Pimeää taivasta ja Norman­dian maihin­nousua – Glow2.0 Irlannissa

Se, mitä Pohjoi­nen peri­fe­ria tarkoit­taa tuli selväksi, kun Glow2.0 (Green energy tech­no­lo­gies for tourism growth) -hank­keen kare­lia­lai­set ja yritys­kump­pa­nit Kaavilta ja Ilomant­sista suun­ta­si­vat kohti vihreää saarta syys­kuun puoli­vä­lissä 2023. Hank­keen toinen kasvok­kai­nen projek­ti­ko­kous ja Lear­ning Journey pidet­tiin Irlan­nin länsi­ran­ni­kolla Mayon krei­vi­kun­nassa, jonne matkus­ta­mi­nen Joen­suusta kesti puoli­toista vuoro­kautta. Ensin matka taittui junalla Helsin­kiin, josta lennet­tiin yöpy­mään Heath­rowlle. Seuraa­vana päivänä lähti vuoro­kau­den ainoa lento Knoc­kiin, josta oli vielä kahden tunnin bussi­matka määrän­pää­hämme. Jos me täällä itäi­sessä Suomessa aika ajoin kipui­lemme liiken­neyh­teyk­sien ja maakun­tamme saavu­tet­ta­vuu­den suhteen, on tämä tuska jaettu varmasti myös GLOW2.0:n part­ne­ri­koh­teissa, jotka yhtä lailla ovat sijain­nil­taan etäisiä isom­piin asutus­kes­kuk­siin nähden.

Suhteel­li­sen syrjäi­syy­den ja harva­piir­tei­sen julki­sen liiken­teen vuoksi Connaug­hia voikin pitää Irlan­nin Pohjois-Karja­lana, vaikka toki väli­mat­ko­jen pituu­dessa oma maakun­tamme Irlan­nin serk­kunsa päihit­tää. Kokouk­sen koti­pesä oli kaunis, vajaan parin­tu­han­nen asuk­kaan Belmul­le­tin (iiriksi Béal an Mhuirt­head) kaupunki Irlan­nin luoteis­ran­ni­kolla, jonka karu mutta moni­ta­hoi­nen kauneus ihas­tutti pitkin vierai­luamme. Part­ne­ri­ko­kousta isännöi toinen Irlan­nin kump­pa­neista Údarás na Gael­tachta.

Ryhmäkuva jossa 13 henkilöä, eturivissä istuvalla henkilölla sylissään kyltti jossa lukee Glow 2.0

Projek­ti­ko­kouk­sesta Lear­ning journeylle

Kansain­vä­li­sissä hank­keissa kasvok­kai­set tapaa­mi­set ovat usein niitä, joissa aidosti saadaan asioita eteen­päin. Niinpä tässä­kin projek­ti­ko­kouk­sessa luotiin syste­maat­ti­sesti hank­keelle seuraa­vat askel­mer­kit, jotka loivat yhteis­toi­min­nalle selkeyttä pitkälle vuoteen 2024. Samalla hank­keen toiminta valai­se­mat­to­man taivaan matkai­lun edis­tä­jänä sai entistä jäsen­ty­neem­män muodon ja selkeytti kansain­vä­li­sellä tasolla hank­keen toimin­taa. Osal­lis­tu­jat olivat yksi­mie­li­siä siitä, että kokous oli onnis­tu­nut ja konkre­ti­soi hank­keen toimintaa.

Yhtä­ai­kai­sesti hank­keen projek­ti­ko­kouk­sen kanssa järjes­tet­tiin sen ensim­mäi­nen sidos­ryh­mien kohtaa­mis- ja oppi­mis­matka, Lear­ning journey, joita hank­keen aikana järjes­te­tään kolmesti eri kohtei­siin. Lear­ning jour­neyn tarkoi­tuk­sena on kirjai­mel­li­sesti oppia ja lisäksi levit­tää tietoa. Sidos­ryh­miä tutus­tu­te­taan syvem­min valai­se­mat­to­man taivaan teemaan ja pimey­den hyötyi­hin niin ihmis­ten kuin eläin- ja kasvi­kun­tien kannalta. Keskeistä on myös tutus­tua erilai­siin tapoi­hin ja tuot­tei­siin, joissa valai­se­ma­tonta taivasta ja pimeyttä eri maissa hyödyn­ne­tään. Lear­ning jour­neyn osal­lis­tu­jat jakavat tois­tensa kanssa omia käytän­tei­tään ja koke­muk­si­aan ja saavat niistä kansain­vä­listä vertais­pa­lau­tetta. Koti­kon­nuil­leen he sitten voivat viedä muka­naan hyviksi havait­se­mansa opit hyödynnettäviksi.

Työpa­jat ja vierai­lut – Lear­ning jour­neyn paras anti

Belmul­le­tissa sidos­ryh­mien edus­ta­jat osal­lis­tui­vat ensi töik­seen työpa­jaan, jossa pien­ryh­missä pohdit­tiin yhdessä eri aluei­den mahdol­li­suuk­sia valai­se­mat­to­man taivaan ja luon­nol­li­sen yön hyödyn­tä­mi­seen matkai­lussa. Tavoit­teena oli oppia toinen toisil­taan, löytää yhdis­tä­viä teki­jöitä sekä saada uusia ideoita. Työpa­jaan osal­lis­tu­neet kokivat yhdis­tä­viksi teki­jöiksi toisaalta huolen kasva­vasta valo­saas­teesta ja toisaalta tavoit­teen löytää keinoja piden­tää matkai­li­joi­den viipy­mää alueilla. Työpa­jassa kävi ilmei­seksi, että erityi­sesti reuna-alueilla on tärkeää osal­lis­taa paikal­li­set mukaan matkai­lu­pal­ve­lu­jen suun­nit­te­luun. Näin varmis­te­taan se, että toimin­nalla on edel­ly­tyk­siä muodos­tua jatku­vaksi ja kehit­ty­väksi. Samoin matkai­li­jat tunte­vat itsensä aidosti terve­tul­leiksi, kun paikal­li­set ihmiset kokevat matkai­lue­lin­kei­non yhtei­seksi asiaksi. Sidos­ryh­mien työpa­joissa olleet matkai­lua­lan toimi­jat ja yrit­tä­jät toivoi­vat, että hank­keessa löyde­tään tapoja, miten paikal­li­set saadaan mukaan ja varmis­te­taan matkai­lu­toi­mi­joi­den ja paikal­lis­ten välinen aito dialogi.

Naishenkilöitä istuu pöydän ääressä

Black­so­din majakka, myrskyt ja toinen maailmansota

Black­so­din majakka kuului yhtenä matkan Lear­ning journey -kohtei­siin. Toisen maail­man­so­dan aikana maja­kan­var­ti­joina toimi­vat Maureen ja Ted Sweeney, joiden pojan Vincen­tin järjes­tävä taho oli onnis­tu­nut saamaan oppaak­semme. Tämä oli kaikille mieluisa yllätys, joka toi oman mielen­kiin­toi­sen maus­teen majakan esit­te­lyyn. Vincent Sweeney oli itsekin toimi­nut vuosi­kym­me­net Black­so­din maja­kan­var­ti­jana. Kuten meillä Suomessa, myös Irlan­nissa maja­kan­var­ti­jan toimi on kulke­nut suku­pol­velta toiselle; Vincen­tin isove­li­kin on hoita­nut omaa majak­kaansa toisaalla. Majakan esit­tely tarjosi meille yllä­tyk­sen. Miten Norman­dian maihin­nousu voi liittyä Irlan­nin histo­ri­aan? Irlan­ti­han ei ollut sotaa käyvä maa toisessa maailmansodassa.

Kaikki sota­his­to­riaa tai sotae­lo­ku­via tunte­vat tietä­ne­vät kohtauk­sen, jossa kenraali Eisen­howe­rin esikunta pohtii ennen Norman­dian maihin­nousua lähteä vai ei odotel­les­saan tietoa myrs­ky­kes­kuk­sen liik­keistä. Tieto, joka lopulta antoi aiheen käskylle ”mennään” ja johti Norman­dian maihin­nousun aloit­ta­mi­seen, saatiin Black­so­din maja­kasta Irlan­nista. Siellä nuori, vasta 21-vuotias posti­toi­mis­ton virkai­lija Maureen Flavin Sweeney lähetti yhdessä maja­kan­var­tija Ted Swee­neyn kanssa jatku­valla syötöllä säätie­toja eteen­päin liit­tou­tu­neille, sillä Irlanti oli sitou­tu­nut lähet­tä­mään säätie­toja Isolle-Britannialle.

Juuri Mauree­nin lähet­tä­män säätie­dot­teen ansiosta Norman­dian maihin­nousu toteu­tet­tiin 6.6.1944 eikä alku­pe­räi­sen suun­ni­tel­man mukai­sesti vuoro­kautta aikai­sem­min. On perus­tel­tua sanoa, että erityi­sesti Mauree­nin ripeä ja tarkka toiminta pelasti satoja ihmis­hen­kiä. Näin totesi yksi opas­tuk­seen osal­lis­tu­nut paikal­li­nen henkilö, vähät­te­le­mättä kuiten­kaan Tedin osuutta asiaan. Toden­nä­köi­sesti Mauree­nin toimin­taa koros­ta­nut herra halusi tuoda esille, että histo­ri­aan ovat vaikut­ta­neet myös naiset, vaikka perin­tei­sessä histo­rian­kir­joi­tuk­sessa miesten ääni on voimak­kaam­min kuulunut.

