On juhlan aika – Karelia-ammattikorkeakoulun ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutusta on takana kunnioitettavat 10 vuotta. Erityisesti ikäystävällisen yhteiskunnan kysymyksiin profiloitunut YAMK-koulutusohjelma alkoi vuonna 2015 monimuotototeutuksena, kun yliopettajat Tuula Kukkonen (YTT) ja Liisa Suhonen (KT) käynnistivät opetussuunnitelman opintojaksototeutuksineen Tikkarinne-kampuksella ja verkko-opetuksena. Ikäosaamisen YAMK-koulutuksen käynnistyminen oli jatkumoa vankalle ikäosaamisen kehittämistyölle, jota Kareliassa ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa oli ansiokkaasti tehty 2000-luvulta lähtien.
Tässä tekstissä tarkastellaan ja muistellaan kuluneita vuosia, koulutuksen alkuvaiheita ja kehittymiskaarta. Ääneen pääsevät, nykyiseltä nimeltään ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen, perustajat ja kehittäjät. Haastattelimme Tuula Kukkosen ja Liisa Suhosen lisäksi koulutuksessa vuosina 2019–2023 toiminutta yliopettaja Raija Kuismaa (PhD), ja selvitimme, millainen oli ikäosaamisen toimintaympäristö ja ajankohtaiset yhteiskunnalliset sekä alueelliset kysymykset koulutuksen alkaessa vuonna 2015, millaisia haasteita ja vaiheita vuosien varrelle on mahtunut ja mitä konkariyliopettajat ajattelevat ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen tulevaisuudesta.
Koulutusta ovat olleet kehittämässä ja viemässä eteenpäin vuosien aikana myös yliopettajana toimineet Marjut Arola (YTT) ja Pirjo Vuoskoski (PhD). Tällä hetkellä vuoden 2025 lopussa IYAMK-koulutuksessa toimii joukko eri aloilta tulevia opettajia ja opinnäytetyöohjaajia: vastuuyliopettajana ja opinnäytetyökoordinaattorina Terhi Myller, opinto-ohjaajana lehtori Piia Kauhanen, tutoropettajana lehtori Anu Ihanus, ja lisäksi tiimissä ovat yliopettaja Tuula Martiskainen, ikäosaamisen lehtorit Katri Palpatzis ja Jonna Puustinen (opintovapaalla), opettajat Anne Airaksinen ja Outi Sulopuisto, yliopettaja Heli Makkonen, ja opinnäytetyöohjaajat Niina Pennanen ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelta ikääntyneiden palvelujen toimialueen palvelujohtaja Hannele Komu. Koulutuksessa on läsnä olevana 117 opiskelijaa, ja koulutus alkaa kerran vuodessa. Opiskelija-aloituspaikkojen määrä on ollut 45/vuosi. IYAMK-opintoihin on ollut mahdollista hakea myös polkuopiskelijaksi. Yhteensä ikäosaamisen IYAMK:sta on valmistunut yhteensä 203 asiantuntijaa vuodesta 2017 alkaen.
Lähtötilanne ja IYAMK:n perustaminen. Mikä oli alkuperäinen idea tai tarve, minkä vuoksi ylempi ikäosaamiseen keskittyvä ammattikorkeakoulututkinto nähtiin tarpeelliseksi ja koulutus käynnistettiin vuonna 2015?
Lissu: Tarvehan oli väestön sanelema: ikäosaamista tarvittiin ja edelleen tarvitaan laajasti yhteiskunnassa, ei pelkästään sote-alalla, mutta erityisesti siellä. Sote-ammattilaisten osaamista haluttiin syventää ja laajentaa erityisesti moniammatillisessa kuntouttavassa toiminnassa. Ajattelua ja asenteita haluttiin kääntää hoiva-ajattelusta ikäihmisten aktiivisuutta ja osallisuutta kannustavaan suuntaan. Lisäksi tarvittiin lisää YAMK-tutkintoon johtavia koulutusohjelmia.
Tuula: Väestörakenne, Pohjois-Karjalan tilanne eritoten oli lähtökohtana. Ikäteemoihin liittyvän YAMK-koulutuksen osalta haluttiin selkeästi voimavara-ajatteluun, kuntoutumisen tukemiseen ja ikäystävällisen yhteiskunnan kehittämiseen tähtäävä koulutus. Tosin ikäystävällisyys-käsitettä ei vielä tuolloin käytetty, puhuttiin ikäosaamisesta ja sen vahvistamisesta. Alue- ja yhteiskuntanäkökulmat olivat vahvasti esillä. Ajateltiin siis, että tämä koulutus täydentäisi valtakunnallista koulutustarjontaa, jota jo olikin ikäihmisten hoidon ja hoivan näkökulmista (nimikkeinä esim. Vanhustyön YAMK) – nimenomaan siis täydentävänä, olemassa olevien hyvien YAMK-koulutusten rinnalla.
Haluttiin kehittää moniammatillinen (ja myöhemmin monialainen) koulutus, jossa ei keskityttäisi yksittäisen profession erityisosaamisen syventämiseen, vaan yhteisen, moniammatillisen, osaamisen vahvistamiseen. Tavoitteena oli avata professiokohtaista ajattelua muiden professioiden osaamisen ja ajattelun suuntaan ja siten kehittää yhteistä ymmärrystä ja osaamista.
Koulutusorganisaation näkökulmasta tavoitteena oli vahvistaa Karelian profiloitumista ikäosaamiseen YAMK-koulutuksen käynnistämisen avulla. Tästä näkökulmasta kyse oli strategisen painopistevalinnan lujittamisesta.
Millainen oli toimintaympäristö Suomessa ja Pohjois-Karjalassa 10 vuotta sitten, kun koulutus käynnistyi? Mitä sitä edelsi?
Lissu: Pohjois-Karjalassa oli jo pitkän aikaa tehty ansiokkaasti työtä ikäosaamisen vahvistamiseksi: koulutuksia, hankkeita, julkaisuja ja niin edelleen. Siun sotea oltiin synnyttämässä, mikä sai aikaan epävarmuutta ja sekavuutta soteorganisaatioissa. Alalla oli havaittavissa koulutus- ja hankekriittisyyttä, -vastaisuuttakin.
Tuula: Väestön ikääntyminen vauhdittui, ja puhuttiin Pohjois-Karjalasta ikääntymisen laboratoriona. Ja juuri tuo Lissun mainitsema pitkälti Karelian nostattama keskustelu ikäosaamisen merkityksestä ja kehittämistarpeista. Haluttiin myös avata keskustelua sote-alan ulkopuolelle, ikäosaamista yrityksille –ajattelu esimerkiksi oli suht varhain esillä.
Koitteko haasteita uudenlaisen YAMK-koulutuksen käynnistymisvaiheessa ja jos kyllä, miten selvisitte niistä?
Lissu: Edellä mainittu kriittisyys vaikeutti organisaatioiden kiinnittymistä IYAMK:n kehitystehtäviin. Koulutuksen ydinajatushan oli, että kaikki opintojaksoihin ja opinnäytetöihin liittyvät tehtävät toteutettaisiin työyhteisöissä ja tähtäisivät niiden kehittämiseen. Opiskelijoiden, mutta etenkin sote- organisaatioiden oli aluksi vaikea sisäistää tätä ajatusta. Oli totuttu siihen, että opinnot ovat opiskelijoiden omia juttuja ja irrallaan työelämästä ja opinnäytetyö tehdään yliopisto-opintojen mallin mukaan, jolloin se on tutkimus- ei kehittämistoimintaa. Tätä ajattelua yritettiin tuoda esille kaikissa yhteisissä tapaamisissa työelämän kanssa, mutta alkuun opiskelijoiden oli vaikeaa saada opinnäytetöitään käyntiin työyhteisöissä. Vähitellen, kun onnistuneita työelämää kehittäviä opinnäytetöitä alkoi valmistua, saatiin tätä ideaa kehitetyksi eteenpäin hyvien esimerkkien avulla.
Myös opettajakollegoilla taisi olla vaikeuksia ymmärtää em. opinnäytetyöideaa, mikä hankaloitti oppilaitoksessa vallinnutta ristiin arviointia.
Tuula: Ylipäätään YAMK-koulutukset olivat tuolloin vielä melko tuntemattomia, ja niiden luonne ja merkitys työelämän näkökulmasta keskustelutti sekä koulutuksessa että työelämässä. Mihin tehtäviin koulutuksesta valmistuneet olisivat päteviä ja haluttuja?
Myös ero tuolloin sote-alalla laajalti toteutettuihin johtamiseen keskittyviin YAMK-koulutuksiin keskustelutti. Tulisiko YAMK-koulutusten keskittyä jatkossakin johtamisen teemoihin, olisiko substanssiin keskittyvälle koulutukselle tilausta?
Koulutuksen merkittävät hetket ja kehityskaari. Mitkä ovat olleet tärkeimmät virstanpylväät tai käännekohdat vuosien varrella?
