Tarkastelin väitöstutkimuksessani yksilöllisiä herkkyyden kokemuksia sekä niiden sosiaalista ja kulttuurista rakentumista. Herkkyys voidaan nähdä luontaisena yksilön ominaisuutena tai sillä voidaan viitata sisäisiin tunnekokemuksiin, mutta lisäksi sitä voidaan tarkastella laajemmin sosiaalisissa, kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa muotoutuvana ilmiönä. Kyse ei siis ole ainoastaan ihmisen yksilöllisistä ominaisuuksista, vaan myös siitä, miten ne ymmärretään ja kuinka niihin suhtaudutaan.
Tutkimustulosten mukaan herkkyyden kokemuksiin oli liitoksissa erillisyyden tai erilaisuuden tunne, joka seurasi elämänvaiheesta toiseen. Tällöin yksilölliset tarpeet sekä itselle tyypilliset toimintatavat tuntuivat rajautuvan yleisten normiodotusten ja ihanteiden ulkopuolelle. Tämä lamaannutti yksilön toimijuutta ja sai aikaan kokemuksen siitä, että yksilö ei aina kokenut pystyvänsä vastaamaan ympäristönsä vaatimuksiin. Yksilön ja ympäristön yhteensopimattomuus puolestaan vaikutti siihen, ettei yksilö välttämättä voinut hyödyntää omia vahvuuksiaan, kapasiteettiaan ja potentiaaliaan. Tällä tunnistettiin olevan merkittäviä vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, jotka edelleen heijastuivat laajemmin ympäröiviin yhteisöihin ja yhteiskuntaan.
Nyky-yhteiskunnassa vallitseva asenneilmapiiri korostaa tuottavuutta, tehokkuutta ja kilpailua. Yhteiskunnallisesti muovautunut käsitys ihanneihmisyydestä sisältää ajatuksen yksilön kyvystä vastata näihin vaateisiin. Tällöin esimerkiksi omaa inhimillisyyttä ja haavoittuvuutta voi olla vaikeaa näyttää. Tutkimukseni osoittaakin ristiriidan nyky-yhteiskunnan vaatimusten ja herkkyyden kokemusten välillä.
Tutkimukseni kutsuu laajentamaan käsityksiä moninaisuudesta. Yksilöllisten lähtökohtien näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta yksilöiden kokemusmaailmat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Inhimillisen kokemusmaailman laaja-alainen huomiointi on olennaista kestävän hyvinvoinnin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. On tarpeellista rakentaa moninaisuutta tukevia toimintaympäristöjä. Koulutuskontekstit ovat tässä asiassa aitiopaikalla. Moninaisuuteen kytkeytyvää potentiaalia vapautuu silloin, kun ympäristö tarjoaa tukea, tilaa ja arvostavaa kohtaamista.
Väitöskirja on tarkastettu Itä-Suomen yliopistossa 23.5.2025.
Airaksinen, A. 2025. Inhimillinen herkkyys: kadotettu voimavara tehokkuuden aikakaudella? Moninaisen toimijuuden merkitys matkalla kohti kestävämpää hyvinvointia. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5595-1
Teksti:
Anne Airaksinen, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu