Pereh­dy­tys ja yhtei­söl­li­syys moni­paik­ka­työssä – uuden työn­te­ki­jän kokemuksia

Ihmisen mieli on mielen­kiin­toi­nen. Tämä alku­vuosi ja omalta osal­tani etenkin tammi­kuu meni töissä tilin­pää­tök­sen merkeissä. Nyt kun töiden osalta tilin­pää­tös­ru­tis­tus alkaa olla ohi, olen alkanut tehdä mitä ilmei­sem­min omassa mieles­säni tilin­pää­töstä omasta henki­lö­koh­tai­sesta vuodes­tani 2021.

Vuoteen 2021 itsel­läni suurim­pana asiana sisäl­tyi työpai­kan vaihdos. Olen ollut nyt 3,5 kuukautta töissä Kare­liassa talous­hal­lin­non asian­tun­ti­jana. Olen huoman­nut viime päivinä usein mietis­kel­leeni miten asiat ovat suju­neet näiden ensim­mäis­ten kuukausien aikana.

Pääasial­li­sesti olen pohti­nut seuraa­via asioita: miten pereh­dy­tys on sujunut näin korona-aikana, eri toimin­ta­ta­po­jen erot aiem­piin työpaik­koi­hin ja onko omassa toimin­nas­sani tapah­tu­nut muutoksia.

Korona-aika ja perehdytys

Tämä on minun kolmas työpaik­kani korona-aikana ja toinen, missä olen aloit­ta­nut uutena työn­te­ki­jänä. Monesti olen kuullut kommen­tin, että harmi, kun olet tämän koronan aikaan joutu­nut täällä aloit­ta­maan. En oikein itse tiedä, mitä mieltä olen tuosta kommen­tista. En koe, että koro­nalla olisi ollut mitään nega­tii­vista vaiku­tusta töiden aloit­ta­mi­seen uudessa työyh­tei­sössä. Nyky­päi­vänä etä- ja hybri­di­työs­ken­tely on jo uusi normaali ja mieles­täni Karelia on mukau­tu­nut tähän tilan­tee­seen erit­täin hyvin.

Mistä luulen tämän johtu­van? Henki­lö­kunta on mukau­tu­vai­nen uusiin toimin­ta­ta­poi­hin ja muutok­siin liit­tyen työn­te­ke­mi­seen. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu työnan­ta­jana tukee tätä kaikkea tarjoa­malla meille työn­te­ki­jöille selkeän moni­paik­ka­työn mallin. Moni­paik­ka­työn peri­aat­teet tukevat myös henki­lö­kun­nan hyvin­voin­tia, kun työn­te­kijä itse saa määrit­tää tekeekö töitä kotona vai kampuk­sella työteh­tä­västä riip­puen. Mikä on kenel­le­kin mieluisinta.

Tästä pääsen­kin aihee­seen, mihin olen ollut täällä Kare­lialla erit­täin tyyty­väi­nen uutena, uteli­aana ja tiedon­ja­noi­sena työn­te­ki­jänä. Koro­nasta huoli­matta koen, että olen saanut täällä Kare­lialla laaduk­kainta ja katta­vinta pereh­dy­tystä työteh­tä­viini koko työhis­to­riani aikana. Lähes kaikki oppi­mi­nen uusiin työteh­tä­viin on tapah­tu­nut Teamsin väli­tyk­sellä. Aiem­missa työpai­koissa pereh­dyt­tä­mi­nen on tapah­tu­nut siten, että istu­taan työka­ve­rin kanssa viere­tys­ten toisen työpis­teellä. Tämä oli se työelä­män normaali silloin ennen. Onneksi se ei ole enää!

Teams työn teke­mi­sen tehostajana

Pereh­dyt­tä­mi­nen Team­sissä on mieles­täni paljon tehok­kaam­paa ja koen, että itsekin olen parem­min päässyt työteh­tä­viin ja eri ohjel­mis­toi­hin sisälle sen avulla. Tästä sainkin juuri uuden oival­luk­sen, että miten viisasta olisi­kaan joskus nauhoit­taa se Teams puhelu, jossa käydään uutta asiaa läpi, sillä siitä olisi hyvä jatkossa katsoa mallia, miten kysei­nen asia tehtiinkään.

Ennen töiden alkua hieman jänni­tin sitä, että miten täällä säilyy yhteys toisiin työn­te­ki­jöi­hin, kun kaikki eivät työs­ken­tele fyysi­sesti samassa paikassa. Aiempi kokemus etätyön teke­mi­sestä on ollut se, että kont­rasti etätyön ja toimis­tolla työs­ken­te­lyn välillä on ollut todella suuri. Etätyössä ollessa eletään ihan omassa kuplassa ja työyh­tei­sön yhtei­söl­li­syys näkyy vain silloin, kun ollaan toimis­tolla. Näihin­kin asioi­hin on varmasti havah­duttu korona-ajan valli­tessa ja kehi­tetty kulle­kin työyh­tei­sölle sopivia toimintatapoja.

