Muovit ovat monissa sovelluksissa erittäin toimiva materiaali. Erityisesti elintarviketeollisuudessa muovipakkaukset parantavat tuotteiden säilyvyyttä ja vähentävät ruokahävikkiä. Samalla muovit ovat arvokkaita materiaaleja, joiden käyttöä tulisi tehostaa sekä ympäristön, että resurssien näkökulmasta. Tämän vuoksi muovien kestävän kiertotalouden edistäminen on keskeinen osa siirtymää kohti resurssiviisaampaa yhteiskuntaa.
Kiertotalous ei kuitenkaan tarkoita pelkästään parempaa kierrätystä. Kyse on koko arvoketjun uudelleenajattelusta: materiaalivalinnoista, tuotteiden suunnittelusta ja käytöstä aina keräykseen, uudelleenkäyttöön ja lopulta kierrätykseen saakka. Muovien kiertotalouden edistäminen edellyttää sekä teknisiä ratkaisuja, että toimivaa sääntelyä, viestintää ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
Huhtikuussa 2026 Turussa järjestetty PlastLIFE-hankkeen konsortiotapaaminen kokosi yhteen laajan joukon asiantuntijoita keskustelemaan muovien kiertotalouden ajankohtaisista haasteista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. PlastLIFE SIP – Muovien kestävä kiertotalous -hanke edistää Suomen muovitiekartan toimeenpanoa, ja sen tavoitteena on saavuttaa kestävä muovien kiertotalous Suomessa vuoteen 2035 mennessä.
PlastLIFE-hanke kokoaa kiertotaloustoimijat yhteen
PlastLIFE-hanke järjestää vuosittain kaikille hankepartnereille avoimen konsortiotapaamisen, jonka tavoitteena on jakaa ajankohtaista tietoa hankkeen työpakettien toimenpiteistä, tuloksista ja yhteistyömahdollisuuksista. Vuonna 2026 tapaaminen järjestettiin Turussa 21.–23.4., ja sen järjestelyistä vastasivat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Turun yliopisto.
Konsortiotapaamiset toimivat keskeisenä foorumina, jossa muovien kiertotaloutta tarkastellaan kokonaisuutena. Tilaisuuksissa yhdistyvät tutkimus, yritysyhteistyö, viestintä ja poliittinen vaikuttaminen. Vuoden 2026 tapaamisessa työpajoissa käsiteltiin muun muassa tapahtumien suunnittelua sekä viestintää poliittisille päättäjille. Kiertotalouspolitiikalla on merkittävä rooli siinä, millaisin keinoin muovien kiertotaloutta voidaan käytännössä edistää.
Keskusteluissa nousi esiin erityisesti Ei enää jätettä (EEJ, End of Waste) -statuksen merkitys muovien kiertotalouden kehittämisessä. Lisäksi muovien kierrätystä haastavat edelleen tuotteisiin lisättävät lisäaineet, joiden koostumuksesta ei useinkaan ole riittävästi tietoa, sillä tuottajilla ei ole velvollisuutta ilmoittaa kaikista käytetyistä lisäaineista.
Lisäaineet haastavat muovin kierrätystä
Muovit sisältävät usein erilaisia lisäaineita, jotka parantavat niiden ominaisuuksia tai suojaavat niitä. Ilman lisäaineita monet muovit olisivat joko liian hauraita, alttiita hajoamiselle tai vaikeasti muokattavia. Lisäaineet vaikuttavat merkittävästi muovien fysikaalisiin, kemiallisiin ja käyttöteknisiin ominaisuuksiin, kuten lujuuteen, joustavuuteen ja pitkäaikaiseen kestävyyteen erilaisissa olosuhteissa.
Yleisimpiä muovin lisäaineita ovat:
- Ftalaatit, jotka tekevät muovista pehmeämmän ja joustavamman.
- Stabilointiaineet, jotka estävät lämpö-, UV- ja hapettumisvauriot
- Palonestoaineet, jotka vähentävät muovien syttyvyyttä
Lisäaineet tekevät muovin kierrätyksestä hankalaa, sillä ne kulkeutuvat helposti kierrätysprosessien läpi ja päätyvät uusiomateriaaleihin. Lisäksi jätemuovien sisältämistä lisäaineista ei usein ole tarkkaa tietoa, koska jätevirrat ovat peräisin useista erilaisista lähteistä ja koostumuksiltaan heterogeenisiä. Osa lisäaineista voi olla terveydelle haitallisia ja ne voivat myös heikentää uusiomuovin fysikaalisia ominaisuuksia esimerkiksi reagoimalla tai hajoamalla prosessoinnin aikana.
EEJ-status mahdollistaa jätemuovin jalostamisen tuotteiksi
Usein pohditaan mitä kaikkea jätemateriaalista voitaisiin valmistaa, tätä Karelia-amk:n PlastLIFE:n osahankekin tekee ja kokeilee. Asiassa on montakin haastetta, mutta jatkojalostus prosessin kannalta ehkä merkittävin haaste on jätestatus. Jätettä ei voi käsitellä ilman jätteenkäsittelylupaa, eikä jätettä voi välittää eteenpäin kuin sellaiselle, jolla jätteenkäsittelylupa on. Tähän asiaan ratkaisu on hakea toiminnalle jätteenkäsittelylupa ja tehdylle tuotteelle EEJ (Ei Enää Jätettä, englanniksi End Off Waste) -status. EEJ-statuksen omaava tuote ei ole enää jätettä, joten sellaisen voi välittää kenelle vain.
EEJ-menettelyllä mahdollistetaan jätteen hyötykäyttö poistamalla tuotteelta sen jätestatus ja tekemällä siitä uudestaan tuote. EEJ-mekanismi on määritelty EU:n jätepuitedirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta). Direktiivi edellyttää, että jäte käy läpi ennalta määritellyn käsittelyprosessin ja täyttää tietyt laatuvaatimukset.
Käytännössä jokaisen jätemuovin jatkojalostajan on haettava ympäristölupa ja EEJ-päätös esimerkiksi paikalliselta aluehallintovirastolta (AVI). Lisäksi EEJ-toimintaan liittyy jatkuva laadunvalvontavelvoite. Vaikka EEJ-menettelyssä määritellään tapauskohtaiset ehdot, laajempi ja yleispätevä kriteeristö voisi osaltaan helpottaa kiertotalouden käytäntöjen laajempaa käyttöönottoa.
Viestintä ja vaikuttaminen kiertotaloussiirtymän ytimessä
Konsortiotapaamisen työpajoissa korostui vahvasti viestinnän merkitys muovien kiertotaloudessa. Viestinnässä painotetaan usein kierrätystä, mutta kuluttajille voi jäädä epäselväksi, kuinka suuri vaikutus omilla teoilla todellisuudessa on. Lisäksi muovista viestiminen on haastavaa, sillä materiaali mielletään helposti yksiselitteisesti haitalliseksi.
Vaikka muovit valmistetaan pääosin fossiilisista raaka-aineista ja aiheuttavat luontoon päätyessään merkittäviä haittoja, kaikkia muovimateriaaleja ei ole realistista korvata lähitulevaisuudessa. Siksi keskeistä on edistää muovien kiertotaloutta ja parantaa ihmisten, yritysten ja organisaatioiden mahdollisuuksia toimivaan kierrätykseen ja uusiomateriaalien käyttöön.
Systeeminen kiertotaloussiirtymä on monimutkainen kokonaisuus myös alan ammattilaisille. Tämä korostaa tarvetta selkeälle, kohderyhmittäin räätälöidylle viestinnälle, jossa tunnistetaan haasteet mutta tuodaan esiin myös ratkaisuja ja onnistumisia. Kuluttajien, yritysten ja päättäjien roolit poikkeavat toisistaan, ja viestinnän on pystyttävä vastaamaan näihin erilaisiin tarpeisiin. Kestävä kiertotaloussiirtymä vaatii monialaista osaamista sekä pitkäjänteistä yhteistyötä koko yhteiskunnassa.
Kirjoittajat:
Alma Pohjonen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Simo Paukkunen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Roope Suvinen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Veera Lyömiö, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Janne Tuomainen, viestintäasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