Lissu: Opiskelijoilta saatu rohkaiseva palaute ja ensimmäisten opiskelijoiden valmistuminen ja sijoittuminen työelämässä kannustivat jatkamaan ja kehittämään koulutusta edelleen. Myös työelämästä alkoi kuulua positiivisia signaaleja.
Tuula: Koulutuksen käynnistyminen ehdottomasti: hakijoita löytyi ensimmäiseen toteutukseen, ja saimme moniammatillisen opiskelijaryhmän.
Useat ensimmäisen opiskelijaryhmän opiskelijat alkoivat siirtyä opiskeluaikanaan uusiin tehtäviin. Tämä kertoi meille, että heidän YAMK-koulutuksessa vahvistamalleen osaamiselle oli työelämässä kysyntää! Seurasimme heidän kuulumisiaan mielenkiinnolla ja ylpeydellä.
Verkkototeutuksen rakentaminen oli seuraava merkittävä siirtymä. Teimme opettajaporukalla suuren työn: analysoimme kaikki opintojaksot ja pohdimme verkko-opetuksen soveltuvuutta jokaiseen opintojaksoon erikseen, sekä myös opinnäytetyöhön. Alkuvaiheessa ajattelimme, että ehkä osan lähiopetuksesta voisi siirtää verkko-opetukseksi, mutta ei missään nimessä kokonaista opintojaksoa. Prosessin myötä aloimme ajatella, että osa opintojaksoista voisi toteutua verkossa. Kun päädyimme siihen, että kaikki opintojaksot voitaisiin toteuttaa verkossa, ajattelimme, että opinnäytetyön ohjausta emme sentään voi siirtää verkossa toteutettavaksi. Kunnes totesimme, että ei sillekään olisi estettä, ja lähtisimme kokeilemaan koko koulutuksen toteuttamista verkossa. Tämä oli todella suuri käänne ja muutos ajattelussamme, ja edellytti tietenkin pedagogista pohdintaa.
Verkkototeutuksen käynnistäminen ei tuolloin vielä ollut mitenkään vakiintunutta, joten epäilyjä sen onnistumisesta oli eri tahoilla. Voiko verkkokoulutuksessa oppia riittävästi? Jääkö koulutuksessa tapahtuva verkostoituminen ja vertaisoppiminen muutoksen myötä toteutumatta? Näihin kysymyksiin kiinnitimmekin erityistä huomiota kehittämistyössämme.
Samalla, kun koulutus muutettiin täysin verkossa toteutettavaksi, päivitimme opetussuunnitelmaa. Suurimmat muutokset olivat vapaasti valittavien opintojen määrän lisääminen 20 opintopisteeseen. Tämä liittyi tarpeeseen tarjota opiskelijoille mahdollisuus profiloida opintojaan omien työuratavoitteidensa näkökulmasta: keskittyä johtamiseen, kehittämiseen tai yrittäjyyteen. Tähän liittyi myös koulutuksen nimen muutos: Ikäosaamisen YAMK:sta tuli Ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen -YAMK. Näihin pohdintoihin saimme tukea silloiselta vararehtori Pekka Auviselta.
Ei yksittäinen virstanpylväs, mutta tärkeä kehitysprosessi on ollut opettajatiimin kasvaminen ja sen myötä monialaisuudenkin vahvistuminen. Olemme myös ajan saatossa saaneet tehtäviinsä erikoistuneet opinto-ohjaajan, tuutor-opettajan sekä opinnäytetyökoordinaattorin. Tämä kehitys on ehdottomasti parantanut koulutuksen laatua ja mahdollistanut eri henkilöiden keskittymisen eri vastuisiin, kuitenkin jatkuvasti opettajatiimin yhteyttä rakentaen.
Raija: Mielestäni siirtyminen verkko-opetukseen on ollut merkittävä muutos. Se auttoi myös Covid-aikaan siirtymisessä.
Miten IYAMK-koulutus on mielestäsi muuttunut ja kehittynyt vuosien aikana?
Lissu: Suuri mullistus tapahtui, kun koulutus muokattiin kokonaan digitaaliseksi. Se vaati meiltä kouluttajilta oppimista ja oman ajattelun muuttumista, mutta myös vahvaa digitukea Karelialta. Sitä saatiin kiitettävästi.
Toinen iso muutos tapahtui, kun koulutus muuttui oikeasti moniammatilliseksi myös soten ulkopuolelle. Se tosin tapahtui sen jälkeen, kun jo poistuin kuvioista.
