Hoitotyötä oppimassa – kokemuksia kahden harjoittelun yhdistämisestä

Raija Tanskanen, Hanish Bhurtun, Tarja Ruokonen

Hoitotyön harjoitteluja pilotoitiin Karelia-ammattikorkeakoulussa yhdistämällä kaksi eri harjoittelujaksoa tapahtuvaksi yhdessä harjoittelupaikassa. Saadun palautteen perusteella yhdistetyssä harjoittelussa opiskelija saa paremman käsityksen ja kokonaisvaltaisemman näkemyksen yksikön hoitotyöstä. Pidemmässä harjoittelussa ohjaajalla on enemmän aikaa tutustua opiskelijaan ja ohjata häntä kokonaisvaltaisemmin.

Valtioneuvoston asetuksen 1129/2014 mukaan ammattikorkeakoulututkinnossa tulee olla ammattitaitoa edistävää harjoittelua. Tavoitteena on, että opiskelija saa laaja-alaiset perustiedot ja taidot sekä teoreettiset perusteet toimiakseen oman alansa asiantuntijatehtävissä.

Karelia-ammattikorkeakoulussa hoitotyön harjoitteluja pilotoitiin yhdistämällä kaksi eri harjoittelujaksoa tapahtuvaksi yhdessä harjoittelupaikassa. Nämä yhdistetyt harjoittelut olivat perhehoitotyön ja mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelut tai ikäosaamisen ja mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelut.

Pilotissa tavoitteena oli, että opiskelija syventää osaamistaan kahdesta eri hoitotyön alueesta yhdessä harjoittelupaikassa. Pilotin tarkoituksena oli saada kokemusta pidemmän harjoittelun toteuttamisesta, opiskelijoiden vertaisparityöskentelystä sekä videoinnin käyttämisestä osana harjoittelutehtäviä. Harjoittelun kesto oli 15 – 20op, josta opiskelija voi saada ahottia (aikaisemman osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) 2-3 op aiemman osaamisensa perusteella.

Pilotti toteutettiin keväällä 2016, jolloin siihen osallistui yhteensä 11 opiskelijaa. Viisi opiskelijaa yhdisti perhehoitotyön sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelut. Kuusi opiskelijaa teki yhdessä harjoittelupaikassa ikäosaamisen sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelut. Pilotin jälkeen yhdistetty harjoittelu mahdollistettiin niitä toivoville, ja kevään 2017 aikana yhdistetyn harjoittelun on tehnyt yhteensä neljä opiskelijaa.

Perhehoitotyön sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyön yhdistetyn harjoittelun paikkoja olivat lastenpsykiatrinen osasto ja poliklinikka, nuorisopsykiatrinen osasto ja poliklinikka, lastensuojeluyksikkö sekä peruskoulun pienryhmäopetus. Ikäosaamisen sekä mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelussa opiskelijat olivat kotihoidossa, hoitokodeissa, vanhuspsykiatrisella osastolla ja poliklinikalla sekä palveluasumisen yksikössä.

Pilotin ja harjoittelun päätyttyä sekä ohjaajilta että opiskelijoita kerättiin palautetta. Palaute kerättiin avoimilla kysymyksillä ja niiden vastaukset teemoilteltiin. Tuloksia eli teemoja muodostui kolme: kokonaisvaltaisen oppimisen mahdollistuminen, ohjaajan ja opiskelijan yhteistyö sekä yhdistetyn harjoittelun haasteita. Pilotin tuloksia esitellään yhdessä aikaisempaan tutkimustietoon yhdistettynä.

Kokonaisvaltaisen oppimisen mahdollistuminen

Harjoittelun aikana tulisi olla mahdollista nähdä hoitotyö laajana kokonaisuutena, johon vaikuttaa potilas ja hänen ongelmansa (Kallio, 2011, 67).

Tässä pilotissa sekä opiskelijoiden että ohjaajien mukaan yhdistetyssä harjoittelussa opiskelija saa paremman käsityksen ja kokonaisvaltaisemman näkemyksen yksikön hoitotyöstä. Opiskelijalla on myös aikaa monipuolisemmalle tutustumiselle työyksikön toimintaan ja näin toiminnan kokonaisuus hahmottuu paremmin. Ohjaajien mielestä pitkän harjoittelun aikana opiskelijalla on mahdollisuus nähdä potilaan/asiakkaan hoitojakso kokonaisuudessaan. Opiskelija pystyy tällöin osallistumaan pitkäjänteisemmin hoitotyöhön ja ottamaan kokonaisvaltaisemmin vastuuta potilaiden/asiakkaiden hoidosta.

Tiaisen (2017, 72, 75) mukaan onnistuneessa harjoittelussa opiskelijan kehittyminen on nähtävissä portaittaisena edistymisenä ja kasvuna. Hoitotyön kokonaisuuden hahmottaminen ja perushoidon tärkeyden ymmärtäminen ovat harjoittelussa keskeistä.

Yhdistetyn harjoittelun palautteiden mukaan hoitotyön prosessin läpikäyminen mahdollistuu paremmin pitkässä harjoittelussa ja opiskelijalla on aikaa paneutua ja lisätä tietojaan. Hän saa tarkemman kuvan yksiköstä ja tulee potilaille paremmin tutuksi.