Kolme kuvaa rinnakkain. Ensimmäisessä kivestä tehty majakkarakennus, keskellä ruutupaitainen mies, oikealla majan ikkunasta otettu kuva Atlantin merelle
Black­so­din majakka; oppaamme Vincent Sweeney; Näkymä maja­kasta kohti Atlan­tin valtamerta

Half the park is after dark – Mayo Dark Sky Park

Toinen kiin­nos­tava tutus­tu­mis­koh­teemme oli Mayon pimeän taivaan puisto. Siellä saimme oppia vasti­kään Dark Sky Inter­na­tio­na­lin kritee­rien mukai­sesti serti­fioi­dun pimeän taivaan suoje­lua­lu­een käytän­nöistä. Puisto on osa Wild Nephi­nin kansal­lis­puis­toa ja Irlan­nin ensim­mäi­nen serti­fioitu pimeän­suo­je­lua­lue. Kansal­lis­puis­ton valo­saas­teen määrä on mini­maa­li­nen, ja siellä voidaan havaita jopa revon­tu­lia, mikä ei yleensä ole tyypil­listä Irlan­nin levey­sas­teille. Kansal­lis­puis­ton vierai­lu­kes­kus on verrat­ta­vissa vaik­kapa Kolin luon­to­kes­kuk­seen, jossa luon­non­puis­ton opastus- ja kahvi­la­toi­min­nan lisäksi pääsee näyt­te­lyn avulla tutus­tu­maan alueen mennei­syy­teen, luonnon erityis­piir­tei­siin ja kult­tuu­riin – ja nyt myös valo­saas­teen vaiku­tuk­siin ja siihen, miksi pimeyttä on hyvä suojella.

Kolman kuvan sarja. Vasemmalla luonnonpuiston vieralukeskus, keskellä naishenkilö seisoo rakennuksen aulassa, oikealla näyttelytila
Luon­non­puis­ton vierai­lu­kes­kus; Mayo Dark Sky Parkia esit­teli Georgia MacMil­lan; Valo­saas­teesta kerto­vaa mate­ri­aa­lia näyttelyssä

Luon­non­puis­ton vierai­lu­kes­kuk­sessa kiin­ni­timme erityi­sesti huomiota siihen, miten valai­se­ma­tonta taivasta oli tuotu esille. Jo sisään­käyn­nin jälkeen nähtä­vissä olivat roll-upit, joista kävijä sai heti tietoa valai­se­mat­to­man taivaan suoje­lusta ja Mayo Dark Sky Parkista. Itse näyt­te­lyyn oli sijoi­tettu piste, jossa kävijä pystyi itse taaja­ma­mai­se­man valoja säätä­mällä näke­mään, millai­nen vaiku­tus keino­te­koi­sesti luodun valon vähen­tä­mi­sellä ja parem­malla suun­taa­mi­sella on tähtien ja taivaan­kap­pa­lei­den erot­tu­mi­seen. Toisessa pisteessä kerrot­tiin julis­tei­den avulla valo­saas­teesta ja toimista sen vähen­tä­mi­seksi. Tarjolla oli myös tietoa taivaan­kap­pa­leista ja tähtikuvioista.

Nainen katsoo näyttelytilassa opastekylttiä jossa otsikko Star Studded Sky. Katossa tähtivaloja.

GLOW2.0 – valai­se­mat­to­man taivaan mahdollisuudet

Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun GLOW2.0-hankkeessa tarkas­tel­laan valai­se­mat­to­man taivaan matkai­lul­li­sia mahdol­li­suuk­sia. Hank­keen tavoit­teena on lisätä itäisen ja pohjoi­sen alueen veto­voi­maa yhteis­työssä paikal­lis­ten yritys­ten ja yrit­tä­jien kanssa. NPA-rahoit­tei­sen (NPA Inter­re­gio­nal) hank­keen kump­pa­nior­ga­ni­saa­tioita ovat Pohjois-Lapin alueyh­teis­työn kuntayh­tymä PLAKY, Norjan arkti­nen yliopisto UiT, Luoteis-Islan­nin alue­hal­lin­to­jen liitto SSNV sekä irlan­ti­lai­set UnaG – Gael­tacht Autho­rity ja Inno­vaa­tio- ja johta­mis­kes­kus WestBIC.


Kirjoit­ta­jat:

Tarja Kupiai­nen, yliopet­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Outi Santa­niemi, projek­ti­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Timo Rui, projek­ti­pääl­likkö, Karelia-ammattikorkeakoulu