Categories
Artikkelit Pulssi Älykästä tuotantoa

Energian­säästö kannattaa, mutta voi väärin tehtynä olla riski asumisterveydelle

Energian­säästö on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Energian­sääs­töstä ei ole pelkästään hyötyä yksit­täi­selle kulut­ta­jalle tai yrityk­selle, vaan myös koko yhteis­kun­nalle. Eri tahot järjes­tävät erilaisia energian­sääs­tö­kam­pan­joita, joihin voi osallistua. Mitä tunne­tumpi taho on, sitä luotet­ta­vampaa tietoa sieltä on energian­sääs­töstä mahdol­lista saada.

Tämän artik­kelin tarkoi­tuksena ei ole antaa energian­sääs­tö­vinkkejä, vaan kertoa mahdol­li­sista ongel­mista, joita väärin perustein tehdystä energian­sääs­töstä voi seurata. Samalla on tarkoitus saattaa yleiseen tietouteen asetuksiin kirjoi­tettuja raja-arvoja, joita tulee noudattaa kaikissa raken­nuk­sissa. Energian säästö­toi­mille on kova tarve, mutta kiinteistön rakenteet, sisäilma ja asumis­terveys eivät saa säästö­toi­mista kärsiä.

Asumis­ter­veys­a­setus määrittää raameja myös energiansäästötoimille

Suomessa lait ja asetukset määrit­te­levät paljon minkä­lai­sissa olosuh­teissa asumme, tai ainakin pitäisi asua. Suunnit­te­li­joita ja raken­tajia koskevat lait ja asetukset kertovat meille ylä- ja alarajoja, kuinka jokin tietty asia pitää suunnitella.

Asumis­ter­veys­a­setus on käytän­nössä ainoa asetus, joka kertoo kuinka paljon suunni­telmat ja toteutus saa mennä pieleen ilman, että meidän täytyy tehdä korjaus­toi­men­pi­teitä. Tämän asetuksen perus­teella on mahdol­lista asettaa joitakin rajoja energian­sääs­tö­toi­mille. Joissakin tapauk­sessa raken­nusosien ja laitteiden vanhen­tu­minen ja rikkou­tu­minen aiheuttaa meille asumis­ter­veys­a­se­tuksen mukai­sesti velvol­li­suuden korjata tai parantaa raken­nusosia ja laitteita.

Jos emme tunne riittävän hyvin raken­nusosien ja laitteiden toimintaa voimme aiheuttaa niihin vaurioita, jotka voimme jopa aistia. Järjes­telmät eivät saa vaurioittaa raken­nusta eivätkä aiheuttaa raken­nuk­sessa oleske­le­ville terveys­haittaa. Eri suunnit­te­li­joiden on tehtä­vänsä mukai­sesti huoleh­dittava raken­nuksen suunnit­te­lusta siten, että rakennus käyttö­tar­koi­tuk­sensa mukai­sesti täyttää käyttö­tur­val­li­suu­delle asetetut olennaiset tekniset vaati­mukset. Raken­nuksen huone­läm­pö­tilan on oltava suunni­teltuna käyttö­aikana viihtyisä, eivätkä ilman liike, lämpö­ti­la­sä­teily, lämpö­tilan vaihtelu, lämpö­ti­laerot ja pinta­läm­pö­tilat saa sitä heikentää.

Huolehdi riittä­västä ilmanvaihdosta

Sisäil­massa ei saa esiintyä tervey­delle haital­li­sessa määrin hiukkas­maisia epäpuh­tauksia, fysikaa­lisia, kemial­lisia tai mikro­bio­lo­gisia tekijöitä eikä viihtyi­syyttä jatku­vasti heiken­täviä hajuja. Riittä­mätön ilman­vaihto ei saa aiheuttaa mikro­bi­kasvun riskiä. Ilman­vaihtoa ei tulisi sammuttaa raken­nuk­sissa, muuten kuin huolto- ja korjaus­töiden ajaksi.

Erityyp­pi­sille raken­nuk­sille on asetettu rajoja kuinka paljon raken­nuksen käytön ulkopuo­lella ilman tulisi vaihtua. On siis huomioitava, että ilman on vaihduttava kaikissa huone­ti­loissa myös raken­nuksen käyttöajan ulkopuo­lisena aikana. Raken­nuksen käyttöajan ulkopuo­lella ilman­vaihdon tulee olla sellainen, ettei rakennus- ja sisus­tus­ma­te­ri­aa­leista tai muista lähteistä vapau­tuvien ja kulkeu­tuvien epäpuh­tauksien kerty­minen sisäilmaan aiheuta käytön­aikana tiloissa oleske­le­ville terveyshaittaa.

Ilman­vaihdon ulkoil­ma­virran tulee olla raken­nuksen käytön mukai­sesti riittävä ja sen laadun tulee olla riittävän puhdasta. Ilman­vaihto tulee järjestää siten, että sisäilma vaihtuu koko oleske­lu­vyö­hyk­keellä. Yleisin indikaattori sisäilman tulkit­se­miseen on hiili­dioksidi. Sisäilman hiili­diok­si­di­pi­toi­suuden toimen­pi­deraja ylittyy, jos pitoisuus on 1150 ppm suurempi kuin ulkoilman hiili­diok­si­di­pi­toisuus. Ulkoilman hiili­diok­si­di­pi­toi­suu­deksi arvioidaan yleensä 400 ppm eli toimen­pi­deraja on 1550 ppm. Sisäilman hiili­diok­si­di­pi­toi­suuden perus­teella voidaan arvioida ilman­vaihdon riittä­vyyttä tilojen käyttöön nähden.

Pidä käyttövesi tarpeeksi lämpimänä

Lämpimän käyttö­veden lämpö­tilan alenta­minen voi aiheuttaa erilaisten bakteerien lisään­ty­mistä vesijär­jes­tel­missä ja ne voivat kulkeutua aerosolien mukana hengi­ty­silmaan. Käyttö­ve­si­jär­jes­telmät tulisikin säätää niin ettei asetuk­sissa vaadittua + 55 Celsius-asteen rajaa aliteta lämpi­mässä vedessä. Tällöin lähes kaikki veden mukana tulevat bakteerit kuolevat, eivätkä ne voi aiheuttaa käyttä­jille sairauksia kuten esim. legionelloosia.

Toimen­pi­de­rajana voidaan pitää, että lämmin­ve­si­lait­teis­tosta saatavan lämpimän vesijoh­to­veden lämpö­tilan tulee olla vähintään + 50 C, mutta tällöin ollaan jo riski­ra­joilla eri bakteerien suhteen. Älä siis alenna lämpimän käyttö­veden lämpö­tilaa ja pidä myös huoli, että kylmä vesi pysyy kylmänä.

Liial­linen lämpö­ti­lojen alenta­minen voi olla homeriski

Raken­nuksen homeriski nousee aina, kun tilojen käytöstä muodos­tuvaa aiheut­tamaa kosteutta ei poisteta tarpeeksi lämmi­tyksen ja ilman­vaihdon avulla. Lämpö­tilan laske­minen lisää siis aine homeh­tu­misen riskiä. Seuraa­vassa taulu­kossa 1 on lueteltu muutamien raken­nus­tyyppien lämpö­ti­lojen toimen­pi­de­rajat. Laajempi taulukko aiheesta löytyy asumisterveysasetuksesta.

Taulukko 1. Lämpö­ti­lojen toimen­pi­de­rajat (asumis­ter­veys­a­setus)

Raken­nus­tyyppiLämpö­ti­lojen toimenpiderajat
Asunnon huoneilman lämpötila lämmityskaudella+ 18 – + 26 °C
Asunnon huoneilman lämpötila lämmi­tys­kauden ulkopuolella+ 18 – + 32 °C
Oppilai­tok­sissa huoneilman lämpötila lämmityskaudella+ 20 – + 26 °C
Oppilai­tok­sissa huoneilman lämpötila lämmi­tys­kauden ulkopuolella+ 20 – + 30 °C

Toimen­pi­de­rajat siis rajoit­tavat tilojen lämpö­tilan laskua esim. oppilai­tok­sissa + 20 asteeseen. Sen alapuo­lella lämpötila ei siis voi olla, kun tilaa käytetään.

Yhteenveto

Yhteen­vetona ilman­vaihdon osalta voidaan todeta, että ilman­vaihtoa ei tule tilojen käytön aikana pienentää. Ilman­vaihto tulee olla suunni­tel­luilla ilmamää­rillä toimin­nassa jo ennen kuin tilan käyttäjä saapuva ko. tilaan. Ilman­vaihto ei tule energian­sääs­tö­syistä koskaan sammuttaa kokonaan ja on varmis­tettava, että ilma vaihtuu kaikissa tiloissa myös raken­nuksen käytön ulkopuo­lisena aikana.

Voidaan myös todeta, että energia­sääs­tö­toimet vaativat rakennus- ja talotek­niikka alan osaamista. Väärin perustein toteu­tetut energia­sääs­tö­toimet voivat aiheuttaa energia­säästöä suuremmat kustan­nukset tulevai­suu­dessa, sekä käyttäjien sairas­tu­misia rakennuksissa.


Kirjoittaja:

Timo Ronkainen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähde:

Sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriön asetus asunnon ja muun oleske­lu­tilan tervey­del­li­sistä olosuh­teista sekä ulkopuo­listen asian­tun­ti­joiden pätevyys­vaa­ti­muk­sista. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545

Artik­ke­likuva: Karolina Grabowska/Pexels