Categories
Osaamisella elinvoimaa Pulssi

Käytän­tö­läh­töistä kehit­tä­mistä hankkeisiin sosiaa­lialan opiskelijayhteistyönä

Ammat­ti­kor­kea­kou­lulaki (2014/932) kannustaa eri toimi­joiden väliseen yhteis­työhön työelämää palve­le­vassa tutkimus-, kehit­tämis- ja innovaa­tio­työssä. Sosiaa­lialan kolmannen vuosi­kurssin opiske­li­joille syksyllä 2021 alkavan uuden Projekti- ja yhtei­sö­ke­hit­tä­misen opinto­jakson tarkoi­tuksena on syventää sosio­no­mio­pis­ke­li­joiden ammatil­lista osaamista projekti- ja hanke­työstä, verkos­to­työstä ja yhtei­sö­läh­töi­sestä kehit­tä­mi­sestä. Opiske­li­joiden tavoit­teena on oppia hanketyön prosessin avulla tuottamaan tietoa työelämän hankeyh­teis­työ­kump­pa­neiden toiminnan ja kehit­tä­misen tarpeisiin.

Toimin­taym­pä­ristön muutos ja tieto­pe­rustan kehit­ty­minen edellyt­tävät yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamista

Sosiaali- ja tervey­salan nykyiset toimin­taym­pä­ristöt ovat monia­laisia ja haasteiden komplek­sisuus yllät­tävää (Vartiainen 2016, 227-229). Tarvitaan hallin­no­nalat ylittävää yhteis­työtä, moninä­kö­kul­mai­suutta, ongelmien jatkuvaa arviointia sekä uudelleen määrit­telyä. Perin­tei­sesti ja lineaa­ri­sesti etenevän ratkai­su­pro­sessin sijaan työtä tehdään verkos­toissa, kokonais­val­taisen, vuoro­vai­ku­tuk­sel­lisen, kokei­levan ja rajoja rikkovan yhteistyön myötä (Valtio­neu­voston kanslia 2019, 11-12, 19-20.) Kehit­tä­mistyön toteu­tustapa voi olla syklinen, jossa eri kehit­tä­mis­vaiheet eivät erotu selkeästi. Kehit­tä­misen painopiste onkin ilmiöiden välisissä suhteissa, toimin­nassa ja vuoro­vai­ku­tuk­sessa (Koivisto 2021; Suorsa 2017; Suorsa 2012). Tulevai­suuden työelämän haasteisiin vastaa­mi­seksi sosio­no­mio­pis­ke­li­joiden ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa syven­netään läpi opintojen yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamista.

Yhteis­työ­osaa­minen liittyy tällä opinto­jak­solla sosiaa­lialan yhtei­söjen ja ihmis­ryhmien kanssa työsken­telyyn muutoksen aikaan­saa­mi­seksi. Luotta­muksen tietoinen sekä tavoit­teel­linen raken­ta­minen on tärkeä osa vuoro­vai­ku­tusta yhtei­söjen uudis­tu­misen kannalta (Uusikylä, Jalonen, Lintinen, Kotiranta & Jaakkola 2021, 49). Yhtei­sö­ke­hit­tä­minen on raken­teel­lisen tason ongelmien ratkaisua, siinä huomioidaan ihmis­ryhmien sosiaa­lisen ympäristön olosuh­teiden muutta­mista, tuetaan täysi­val­taista kansa­lai­suuden toteu­tu­mista ja yksilöiden elämän­hal­lintaa (Roiviainen 2016.)

Raken­tavana sosiaa­lialan yhteistyön tieto­pe­rustana ovat systee­minen työote, suhde­pe­rus­taisuus, osallisuus, dialogi, reflek­tii­visyys sekä oppivan organi­saation mukaiset mahdol­lis­tavat toimin­ta­tavat sekä menetelmät (Petrelius, Yliruka & Miettunen 2021, 6, 14-17). Opinto­jak­solla tutus­tutaan myös yhtei­sö­vai­kut­tavuus (collective impact) -ajatteluun. Yhtei­sö­vai­kut­ta­vuuden avulla ratkaistaan tietoi­sesti yhdessä monimut­kaisia ja komplek­sisia ongelmia eri toimi­joiden välisessä yhteiseen tavoit­teeseen sitou­tu­neessa työssä (Ristikari 2021; Niemelä 2021; Virtanen 2021.)

Uuden tiedon luominen edellyttää yksilö­ta­solla vuoro­vai­ku­tusta ja elini­käistä, jatkuvaa oppimista. Yhdessä tehden haastetaan toisia ja itseä yhdessä oppimiseen. Tiedon ja tietä­myksen hallinta (knowledge management) auttaa selviämään tieto­kaa­ok­sesta. Organi­saa­tiossa ja yhtei­söissä tiedon avulla luodaan edelly­tyksiä toimia, innovoida ja tuotteistaa. Nonaka kumppa­neineen (1995) kuvasi organi­saation tiedon luomista kolmen elementin avulla. Lyhyesti esitettynä nämä elementit ovat nelivai­heinen (Socia­lization, Exter­na­lization, Combi­nation, Inter­na­lization) tiedon muunnos­pro­sessi (SECI), ajatte­lussa (jaetaan ideoita) ja toimin­nassa (tehdään yhdessä) toteutuva paikka (Ba) ja tieto­pääoma (knowledge assets). Tieto­pääoma on sekä resurssi, että tulos tiedon luomisen proses­sista, jonka vuoksi se muuttuu ja kehittyy edelleen. (Suurla 2001, 25-55; Heino 2006, 176-181.)

Sosiaa­lialan kehit­tä­mi­sessä on tärkeää huomioida asian­tuntija- ja organi­saa­tio­tiedon rinnalla kohde­ryhmän tietämys ja kokemukset. Yhtei­sö­läh­töi­sessä kehit­tä­mis­työssä tieto tuotetaan proses­sissa kohde­ryhmän kanssa dialo­gi­sessa, tavoit­teel­li­sessa vuoro­vai­ku­tuk­sessa haasteiden, ilmiöiden tunnis­ta­misen, ratkai­sujen etsimisen ja toteu­tuneen toiminnan arvioinnin parissa.

Opinto­jakson tavoitteet ja toiminta

Projekti- ja yhtei­sö­ke­hit­tä­misen opinto­jakson yhtenä tavoit­teena on oppia käytän­nössä hanketyön prosessi. Toisena tavoit­teena on lisätä tietoa yhtei­sö­läh­töi­sestä kehit­tä­mi­sestä sekä verkos­to­työstä. Tavoit­teiden saavut­ta­mi­seksi opiske­lijat opiske­levat opinto­jakson osa-alueen sisällön ensin itsenäi­sesti verkko­ma­te­ri­aaliin parissa. Tämän jälkeen opiskelija osallistuu lähio­pe­tukseen ja -ohjaukseen syventäen oppimaansa vertais­ryh­mässä. Opittuja taitoja harjoi­tellaan yhteis­työssä tiedon­han­kin­ta­teh­tävän parissa sekä omaa toimintaa itsear­vioiden, reflek­toiden. Opinto­jakson oppiminen tiivis­tetään tiedon­han­kin­ta­teh­tävän tulosten esittelyyn lähio­pe­tuksena toteu­tet­ta­vassa ja vertai­sop­pi­mista hyödyn­tä­vässä osaamistyöpajassa.

Projekti- ja yhtei­sö­ke­hit­tä­misen opinto­jak­solla opiske­lijat tuottavat itseoh­jau­tuvana tiimi­työnä osallis­tavan tiedon­keruun, joka kohdentuu työelämän hankkeisiin aihei­deoinnin pohjalta. Opiske­li­joista muodostuva tiimi valitsee itselleen sopivan hankeyh­teis­työ­kump­panin, suunnit­telee ja toteuttaa tiedon­han­kin­ta­pro­sessin ja toteuttaa opinto­jakson päätteeksi tulosten rapor­toinnin. Proses­sissa harjaantuu samalla alaan liittyvä ammatil­linen viestintä- sekä vaikuttamisosaaminen.

Opinto­jak­solla toteu­tet­tavan tiedon­keruun tuloksia on mahdol­lista hyödyntää sekä opiske­lijan oppimisen, että opiske­li­ja­tiimin yhteistyön edisty­misen kuvaa­mi­sessa. Tuloksia saadaan myös yhteis­työ­hank­keiden omiin tarpeisiin.

Käytän­tö­läh­töisen kehit­tä­misen yhteistyökumppanit

Hankkeen tiedon­tarve on hankkeen eri vaiheissa erilainen. Opinto­jak­solle haettiin opinto­jakson opettajien toimesta työelämän yhteis­työ­kump­pa­neita käynnissä olevista, ajankoh­tai­sista ja kehitys­vai­heeltaan eri vaiheissa olevista hankkeista. Työelämän hankeyh­teis­työ­kump­panit toimivat eri ikä- ja väestö­ryhmien parissa. Näissä opinto­jakson yhteis­työ­hank­keissa esimerkiksi:

  • kehitetään ja tuetaan työtä lasten harras­ta­misen lisäämiseksi,
  • edistetään työkykyä ja maahan­muut­tajien työelämätaitoja,
  • järjes­tetään toimintaa yksinäi­syyden ja eriar­voi­suuden vähentämiseksi,
  • lisätään ja yhtenäis­tetään osaamista kuntien ja maakunnan hyvin­voinnin edistämiseksi,
  • kokeillaan ja mallin­netaan kulttuu­rista hyvin­voin­ti­työtä lastensuojelussa

Karelia ammat­ti­kor­kea­koulun omista hankkeista ja toimi­joista opinto­jakson kumppa­neina ovat Lasten­hoi­ta­jasta varhais­kas­va­tuksen sosio­no­miksi kunta­kump­pa­nuuden avulla -hanke sekä Karelia ammat­ti­kor­kea­koulun oppimis- ja palve­lu­ym­pä­ristö TARMO. Halutessaan opiske­lijat voivat opinto­jakson alussa hakea myös itse sopivaa hanke­kump­pania esimer­kiksi omalta asuinpaikkakunnaltaan.

Tiedon­ke­ruu­teh­tävän tulosten hyödyn­tä­minen työelämän yhteistyöhankkeissa

Työelämän yhteis­työ­hank­keille tehdyn alustavan kartoi­tuksen mukaan opinto­jakson tiedon­keruun teemoja voidaan tunnistaa seuraa­vasti (taulukko 1):

TeemaTyöelämän yhteis­työ­hank­keiden tiedon hyödyntäminen
1 Tarve­sel­vitysEsimer­kiksi palve­luoh­jauksen tarpeen selvittäminen
2 Hanke­työhön liittyvä kehittäminenOman työn kehit­tä­minen Toiminnan/hankkeen järjes­tä­minen ja kehit­tä­minen Epäkohtien tunnis­ta­minen ja ratkai­sujen etsiminen Kehit­tä­mis­teh­tävien tunnistaminen
3 Hankkeen tarpeel­li­suuden näyttöTietoa käytetään jatko­hankkeen hakemuksen valmis­teluun ja/tai tulosten rapor­tointiin. Saatu tieto auttaa toden­tamaan rahoit­ta­jalle hankkeen tarpeel­li­suuden kohde- ja sidos­ryhmien toiveiden sekä tarpeiden pohjalta.
4 Kohde­ryhmän työn kehittäminenTyönte­kijän näkökulman ja/tai esihen­kilön näkökulman hyödyn­tä­minen Tehdään näkyväksi tietoon perustuen työotteen merkitys Asiakas­osal­li­suuden kehittäminen
5 Resur­sointiResurs­si­mah­dol­li­suuksien selvit­tä­minen vapaa­ehtois- tai vertaistoimijoista
6 Hyvät käytänteet ja juurruttaminenHankkeessa laadit­tujen ohjeiden ja hyvien käytän­teiden juurrut­ta­minen. Juurrut­ta­misen tueksi tarvitaan konkreet­tisia tuloksia vaikut­ta­vuu­desta ja mahdollisuuksista.
7 Vaikut­ta­mistyöTiedon kokoa­minen ja visua­li­soi­minen vaikut­ta­mis­työhön ja esittelyyn erilai­sissa vaikut­ta­mis­toi­mie­li­missä (esimer­kiksi päättäjät).
8 Koulu­tuksen kehittäminenAmmatil­lisen osaamisen kehit­tä­minen Koulu­tuksen kehit­tä­minen Moniam­ma­til­lisen oppimisen mahdol­li­suuksien lisää­minen Opintojen yhdis­tä­minen käytäntöön

Taulukko 1. Yhteis­työ­hank­keiden tiedon­keruun teemat ja hyödyn­tä­minen alustavan kartoi­tuksen perusteella.

Ennen hankkeen käynnis­ty­mistä tarvitaan tietoa 1) tarve­sel­vi­tystä varten. Käynnissä oleva hanke hyötyy 2) hanke­työhön liitty­västä kehit­tä­mis­tie­dosta; hankkeen alussa tai rahoi­tuksen hakuvai­heessa koettiin tärkeäksi kerätä tietoa esimer­kiksi kohde­ryh­mästä, sen tarpeista, haasteista tai toiminnan kehittämistoiveista.

3) Hankkeen tarpeel­li­suuden näyttö osoitetaan hankkeen myöhem­mässä vaiheessa, kun halutaan tietoa hankkeen toiminnan vaikut­ta­vuu­desta, alusta­vista tulok­sista ja mukana olevien kokemuk­sista toimin­nasta. Hankkeen 4) kohde­ryhmän työn kehit­tä­minen on mahdol­lista tuoda näkyväksi saatuun tietoon perustuen. Hanketyön 5) resur­sointiin liittyvät mahdol­li­suudet kiinnostavat.

Pidem­mälle ehtineen hankkeen 6) hyvät käytänteet ja juurrut­ta­minen tarvit­sevat tuekseen tietoa ja toimin­ta­malleja edelleen siirret­tä­väksi. Jäsen­neltyä tietoa tarvitaan myös 7) vaikut­ta­mis­työhön päätök­sen­te­ki­jöille verkos­toissa, esimer­kiksi erilaisiin monia­laisiin yhteistyö- ja vaikuttamistoimielimiin.

Tiedon­ke­ruu­teh­tävän tietoja voidaan hyödyntää myös 8) ammat­ti­kor­kea­koulun koulu­tuksen kehit­tä­mi­sessä. Opinto­jakson aikana opiske­lijat tutkivat tieto­tar­peita, tiedon kokoa­mista, käsit­telyä, tiedon tuotta­mista ja tiedon arviointia yhtei­sö­läh­töisen kehit­tä­misen näkökulmasta.

Tulosten hyödyn­tä­minen

Tiedon­ke­ruu­teh­tävän tuloksia on tarkoitus käsitellä opiske­li­joiden toimesta siten, että valmis tuotos on työelämän yhteis­työ­kump­pa­neiden käytet­tä­vissä sellai­senaan. Tiedon­ke­ruu­teh­tävän tulosten jäsentely- ja esitte­ly­tavat ovat moninaisia. Opinto­jakson yhteis­työ­hank­keilta kartoi­tettiin etukäteen toiveita tiedon­keruun tulosten jäsentely- ja esitte­ly­ta­voista. Toiveiden mukaan tulee huomioida

A) yhteisön vuoro­vai­ku­tus­ra­kenteet siten, että hanke­toi­mi­joiden on mahdol­lista hyödyntää tuloksia osana omaa kehit­tä­mis­työtään esimer­kiksi opiske­li­joiden laatiman esityksen ja visuaa­lisen koonnin avulla,

B) toiminnan merki­tyksen osoit­ta­minen esimer­kiksi keskus­tellen työpa­joissa tai kokouksissa,

C) osallis­tavat ja kehit­tävät menetelmät, kuten esimer­kiksi asiakas­osal­li­suuden kehit­tä­minen toimi­joiden kanssa yhteis­työssä (keskustelu, dialo­giset menetelmät, SWOT-analyysi),

D) tiedon kokoa­minen ja käsittely: analy­sointi, tiivis­tä­minen ja visualisointi.

Opinto­jakson kehit­tä­mi­sessä hyödyn­netään verkos­to­yh­teis­työtä, jatkuvaa oppimista ja oppimismuotoilua

Projekti- ja yhtei­sö­ke­hit­tä­misen opinto­jak­solla hanke­kump­panit kuin opiske­li­jatkin ovat hanke­ke­hit­tä­misen lisäksi osallisina opinto­jakson kehit­tä­mis­työssä.  Opinto­jakson kehit­tä­mi­sessä kehit­tä­misen syklinen toteu­tustapa liittyy oppimis­muo­toilun näkökulmiin, joissa kehit­tä­mis­tar­peisiin reagoidaan muuttuvien tilan­teiden tarkas­telun sekä osallisten yhteisen vuoro­pu­helun kautta. Jatkuva oppiminen on luonteva osa kehit­tä­mis­työtä. (Mutka 2019, 9.)

Opinto­jakson hanketyön tiedon­keruun ja tulosten avulla voidaan vaikuttaa työelämän yhteis­työ­kump­pa­neiden hanketyön vaikut­ta­vuuteen, kohde­ryhmän toimi­joiden osalli­suuden lisään­ty­miseen, toiminnan yhtei­sö­läh­töiseen paran­ta­miseen ja kehit­tä­miseen. Tulos­o­do­tuksina ovat toimi­joiden lisään­tynyt osallisuus, oppiminen ja vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suudet, opiske­li­joilla myös ammatil­lisen osaamisen syven­tä­minen. Laajempina vaiku­tuksina on mahdol­lista vaikuttaa myöntei­sesti hyvin­voinnin edistä­miseen liittyvän tiedon lisää­miseen ja hyvin­voinnin kehittämiseen.


Kirjoit­tajat:

Mirka Nisula, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Anne Airak­sinen, tuntio­pettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kirsi Autio, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kirjoit­tajat toimivat Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulun sosiaa­lialan opetus- ohjaus- ja hanke­teh­tä­vissä. Artik­ke­lissa kuvatun opinto­jakson pedago­gisena viite­ke­hyksenä toimii flippaus ja oppimis­muo­toilu. Sosio­kult­tuu­rinen innos­ta­minen, yhteis­ke­hit­tä­minen ja dialo­gisuus ovat työn lähtö­kohtia yhteisö- ja verkos­to­työssä – näin myös opinto­jakson opettajien yhtei­so­pet­ta­juu­dessa, opetuksen kehit­tä­mi­sessä sekä hankeyhteistyössä.

Lähteet:

Ammat­ti­kor­kea­kou­lulaki (2014/932).

Heino, T. 2008. Tiedon tuotta­misen tilat läheis­neu­von­pi­to­pro­jek­tissa. Teoksessa: Seppänen-Järvelä, R. & Karja­lainen, V. (toim.) 2008: Kehit­tä­mistyön risteyksiä. Sosiaali- ja tervey­salan kehit­tä­mis­keskus. Jyväskylä: 2008.

Mutka, V. 2021. Oppimis­muo­toi­lijan työkirja 3.0.

Petrelius, P., Yliruka, L. & Miettunen, N. (toim.) 2021. Systee­misiä kokeiluja – kohti jatkuvaa yhdessä oppimista. Työpaperi 7/2021. Terveyden ja hyvin­voinnin laitos. Helsinki: 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-628-2  24.9.2021

Koivisto, J. 2021. Lineaa­ri­sesta systee­miseen vaikut­ta­vuus­kä­si­tykseen. Innokylän blogi 23.3.2021. Alkupe­räis­jul­kaisu Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen intra­jul­kaisu 23.2.2021. https://innokyla.fi/fi/ajankohtaista/lineaarisesta-systeemiseen-vaikuttavuuskasitykseen 29.9.2021

Roiviainen, I. 2016. Alueel­liset yhteisöt sosiaa­lityön kenttinä ja työmuo­toina. Teoksessa Roiviainen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. (toim.) 2016. Yhteisöt ja yhtei­sö­so­si­aa­lityön lähtö­kohdat. United Press Global.

Suorsa, A. 2012. Vuoro­vai­ku­tuksen käsite tiedon luomisen nykytut­ki­muk­sessa. Infor­maa­tio­tut­kimus 31(1), 2012. https://journal.fi/inf/article/view/5141/4631 30.9.2021

Suorsa, A. 2017. Interaction for knowledge creation. A pheno­me­no­lo­gical study in knowledge management. University of Oulu. Tampere: 2017. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526215235.pdf 29.9.2021

Suurla, R. 2001. Avauksia tietä­myksen hallintaan. Helmiä kalas­ta­massa. Eduskunnan kanslian julkaisu 1/2001. Helsinki: 2001. https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/ekj_1+2001.pdf 24.9.2021

Uusikylä, P., Jalonen, H., Lintinen, U., Kotiranta, S. & Jaakkola, S. 2021. Julkisen sektorin systee­minen muutos. Kokemuksia maail­malta. Valtio­neu­voston selvitys- ja tutki­mus­toi­minnan julkai­susarja 2021:15. Valtio­neu­voston kanslia. Helsinki: 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-127-8 29.9.2021

Valtio­neu­voston kanslia 2019. Verkos­to­joh­ta­misen opas. Valtio­neu­voston kanslian julkaisuja 2019:12. Helsinki: 2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-710-9 24.9.2021

Vartiainen, P., Raisio, H. & Ludström, M. 2016. Komplek­si­suuden johta­minen – kohti uutta ymmär­rystä. Teoksessa Syväjärvi, A. & Pieti­läinen, V. (toim.) 2016. Inhimil­linen ja tehokas sosiaali- ja terveys­joh­ta­minen, 227-268. Tampere: 2016. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0344-0  24.9.2021

Yhtei­sö­vai­kut­tavuus lapsi­per­he­pal­ve­luiden integraation tukena -tilai­suuden puheen­vuo­ro­videot ja pdf-tiedostot 18.8.2021. Niemelä, M. 2021. Yhtei­sö­vai­kut­ta­vuuden tutkimus Suomessa. Ristikari, T. 2021. Yhtei­sö­vai­kut­tavuus palve­luin­te­graation tukena. Virtanen, P. 2021. Yhtei­sö­vai­kut­tavuus ja hyvin­voin­tia­lueet. https://lapsuudenrakentajatverstas.fi/materiaalit/ 24.9.2021

Artik­kelin kuva: fauxels palve­lusta Pexels