Jos opiskelija saa harjoittelun alussa kunnollisen perehdytyksen, on myös omien tavoitteiden saavuttaminen todennäköisempää. Koko harjoittelu käynnistyy tällöin tehokkaasti (Kallio 2011, 74.) Tämän pilotin ohjaajat toivat esille, että yhdistetty harjoittelu rauhoittaa perehdyttämistä. Opiskelijalla on aikaa paneutua syvemmin sekä hoitotyöhön että yksikön toimintaan.

Tiaisen (2017, 72) tutkimuksen mukaan harjoittelussa tapahtuvassa oppimisessa opiskelija voi oivaltaa ja ymmärtää asioita syvemmin. Tämän pilotin palautteessa opiskelijoiden mielestä harjoitteluun oli mahdollisuus keskittyä paremmin, kun tehtäviä ei ollut paljon. Vertaistyöskentely mahdollisti toisilta oppimisen ja vertaisilta sai tietoa myös muista harjoittelupaikoista. Opiskelijat toivat myös esille, että yhdistetty harjoittelu auttoi heitä nopeuttamaan opintojaan. Video oli hyvä väline oman oppimisen reflektointiin.

Ohjaajan ja opiskelijan yhteistyö

Harjoittelun ohjaaja ja opiskelija käyvät hoitotyön harjoitteluissa kahdenkeskisiä ohjauskeskusteluja useimmiten kolme tai enemmän harjoittelun aikana sen pituudesta riippuen. Kun ohjaaja antaa säännöllisesti yksilöllistä palautetta, lisää se opiskelijan positiivista kokemusta ohjaussuhteen laadusta. (Vähä-Jaakkola, 2012, 21, 40.)

Tämän harjoittelupilotin ohjaajien mielestä pidemmässä harjoittelussa ohjaajalla on enemmän aikaa tutustua opiskelijaan ja ohjata häntä kokonaisvaltaisemmin, opiskelija tulee paremmin tutuksi. Opiskelijan omat vahvuudet tulevat paremmin esille. Ohjaajalla on rauha edetä ohjausprosessissa ja hän pystyy järjestämään opiskelijalle erilaisia hoitotilanteita.

Vähä-Jaakkolan tutkimuksen ( 2012, 38) mukaan opiskelija saavutti paremmin myös tavoitteensa, jos ohjauskeskusteluja oli ohjaajan ja opiskelijan välillä. Ohjaussuhde tuki myös opiskelijan ammatillista kehittymistä.

Tämän pilotin palautteiden mukaan ohjaajalla on hyvin aikaa arvioida opiskelijan oppimista ja kehitystä. Opiskelijalle pystyi myös antamaan haastavampia tehtäviä ja opiskelija pystyi paremmin toimiaan työparina.

Kallio (2011, 74-75, 82) toteaa, että sairaanhoitajaopiskelijan harjoittelun onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi oma ohjaaja. Hyvä ohjaaja ymmärtää, missä vaiheessa opiskelija on kehityksessään. Ohjaaja myös seuraa opiskelijan etenemistä ja tekemistä sekä antaa palautetta. Hänen ohjauksensa sekä oma toimintansa ovat yhteneviä. Paras mahdollinen tilanne opiskelijan näkökulmasta on se, että hän pystyy työskentelemään ohjaajan työparina (Kallio, 2011, 65.)

Pilotin harjoittelun ohjaajat olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että yhdistetty harjoittelu on erittäin onnistunut kokeilu. Sekä työyksikön että ohjaajan mielestä se hyödytti sekä opiskelijaa että ohjaajaa.

Yhdistetyn harjoittelun haasteita

Kerättyjen palautteiden mukaan kaikkien osapuolien kannalta haasteellista on, jos opiskelija ei ole kiinnostunut harjoittelusta. Motivaation puutetta potevaa opiskelijaa on haastavaa ohjata ja se on raskasta myös koko työyhteisölle. Mäkisen (2011, 94) mukaan opiskelijan motivaatiolla on suuri merkitys sekä oppimiselle että ohjaussuhteelle. Ei-motivoitunut opiskelija tuntuu ohjaajasta raskaalta taakalta eikä ohjaaja halua käyttää aikaansa opiskelijan motivoimiseen. (Mäkinen, 2011, 94.) Myös Tiainen (2017, 120) toteaa, että ohjaajien mielestä helpointa on ohjata opiskelijaa, joka on motivoitunut ja kiinnostunut omasta opiskelustaan.

Tämän pilotin opiskelijat toivat palautteissaan esille, että harjoittelussa olisi hyvä olla useampi kuin yksi ohjaaja. Jos opiskelijan ja ohjaajan kemiat eivät kohtaa, auttaa toinen ohjaaja em. asiassa.

Kallion (2011, 60) mukaan perusta onnistuneelle harjoittelulle on opiskelijan omatoimisuus ja omaa oppimista ohjaavien tavoitteiden laatiminen. Aktiivinen opiskelija erottuu työyhteisössä ja opiskelijalla itsellään on vastuu tavoitteiden saavuttamisesta. (Kallio, 2011, 75).

