuullut tapahtuneen rasistista käytöstä. Kaikkiaan 4 % vastaajista oli kohdannut rasismia korkeakoulussa. Mikäli henkilö oli kokenut/nähnyt rasismia tai rasistista käytöstä korkeakoulussa, pyydettiin häntä valitsemaan rasismin muoto annetuista vaihtoehdoista. Suurin osa (62 %) vastanneista valitsi havaituksi/koetuksi rasismin muodoksi stereotypioiden vahvistamisen, kolmasosa valitsi syrjinnän ja nimittelyn. Neljäsosa valitsi muodoksi vihapuheen ja ryhmästä ulossulkemisen. Yksi henkilö oli havainnut/kokenut väkivaltaa korkeakoulussa. Seitsemän vastaajaa täydensi listausta avoimessa kirjoituskentässä. Heille havaittu/koettu rasismi ilmeni rasistisena kirjoitteluna sekä epäsovinnaisina vitseinä.

Yhteensä 31 vastaajaa kuvasi tarkemmin havaitsemaansa tai kokemaansa rasismia. Eniten mainintoja tuli muita ihmisryhmiä koskevista halventavista keskusteluista ja ilmaisuista, joita raportoitiin sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudesta. Halventavia nimityksiä ja ilmaisuja saatettiin käyttää myös tilanteissa, joissa paikalla oli ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita luottaen siihen, että opiskelijat eivät ymmärrä suomea. Useampi vastaaja mainitsi myös vaivaannuttavat, rasistiset vitsit ja nimittelyt “vitsinä”.

Toinen ilmiö joka vastauksissa nousi esiin, oli ryhmästä ulossulkeminen ja syrjintä. Vastaus “Kukaan ei halua ryhmätöihin kanssani” tai havainnot siitä, miten ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita pyydetä mukaan muun ryhmän toimintaan, kertovat karua kieltään syrjivistä arkikäytännöistä. Syrjintä on toimintaa, joka toteuttaa ennakkoluulon käytännössä. Ulossuljettu henkilö ei syrjintätilanteessa voi itse vaikuttaa tilanteeseen tai niihin eronteon ja vallankäytön perusteisiin, joilla ryhmärajoja luodaan. Etnisiin ryhmäjakoihin tai ihonväriin perustuva ulossulkeminen on eri tutkimuksissa tunnistettuja arkipäivän rasistisia tekoja, joita toteutetaan tai joiden sallitaan tapahtuvan erityisesti koulu- ja oppilaitoskonteksteissa (mm. Souto 2011; Zacheus 2019; Saarinen & Zacheus 2019).

Korkeakouluissa kohdattua rasismia ei ole juurikaan tutkittu, mutta viime aikoina asiaa on alettu nostaa tarkastelun kohteeksi. Souton ja Cafaron haastatteluaineisto tuo esille sitä, että korkeakoulujen rasismi ei ole niin ilkeää kuin peruskouluissa, mutta kokemukset toiseuttamisesta ja joukosta erottautumisesta esim. etnisen taustan vuoksi jatkuvat edelleen.

Kuva: Markus Spiske / Unsplash

Mikä on hyvä rasismin vastainen teko? Mikä rasismiin puuttumisessa on vaikeaa ja miten sitä voisi helpottaa? 

Kyselyyn vastanneista suurin osa kertoi ajatuksiaan rasisminvastaisista teoista. Vastaajien mielestä hyviä keinoja rasismiin puuttumisessa ovat oman esimerkin näyttäminen yhdenvertaisesta kohtelusta, rasististen asenteiden kyseenalaistaminen ja yleisen suvaitsevaisen näkemyksen esiin tuominen. ”Olla kaikkien kaveri” oli kyselyn vastaus, joka toistui monta kertaa kysyttäessä hyviä rasismin vastaisia tekoja. Muita paljon mainittuja kehotuksia olivat: “ota muut huomioon samanarvoisina ihmisinä, kutsu samaan lounaspöytään ja tutustu uusiin ihmisiin eri kulttuureista.”

Rasismiin puuttuminen koetaan suurimman osan vastaajista mielestä kuitenkin haastavaksi ja vaativan yksilöltä rohkeutta. Rasistista käytöstä havaittaessa vastaajat toivat esiin, miten tilanteessa voi kokea itsensä altavastaajaksi ja pelätä joutuvansa itse ivailun kohteeksi tai leimautuvansa ”nipottajaksi”. Osa vastaajista totesi, että on vaikea tietää, miten puuttua, jotta keskustelusta syntyisi rakentava ja sillä voisi olla vaikutuksia rasistisen käytöksen tekijän näkökulmiin.

Kuten vastauksistakin käy ilmi, rasismiin puuttumista hankaloittaa sen määrittäminen eri tavoin. Eri tutkijat ovat korostaneet sitä, että toiminnan tai keskustelun rasistisuutta arvioitaessa tulee tarkastella sitä, onko se epäkunnioittavaa ja ihmisarvoa loukkaavaa ja mikä vaikutus sillä on yksilöihin. Lisätietoa rasismista ja apua syrjintään puuttumiseen löytyy myös muun muassa Infofinlandin sivuilta eri kielillä.

Avoimissa vastauksissa tuotiin esille, että rasismia voi olla vaikea havaita. Ryhmästä ulossulkeminen voi tapahtua myös tarkoittamatta; esimerkiksi, ettei oteta keskustelussa huomioon ei-suomea puhuvia. Vastaajien mukaan vitsailu voi sisältää tahatonta tai tahallista rasismia. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva rasismi tuo omat haasteensa rasismin havaitsemiseen. Vastaajat korostivat, että rasismiin puuttumista helpottaa se, että ensin tunnistetaan rasismi.

Vastauksissa pohdittiin myös omien ennakkoluulojen tai rasistisen asenteen tunnistamista ja tutkiskelua. Esimerkiksi miten omaan toimintaan vaikuttaa toisen etninen tausta tai ihonväri. Vastaajien mukaan oman henkilökohtaisen ymmärryksen lisäämistä erilaisista kulttuureista voi lisätä avoimilla keskusteluilla: kysymällä kohteliaasti keskustelukumppanin kulttuurista tai uskonnosta. Lisääntynyt ymmärrys toisen kokemuksesta herättää empatiaa ohjaamaan oikein toimimisessa ja helpottaa ymmärtämään, miten rasismia kohtaava henkilö itse asian kokee. Puuttuminen voi helpottua kerta kerralta, kun huomaa puuttumisella olleen positiivisia vaikutuksia ympäristöön tai omaan kokemukseen toimiessaan arvojensa mukaisesti.

Vastauksista nousi esiin kysymys, voidaanko rasistinen asenne nähdä yksilön oikeudeksi omaan mielipiteeseensä? Rasismi on Suomessa rangaistava teko. Myös yhdenvertaisuuslaki edellyttää jokaiselta rasismin vastaista käytöstä ja asennetta. Rasistista käytöstä ei tarvitse sietää ja siihen tulee siis puuttua myös lain nojalla. Selkeä julkinen rasisminvastainen linjaus ja erilaisuuden positiivisen voiman korostaminen antaa pohjaa jokaiselle puuttua kohtaamaansa rasistiseen käytökseen. Rasismiin puuttumisesta tulee viestiä tärkeänä tekona ja hyviin rasismin vastaisiin tekoihin tarvitaan valmiita toimintamalleja.

Ympäröivä kulttuuri muovaa jokaisen arvoja ja toimintaa lapsuudesta saakka. Kansainvälisyyteen kasvaminen ja kasvattaminen sekä maailman tarkastelu eri näkökulmista, eri ihmisen silmin, voi muokata asenteita toisia ihmisiä kohtaan. Kokemuksien laajentaminen eri kulttuureista ja uskonnoista luo lisää ymmärrystä ja ravistelee ennakkoluuloja. Kohtaamalla jokainen ihminen yksilönä, eikä stereotyyppisenä jonkin ryhmän edustajana, jokainen voi murtaa omia ennakkoluulojaan ja tarkastella asenteitaan kriittisesti.

Kyselyn vastauksista koottiin neljän kohdan muistilista rasismin vastustamiseen:

  1. Ole kaikkien kaveri eli kunnioita toisia ja tutustu ja ystävysty ihmisiin yli kulttuurirajojen.
  2. Kohtaa ihmiset yksilöinä ja tarkastele omia asenteitasi ja ennakkoluulojasi.
  3. Keskustele avoimesti ja kysy kohteliaasti, jos haluat oppia tai ymmärtää lisää toisesta kulttuurista tai uskonnosta.
  4. Puutu rasistiseen käytökseen, älä ole hiljainen hyväksyjä! Me jokainen muokkaamme ympäröiviä asenteita omalla käytöksellämme.

