Sosiaali- ja terveysalan työssä kohdataan yhä useammin tilanteita, joissa ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja: asiakkaiden tarpeet ovat monimuotoisia, toimintaympäristöt muuttuvat ja työ edellyttää yhtä aikaa tehokkuutta, eettisyyttä ja ihmislähtöisyyttä (ks. Laitinen ym. 2025; Rajavuori 2024). Tällöin on entistä suurempi tarve sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen osaamiselle tilanteissa, joihin ei ole valmiita ratkaisuja ja jotka edellyttävät tilanteista harkintaa. Tilanteista harkintaa ilmentävät kyky havainnoida, kohdata toinen ihminen kokonaisvaltaisesti, yhdistää koulutukseen ja työkokemukseen perustuvaa tietoa ja tilannetajua sekä toimia eettisesti kestävällä tavalla on ydinosaamista muuttuvissa olosuhteissa ja usein ristiriitaisissakin tilanteissa. Tätä ydinosaamista voidaan nimetä ammatilliseksi herkkyydeksi, joka kuitenkin usein jää tunnistamattomaksi ja määrittelemättömäksi.
Ammatillinen herkkyys tutkimuskohteena
Olemme kuluneen vuoden aikana paneutuneet ammatillisen herkkyyden ilmiöön tutkimuksellisesti oman opettajan työmme ohella. Työn alla olevassa tutkimuskokonaisuudessa tarkastelemme ammatillista herkkyyttä sosiaali- ja terveysalan kontekstissa koulutuksen ja työelämän näkökulmasta. Vaikka tutkimuskokonaisuus ja ammatillisen herkkyyden ilmiön tarkempi määrittely on vielä kesken, rakennamme tutkimuksellista tieto- ja käytäntöperustaa, joka tuottaa lisäarvoa sekä koulutuksen kehittämiselle että työelämäyhteistyölle osana kestävämpää sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaamista.
Ammatillinen herkkyys kytkeytyy kestävän hyvinvoinnin teemoihin, joten sen tarkempi moninäkökulmainen tutkimus on perusteltua (ks. Garсés ym. 2003; Galpin ym. 2015; Kestilä & Karvonen 2025). Se ei ainoastaan tue yksittäisiä asiakaskohtaamisia, vaan rakentaa pitkäjänteisesti sosiaalisesti kestävämpiä työkäytäntöjä ja -kulttuureja. Tämä edellyttää rakenteellista tarkastelua: millaiset toimintatavat, johtamiskäytännöt ja resurssit mahdollistavat tai rajoittavat tällaisen osaamisen toteutumista arjessa?
Alustavia havaintoja ammatillisesta herkkyydestä osana sosiaali- ja terveysalan ammatillista osaamista
Tutkimushavaintoihimme perustuen ammatillinen herkkyys kytkeytyy kokonaisvaltaiseen sosiaali- ja terveysalan ammatilliseen osaamiseen, joka rakentuu vähitellen koulutuksen, kokemuksen ja työelämän käytäntöjen vuorovaikutuksessa sekä itsereflektion avulla. Ammatillisen herkkyyden merkitys konkretisoituu arjen työssä asiakkaille, työyhteisöille, organisaatioille ja yhteiskunnalle monin tavoin. Työelämän kehittämisen näkökulmasta ammatillinen herkkyys tukee samanaikaisesti muun muassa työn laatua sekä työyhteisöjen kestävyyttä. Se vahvistaa:
- työn laatua ja asiakaskokemusta, kun asiakas kohdataan aidosti kuullen ja arvostaen, ja tilanteisiin vastataan ymmärtävästi ja tarkoituksenmukaisesti,
- työhyvinvointia, kun eettisiä ristiriitoja ja kuormittavia tilanteita voidaan jäsentää yhteisesti työyhteisössä,
- työyhteisöjen toimintakulttuuria, kun vuorovaikutus, reflektio ja yhteinen oppiminen vahvistuvat sosiaalisesti kestävällä tavalla, ja
- ammatillista päätöksentekoa, erityisesti monikerroksisissa ja ennakoimattomissa tilanteissa.
Ammatillinen herkkyys liittyy ammattilaisen osaamiseen toimia reflektoiden, vuorovaikutteisesti, huomioida moninaisuutta ja käsitellä työn eettisiä jännitteitä rakentavasti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.
Tarve teoreettiselle ja käytännölliselle tutkimustiedon soveltamiselle
Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen näkökulmasta teema on erityisen ajankohtainen. Tulevien ammattilaisten valmius kohdata työelämän todellisuus perustuu tietoon ja osaamiseen soveltaa sitä tilanteisesti, toimia vuorovaikutuksessa ja reflektoida omaa ajattelua ja toimintaa. Tutkimustyömme tavoitteena onkin myös tukea sellaisten pedagogisten ratkaisujen kehittämistä, jotka vahvistavat näitä valmiuksia jo opintojen aikana ja rakentavat pohjaa kestävälle asiantuntijuudelle (EQF 2026)
Ammatillisen herkkyyden tarkastelussa yhdistyy luontevasti koulutus, tutkimus ja työelämän kehittäminen. Se tekee näkyväksi sellaista osaamista, joka hyvin usein jää arjessa sanoittamatta, mutta jolla on keskeinen merkitys työn vaikuttavuuden, henkilöstön hyvinvoinnin ja palvelujen laadun kannalta. Samalla ammatillisen herkkyyden teoreettinen ja käytännöllinen tarkastelu ja näiden näkökulmien yhdistäminen ja soveltaminen jäsentää uudella ja kestävällä tavalla sitä, mitä tulevaisuuden osaamista sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan: kykyä toimia inhimillisesti, harkitusti, eettisesti ja vastuullisesti monimutkaistuvassa maailmassa.
Lähteet:
EQF (2026) Description of the eight EQF levels. https://europass.europa.eu/en/european-qualifications-framework-eqf
Galpin, T. & Whittington, J.L. & Bell, G. (2015) Is your sustainability strategy sustainable? Creating a culture of sustainability. Corporate Governance 15 (1), 1–17. https://doi.org/10.1108/CG-01-2013-0004
Garсés, J. & Ródenas, F. & Sanjosé, V. (2003) Towards a new welfare state: the social sustainability principle and health care strategies. Health Policy 65 (3), 201–215.
Kestilä, L. & Karvonen, S. (2025). Ratkaisuja kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Väestön terveys- ja hyvinvointikatsaus 2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 1/2025, 14–18. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-444-4
Laitinen, J. & Selander, K. & Nikunlaakso, R. & Ervasti, J. (2025) Mitä kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon työhyvinvoinnille 2024. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-199-4
Rajavuori, A. (2024) Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024. Helsinki: Kalevi Sorsa -säätiö & Into-kustannus.
Kirjoittajat:
Anne Airaksinen, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