Etenkin uutena työn­te­ki­jänä aiemmin on tuntu­nut siltä, että katta­vaa apua on saanut vain silloin, kun on oltu fyysi­sesti samassa paikassa. Toisen ollessa etänä ja toisen toimis­tolla asioi­den ratko­mi­nen on tuntu­nut lähinnä säätä­mi­seltä tai ison tuli­pa­lon sammut­ta­mi­selta lasil­li­sella vettä. Työn­teko ei ole ollut todel­la­kaan teho­kasta sellai­sina päivinä ja onhan se myös syönyt työn mielek­kyyttä. Näis­sä­kin asioissa on varmasti kehi­tytty ajan kuluessa ja on opittu hyödyn­tä­mään esimer­kiksi Teamsia tehokkaammin.

Kare­liassa tiimin yhtei­söl­li­syys säilyy mieles­täni silloin­kin, kun tiimin jäsenet tekevät töitä paikasta riip­pu­matta. Työka­ve­rin saa helposti kiinni Team­sissä, ongel­mat tulevat ratko­tuksi tehok­kaasti ja työn­teko tuntuu menevän suju­vasti eteen­päin kuin juna kohti määrän­pää­tään. Mieleeni muis­tu­vat ne ajat, kun olin työhar­joit­te­lussa eräässä tili­toi­mis­tossa ja siellä käytiin aina kurk­ki­massa toisen työhuo­neen ovella, onko toinen vapaana. Jos hän ei sillä hetkellä sattu­nut olemaan, niin hetken päästä koitti sama vaellus uudes­taan toisen luokse. Tietysti nippu pape­reita kaina­lossa mukana.

Ovathan Teams-puhelut tuohon verrat­tuna huomat­ta­vasti tehok­kaam­pia ja järke­väm­piä. Tai Outlook-kalen­te­riin varauk­sen teke­mi­nen jonkin asian katso­mista varten. Työ keskey­tyy ihan eri tavalla ja keskey­ty­nee­seen työteh­tä­vään on helpompi palata, jos esimer­kiksi toinen ei vastaa silloin, kun hänelle soittaa. Siinä­hän sitä jo valmiiksi ollaan tieto­ko­neen äärellä. Ei tarvitse hyppiä edes takai­sin paikasta toiseen.

Koli­kolla on aina kään­tö­puo­lensa. Kasvok­kai­set kohtaa­mi­set toisten kanssa ovat vähen­ty­neet ja kuulu­mis­ten vaih­ta­mi­set käytä­vä­kes­kus­te­luissa ovat mini­mis­sään. Mutta onhan se iloinen yllätys, kun huomaat olevasi kauan kaipaa­masi työka­ve­rin kanssa samaan aikaan kampuksella!

Muutok­set omassa toiminnassa

Suurin muutos omassa toimin­nas­sani on ollut suhtau­tu­mi­nen etätyö­hön. Tämän vuoden alussa kerroin hyvälle ystä­väl­leni, että töiden teke­mi­nen etänä tuntuu minusta nykyi­sin ihan muka­valta. Ystä­väni nauroi suoraan vatsansa pohjasta ja luuli asiaa vitsiksi. Tämä on tosiaan iso muutos minulle, enti­selle etätyöahdistujalle.

Mistä tämä muutos sitten johtuu? Tiivis­te­tysti tähän voisi sanoa sen, että kaikki toimii nyt samalla tavalla, teki töitä sitten kotona tai kampuk­sella. Tähän liittyy vahvasti se, mitä aiemmin mainit­sin yhtei­söl­li­syy­den säily­mi­sestä ja että työka­ve­rin saa yhtä helposti tai jopa helpom­min kiinni kuin jos oltai­siin molem­mat fyysi­sesti samassa paikassa.

Toinen iso asia, joka tähän muutok­seen vaikut­taa on sähköi­syys. Meillä on Kare­liassa täysin sähköi­nen kirjan­pito. En muista, että olisin tulos­ta­nut yhtään paperia näiden kolmen kuukau­den aikana. Se on todella iso asia! Jokunen aika sitten eräs tutta­vani, joka työs­ken­te­lee eri alalla kuin minä, mutta toimis­to­työssä hänkin, kertoi että heidän henki­lös­tölle tuli tiedote, jossa heitä pyydet­tiin kiin­nit­tä­mään erityistä huomiota tulos­ta­mi­seen ja harkit­se­maan sitä tark­kaan. Tämä johtui pape­ri­teol­li­suu­den lakkoi­lusta ja sen vaiku­tuk­sesta kopio­pa­pe­rin toimit­ta­mi­seen. Viimeis­tään tuon kuul­tuani ymmär­sin, miten edis­tyk­sel­li­nen Karelia on pape­rit­to­muu­den kanssa. Ja miten hyvä asia se on!