Karelia-ammattikorkeakoululta peräänkuulutetaan nollatoleranssia rasismiin ja avointa keskustelua aiheesta

Yksilötason lisäksi rasismiin tulee puuttua institutionaalisella ja rakenteellisella tasolla. Karelia-ammattikorkeakoululta toivottiin vastauksissa yksiselitteisesti nollatoleranssia rasismin osalta. Oppilaitoksen tulisi luoda arjessa läsnä olevat ennaltaehkäisevät tavat toimia sekä toisaalta selkeät toimintamallit tilanteisiin, joissa rasismia toteutuu.  Vastaajat pohtivat sitä, mitkä ovat käytännön seuraamukset rasistiselle käytökselle Karelia-ammattikorkeakoulussa tai onko niitä? Lisäksi Karelia-ammattikorkeakoululta toivotaan jatkossa avointa keskustelua rasismista ja kaikkien opiskelijoiden ja henkilökunnan jäsenten yhdenvertaista kohtelua taustasta riippumatta.

Vastaajat ehdottivat erilaisia tapoja Karelia-ammattikorkeakoulun teoiksi. Vastauksissa todettiin, että rasismi tulisi tehdä näkyväksi ja rasismin vastaista tietoa tulisi levittää.  Vastaajat kokivat, että rasismin vastaisen tiedon levittäminen olisi hyvä sisältyä myös opetussuunnitelmaan. Esimerkiksi kokemuskouluttajat koettiin tehokkaina asenteiden muuttamisessa. Rasismia ja siihen puuttumista tulisi käsitellä yhteisesti ja havaittu rasismi tulisi myös uskaltaa nostaa esiin oppitunneilla. Puuttuminen koettiin helpommaksi yhdessä kuin yksin. Vastauksissa tuotiin esiin myös suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusalojen opiskelijoiden keskinäisen tutustumisen ja yhteistyön edistäminen.

Artikkelin otsikko kysyy, onko Karelia-ammattikorkeakoulussa rasismia. Kyselyllä ei saavutettu läheskään kaikkia Karelian opiskelijoita ja henkilökunnan jäseniä, mutta otos riittää havainnollistamaan sen, miten Suomessa vallitseva, rasismin hiljaisesti salliva ilmapiiri on läsnä myös ammattikorkeakoulumme käytävillä. Vaikka kohdattua tai havaittua rasismia raportoitiin suhteessa vähän, niin merkittävä osa vastaajista koki rasismiin puuttumiseen vaikeana ja erityistä rohkeutta ja suoraselkäisyyttä vaativana tekona, joka saattaa leimata puuttujan itsensä.

Vastaajien vaatima nollatoleranssi ei vielä toteudu, mutta keskustelu on avattu ja tästä on hyvä jatkaa kohti avointa, monikulttuurista ja moninaista ammattikorkeakoulukulttuuria, jossa erilaiset yksilöt voivat kokea olevansa hyväksyttyjä yhteisön jäseniä ja turvassa. Tärkeä ensimmäinen askel on se, että rasismiin puuttuminen nähdään tulevaisuudessa itsestäänselvänä ja arvostettuna toimintatapana.

Kyselyn yhteydessä vastaajilla oli mahdollisuus osallistua palkinnon arvontaan. Palkintona arvottiin S-ryhmän 50 euron lahjakortti, jonka sponsoroi PKO. Palkinto on arvottu osallistuneiden kesken ja voittajaan on oltu henkilökohtaisesti yhteydessä.

 

Teksti:
Kirsi Autio, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tiia Kyllönen, Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta POKA
Hannele Niskanen, Karelia-ammattikorkeakoulu
Sini-Tuuli Saaristo, Karelia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Souto, A.-M. 2011. Arkipäivän rasismi koulussa. Etnografinen tutkimus suomalais-ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimus-seura Julkaisuja 110. Helsinki.

Saarinen, M. & Zacheus, T. 2019. “En mä oo samanlainen.” Maahanmuuttotaustaisten nuorten kokemuksia ulkopuolisuudesta. Teoksessa Jahnukainen, M., Kalalahti, M. & Kivirauma, J. (toim.) Oma paikka haussa. Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus. Gaudeamus: Helsinki. S. 170-199.

Zacheus, T. 2019. Kiusaaminen, syrjintä ja rasismi. Kokemuksia peruskoulussa ja toisella asteella. Teoksessa Jahnukainen, M., Kalalahti, M. & Kivirauma, J. (toim.) Oma paikka haussa. Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus. Gaudeamus: Helsinki. S. 137-169.