Graagien kartta Kontiolahden ampumahiihtostadionin alueesta

Uuden­lainen yhteis­suun­nit­te­lu­malli opiske­li­joiden työelämäprojekteihin

Karelian Tulevai­suuden työ ESR -hankkeessa kehitetään koulu­tusta ja pedago­giikkaa muun muassa kehit­tä­jä­opet­tajien avulla. Kehit­tä­jä­opet­tajat pääsevät toteut­tamaan työelämän kanssa tehtävän projektin, jonka toteu­tus­tavat liittyvät hankkeen päätee­moihin. Yksi kehit­tä­jä­opet­ta­jista, median lehtori Pilvi Dufva, toteutti opiske­li­joiden ja Kontio­lahti Outdoorin kanssa työelä­mä­läh­töisen projektin, joka hyödynsi virtu­aa­liym­pä­ristöjä sekä tuotan­to­pro­ses­sissa että työn tuotok­sessa. Tässä artik­ke­lissa Pilvi kertoo tarkemmin omasta työelämäprojektistaan.

Keskiössä uudet tekno­logiat ja työelämäyhteistyö

Kehit­tä­mis­pro­jektini lähti liikkeelle otsikolla ”Virtu­aa­li­tek­no­logiat: 360-kuvaus ja monime­diaiset julkai­sua­lustat. Yhteis­suun­nit­te­lu­pro­sessin kehit­tä­minen media-alan koulu­tuksen projektiopinnoissa.” 

Projek­tilla oli kaksi keskeistä tavoitetta:

  1. Hyödyntää uusia tekno­lo­gioita ja virtu­aa­lisia toimin­taym­pä­ristöjä sekä tuotan­to­pro­ses­sissa että yhteistyön tuloksena synty­vässä tuotannossa.
  2. Kehittää työelä­mäyh­teis­työtä media-alan projektiopinnoissa.

Käytän­nössä kehit­tä­mis­pro­jektini oli integroitu kolmannen vuoden media-alan opiske­li­joiden projek­tio­pin­toihin. Opintojen konkreet­tinen tavoite oli toteuttaa työelä­mä­kump­panin kehit­tä­mis­tar­peisiin vastaava 360-tekno­logiaa hyödyntävä monime­diainen julkaisu interak­tii­vi­sella Thinglink -sovelluksella.

Yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt

Yhteistyö työelämän kanssa on yksi ammat­ti­kor­kea­koulun tehtä­vistä ja työelämän tarpeiden huomioi­minen ja ennakoi­minen opetuksen suunnit­te­lussa on osa arkea. Työhar­joittelu ja opinnäy­tetyöt ovat yleisimmät yhteis­työ­muodot. Myös yritysten ja muiden toimi­joiden palve­lu­pyyn­töihin vastaa­minen on vakiin­tunut toimin­tatapa Karelian media-alan koulu­tuk­sessa.  Kehit­tä­mis­pro­jek­tissa tavoit­teenani oli kehittää ja syventää tätä yhteis­työtä ja tarjota sekä opiske­li­joille että yhteis­työ­kump­pa­nille uuden­lainen oppimis­mah­dol­lisuus ja -kokemus.

Opinto­jakson konkreet­tisena tavoit­teena oli toteuttaa työelä­mä­läh­töinen tuotanto, jossa molemmat osapuolet aidosti hyötyvät yhteis­työstä ja proses­sista. Perin­tei­sessä palve­lu­pyyn­nössä tuotanto on pitkälti määri­telty valmiiksi työelämän edustajan puolelta, mutta yhteis­suun­nit­telun ihanuus ja kamaluus on se, ettei prosessin alussa vielä tiedetä mihin lopulta päädytään.

Ensim­mäiset isot kysymykset olivat:

  • Millainen tuotanto palvelee molempien tarpeita?
  • Millaisia mahdol­li­suuksia yhteistyö antaa eri osapuolille?

Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia yhdessä. Pohdinnan ja keskus­te­lujen pohjalta nousikin esiin useita erilaisia ideoita ja kehit­tä­mis­tar­peita, joiden ratkai­se­minen nähtiin molempia osapuolia hyödyt­tä­väksi ja näin myös yhteisen panos­tuksen arvoi­seksi.  Ymmär­ryksen muodos­tuttua kaikkien oli helppo motivoitua ja sitoutua yhteiseen työsken­telyyn. Tavoit­teena työsken­te­lyssä oli alusta alkaen läpinä­kyvyys, avoimuus ja päätöksien tekeminen demokraat­ti­sesti yhdessä työelämän kumppanin, opiske­li­joiden ja opettajan kanssa.

Projektin ja tuotannon muotoilu

Iso haaste oli muotoilla opinnoista kokonaisuus, joka on tarpeeksi joustava mahdol­lis­taakseen yhteis­suun­nit­telun, mutta tarpeeksi jämäkkä pysyäkseen aikatau­lussa ja jolla varmis­tetaan opiske­li­joiden oppimis­ta­voit­teiden saavuttaminen.

Keskeisenä työkaluna muotoi­lussa oli virtu­aa­liset Miro-pohjat. Ensim­mäi­sessä Miro-pohjassa hahmo­teltiin kurssin runko ja rakenne. Sisältö pilkottiin eri osa-alueisiin, joita laajen­nettiin myöhemmin. Tärkeintä tässä pohjassa oli kokonai­suuden aikatau­lut­ta­minen ja opiske­li­joiden työmäärän mitoittaminen. 

Tämä ensim­mäinen pohja kasvoi ja muuttui paljon matkan varrella. Se toimi erityi­sesti opettajan ja opiske­li­joiden välillä visua­li­soiden kurssin ja itse tuotannon etene­mistä. Varsinkin tuotan­to­pa­la­ve­reissa Miro-pohjat auttoivat virit­täy­tymään työn alla olevaan tilan­teeseen ja hahmot­tamaan kokonai­suutta. Opiske­li­ja­pa­laut­teessa mainittiin myös, että Miron visuaa­liset pohjat helpot­tivat keskit­ty­mistä ja mahdol­lis­tivat opiske­li­joille tasapuo­li­semman osallistumisen.

Miroa hyödyn­nettiin myös tuotan­tojen sisäl­töjen ideoin­nissa ja luovassa suunnit­te­lussa, jolloin yhteiset pohjat toimivat opiske­li­joiden itsenäisen työsken­telyn runkoina. Miron käytössä yhdis­tyikin suora­vii­vainen suunnittelu ja luovuus, ja ne mahdol­lis­tivat hyvin opiske­li­joiden synkro­nisen ja asynk­ro­nisen työskentelyn.

Projektin aikana Miro osoit­tautui erittäin tehok­kaaksi ja monipuo­li­seksi sovel­luk­seksi ja media-alan opiske­lijat ovat ottaneet sen osaksi omaa työsken­te­lyään muissakin opinnoissa. Ennen kaikkea Miro-pohjat veivät työsken­telyä eteenpäin ja auttoivat kokonai­suuden hahmottamisessa.

Ennalta määri­tellyt kontaktipisteet

Ennakolta projek­tille päätettiin viikon tarkkuu­della kuusi työelämän ja opiske­li­joiden yhteistä kontak­ti­pis­tettä. Näiden kontak­ti­pis­teiden tehtävänä oli aikatau­lut­ta­minen ja suunta­vii­vojen luominen etene­mi­selle. Pisteiden määrit­te­lyssä suurin haaste oli pyrkiä pitämään prosessi tarpeeksi joustavana, jotta se mahdol­listaa luovuuden, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkänä, jotta tavoitteet saavu­tetaan aikataulussa.

Mallin kuusi kontak­ti­pis­tettä kulkivat linjassa vakiin­tu­neiden media-alan tuotan­tojen päävai­heiden ja toimin­ta­mallien kanssa:

  1. Aloitus­kokous ja ideointi
  2. Location scouting eli kuvaus­paik­kojen etsintä
  3. Pitchaus eli ideoiden esittely
  4. Kuvaukset
  5. Ensim­mäinen luonnoskierros
  6. Palaute

Nämä kontak­ti­pisteet (kuva 1) toivat yhteen opiske­lijat, työelämän edustajat ja opettajan. Vaikka jokai­selle kontak­ti­pis­teelle oli määri­telty sisältö ja tavoitteet, tilai­suuk­sissa paino­tettiin vuoro­pu­helua, ajatusten vaihtoa ja uusia näkökulmia. Keskus­tellut mahdol­lis­ti­vatkin uuden­laista ajattelua, pohdintaa ja oppimista kaikille osallistujille.

Kuva 1. Työelämän ja opiske­li­joiden yhteiset kontak­ti­pisteet projektin aikana.