Pilotin ohjaajien palautteissa tuli esille, että on opiskelijasta itsestä kiinni, kuinka paljon hän saa harjoittelusta irti ja kuinka selkeät hänen tavoitteensa ovat. Pitkä harjoittelu vaatii myös ohjaajalta pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta. Luojuksen (2011, 150) tutkimuksen mukaan tavoitteellinen harjoittelun ohjaus edellyttää opiskelijan tavoitteiden käyttämistä ohjausprosessin eri vaiheissa.

Ohjaava sairaanhoitaja hoitaa omat työtehtävänsä harjoittelun ohjauksen lisäksi. Silloin ei aina ole mahdollista toimia järjestelmällisesti, mikä voi vaikeuttaa hoitotyön kokonaisuuden hahmottamista. (Kallio, 2011, 65.) Pilotissa mukana olleiden ohjaajien mielestä opiskelijan voi olla haasteellista ottaa aktiivista roolia ja toimia tiimissä sairaanhoitajan roolissa, kun ohjaava sairaanhoitaja on paikalla hoitamassa tehtäviään. Palautteissa ohjaajat toivat esille, että opiskelijalle saattaa tulla myös liikaa asioita käsiteltäväksi harjoittelun aikana. Ohjaajalle voi puolestaan olla haasteellista antaa opiskelijalle riittävästi itsenäisen toiminnan mahdollisuuksia. Sekä opiskelijoiden että ohjaajien mielestä haasteita voi tulla, jos opiskelija ei koe harjoittelua omaksi jutukseen.

Mäkisen (2011, 76) mukaan ohjaaja luo opiskelijalle mahdollisuuksia osoittamalla hoitotilanteita, joihin kannattaa tavoitteiden saavuttamisen kannalta osallistua. Pilotin ohjaajien mielestä ohjaajan tulee muistaa huomioida, että opiskelijalla on kaksi erillistä harjoittelua samaan aikaan ja molempia hoitotyön alueita pitäisi tulla tasavertaisesti esille. Opiskelijat toivat esille, että harjoittelupaikkaan liittyen joku yhdistetyn harjoittelun osa-alue voi jäädä kokonaan pois.

Opiskelija kokee olevansa tervetullut työyksikköön, jos kaikki työntekijät informoivat häntä osastolla tapahtuvista asioista. Jos opiskelija ei koe olevansa työyhteisön jäsen, se voi heikentää tiedon kulkua ja vaikuttaa negatiivisesti potilaan hoitoon. (Vähä-Jaakkola, 2012, 39, Kallio, 2011, 54.)

Tässä pilotissa palautteena tuli toive, että harjoittelun aikana olisi hyvä, jos opiskelijalla olisi useampi ohjaaja, koska ohjaajakin voi väsyä ohjaamiseen. Haasteita ohjaajalle voi tuoda ajatus siitä, ettei pysty tarjoamaan riittävästi oppimistilanteita opiskelijalle tai opiskelijan kanssa kemiat eivät toimi.

Opiskelijat toivat haasteena esille, että videoiden lataus tuotti ongelmia ja se vei joskus myös liikaa aikaa. Lisäksi poliklinikoilla harjoitteluaan tekevien opiskelijoiden mielestä haasteena oli se, että kaikki asiakkaat eivät halunneet opiskelijoita mukaan tapaamisiin. Poliklinikalla harjoitteluaan tekevällä opiskelijalla tulee myös olla valmiuksia itsenäiseen työskentelyyn. Lisäksi opiskelijat toivoivat harjoittelusta enemmän infoa ohjaajille ja työyksiköille sekä enemmän tukea opettajalta.

Ohjaajien mielestä yhdistettyyn harjoitteluun ei liittynyt haasteita. Pilotissa mukana olleet opettajat (3) olivat pilotin toteutumiseen tyytyväisiä. Yhdistetty harjoittelu mahdollistuu jatkossakin, mikäli se on opiskelijan oppimisen kannalta mielekäs. Videoreflektointi (omat tavoitteet, oppiminen, kokemukset jne) oli positiivinen kokemus; opiskelija tuottaa videossa oman oppimisen kuvausta monipuolisemmin ja vapaammin kuin paperilla.

Lähteet

Kallio, S. 2011. Tavoitteena taitava sairaanhoitaja – Sairaanhoitajaopiskelijan työharjoittelu. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto.

Luojus, K. 2011. Ammattitaitoa edistävän harjoittelun ohjauksen toimintamalli. Ohjaajien näkökulma. Väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Mäkinen, T. 2011. Vastaamisesta kysymiseen. Sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaus ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa. Lisensiaatintutkimus. Tampereen yliopisto.

Tiainen, A-I. 2017. Sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelun ohjaajien ohjausorientaatiot ja sen muutokset 1999-2010. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto.

Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2014.

Vähä-Jaakkola, J. 2012. Kliinisen oppimisympäristön laatu ja ohjaussuhteen toimivuus terveysalan opiskelijoiden arvioimana Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto.

 

Raija Tanskanen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Hanish Bhurtun,  lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tarja Ruokonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu