Dialo­gi­suus tiimin voimavarana

Oletko ollut joskus ollut mukana keskus­te­lussa, jossa tunsit tule­vasi kuul­luksi ja koit että näke­myk­siäsi ja koke­muk­siasi arvos­te­taan?  Innos­tuitko yhdessä toisten kanssa ja pystyitte yhdessä keskus­te­lu­kump­pa­nei­den luomaan jotakin uutta, mihin et olisi yksin pysty­nyt? Sinulle jäi kenties keskus­te­lun jälkeen innos­tu­nut ja toisaalta levol­li­nen ja luot­ta­vai­nen olo. Koit ehkä, että olet saman­ai­kai­sesti sekä antanut että saanut keskus­te­lusta. Jos olet kokenut tämän, uskal­lan väittää, että olet ollut osal­li­sena dialogissa.

Dialogi voidaan määri­tellä monella tavalla. Ensim­mäi­nen oppi­mani määri­telmä on, että dialogi on yhdessä ajat­te­le­mista. William Isaacs on määri­tel­lyt dialo­gin keskus­te­luksi, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Itse ajat­te­len dialo­gin olevan ennen kaikkea keskus­te­lua, jossa ei tarvitse tais­tella omien mieli­pi­tei­densä puolesta, eikä todis­tella kenel­le­kään omaa oikeassa olemis­taan. Tais­te­lun tai väit­te­lyn sijaan dialo­giin kokoon­tu­neet ihmiset osal­lis­tu­vat siihen luodak­seen yhdessä jotain uutta ja hyödyn­tääk­seen yhtei­sen keskus­te­lun voimaa oman ajat­te­lun kehit­tä­mi­sessä. Dialo­gi­suus puoles­taan on laajempi käsite kuin pelkkä vuoro­vai­ku­tusta tai keskus­te­lua kuvaava termi, sillä tarkoi­te­taan koko­nais­val­tai­sesti uutta luovaa suhdetta ihmis­ten välillä.

Dialo­gin peri­aat­teet ja hyvää tekevä voima

Olen työs­ken­nel­lyt Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun Y-akate­miassa valmen­ta­jana nyt neljä kuukautta. Tänä aikana olen saanut olla osal­li­sena dialo­gissa kymme­niä tunteja valmen­ta­jan ominai­suu­dessa. Olen päässyt aitio­pai­kalta näke­mään, miten opis­ke­li­jay­rit­tä­jät luovat dialo­geissa uutta tietoa ja uuden­laista ymmär­rystä valit­se­mis­taan aiheista, kehit­tä­vät meneil­lään olevia asia­kas­pro­jek­teja sekä inno­voi­vat ja suun­nit­te­le­vat uusia.

Meillä Y-akate­mian arjessa dialo­gille on varat­tuna sekä aikaa että tilaa. Tämä dialo­gei­hin panos­tettu aika näyt­täy­tyy minulle erit­täin arvok­kaana ja tuot­ta­vana. Se näyt­täisi tuot­ta­van uutta tietoa, uusia ideoita ja oival­luk­sia ja mikä arvok­kainta, syväl­listä oppi­mista. Näistä viimei­sin on nähdäk­seni koko Y-akate­mian toimin­nan missio.

Nämä opis­ke­li­jay­rit­tä­jät, joiden dialo­gei­hin olen osal­lis­tu­nut, harjoit­te­le­vat yhdessä ajat­te­le­mi­sen taitoa jo toista luku­kautta. Tiimi on pysty­nyt raken­ta­maan luot­ta­muk­sel­li­sen ilma­pii­rin, joka on yksi onnis­tu­neen dialo­gin tärkeä edel­ly­tys. Muita dialo­gin perus­pe­ri­aat­teita ovat kunnioi­tus, kuun­telu, odotus ja suora puhe.

Kunnioi­tus

Dialo­gissa kunnioi­tus ilmenee käytän­nössä siten, että kaikki dialo­giin osal­lis­tu­vat ovat tasa-arvoi­sia. Dialo­gissa kaikki valta-asetel­mat olisi pystyt­tävä lait­ta­maan syrjään ja näin jokai­sen osal­lis­tu­jan näkö­kulma on yhtä arvokas.

Kuun­telu

Dialogi raken­tuu aina aktii­vi­selle ja myötäe­lä­välle kuun­te­lulle, jossa tavoit­teena on aidosti ymmär­tää toisen viesti. Aito kuun­te­le­mi­nen on vaikeaa, koska on ihmi­selle luon­taista tulkita toisen sanomaa omien lähtö­koh­tiensa kautta. Tulkin­taan tulevat mukaan ihmisen omat näke­myk­set, koke­muk­set ja arvot sekä ennak­koa­sen­teet. Aito kuun­te­le­mi­nen vaatii kuuli­jalta näiden tiedos­ta­mista ja pyrki­mystä vapau­tua niistä kuun­nel­les­saan toista.

Odotus

Dialo­gin perus­pe­ri­aat­teena odotus tarkoit­taa sitä, että dialo­giin osal­lis­tu­jat pitäy­ty­vät nopeasta mieli­pi­teen muodos­ta­mi­sesta käsillä olevasta asiasta. He ovat valmiita tark­kai­le­maan omaa ajat­te­lu­aan, eikä heillä ole tarvetta hönkäistä jokaista mieleen tulevaa ajatusta sellai­se­naan ulos. He voivat sen sijaan tutkia omia ajatuk­si­aan ja luoda uusia kuun­te­le­malla toisten dialo­giin osal­lis­tu­vien ajatuk­sia avoimesti.

Suora puhe

Suoralla puheella dialo­gissa tarkoi­te­taan puhetta, joka tulee sydä­mestä, eli aidon itsensä ilmaisemista.

Olen saanut nähdä opis­ke­li­jay­rit­tä­jien tiimissä käytä­vän dialo­gin hyvää tekevän voiman. Sen lisäksi, että dialo­gissa syntyy lisä­ar­voa ja tuot­ta­vuutta tiimiy­rit­tä­jien teke­mi­seen, tuottaa se myös hyvin­voin­tia tiimiin. Dialo­gia harjoit­te­le­malla tiimiin on raken­tu­nut luot­ta­muk­sen ilma­piiri ja siinä vallit­see psyko­lo­gi­nen turval­li­suus. Opis­ke­li­jat kuvaa­vat tiiminsä ilma­pii­riä ja oppi­mista tiimissä seuraa­villa lausah­duk­silla: ”jokai­nen voi olla tiimissä oma itsensä ja jokaista arvos­te­taan juuri siksi”, ”tässä tiimissä työn teke­mi­nen ei tunnu työltä, vaikka saamme paljon aikaan” ja ”olen oppinut kaiken projek­teissa oppi­mani lisäksi paljon itses­täni ja tavas­tani työs­ken­nellä osana tiimiä”. Näitä opis­ke­li­joi­den sanoja mietis­kel­les­säni, en voi välttyä ajatuk­selta, kuinka paljon hyvin­voin­tia dialo­gi­suus voisi tuoda työyh­tei­söi­hin ja työtiimeihin.

Dialo­gi­suus oppi­mi­sessa ja johtamisessa

Olen omalla työural­lani tehnyt sekä esihen­ki­lö­työtä että opet­ta­jan työtä. Näen näissä työteh­tä­vissä paljon yhteistä. Monesti odotuk­set sekä opet­ta­jalle että esihen­ki­lölle ovat hyvin saman­kal­tai­sia. Toiveena usein on, että he ovat kuun­te­le­via, läsnä­ole­via ja helposti lähes­tyt­tä­viä ja toisaalta kerto­vat vastauk­set kysy­myk­siin tai miten asiat olisi viisainta tehdä. Molem­missa rooleissa tehdään vahvasti työtä ihmis­ten kanssa ja pyri­tään varmis­ta­maan muille mahdol­li­suus omien vahvuuk­sien käyt­tä­mi­seen, oppi­mi­seen ja kehit­ty­mi­seen sekä yhtä aikaa hyvinvointiin.

Olen kokenut dialo­gin ja dialo­gi­sen lähes­ty­mis­ta­van toimi­vana molem­missa rooleissa. Esihen­kilö ja opet­taja voivat omalla toimin­nal­laan tukea dialo­gi­suutta tai tukah­dut­taa sen. Dialo­gi­suu­den edis­tä­mi­seksi voit valita ohjei­den anta­mi­sen, tiedon jaka­mi­sen ja teke­mi­sen kont­rol­loin­nin sijaan tavoit­tei­den, resurs­sien ja ajan anta­mi­sen dialo­gille.  Luot­ta­muk­sen ja ajan anta­mi­nen on dialo­gi­suu­den ehdot­to­mia edel­ly­tyk­siä. Dialo­gin taidot eivät ole synnyn­näi­siä, vaan vaati­vat harjoit­te­lua. Dialo­gi­suus vaatii sitä, että opet­taja tai esihen­kilö luopuu asian­tun­ti­jan roolis­taan ja rupeaa yhdessä ihmis­ten kanssa tutki­maan asioita. Se vaatii luopu­mista oikeassa olemi­sen tavoit­teesta ja ajan käyt­tä­mistä keskus­te­luun sen sijaan, että kerro­taan toisille omaa totuutta ja yrite­tään saada toiset omak­su­maan se. Siitä­kin huoli­matta, että osa odottaa esihen­ki­löltä tai opet­ta­jalta täsmäl­li­siä ohjeita ja oikeita vastauksia.

Osa oppi­lai­tos­ten ja työelä­män raken­teista tukah­dut­ta­vat dialo­gi­suutta ja oikeas­taan sysää­vät ihmiset suorit­ta­maan työtä ja opin­toja, kilpai­le­maan keske­nään ja puolus­ta­maan omia näke­myk­si­ään ja jopa lyttää­mään toisia. Pienillä muutok­silla työn arjessa on kuiten­kin mahdol­lista alkaa harjoi­tella yhdessä ajat­te­le­mi­sen taitoa.

Tiimin kanssa voi käydä läpi aiemmin esite­tyt dialo­gin peri­aat­teet ja alkaa harjoi­tella niitä varaa­malla aikaa keskus­te­lulle. Vielä kun järjes­tää osal­lis­tu­jille mahdol­li­suu­den nähdä toisensa seinälle heijas­te­tun kuvan tai läppä­ri­ruu­tu­jen sijaan ja pyytää osal­lis­tu­jia lait­ta­maan känny­kät syrjään ja keskit­ty­mään käsillä olevaan keskus­te­luun, alkaa dialogi hiljal­leen syntyä. Dialo­git voivat olla ennak­koon teemoi­tet­tuja tai jos oikein haluaa revi­tellä, voi kysyä osal­lis­tu­jilta, mistä heidän mieles­tään olisi tärkeää puhua tänään ja katsoa, mihin dialogi johdattaa.

Tiimin dialo­gi­suu­den ja luot­ta­muk­sen ilma­pii­rin raken­tu­mi­nen vaatii aikaa ja mahdol­li­suutta keskus­te­lulle, mutta parhaim­mil­laan se lisää tuntu­vasti tiimin jäsen­ten hyvin­voin­tia ja psyko­lo­gista turval­li­suutta ja sitä kautta tuot­ta­vuutta. Jokai­selle meistä arvos­tuk­sen tunne työssä ja elämässä yleen­sä­kin on tärkeä voima­vara ja myös tätä dialo­gi­suus tukee. Dialo­gi­suu­den kautta tiimin jäsenet pääse­vät lois­ta­maan ja käyt­tä­mään vahvuuk­si­aan, mikä luo tasa­ver­tai­suutta ja luot­ta­musta tiimei­hin. Jos ihminen kokee olevani turvassa, uskal­taa hän olla läsnä ja sanoa ideoi­taan ääneen ja olla jopa hullusti luova!


Lähteet:

Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajat­te­le­mi­sen taito. Jyväs­kylä: Gumme­rus Kirja­paino Oy.

Laine, T. & Malinen, A. 2009. Elävä peili­sali. Aikuista peda­go­giik­kaa oppi­massa. Helsinki: Hansaprint Direct Oy.


Kirjoit­taja:

Eveliina Kononen, opet­taja, Y-akate­mian valmen­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­li­kuva: fauxels