Irti teko­syistä

Olen välillä melko itse­päi­nen ihminen. Siksi minun onkin ollut vaikea myöntää itsel­leni, että kaikki nämä seuraa­vaksi luet­te­le­mani asiat ovatkin olleet vain teko­syitä itsel­leni olla teke­mättä etätöitä. Asun kerros­ta­lossa ja ei ole eril­listä työpis­tettä, joten töitä pitää tehdä keit­tiön pöydän ääressä. On niin lyhyt työmatka ja etätöissä ollessa ei tule aamulla käytyä ulkona ennen kuin aloit­taa työt. Työer­go­no­mia on niin huono kotona ja ei ole toista näyttöä. Näiden syiden varjolla olen aiemmin tehnyt ehkä kerran puolessa vuodessa etätöitä.

Nyt teen etätöitä 2-3 päivää viikossa. Juuri­syy sille, miksi aiemmin olen vältel­lyt etätöitä, on ollut se, että aiem­pien työpaik­ko­jen proses­sit eivät ole tuntu­neet niin selkeiltä ja kont­rasti etä- ja toimis­to­työs­ken­te­lyn välillä on ollut suuri, kuten aiemmin mainit­sin. Ehkä työnan­taja ei ole ollut niissä paikoissa vielä niin valmis kehit­tä­mään toimi­vaa moni­paik­ka­työn toimin­ta­mal­lia. Aika ei ole ollut silloin vielä kypsä muutokselle.

Kare­liassa oloni aikana olen etsinyt ja löytä­nyt itsel­leni sopivat rutii­nit myös kotona työs­ken­te­lyyn. Herään aamui­sin samaan aikaan riip­pu­matta siitä, missä teen töitä. Teen kaikki aamu­ru­tii­nit samassa järjes­tyk­sessä ja samalla tavalla joka arki­aamu. Jos olen etäpäi­vällä, käyn käve­le­mässä pienen aamu­kä­ve­lyn ennen kuin aloitan työt keit­tiön pöydän ääressä. Ja työn teko sujuu yhtä mallik­kaasti ja tehok­kaasti kuin kampuk­sella. Eroa kotona ja kampuk­sella työs­ken­te­lyyn ei juuri­kaan ole. Toki on niitä­kin päiviä, kun tuntuu että tarvit­sisi suuren­nus­la­sin, jotta läppä­rin näytöltä jotain näkisi. Tuohon­kin tuntee­seen auttoi suuresti se, kun kävin opti­kolla ja totesin, että näköhän tässä vain on huonontunut.

Mitä tulee siihen työer­go­no­mi­aan kotona? Itse­päi­syy­den lisäksi olen ihminen, joka haluaa löytää ratkai­sun asioi­hin, joihin minun on mahdol­lista vaikut­taa. Käyte­tyn näytön mieheni löysi minulle viidellä eurolla Tori.fi:stä. Se on ihan tarpeeksi hyvä tähän elämän hetkeen, vaikka hieman antiik­ki­selta näyt­tää­kin. Keit­tiön pöydän jalat eivät vali­tet­ta­vasti ole sähköi­set, joten sen korkeutta ei voi säätää. Millä saisi pöytää mata­lam­maksi tai tuolia korkeam­maksi, jotta ei tarvitse työs­ken­nellä hartiat korvissa? Olen joskus ostanut tasa­pai­no­tyy­nyn ja se on viimei­set viisi vuotta ollut hylät­tynä kaapin peru­koilla. Nytpä sille löytyi taas käyttöä. Sen lisäksi, että sen avulla sain säädet­tyä työs­ken­te­ly­kor­keu­den itsel­leni hyväksi, se myös aktivoi keski­var­ta­lon lihak­sia ja pitää ruodon ryhdik­käänä. Nero­kasta sovel­let­tua työergonomiaa.

Tietokone ja näyttö keittiön pöydällä.
Kirjoit­ta­jan etätyöpiste.

Mitä viivan alle jää?

Näiden pohdin­to­jen jälkeen voin hyvällä mielellä todeta, että oman elämäni tulos viime vuoden osalta näyttää kyllä erit­täin posi­tii­vi­selta. Kannatti rohkaista itseä ja hakea Kare­lialle töihin. On tehnyt hyvää muokata omia koke­muk­sia ja olet­ta­muk­sia esimer­kiksi moni­paik­ka­työstä. Ja nähdä se mitä muutok­sella voi konkreet­ti­sesti saada aikaan. Olen ollut niin iloinen ja onnel­li­nen kaikesta tästä hyvästä mitä Karelia on tuonut muka­naan. Mielek­käät työteh­tä­vät ja innos­tava ja kannus­tava työyh­teisö. Toimi­vat pelit ja vehkeet töiden teke­mi­seen, missä niitä sitten halu­aa­kaan tehdä.

Koro­naan­kin pätee kaikessa sen kammot­ta­vuu­des­saan mieles­täni sanonta: ”ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvää­kin”. Korona-aikana tapah­tu­nut murros työelä­mässä on ollut enemmän kuin terve­tul­lut, kuten myös muutos omissa ajatuk­sissa moni­paik­ka­työtä kohtaan. Oli jo korkea aika tehdä hyppy pape­rit­to­maan elämään ja ottaa moni­paik­ka­työn­teon toimin­ta­malli kiin­teäksi osaksi työelämää.


Kirjoit­taja:

Emmi Sikanen, talous­hal­lin­non asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu