Hoitotyön arki ei ole vain raskaita nostoja, vaan taitoa auttaa niin, että asiakas käyttää omia voimiaan ja työntekijä säästää omiaan. Kyseessä on kokonaisvaltainen muutos, jossa avustettava muuttuu passiivisesta kohteesta aktiiviseksi osallistujaksi. Vastavuoroinen tekeminen tekee tilanteista sujuvampia, vähentää tapaturmia ja lisää työn merkityksellisyyden kokemusta molemmille osapuolille. Tämä artikkeli on ensimmäinen osa kinestetiikan kaksiosaisessa artikkelisarjassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan näitä teemoja kinestetiikan näkökulmasta sekä fysioterapiaopiskelijoiden koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta. Lue artikkelisarjan toinen osa tästä.
Kinestetiikka – voimavaroja tukeva vuorovaikutus ja liike
Hoitotyön arki on täynnä tilanteita, joissa asiakasta autetaan liikkumaan, mutta liian usein nämä hetket mielletään raskaaksi nostamiseksi ja siirtämiseksi. Tällainen toimintatapa väsyttää hoitajan selän ja jättää asiakkaan passiiviseksi sivustakatsojaksi omassa elämässään. Kinestetiikka muuttaa tämän asetelman perusteellisesti, sillä se on taitoa auttaa niin, että asiakas käyttää omia voimiaan ja hoitaja säästää omiaan (kuva 1).
15 vuoden kouluttajakokemuksella koulutuspäällikkö Juhani Kuittinen (Attendo Terapiapalvelut) toteaa, että tulokset puhuvat puolestaan. Stenmanin (2020) väitöstutkimus osoittaa, että kinestetiikan käyttöönotto vaikuttaa myönteisesti hoitohenkilöstön työtyytyväisyyteen ja työn merkityksellisyyden kokemukseen. Kun asiakkaan piilevä kyky liikkua löytyy, avustamisesta tulee kevyttä ja molemmille osapuolille miellyttävää yhteistyötä.
Käytännössä kinestetiikka perustuu syvään ymmärrykseen siitä, miten ihminen luonnostaan liikkuu. Heikkisen (2021) tutkimuksen mukaan kinestetiikan asiakaslähtöinen toimintamalli tukee organisaation yhteisiä arvoja ja mahdollistaa hoitokäytäntöjen uudistamisen yhtenäisen, tavoitteellisen toiminnan kautta. Lappalaisen (2020) tutkimus kuitenkin muistuttaa, että onnistunut käyttöönotto edellyttää myönteistä asennetta, sitoutumista, riittävää koulutusta ja esimiesten aktiivista tukea – kinestetiikka on kokonaisvaltainen muutos tavassa tehdä työtä, ei yksittäinen temppu.
Kinestetiikka opettaa meidät kohtaamaan asiakkaan uudella tavalla, jossa hän ei ole enää kohde, jota liikutetaan, vaan aktiivinen osallistuja. Hoitaja asettuu tilanteessa ohjaajaksi, ei kantajaksi. Hän ei kannattele asiakkaan painoa, vaan näyttää kevyesti suunnan, johon liike etenee. Tässä aistien yhteistyössä käytetään kosketusta viestimään turvasta, jolloin asiakas tuntee, mihin suuntaan liike on menossa, ja hänen on helpompi lähteä siihen mukaan. Arjessa kannattaakin pysähtyä pohtimaan, missä tilanteissa teemme asioita liikaa asiakkaan puolesta, sillä joskus pieni odotus ja oikea tuki riittävät siihen, että asiakas löytääkin oman voimansa.
Liikkeen muuttaminen helpoksi vaatii fyysisen voiman korvaamista oivalluksella. Esimerkiksi laaja ja pehmeä kämmenote kertoo asiakkaalle enemmän kuin sanat; se tuntuu turvalliselta, kun taas puristaminen saa kehon usein jännittymään. Liikkumista helpottaa myös se, ettei kaikkea yritetä tehdä kerralla. Esimerkiksi sängystä nouseminen muuttuu vaivattomaksi, kun se jaetaan pieniin, loogisiin vaiheisiin. Kun hyödynnämme kehon luonnollisia, kaartuvia ja kiertäviä ratoja suoran ja jäykän liikkeen sijaan, tarvitsemme huomattavasti vähemmän voimaa. Liike on kevyintä silloin, kun painopiste siirtyy hallitusti kuin keinumalla, sujuvasti ja vaivatta.
Tämä voimavaroja tukeva työote soveltuu läpi elämänkaaren – vastasyntyneestä ikääntyneeseen. Tutkimusnäyttö tukee kinestetiikan laajaa sovellettavuutta: Stenmanin (2020) pitkittäistutkimuksessa ikääntyneiden hoitohenkilöstö koki kinestetiikan vahvistavan yhteisöllisyyttä ja hoitotyön merkityksellisyyttä. Ikääntyneille kinestetiikka on keino säilyttää omatoimisuus mahdollisimman pitkään, kun taas kuntoutujille se auttaa aivoja ja kehoa löytämään kadonneita liikkeitä uudelleen. Kehitysvammaisille kinestetiikka lisää oman kehon hallinnan tunnetta ja turvallisuutta, ja saattohoidossa se mahdollistaa kivuttoman sekä arvokkaan asennon vaihtamisen silloinkin, kun voimat ovat vähissä.
Kinestetiikan hyödyt muodostavat kolminkertaisen voiton (kuva 2). Ahosen (2022) tutkimus Tampereen kotihoidon tiimin kehittymisestä kinestetiikan laatuyksiköksi osoittaa, että kinestetiikka parantaa työhyvinvointia ja vähentää fyysistä kuormitusta konkreettisesti arjen työssä. Hoitajalle se tarkoittaa selän ja hartioiden säästymistä turhalta rasitukselta sekä työn muuttumista kiireisestä suorittamisesta mielekkääksi yhteistyöksi. Asiakkaalle suurin voitto on itsetunnon kasvu ja kokemus siitä, että hän pystyy asioihin vielä itse, samalla kun liikkuminen tuntuu turvalliselta ja kivuttomalta. Työyhteisölle tämä näkyy sairauspoissaolojen vähentymisenä, työtyytyväisyyden paranemisena ja hoidon laadun vahvistumisena. Kinestetiikka on taito, joka syvenee harjoittelun myötä. Suomessa tätä laadukasta ja käytännönläheistä oppia koordinoi Suomen Kinestetiikkayhdistys ry.
Kun siirtymistilanne nähdään yhteisenä, asiakkaan voimavaroja hyödyntävänä hetkenä, ei kyse ole vain mukavuudesta tai hyvästä kohtaamisesta. Tällöin rakennetaan turvallisempaa, ergonomisempaa ja osallistavampaa toimintatapaa, joka tukee sekä potilaan toimintakykyä että ammattilaisen jaksamista. Siksi onkin tärkeää tarkastella tarkemmin, miksi ergonomisten ja osallistavien tapojen huomioiminen potilassiirroissa on niin merkityksellistä.
Miksi on tärkeää huomioida ergonomiset ja osallistavat tavat potilassiirroissa?
Karelia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusten potilas-siirtoergonomian pedagoginen sisältö rakentuu Työterveyslaitoksen potilasergonomiakoulutuksen sisältöön. Lehtori Tarja Pesonen-Sivonen (kuva 3) osallistui kinestetiikan koulutukseen, minkä jälkeen pedagogiikkaan lisättiin kinestetiikan lähestymistapa.
Keväällä 2025 fysioterapiakoulutuksen potilasergonomian opintojaksolla pohdittiin siirtojen merkitystä opiskelijoiden harjoittelupaikkojen tuomien havaintojen myötä. Skenaariotyöskentelyssä otettiin huomioon avustajan, potilaan ja ympäristön havainnot. Yhteenveto tuotettiin potilassiirtoihin liittyviin muuttujiin ja niiden vaihtoehtoihin.
Fysioterapiaopiskelijoiden asiantuntijuuden pohdintoja potilassiirtojen merkityksestä:
- Hoitajan hyvät omat asennot ja selkeästi toteutetut siirtotilanteet parantavat sekä potilasturvallisuutta että työturvallisuutta.
- Työntekijöiden fyysinen kuormitus vähenisi ja potilaiden aktiivisuus lisääntyisi.
- Asiakkaan toimintakyky saataisiin paremmin käyttöön edistäen potilaan omatoimisuutta.
- Vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen lisää intoa tehdä aktiivisia siirtymisiä.
- Vastavuoroinen vuorovaikutus tekee siirroista sujuvampia vähentäen hoitajan fyysistä kuormitusta sekä tukee hoitajan jaksamista ja vähentää loukkaantumisriskejä.
- Hoitajien innostava ja voimavaroja ohjaava ohjaus mahdollistaa potilaiden osallisuuden ja aktiivisuuden lisääntymisen siirtymisissä.
- Selkeät ohjeet helpottavat molemminpuolista työskentelyä.
- Siirtojen paremmalla suunnittelulla voitaisiin vähentää tapaturmia.
- Suunnittelu vähentää tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja riskiä sairaspoissaoloihin.
Salminen ja Westerholm 2007 tuovat opinnäytetyössään esille, että aktivoivalla toimintatavalla asukkaiden toimintakykyä voidaan ylläpitää. Toimintatapa vähentää myös siirtojen fyysistä kuormitusta. Kugler, Taylor ja Brusco 2024 tuovat puolestaan esille, että potilaan siirtymisen ohjauskoulutukseen pitäisi lisätä vielä riskienarviointi. Tämä voisi vähentää hoitajan tuki- ja liikuntaelimistön aiheutuvaa kuormittumista. Toisaalta tutkimus tuo myös esille, että potilassiirtokoulutuksella voi olla vaikutusta sairaspoissaoloihin.
Aktivoivaan toimintatapaan sekä osaamisen koulutukseen kuuluu vahvasti myös vuorovaikutus. Vuorovaikutukseen kuuluu Sandnes ja Uhrenfeldt 2024 tuoma käsite hoivaava kosketus. Hoivaavan kosketuksen avulla vahvistetaan läsnäoloa, turvallisuutta, luottamusta ja huolenpitoa. Tämä vahvistaa siirtymisen vuorovaikutus- suhdetta. Hoivaava kosketus on hiljaista, kehollista viestintää koskettamisen kautta.
Loppuyhteenveto
Potilassiirtymisissä ei ole kyse vain liikkeen avustamisesta, vaan tavasta kohdata, ohjata ja tukea ihmistä. Kinestetiikan periaatteet sekä fysioterapiakoulutuksen opiskelijoiden kokemukset potilassiirroista osoittavat, että osallistava ja ergonominen työote vahvistavat asiakkaan toimintakykyä. Nämä lisäävät ehdottomasti myös työturvallisuutta ja keventävät työntekijän kuormitusta. Parhaimmillaan pienet muutokset arjen siirtymistilanteissa tuovat suuria hyötyjä sekä asiakkaalle että ammattilaiselle. Kun liikkumista tuetaan luonnollisesti ja selkein ohjein, työntekijän fyysinen kuormitus vähenee, tuki- ja liikuntaelinsairauksien riski pienenee ja asiakkaan omatoimisuus vahvistuu.
Kinestetiikka ja potilassiirtoihin liittyvä koulutus eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä lähestymistapoja. Vaikka niiden taustat ja painotukset ovat osin erilaisia, niitä yhdistää yhteinen tavoite: tehdä siirtymistilanteista turvallisempia, osallistavampia ja sujuvampia sekä asiakkaalle että ammattilaiselle. Lopulta sekä kinestetiikka että potilassiirtoergonomia muistuttavat samasta asiasta: siirtyminen onnistuu parhaiten silloin, kun se tehdään yhdessä.
Kirjoittajat:
Juhani Kuittinen, Attendo Terapia koulutuspäällikkö
Tarja Pesonen-Sivonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jaana Kurki, senioriprojektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Suvi Leppänen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Ahonen, J. 2022. Tutkimus kotihoidon tiimin muutoksesta kinestetiikan laatuyksiköksi (YAMK-opinnäytetyö, Satakunnan ammattikorkeakoulu). Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052311116
Heikkinen, S. 2021. Kinestetiikka sosiaali- ja terveysalan uudistajana: Laadullinen tutkimus kehittämistyön johtamista tukevista keinoista (YAMK-opinnäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu). Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021062316595
Kugler, H., Taylor, N. & Brucho, N. 2024. Patient handling training interventions and musculoskeletal injuries in healthcare workers: Systematic review and meta-analysis. Patient handling training interventions and musculoskeletal injuries in healthcare workers: Systematic review and meta-analysis. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10873653/pdf/main.pdf Luettu 23.2.2026
Lappalainen, A. 2020. Toimintatavan muutos ja muutosjohtaminen kinestetiikan toimintamallin käyttöönottamisessa (YAMK-opinnäytetyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu). Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020061018246
Salminen, A. & Westerholm, V. 2017. Hoitohenkilöstön kokemus työn fyysisestä kuormittavuudesta ja työympäristön kuormitustekijöistä. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/36178/stadia-1203414568-4.pdf?sequence=1. Luettu 23.2.2026
Sandnes, L. & Uhrenfeldt, L. 2024 Caring touch as communication in intensive care nursing: a qualitative study. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11086036/pdf/ZQHW_19_2348891.pdf. Luettu 23.2.2026
Stenman, P. 2020. Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton (Väitöskirja, Oulun yliopisto). Jultika. https://urn.fi/URN:ISBN:9789526227016
INNO Pohjois-Karjala – sote- ja hyvinvointialan kestävät palvelut ja innovaatiot -ryhmähankkeen toteuttajat ovat Karelia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveria ja Joensuun kaupunki. Hankkeen toiminta-aika on 1.9.2024 – 31.12.2026. Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Koko ryhmähankkeen budjetti on 624 181, josta tuen osuus on enintään 468 136.
