Erasmus+ -hank­kei­den tulok­sia ja koke­muk­sia jaet­tiin Opetus­hal­li­tuk­sen työpajassa

Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun vuosina 2020-2023 koor­di­noi­massa Erasmus+ EMMA-hank­keessa (Euro­pean Master in Active Ageing and Age-friendly Society) raken­net­tiin euroop­pa­lai­nen ikäosaa­mi­sen mais­te­rioh­jelma, jonka käyn­nis­tä­mis­toi­met ovat nyt sopi­mus­vai­heessa. Tavoit­teena on aloit­taa koulu­tus vuonna 2026. Hanke toteu­tet­tiin viiden euroop­pa­lai­sen maan (Suomen lisäksi Irlanti, Itävalta, Kreikka ja Slove­nia) korkea­kou­lu­jen yhteis­työnä. EMMA-hank­keen projek­ti­pääl­lik­könä toimi Kare­lian yliopet­taja Raija Kuisma ja hanke­val­mis­te­lusta sekä hank­keen laadu­nar­vioin­nista vastasi kansain­vä­lis­ten asioi­den pääl­likkö Liisa Timonen. Asian­tun­ti­joina hank­keessa toimi­vat Antti Kaup­pila, Elina Kerätär ja Tuula Kukkonen.

EMMA-hank­keen tiimoilta Karelia kutsut­tiin Opetus­hal­li­tuk­sen järjes­tä­mään Erasmus+ -hanke­toi­mi­joi­den työpa­jaan huhti­kuussa 2024. Työpa­jan tavoit­teena oli käsi­tellä hank­keissa opit­tuja asioita sekä kehi­ty­si­deoita. Kerron tässä teks­tissä lyhyesti työpa­ja­päi­vän annista.

Selvi­tys Erasmus+ -yhteis­työ­hank­keissa opitusta

Opetus­hal­li­tuk­sen EU-ohjel­mien koor­di­naa­tio­työssä toimiva Minna Laatu on tehnyt selvi­tyk­sen suoma­lais­ten toimi­joi­den koor­di­noi­mien Erasmus+ -yhteis­työ­hank­kei­den koke­muk­sista. Tavoit­teena on ollut kuvata kehit­tä­mi­si­deoita ja tunnis­taa hank­keissa synty­neitä inno­va­tii­vi­sia käytän­töjä. Selvi­tys­työssä on toteu­tettu data-analyysi sekä kysely ja työpa­joja. Selvi­tys julkais­taan touko-kesä­kuussa 2024. Työpa­jassa esitel­tiin selvi­tyk­sen alus­ta­via tulok­sia, kuten hanke­part­ne­rei­den yhteis­työn vahvis­tu­mi­nen osaa­mista jaka­malla ja osal­li­suutta lisää­mällä sekä kehi­tet­ty­jen oppi­ma­te­ri­aa­lien hyödyn­tä­mi­nen useiden part­ne­rei­den toimesta. Hank­keista on jäänyt elämään verkos­toja ja yhteis­työ­suh­teita insti­tuu­tioi­den välillä, mutta myös henki­lö­koh­tai­sia kontakteja.

Selvi­tyk­sessä kehit­tä­mi­si­deoina on noussut esille mm. uusien toimin­ta­ta­po­jen, jous­ta­vuu­den ja muutos­ky­kyi­syy­den harjoit­ta­mi­nen, toimin­taym­pä­ris­tön muutok­siin (trendit, signaa­lit, yllä­tyk­set) vastaa­mi­nen sekä tiedon­hal­linta- ja analy­soin­ti­tai­to­jen edis­tä­mi­nen. Koulu­tuk­sen kehit­tä­mi­seen liit­ty­viä havain­toja ovat mm. oppi­mi­sen laadun koros­ta­mi­nen tutkin­to­jen ja opin­to­pis­tei­den määrän rinnalla, koulu­tusins­ti­tuu­tioi­den rooli muuto­sa­gent­teina sekä pienem­pien ja kette­räm­pien koulu­tus­ko­ko­nai­suuk­sien lisääminen.

Hank­kei­den koke­muk­sista oppia onnistumisiin

Työpa­jassa hank­kei­den edus­ta­jat koko­si­vat työryh­minä hank­keissa opit­tuja asioita. Hank­kei­den onnis­tu­mi­sen kannalta tärkeänä pidet­tiin johdon tukea, realis­mia (mitä resurs­seilla saadaan aikaan), haku­vai­heen suun­nit­te­lua (kump­pa­nei­den varhai­nen osal­lis­ta­mi­nen ja selkeä vies­tintä), laadu­kasta hanke­suun­ni­tel­maa, part­ne­rei­den valin­taa sekä kult­tuu­ris­ten teki­jöi­den (opis­kelu- ja opetus­kult­tuuri sekä laajem­min työ- ja toimin­ta­kult­tuuri) huomioin­tia. Näistä koros­tui erityi­sesti part­ne­rei­den valin­nan merki­tys: yhtei­set arvot ja keski­näi­nen luot­ta­mus ovat tärkeitä. Keskus­tel­tiin myös uusien part­ne­rei­den ja toisaalta tuttu­jen part­ne­rei­den merki­tyk­sestä ja laajem­min siitä, mitä merki­tystä on sillä, ovatko part­ne­rit hanke­toi­mi­joina jo koke­neita konka­reita vai aloit­te­li­joita. Uusia part­ne­reita on tärkeä kutsua mukaan hanke­val­mis­te­luun, mutta tarvi­taan myös tuttuja, aiem­pien koke­mus­ten perus­teella luotet­tuja kumppaneita.

Sisäl­löl­li­sistä teemoista eniten keskus­te­lua herät­ti­vät ikään­ty­mi­nen, digi­ta­li­saa­tio, tekoäly, jatkuva oppi­mi­nen sekä inklusii­vi­suus ja moni­kult­tuu­ri­suus. Ikään­ty­mi­sen osalta pohdit­tiin, ketkä raken­ta­vat ikäys­tä­väl­listä yhteis­kun­taa – muutkin kuin sosi­aali- ja tervey­sa­lan työn­te­ki­jät tarvit­se­vat ikään­ty­mi­seen liit­ty­vää osaa­mista. Digi­ta­li­saa­tion lieveil­miöt ja kult­tuu­ri­si­don­nai­suus nousi­vat keskus­te­lussa esille.

Tule­vai­suu­teen liit­ty­vinä taitoina ja kyvyk­kyyk­sinä nousi­vat esille genee­ri­set taidot subs­tans­sio­saa­mi­sen rinnalla, aktii­vi­nen kansa­lai­suus, digi­tai­dot, osal­li­suus ja osal­lis­tu­mi­nen sekä reflek­tio. Tule­vai­suus­tie­toi­suus nousi myös esille samoin kuin tiedon etsi­mi­sen taidot ja disin­for­maa­tion erot­ta­mi­nen.  Toimi­juu­den ja ratkai­su­kes­kei­syy­den koros­ta­mi­nen myös dystoop­pis­ten tule­vai­suus­ku­vien käsit­te­lyssä nähtiin tärkeänä.

Koulu­tus­jär­jes­tel­män muutos­tar­peiksi tule­vai­suu­den haas­tei­den edessä tunnis­tet­tiin mm. jous­ta­vuus, yksi­löl­li­syys, monia­lai­suus ja moni­tie­tei­syys sekä pienem­mät ja kette­räm­mät opintokokonaisuudet.

Hanke­työn tule­vai­suu­den haas­teina nähtiin hanke­syklien lyhyys, joka haastaa stra­te­gista jatku­vuutta ja vaikut­ta­vuutta. Sekto­rei­den välisen yhteis­työn tarve korostuu.

Osaa­mis­tar­pei­den enna­kointi merkitysyhteiskunnassa

Emeri­tus­pro­fes­sori Sirkka Heino­nen Turun yliopis­ton Tule­vai­suu­den tutki­mus­kes­kuk­sesta tarkas­teli puheen­vuo­ros­saan tule­vai­suu­den osaa­mis­tar­peita. Enna­kointi on osa tule­vai­suu­den­tut­ki­musta, ja Heino­nen korosti enna­koin­tio­saa­mi­sen ja tule­vai­suus­tie­tä­mi­sen stra­te­gista merki­tystä. Hänen mukaansa enna­koin­nin stra­te­gi­nen merki­tys on kilpai­lue­dun saami­sessa, myös osaa­mi­sen kehittämisessä.

Työn roolin muut­tu­mi­nen tule­vai­suu­dessa heijas­tuu uusina osaa­mis­tar­peina ja niiden myötä uusina koulu­tus­tar­peina. Heino­sen jäsen­tä­mään tule­vai­suu­den osaa­mis­tar­pei­den timant­tiin kuulu­vat 1) vuoro­vai­ku­tus­osaa­mi­nen, 2) yhteis­työ­osaa­mi­nen, 3) aikao­saa­mi­nen, 4) tekno­lo­giao­saa­mi­nen, 5) ympä­ris­tö­osaa­mi­nen, 6) systee­mio­saa­mi­nen ja 7) merki­tys­osaa­mi­nen. Aikao­saa­mi­sella hän tarkoit­taa oman ajan käytön orga­ni­soin­tia, reaa­liai­kai­suu­den ja eriai­kai­suu­den hyödyn­tä­mistä sekä enna­koin­tio­saa­mista. Heino­sen mukaan merki­tyk­set ja elämän­ta­paan ja iden­ti­teet­tiin liit­tyvä kysy­myk­set koros­tu­vat yhä enemmän työssä, ja siksi merki­tys­osaa­mi­nen on tule­vai­suu­den työn osaa­mis­tar­peista voimak­kaim­min nousussa.

Heino­sen tule­vai­suu­den­ku­van perus­tana on digi­taa­li­nen merki­ty­syh­teis­kunta. Elämys­ta­lous on Heino­sen mukaan merki­ty­syh­teis­kun­nan esiaste, johon liit­ty­vät käyttö- ja kulu­tus­ko­ke­mus­ten konteks­tu­aa­li­suus ja asia­kas­rää­tä­löinti. Digi­taa­li­sessa merki­ty­syh­teis­kun­nassa keskeistä on tuot­tei­den ja palve­lu­jen sisäl­tä­mät tai vies­ti­mät merki­tyk­set ja arvot, jotka heijas­ta­vat kansa­lais­ten omia pyrki­myk­siä ja tule­vai­suuk­sien raken­ta­mi­sen toiveita. Vastuul­li­suus ja viisaat valin­nat ovat myös merki­ty­syh­teis­kun­nassa tärkeitä.


Kirjoit­taja:

Tuula Kukko­nen, yliopet­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­li­kuva: Ravi Palwe / Unsplash