Käytän­nössä kontak­ti­pis­teitä oli huomat­ta­vasti enemmän. Tärkeässä roolissa oli opiske­li­joiden suora vuoro­vai­kutus työelämän edustajien kanssa tuotannon eri vaiheissa ja säännöl­liset tuotan­to­pa­la­verit opettajan kanssa. Kaiken kaikkiaan vuoro­vai­kutus opiske­li­joiden, työelämän edustajien ja opettajan välillä oli monipuo­lista ja jatkuvaa. Tämä mahdol­listi uuden­laista yhdessä tekemistä, kumppa­nuutta ja oppimista.

Tekno­logia edellä puuhun

Kurssin osaamis­ta­voit­teissa ja kehit­tä­mis­pro­jektini suunni­tel­massa mainitaan uudet tekno­logiat, erityi­sesti 360-kuvaus ja interak­tii­vinen Thinglink -julkai­sua­lusta. Nämä molemmat tekno­logiat olivat opiske­li­joille uusia ja näihin pereh­ty­minen aloitettiin heti kurssin alussa jo ennen varsi­naisen työelä­mäyh­teistyön alkua. Pereh­ty­minen sisälsi tutki­musta tekno­lo­gioiden sovel­ta­mis­mah­dol­li­suuk­sista ja käytännön kokeilua. Mahdol­li­suuksien lisäksi esille nousi nopeasti myös tekno­lo­gioiden rajoitukset.

Tekno­logia nousee helposti itsear­voksi, vaikka sen pitäisi olla apuväline, joka palvelee tarkoi­tusta. Tekno­lo­giaan pereh­ty­misen, yhteisten kehit­tä­mis­koh­teiden ja tuotannon tavoit­teiden tarken­tu­misen jälkeen havah­duttiin tilan­teeseen, jossa oli kysee­na­lais­tettava 360-tekno­logian sovel­tuvuus tuotannon toteut­ta­miseen. Opiske­lijat löysivät useita kekse­liäitä ja luovia tapoja hyödyntää 360-tekno­logiaa, mutta se ei palvellut tätä tarkoi­tusta, eikä auttanut meitä saavut­tamaan yhteistyön loppu­tu­loksena toteu­tet­tavan tuotannon määri­teltyjä tavoitteita.

Tekno­logian kyseen­lais­ta­minen osoitti opiske­li­joilta kokonais­val­taista kriit­tistä ajattelua. Näistä kriit­ti­sistä huomioista keskus­teltiin työelämän edustajien kanssa ja lopulta päätös rajata 360-tekno­logia tuotannon ulkopuo­lelle oli helppo ja yksimie­linen. Tästä muodos­tuikin erään­lainen käänne­kohta koko prosessille.

Tuloksena kaksi interak­tii­vista monime­diasta julkaisua

Prosessin ja yhteis­suun­nit­te­lu­tu­loksena syntyi kaksi interak­tii­vista monime­diaista julkaisua työelä­män­edus­tajien tarpeisiin. Julkaisut sisäl­tävät grafiikkaa, videota, valokuvia, tekstiä ja linkkejä. Julkaisut ja näiden tuotan­to­pro­sessit vastaavat alussa määri­tel­tyihin työelä­män­kump­panin kehit­tä­mis­tar­peisiin ja opiske­li­joiden osaamistavoitteisiin.

Tutustu tuotokseen klikkaa­malla alla olevan kartan keltaisia kuvakkeita:

Projek­tista oppia sekä opiske­li­joille että työelämän edustajille

Työelä­män­edus­tajat olivat positii­vi­sesti yllät­ty­neitä, kuinka paljon prosessi opetti heille. Tämä oli heille uuden­lainen opiske­li­jayh­teistyön muoto. He olivat erityisen vaikut­tu­neita opiske­li­joiden sitou­tu­nei­suu­desta ja asian­tun­ti­juu­desta. Vaiku­tuksen teki myös käytetyt uudet tekno­logiat, joita he suunnit­te­levat ottavansa käyttöön myös omassa organi­saa­tiossaan tulevaisuudessa.

Opiske­li­joiden kokemuksia reflek­toitiin tarkemmin viimei­sessä tuotan­to­pa­la­ve­rissa. Purku­pro­sessi rytmi­tettiin kolmeen vaiheeseen, joita työstettiin yhtei­sessä Miro-pohjassa. Ensim­mäi­sessä vaiheessa jokainen reflektoi yksin ja toisessa työsken­neltiin pienryh­missä. Näiden vaiheiden tavoite oli mahdol­listaa jokai­selle aktii­vinen osallis­tu­minen, työsken­telyyn osallis­tu­minen ja useiden eri näkökulmien esille tuominen. 

