Sairaanhoitaja tietokoneen ääressä

Eila kehit­tää sote-alan työtä digimentorina

Eila on työs­ken­nel­lyt sote-alalla jo 35 vuotta. Eilan ura alkoi 21-vuoti­aana lähi­hoi­ta­jana vanhus­ten psykiat­ri­sella osas­tolla ja on jatku­nut aina tähän päivään asti. Vuosien saatossa Eila koulut­tau­tui sairaan­hoi­ta­jaksi ja siirtyi työs­ken­te­le­mään akuut­ti­hoi­to­työn pariin päivys­tyk­seen. Työhis­to­ri­aan mahtuu paljon muutok­sia, kehit­ty­mistä, kehit­tä­mistä ja ennen kaikkea digi­taa­li­suu­den lisää­mistä osaksi hoitotyötä.

Eila on nähnyt uransa aikana useam­man asiakas- ja poti­las­tie­to­jär­jes­tel­män käyt­töön­o­ton ja niihin koulut­tau­tu­mi­sen. Muutos pape­ri­kir­jaa­mi­sesta sähköi­seen kirjaa­mi­seen vaati todella paljon panos­tusta niin työn­te­ki­jältä kuin työnan­ta­jal­ta­kin. Koulu­tusta eri järjes­tel­miin annet­tiin, mutta todel­li­nen oppi­mi­nen Eilalla tapah­tui työn ohessa. Jo pelkäs­tään kirjaa­mi­sen sähköis­ty­mi­nen oli valtava harp­paus, mutta myös työn vaih­tu­mi­nen akuut­ti­hoi­to­työ­hön toi Eilalle uusia digi­taa­li­sia väli­neitä ja laitteita.

Eila on toimi­nut muuta­man vuoden ajan yksik­könsä digi­men­to­rina. Uuteen tehtä­väänsä hän on saanut tukea ja apua digi­men­to­ri­ver­kos­tolta. Digi­men­to­rina toimi­mi­nen on tuonut uuden­laista näkö­kul­maa työhön ja kannus­ta­nut kehit­tä­mään myös oman osaa­mi­sen kehit­tä­mistä. Digi­men­to­rin tehtävä on tuonut Eilalle koke­musta ohjaa­mi­sesta ja digi­tuen anta­mi­sesta. Digi­tuen tarve onkin lisään­ty­nyt vuosi vuodelta enemmän niin henki­lös­tön, kuin asiak­kai­den ja poti­lai­den­kin keskuudessa.

Digi­tuen anta­mista on kehi­tetty erilais­ten hank­kei­den myötä, mutta myös kansal­lis­ten ohjeis­tus­ten mukai­sesti. Eilan tehtä­vänä on ollut kannus­taa yksik­könsä henki­lös­töä anta­maan asiak­kaille ja poti­laille heidän tarvit­se­maansa tukea sähköis­ten palve­lui­den käytössä. Eila onkin huoman­nut, että oman työn merki­tys digi­ky­vyk­kyy­den edis­tä­jänä on kasva­nut ja siitä on päässyt hyöty­mään koko työyksikkö.

Eilan oma asenne digi­taa­li­siin väli­nei­siin, järjes­tel­miin ja ohjel­miin on muut­tu­nut viimei­sien vuosien aikana paljon ja se on innos­ta­nut Eilaa opis­ke­le­maan lisää. Työnan­taja on mahdol­lis­ta­nut Eilalle 2 tuntia viikossa digi­men­to­rin tehtä­vään sekä oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen. Eilan on nyt mahdol­lista käyttää tuo 2 tuntia viikossa niin yksik­könsä toimin­taa kehit­tä­viin koko­nai­suuk­siin, kuin oman digi­ky­vyk­kyy­den kehittämiseenkin.

Digi­men­to­ri­toi­min­nan myötä päivys­tyk­sessä on otettu käyt­töön uusia yksikön sisäi­siä sekä etäpal­ve­luun käytet­tä­viä vies­tin­tä­ka­na­via ja asiak­kaille suun­nat­tuja sähköi­siä palve­luita. Sähköis­ten palve­lui­den myötä asiak­kaat ja poti­laat ovat muun muassa voineet itse osal­lis­tua hoito­pro­ses­sei­hin kirjaa­malla omia terveys­tie­to­jaan ammat­ti­lais­ten käyt­töön ja vies­tintä kana­vien avulla on saatu jous­ta­vam­pia hoito­pro­ses­seja esimer­kiksi etäpal­ve­lui­den kehittämisellä.

Eila on rohkais­sut työyk­sik­könsä henki­lös­töä mukaan kehit­tä­mis­työ­hön, ja he ovatkin saaneet kehi­tet­tyä asiakas- ja poti­las­pro­ses­seja jouhe­vam­miksi tukien näin myös heidän työyk­sik­könsä työhy­vin­voin­tia. Sähköis­ten palve­lui­den käyt­töön­o­ton myötä asiak­kaat ja poti­laat ovat saaneet apua nopeam­min ja odotusa­jat päivys­tyk­sessä ovat lyhen­ty­neet. Työn suju­vuu­den ja tehok­kuu­den lisään­ty­mi­nen on tuonut myös henki­lös­tölle enemmän aikaa keskit­tyä koko­nais­val­tai­seen ja kiireet­tö­mään hoito­työ­hön. Työn suju­vuu­den ja tehok­kuu­den lisää­mi­sessä on ollut avain asemassa kehit­tä­mis­myön­tei­nen ja inno­va­tii­vi­nen digi­men­tori Eila sekä avoi­mesti mukana ollut henkilöstö.

Eilalla on vielä useampi työvuosi jäljellä, ja hän onkin innos­tu­nut kehit­tä­mään digi­taa­lista osaa­mis­taan vielä enemmän. Työnan­ta­jan ja esihen­ki­lön kannus­tus on tukenut Eilaa siinä, että hän uskal­taa ja haluaa kehit­tää osaa­mis­taan vielä parem­maksi. Eilalla on vielä suun­ni­tel­mia oman osaa­mi­sensa hyödyn­tä­mi­seksi, ja sen vuoksi hän onkin innos­tu­nut Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun urapal­ve­lusta ja haaveena on YAMK-tutkin­non suorittaminen.


Tämä kuvit­teel­li­nen tarina Eilasta kuvaa digi­ky­vyk­kyy­den ja osaa­mi­sen kehit­tä­mi­sen tarpeita sote-orga­ni­saa­tiossa. Jo aiemmin Siun Sotella on käyn­nis­tetty digi­men­to­ri­toi­minta. Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lun ja Siun Soten Kyvyk­kyys-hank­keessa luomme keinoja osaa­mi­sen arvioin­tiin ja työn ohessa oppi­mi­seen. Teemme toimen­pi­teitä eri alojen orga­ni­saa­tioissa. Hank­keessa mukana olevista työyh­tei­söistä ammen­net­tu­jen koke­mus­ten avulla kehi­tämme Kare­lian jatku­van oppi­mi­sen palve­luita yksi­löl­li­seen ja työelä­mä­tai­to­jen kehit­tä­mistä parem­min tuke­vaan malliin. Hanketta rahoit­ta­vat Etelä-Savon ELY ja Euroo­pan sosiaalirahasto.


Kirjoit­ta­jat:

Petra Liimatta, projek­ti­asian­tun­tija, Siun Sote 

Anssi Kekko­nen, projek­ti­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu

Kuva Karo­lina Grabowska palve­lusta Pexels