Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi vahvis­taa yhtei­sö­jen osaa­mista ja oppimista

Mento­roin­nin käsite on muut­tu­nut paljon alku­pe­räi­sestä ajatuk­sesta, jolloin se nähtiin kahden yksilön, yleensä koke­neem­man (eksper­tin) ja aloit­te­le­van työn­te­ki­jän (novii­sin), väli­senä vuoro­vai­ku­tus­suh­teena, erään­lai­sena kisälli ja oppi­poika -mallina. Tähän sisäl­tyy ajatus, että koke­neem­malla työn­te­ki­jällä on enemmän työssä tarvit­ta­vaa osaa­mista, ja että työssä tarvit­tava osaa­mi­nen kehit­tyy työvuo­sien myötä. Tämä ajatus ei toimi enää kaikilta osin nykyi­sessä, nopeasti muut­tu­vassa maail­massa, jossa lapset oppivat jo synty­mäs­tään asti toimi­maan hyvin erilai­sessa ympä­ris­tössä ja eri tavoin kuin edel­li­set suku­pol­vet. Nuorem­milla suku­pol­villa voi olla paitsi erilaista osaa­mista, myös koko­naan erilai­nen tapa katsoa asioita. Nykyi­sin puhu­taan­kin paljon myös kään­tei­sestä mento­roin­nista, jossa nuoret kolle­gat mento­roi­vat koke­neem­pia työn­te­ki­jöitä. Kään­tei­nen mento­rointi on nähty erityi­sen arvok­kaana esimer­kiksi erilai­sissa tekno­lo­gia- ja ohjel­mis­toa­lan yrityk­sissä (esim. Yin-Che Chen 2013). Tässä artik­ke­lissa tarkas­te­lemme vielä erilaista näkö­kul­maa, vasta­vuo­roista mento­roin­tia (ks. Hyppö­nen ja Makko­nen 2023), ja peilaamme sitä oppi­mi­sen johtamiseen.

Vasta­vuo­roi­suu­den kolme ulottuvuutta

Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi perus­tuu tasa­ver­tai­seen suhtee­seen, jossa kaikki mento­roin­nin osapuo­let voivat oppia toisil­taan ja oppia yhdessä uutta. Jokai­nen voi siis toimia niin mento­rina kuin akto­rina eli mento­roi­ta­vana. Tasa­ver­tai­suutta voidaan mento­roin­nissa tarkas­tella eksis­ten­ti­aa­li­sena, epis­tee­mi­senä ja juridis-eetti­senä vertai­suu­tena (Karja­lai­nen, Heik­ki­nen, Huttu­nen ja Saar­ni­vaara 2006). Eksis­ten­ti­aa­li­nen vertai­suus viittaa siihen, että jokai­nen mento­roin­tiin osal­lis­tuva nähdään ja kohda­taan ihmi­senä sama­nar­voi­sena, vertai­sena. Tämän näkö­kul­man tulisi toteu­tua jokai­sessa mento­roin­ti­suh­teessa, oli sitten kyse perin­tei­sestä, kään­tei­sestä tai vasta­vuo­roi­sesta mentoroinnista.

Epis­tee­mi­nen vertai­suus puoles­taan toteu­tuu mento­roin­nissa epäsym­met­ri­senä. Tämä viittaa siihen, että mento­roin­nin osapuo­lilla on erilaista tiedol­lista ja taidol­lista osaa­mista, sekä erilai­sia koke­muk­sia. Tällai­sia ovat esimer­kiksi erilai­set suku­pol­vi­ko­ke­muk­set. Keskeistä on tunnis­taa ja tunnus­taa eri osapuol­ten erilai­set osaa­mi­set ja vahvuu­det sekä kyky käyttää tätä erilai­suutta mento­roin­nin voima­va­rana. Juridis-eetti­nen vertai­suus viittaa siihen, että mento­roin­nin eri osapuo­lilla voi olla erilai­sia vastuita, oikeuk­sia ja velvol­li­suuk­sia. Tässä suhteessa mento­roin­nin eri osapuol­ten välillä voi ilmetä joko symmet­ri­syyttä tai epäsym­met­ri­syyttä. (ks. Karja­lai­nen ym. 2006.) Mento­roin­nin aluksi on hyvä tunnis­taa, onko osal­lis­tu­jilla keske­nään erilai­sia vastuita ja velvol­li­suuk­sia, ja miten nämä erot mahdol­li­sesti vaikut­ta­vat mentorointiin.

Vasta­vuo­roi­sessa mento­roin­nissa voi olla niin symmet­ristä kuin epäsym­met­ris­tä­kin vertai­suutta. Keskeistä on, että mento­roin­nin osapuo­let ovat valmiita ja kyke­ne­viä jaka­maan osaa­mis­taan, oppi­maan yhdessä ja toisil­taan sekä luomaan dialo­gi­sen ja arvos­ta­van vuoro­vai­ku­tus­suh­teen. Karja­lai­nen ja muut (2006) koros­ta­vat, että yksi dialo­gi­suu­den edel­ly­tys on, että toimi­joilla on sopi­vassa suhteessa samuutta ja toiseutta. Tarvi­taan riit­tä­västi samuutta, jotta voidaan ylipää­tään ymmär­tää toista. Lisäksi tarvi­taan toiseutta, jotta voidaan kohdata erilai­sia näkö­kul­mia ja oppia toisilta. Blancon (2020) mukaan molem­min­puo­li­nen mento­rointi on molem­pia hyödyn­tävä vuoro­vai­ku­tus­suhde, joka tarjoaa molem­mille osapuo­lille kehit­ty­mi­sen mahdol­li­suuk­sia sillä asian­tun­ti­juu­den tai oppi­mi­sen alueella, joka on valittu mento­roin­nin kohteeksi.

Mento­rointi vahvis­taa osaa­mista ja uuden oppi­mista nopeasti muut­tu­vassa työelämässä

Nykyi­nen työelämä on komplek­si­sempi ja nopeam­min muut­tuva kuin aikai­sem­min. Tiedon määrä lisään­tyy nopeasti ja tarvi­taan yhä enemmän osaa­mi­sen jaka­mista ja yhdessä oppi­mista. Toisaalta työelämä edel­lyt­tää jatku­vaa osaa­mi­sen uudis­ta­mista niin työteh­tä­vien, kuin ajat­te­lun osalta. Opetus­hal­li­tus on nimen­nyt tule­vai­suu­den osaa­mis­tar­peiksi henki­lö­koh­tai­sen osaa­mi­sen jatku­van kehit­tä­mi­sen, itseoh­jau­tu­vuu­den, ongel­man­rat­kai­su­tai­dot ja digi­ta­li­saa­tio-osaa­mi­sen. Mento­rointi voi vastata kaik­kiin edellä mainit­tui­hin osaamis- ja oppi­mis­tar­pei­siin. Kun mento­roin­nin osapuo­let syven­ty­vät pohti­maan yhdessä työelä­mässä tai osaa­mi­syh­tei­sössä kohtaa­mi­aan haas­teita, he voivat samalla oppia toisil­taan esimer­kiksi ongel­man­rat­kaisu- ja reflek­toin­nin taitoja. Osaa­mi­nen ei siis liity vain subs­tans­sio­saa­mi­seen tai erilais­ten työme­ne­tel­mien käyt­töön. Ei siis opita vain “mitä” ja “miten”. Sen sijaan opitaan ehkä samalla kysee­na­lais­ta­maan, millaista osaa­mista tule­vassa työelä­mässä tarvi­taan. Opitaan tarkas­te­le­maan samalla “miksi” asioita tehdään kuten tehdään, ja voisiko tai tuli­siko työn teke­mi­sen tapoja uudis­taa. Osaa­mista tulee tarkas­tella laajasti, ja tunnis­taa tämän päivän ja tule­vai­suu­den työelä­mässä tarvit­tava osaa­mi­nen. Mento­roin­nin kautta voidaan hyödyn­tää osal­lis­tu­jien hiljaista tietoa. 

Työelä­män moni­muo­tois­tu­mi­nen näkyy erilai­sissa uramal­leissa. Urake­hi­tystä ei tarkas­tella enää pelkäs­tään verti­kaa­li­sena etene­mi­senä orga­ni­saa­tion hierar­kiassa. Urake­hi­tys voi tapah­tua myös hori­son­taa­li­sesti, hank­ki­malla itselle uutta osaa­mista erilai­siin työteh­tä­viin. Hori­son­taa­li­nen urake­hi­tys yleis­tyy sen myötä, kun orga­ni­saa­tioi­den hierark­ki­suus vähenee. Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi voi tukea niin verti­kaa­lista kuin hori­son­taa­lista urakehitystä.

Erilai­set työteh­tä­vät ja työym­pä­ris­töt tarjoa­vat nopeasti muut­tu­vassa maail­massa jatku­vasti uusia oppi­mi­sen aiheita. Myös asiak­kaat ja asiak­kai­den tarpeet muut­tu­vat. Toisaalta asiak­kai­den äänen kuule­mi­nen nähdään nykyi­sin yhä tärkeäm­pänä yrityk­sen menes­tyk­sen kannalta. Voidaan­kin kysyä, voisi­vatko jois­sa­kin tilan­teissa myös asiak­kaat (esimer­kiksi nuoret) tai joskus asiak­kai­den omaiset toimia vasta­vuo­roi­sen mento­roin­nin osapuo­lena? Suhtau­tu­malla avoi­mesti mento­roin­nin mahdol­li­suuk­siin, tunnis­ta­malla erilai­sia osaa­mis­va­jeita ja -tarpeita sekä eri tahoilla olevaa osaa­mista, voidaan tukea yhtei­söl­listä osaa­mi­sen ja oppi­mi­sen kehit­ty­mistä. Mento­rointi on tapa oppia ja hankkia yhteistä osaamista.

Osaa­mista ja oppi­mista täytyy johtaa. Yksi osaa­mi­sen ja oppi­mi­sen johta­mi­sen keino on tunnis­taa ja hyödyn­tää erilai­set mento­roin­nin ja osaa­mi­syh­tei­sö­jen mahdol­li­suu­det. Niin perin­tei­nen, kään­tei­nen kuin vasta­vuo­roi­nen­kin mento­rointi voivat tukea erilais­ten yhtei­sö­jen osaa­mi­sen yllä­pi­toa ja vahvis­tu­mista, kukin omalla tavallaan.

Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi voi muuttaa työelämää

Ei riitä, että johde­taan vain työn menes­tyk­sel­li­seen suorit­ta­mi­seen perus­tu­vaa osaa­mista. Lisäksi tarvi­taan uusia ideoita ja inno­vaa­tioita. Tällöin on kyse osaa­mi­sen johta­mi­sen sijaan oppi­mi­sen johta­mi­sesta. Sen avulla pyri­tään avaa­maan uusia näkö­kul­mia ja innos­ta­maan työn­te­ki­jöitä yhdis­tä­mään voima­va­ro­jaan ja inno­voi­maan ja uudis­ta­maan työelä­mää. (esim. Ryky 2022; Suomi­nen 2023.) Osaa­mi­sen johta­mista on kuvattu mana­ge­ment -johta­mi­sena, jossa tavoit­teena on ensi­si­jai­sesti jo olemassa olevan osaa­mi­sen ja siihen liit­ty­vien resurs­sien mahdol­li­sim­man tehokas hyödyn­tä­mi­nen. Oppi­mi­sen johta­mi­sella voidaan puoles­taan viitata leaders­hip -johta­mi­seen, jossa tavoit­teena on tukea työn­te­ki­jöi­den sitou­tu­mista orga­ni­saa­tion tavoit­tei­siin, ja tukea uudis­tu­vaa oppi­mista. (ks. Suomi­nen 2023.) Tällöin kiin­ni­te­tään erityistä huomiota paitsi työn teke­mi­sen tapoi­hin, myös siihen, miksi työtä tehdään, ja mihin teke­mi­sellä pyri­tään. Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi ja työelä­män osaa­mi­syh­tei­söt voivat olla osa oppi­mi­sen johta­mista ja työelä­män uudistumista.

Oppi­mi­nen on koko­nais­val­tai­nen prosessi, jossa opitaan paitsi hake­maan ja jaka­maan tietoa myös luomaan yhdessä uutta tietoa, opitaan tarkas­te­le­maan ja käsit­te­le­mään omia ja toisten tunteita ja koke­muk­sia, opitaan keskus­te­le­maan ja käymään dialo­gia. Dialo­gi­suu­den vahvis­tu­mi­nen tukee orga­ni­saa­tion uudistumista.

Mento­roin­nin ja osaa­mi­syh­tei­sö­työs­ken­te­lyn onnis­tu­mi­seen vaikut­ta­vat työelä­mässä monet eri tekijät. Ensin­nä­kin tarvi­taan resurs­seja, jotta yhtei­set tapaa­mi­set voivat toteu­tua. Resurs­sien varaa­mi­nen yhdessä oppi­mi­seen on samalla merkki siitä, että sitä arvos­te­taan. Mento­roin­tiin ja osaa­mi­syh­tei­sö­työs­ken­te­lyyn osal­lis­tu­vilta onnis­tu­mi­nen edel­lyt­tää sitä, että ollaan valmiita ja uteliaita oppi­maan toisilta, ja samalla jaka­maan omaa osaa­mista, omia koke­muk­sia ja ajatuk­sia toisille. Työn­te­ki­jältä tarvi­taan avara­kat­sei­suutta, jotta hän osaa arvos­taa esimer­kiksi selkeästi nuorem­paa tai ikään­ty­neem­pää kolle­gaa omana mento­ri­naan. Kun eläkeikä työelä­mässä nousee, niin samalla kasvaa työn­te­ki­jöi­den ikäja­kauma. Samassa työpai­kassa voi olla entistä useam­pien eri suku­pol­vien edus­ta­jia. Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi voi tukea eri suku­pol­vien välistä vuoro­vai­ku­tusta ja auttaa arvos­ta­maan toisilla olevaa erilaista osaa­mista. On todettu, että eri suku­pol­vien välinen yhteis­työ voi vähen­tää ikään, niin nuoruu­teen kuin ikään­ty­mi­seen, liit­ty­viä ennak­ko­luu­loja (Leedahl ym. 2020). Omien ennak­ko­luu­lo­jen tunnis­ta­mi­nen ja kysee­na­lais­ta­mi­nen on puoles­taan osa uudis­tu­vaa oppimista.


Lähteet:

Blanco, M.A. & Qual­ters, D. M. 2020.Mutual mento­ring: Effect on faculty career achie­ve­ments and expe­riences. MEDICAL TEACHER 2020, VOL. 42, NO. 7, 799–805 https://doi.org/10.1080/0142159X.2020.1736535

Hyppö­nen, E. & Makko­nen, H. 2023. Vasta­vuo­roi­nen mento­rointi. Työter­veys­lai­tos. https://www.ttl.fi/file-download/download/public/5523

Karja­lai­nen, M., Heik­ki­nen, H.L.T., Huttu­nen, R. & Saar­ni­vaara, M. 2006. Dialo­gia ja vertai­suus mento­roin­nissa. Aikuis­kas­va­tus 2/2006. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/93677/52355?acceptCookies=1

Leedahl, S.N., Brasher, M.S., LoBuono, S.L., Wood, B. M. & Estus, E.L. 2020. Reducing Ageism: Changes in Students’ Atti­tu­des after Partici­pa­tion in an Inter­ge­ne­ra­tio­nal Reverse Mento­ring Program. Sustai­na­bi­lity 12 (17): 6870. https://doi.org/10.3390/su12176870

Opetus­hal­li­tus. Osaa­mi­nen 2035. Osaa­mi­sen enna­koin­ti­foo­ru­min ensim­mäi­siä ennak­ko­tu­lok­sia. Opetus­hal­li­tus. Rapor­tit ja selvi­tyk­set 2019:3.

Ryky, P. 2022. Oppi­mi­sen johta­mi­nen: Teoreet­ti­nen katsaus klas­si­koi­hin ja uudem­piin mallei­hin. TYÖ2030 – Työn ja työhy­vin­voin­nin kehit­tä­mis­oh­jelma & Työter­veys­lai­tos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-032-4

Suomi­nen, J. 2023. Oppi­mi­sen johta­mi­nen työelä­mässä. Tammertekniikka.

Yin-Che, C. 2013. Effect of Reverse Mento­ring on Tradi­tio­nal Mento­ring Func­tions. Leaders­hip and Mana­ge­ment in Engi­nee­ring 13, 3.https://ascelibrary.org/doi/10.1061/%28ASCE%29LM.1943-5630.0000227


Kirjoit­ta­jat:

Heli Makko­nen, yliopet­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Eini Hyppö­nen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­keli on osa Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön rahoit­ta­maa EAFS-hanketta (RDI Excel­lence in Crea­ting Age Friendly Society in Remote Areas).

Artik­ke­li­kuva: yanalya / Freepik