Viimei­sessä, kolman­nessa, vaiheessa, tavoit­teena oli synnyttää yhtei­sesti hyväk­sytty koonti ja loppu­tulos.  Tässä Miro-pohja toimi jälleen keskus­telun tukena ja loi visuaa­linen jäljen reflek­tio­pro­ses­sista tehden myös palau­te­pro­sessin läpinä­ky­väksi kaikille osallistujille.

Läpinä­kyvyys ja avoimuus nousi­vatkin esille opiske­li­ja­pa­laut­teesta. Opiske­lijat kokivat, että heillä oli aito vaiku­tus­mah­dol­lisuus prosessin eri vaiheissa. Tämä lisäsi motivaa­tiota ja vahvisti sitou­tu­mista yhteisiin tavoit­teisiin. Oppimista tapahtui prosessin kaikissa vaiheissa, erityi­sesti sosiaa­li­sissa konteks­teissa. Yhteistyö opiske­li­joiden ja työelä­män­edus­tajien kanssa synnytti uusia ajatuksia, uutta tietoa ja ymmärrystä.

Opiske­lijat myös kokivat, että projekti antoi heille mahdol­li­suuden jakaa omaa osaamistaan ja asian­tun­ti­juuttaan työelämän edusta­jille. Tämä vahvisti heidän oman ammatil­lisen itsetunnon kehit­ty­mistä ja ammatil­lista itsevar­muutta. Tärkeäksi koettiin myös, että projektin aikana he pystyivät vahvis­tamaan omien työnan­ta­ja­ver­kos­tojen rakentumista.

Uusi suunnittelu- ja tuotan­to­malli käyttöön

Kehit­tä­jä­opettaja-hakemuk­sessani kirjoitin, että projektin tuloksena syntyy myös joustava, modifioitava yhteis­suun­nittelu ja -tuotan­to­malli, jota voidaan soveltaa opiske­li­joiden työelä­mäyh­teis­työssä toteu­tet­taviin projek­tio­pin­toihin. Mallin ensim­mäinen versio on nyt olemassa ja lähtee toiselle iteroin­ti­kier­rok­selle syksyllä 2022.

Tämän tyyppinen työsken­te­lytapa vei itseni osittain epämu­ka­vuusa­lu­eelle ja vaati uuden­laista herkkyyttä, jousta­vuutta ja epävar­muuden sieto­kykyä.  Projektin suunnit­te­lussa tasapai­noiltiin media-alan vakiin­tu­neiden toimin­ta­ta­pojen ja uuden­laisen yhteis­suun­nit­telun välillä. Toteu­tuk­sessa oman haasteensa toi mm. monipaik­ka­työs­kentely ja erilaiset hybri­di­to­teu­tukset. Joka tapauk­sessa prosessin mallin­ta­minen auttoi kokonai­suuden hallin­nassa, suurissa linjoissa, ja varmisti jousta­vuuden säily­misen, joka puolestaan mahdol­listi aidon yhdessä suunnit­telun ja tekemisen.

Tulevai­suuden työ hanke on kehit­tä­mis­ko­ko­naisuus (1.10.2020-31.8.2021), joka muodostuu kolmesta osa-alueesta: 1) Tulevai­suuden työ (ESR/Etelä-Savon ELY-keskus), 2) Tulevai­suuden työ -inves­tointi (EAKR/­Pohjois-Karjalan maakun­ta­liitto) ja 3) Karelian oma pedago­ginen inves­tointi,). Kehit­tä­mis­ko­ko­nai­suuden tavoit­teena on kehittää opetusta, pedago­giikkaa ja Karelian oppimi­sym­pä­ristöjä vastaamaan tulevai­suuden työn vaati­muksia tiiviissä yhteis­työssä työelämän kanssa. Kehit­tä­mis­ko­ko­naisuus pitää sisällään niin fyysisten tilojen muutostyöt ja uuden opetus­tek­no­logian hankinnan kuin opetukseen liittyvän pedago­gisen osaamisen ja yhteis­suun­nit­telun kehit­tä­misen. https://tulevaisuudentyo.karelia.fi/


Kirjoittaja:

Pilvi Dufva, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu