Karelia-amk:n Tikkarinne kampus

Kare­liassa 30 vuotta muutos­ten valokeilassa

Ammat­ti­kor­kea­koulu-uudis­tus käyn­nis­tyi 1990-luvun alussa. Uudis­tuk­sen tavoit­teina oli koulu­tuk­sen tason ja laadun nosta­mi­nen, työelä­män nopei­siin muutok­siin vastaa­mi­nen, kansain­vä­li­sen rinnas­tet­ta­vuu­den ja yhteis­työn vahvis­ta­mi­nen, oppi­lai­tos­ten auto­no­mi­nen asema, eri alojen koulu­tus­ten kokoa­mi­nen alueel­li­siin ja monia­lai­siin ammat­ti­kor­kea­kou­lui­hin sekä merkit­tävä rooli aluekehittämisessä.

Uudis­tuk­sen alku­vai­heessa 1990-luvulla keski­tyt­tiin uuden korkea­kou­lun toimin­nan orga­ni­soin­tiin ja toimin­ta­kult­tuu­rin raken­ta­mi­seen sekä opetus­suun­ni­tel­mien ja peda­go­gii­kan uudis­ta­mi­seen. Keskei­siä kehit­tä­mis­koh­teita olivat myös oppimis- ja kehi­ty­sym­pä­ris­töt, kansain­vä­li­nen yhteis­työ ja henki­lös­tön osaa­mi­sen vahvistaminen.

Toimin­nan vakiin­tu­mi­nen, laadun­hal­lin­nan syste­ma­ti­soi­tu­mi­nen sekä tutki­mus- ja kehit­tä­mis­toi­min­nan voima­kas kasvu olivat 2000-luvun keskei­siä pain­opis­teitä. Ammat­ti­kor­kea­kou­lut integroi­tui­vat yliopis­to­jen tavoin osaksi euroop­pa­laista korkea­kou­lua­luetta. Tämä muutos vahvisti kansain­vä­listä liik­ku­vuutta, osaa­mis­pe­rus­tai­suutta ja opiskelijalähtöisyyttä.

Ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen talou­del­lis­ten resurs­sien vähen­ty­mi­nen, tulos­oh­jaus ja korkea­kou­lu­jen erilai­set yhteis­työ­ra­ken­teet ja yhteen­liit­ty­mät olivat 2010-luvun leimal­li­sia piir­teitä. Ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen perus­ra­hoi­tuk­sen määräy­ty­mi­sessä otet­tiin käyt­töön erit­täin voimak­kaasti toimin­nan tulok­siin perus­tuva rahoi­tus­malli. Tulos­pe­rus­tai­nen rahoi­tus­malli ja samaan aikaan tapah­tu­nut voima­kas rahoi­tuk­sen vähen­ty­mi­nen johti­vat   toimin­nan tehok­kuu­den, tulos­joh­ta­mi­sen ja tiedolla johta­mi­sen korostumiseen.

Tämän vuosi­kym­me­nen alussa ammat­ti­kor­kea­kou­lut ovat voimak­kaassa kasvun vaiheessa. Julki­nen rahoi­tus on vahvis­tu­nut, opis­ke­li­ja­mää­rät ja tutkin­to­ta­voit­teet ovat kasva­neet ja jatku­van oppi­mi­sen merki­tys on lisään­ty­nyt työvoi­man kohtaanto-ongel­mien ratkai­se­missa. Korona-pande­mia on enti­ses­tään nopeut­ta­nut ja vahvis­ta­nut näitä muuto­stren­dejä. Kampuk­silla on ollut hiljaista, mutta oppi­mista ja tutkin­toja syntyy ennä­tys­tah­tiin ja TKI-toiminta kasvaa.

Kolmen vuosi­kym­me­nen työura Kare­liassa on ollut erit­täin mielen­kiin­toi­nen näkö­ala­paikka. Minun on vaikeaa kuvi­tella työpaik­kaa, jossa olisi päässyt työs­ken­te­le­mään näin moni­puo­li­sesti eri aloja edus­ta­vien työka­ve­rei­den, tuhan­sien tule­vai­suu­teen katso­vien opis­ke­li­joi­den sekä alueel­lis­ten, kansal­lis­ten ja kansain­vä­lis­ten yhteis­työ­kump­pa­nei­den kanssa. 

Uudis­tuk­sen alku­vai­heessa meillä oli suuri tarve koros­taa uusien ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen erityi­syyttä. Nyt osaamme jo parem­min nähdä ammat­ti­kor­kea­kou­lut osana amma­til­li­sen koulu­tuk­sen ja korkea­kou­lu­tuk­sen monien suku­pol­vien ajan jatku­nutta kehi­tys­jat­ku­moa. Toisaalta on tärkeää antaa tunnus­tusta uudis­tuk­sen alku­vai­heen vastuu­hen­ki­löille ja pionee­reille, joista useim­mat naut­ti­vat jo ansai­tuista eläkepäivistä.


Kirjoit­taja:

Pekka Auvinen, vara­reh­tori, Karelia-ammattikorkeakoulu

Teksti on julkaistu sano­ma­lehti Karja­lai­sen Ylihuo­mi­sen osaa­mista -kolum­ni­sar­jassa 22.2.2022.