Tosin, kun vielä myöhemmin arvioin IYAMK – opinnäytetöitä, saatoin todeta, että tämä näkökulman laajentuminen lisäsi onnistuessaan opinnäytetyön yhteiskunnallista merkittävyyttä.
Tuula: On opittu paljon. Ikäosaamisesta, ikäystävällisyyden kehittämisestä, verkko-opintojen toteuttamisesta ja jatkuvasti opiskelijoilta heidän työelämäkokemustensa kautta.
Koulutus on vakiintunut ja prosessit ovat selkeitä. Tämä kehitys liittyy tietysti koko YAMK-koulutusten kokonaisuuteen Kareliassa.
Raija: Opettajaryhmä on laajentunut niin määrällisesti kuin osaamisalueissa. Samoin opiskelijat, he ovat taustoiltaan hyvin erilaisilta aloilta ja ammateista. Myös opetuksen sisältö, verkkopedagogia, on kehittynyt vuosien myötä.
Onko jokin tietty vuosi tai tapahtuma jäänyt erityisesti mieleesi? Miksi?
Lissu: Oikeastaan parhaiten muistan koulutuksen alkuideoinnin ja ensimmäisen opetussuunnitelman teon. Sehän tapahtui työmatkalla Kööpenhaminaan, jossa Tuulan kanssa ideoimme perusajatukset ja kirjoitimme tulomatkalla opsin.
Mieleenpainuvia olivat myös ulkomaan opintomatkat. Ensimmäisen ryhmän kanssa vierailimme Kreikassa ja toisen ryhmän kanssa Alankomaissa. Molemmilla matkoilla opimme paljon paitsi hyvin erilaisista ikäihmisten palveluista myös itsestämme oppijoina.
Tuula: Kaikki edellä mainitut muutosvaiheet ovat olleet mieliinpainuvia. Samaa mieltä kuin Lissu, että opetussuunnitelman perusjäsennyksen rakentaminen oli mieliinpainuva vaihe. Olimme pohtineet keskeisiä teemoja, mutta miten ne asettuisivat johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi? Piirsimme opetussuunnitelman rakennetta tosiaan junamatkoilla osana Kööpenhaminan työmatkaa. Junavaunun käytävän toisella puolella matkusti koulutuspäällikkö Anna-Riitta Mikkonen, jonka vastuulla tämäkin YAMK-koulutus tuolloin oli. Matkan edetessä kävimme aika ajoin esittelemässä versioitamme hänelle ja saimme palautetta ja ideoita työn jatkamiseksi. Näin syntyi versio, jota työelämäyhteistyöryhmässä sittemmin käsiteltiin.
Tämä kuvaa yleisemminkin koulutuksen käynnistymiseen liittyvää yhteistyötä: Lissun kanssa paarustimme tätä matkaa yhdessä ja mietimme sekä yleisempiä ja laajempia kysymyksiä että konkreettisia ratkaisuja erilaisiin eteen tuleviin kysymyksiin.
Raija: Minulle ovat kaikki neljä ja puoli vuotta jääneet mieleen erittäin positiivisina. Pedagogiikka ja erityisesti aikuisoppijoiden pedagogiikka on hyvin opiskelijakeskeistä tässä koulutuksessa.
IYAMK-koulutuksen vaikutukset ja saavutukset. Mitä konkreettisia vaikutuksia IYAMK-koulutuksella on ollut ikäosaamiseen ja yhteiskuntaan?
Tuula: Huomattava määrä työelämän kehittämistehtävinä tehtyjä opinnäytetöitä on valmistunut ja osaltaan vienyt eteenpäin ikäosaamista työelämässä, yhdessä työelämän toimijoiden kanssa.
Verkkototeutuksen myötä koulutuksen opiskelijarekrytointi valtakunnallisesti tuli realistiseksi: hakijoita alkoi tulla ympäri Suomea, kun Joensuuhun matkustamiseen liittyvät haasteet eivät enää vaikuttaneet hakeutumiseen. Näin koulutuksella on ollut valtakunnallista merkitystä, ja eri alueilta tulevien opiskelijoiden vertaisoppimiselle syntyi laajempi pohja.
Raija: Tätä on vaikea mitata kokonaisuutena, mutta eri tehtävät ja projektit, sekä opiskelijoiden että opettajien, ovat edistäneet toimintoja. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta olisi hyvä kartoittaa esimerkiksi kokoamalla ja analysoimalla koulutuksesta valmistuneet opinnäytetyöt ja muutkin tehtävät, jotta nähtäisiin kokonaisuus. Uudet opinnäytetyöt voisivat myös jatkua edellisten pohjalta, niissä voitaisiin esimerkiksi arvioida ja kartoittaa, mitä on todella tapahtunut.
Mitkä saavutukset ovat olleet mielestäsi erityisen merkityksellisiä tai yllättäviä?
Lissu: Ensimmäisten valmistuneiden opiskelijoiden sijoittuminen työelämässä ja heidän etenemisensä urallaan on ollut merkityksellistä ja antanut tunnetta siitä, että koulutusohjelma on tarpeellinen ja sisällöllisestikin onnistunut.
Tuula: Laaja valtakunnallinen hakukiinnostus on ollut merkityksellistä. Samoin verkkototeutuksen rakentaminen aikana ennen niiden yleistymistä. Opetiimin laajentuminen ja vahvistuminen, ks. edellä.
Raija: Minulle EMMA -projektin (EMMA-hankkeessa syntynyt eurooppalainen yhteistutkinto: European Joint Master EMMA Active Ageing and Age-Friendly Society) toteuttaminen oli merkityksellistä, ja myös yllättäviä haasteita kohdattiin, mutta myös saavutuksia ja tuloksia saatiin aikaiseksi.
Onko jokin opiskelija- tai työelämäpalaute jäänyt erityisesti mieleesi?
Lissu: Erityisen kiinnostavaa on ollut seurata muun muassa yhden valmistuneen opiskelijan yrityksen perustamista ja koulutuksen inspiroimaa yritysideaa, sekä yrityksen huimaa menestymistä.
Tuula: Opiskelijat ovat usein antaneet palautetta opettajien asiantuntemuksesta, ystävällisyydestä ja kohtaamisesta. Opiskelijat ovat kiittäneet mahdollisuudesta opiskella, huolimatta pitkistä välimatkoista, työn ja perheen ja opiskelun yhteensovittamisen haasteista ja niin edelleen. Ikäosaamisen YAMK tunnistetaan työelämässä.
Raija: Monetkin asiat, mutta erityisesti “Adult Foster Care” eli ikäihmisten perhehoidon idea yhden moduulin tehtävänä oli mieleenpainuva ja uusi. Olen vienyt sitä ajatusta eteenpäin täällä Hong Kongissa ja haluaisin sen toteutuvan enemmänkin.
Tulevaisuuden näkymät ja visiot. Mihin suuntaan ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutus on menossa seuraavien 10 vuoden aikana, kun tarkastelet yhteiskunnallista tilannetta ikääntymisen suhteen?
Tuula: Moniammatillisuudesta monialaisuuteen. Tähän liittyy haasteita, kuten muilta kuin sote-alalta valmistuneiden rekrytointi opiskelijaksi, opsin tarkastelu suhteessa eri aloilta tulevien opiskelijoiden lähtökohtiin ja niin edelleen.
Kansainvälisyyden vahvistuminen, edelleen ikkunoiden avaaminen muualle Eurooppaan ja maailmaan. Ikääntymisen ilmiön globaali luonne tarjoaa mahdollisuuksia oppia ja hakea peilejä koulutuksen kehittämiselle.
Koulutuksen profiilin (ikäystävällinen yhteiskunta, aktiivinen ikääntyminen, kuntoutumisen tukeminen) kirkastaminen ulospäin.
Raija: Olisiko hyvä kehittää monipuolisempaa erikoistumista, ja ihan käytännön oppimista ja uusia taitoja, joita nyt vaaditaan tässä muuttuvassa maailmassa ja geopoliittisessa tilanteessa. Ollaan jo aika hyviä teoreetikoita mutta käytännön taidot ovat mielestäni jääneet jälkeen joillakin osaamisalueilla.
Millaisia tulevaisuuden haasteita tai tarpeita tunnistat?
Lissu: Haasteethan tuntuvat vain lisääntyvän. Kaikki globaalit muutokset: ilmastonmuutos, yhteiskuntien ja maailman polarisoituminen, ikääntyvän väestönosan kasvu, asenteiden koveneminen, sotamentaliteetin lietsonta ja niin edelleen. Nämä vaikuttavat kaikki siihen, että ikäosaamista tarvitaan ja sitä tulee kehittää entistä enemmän.
Kansallisesti vaikuttavat kaikki edellä mainitut globaalit kehityskulut, mutta erityisesti nykyhallituksen aikaansaamat taloudelliset painotukset. Niiden seurauksena mm. julkinen talous on kurjistunut entisestään. Siitä saattaa olla seurauksena, että kehittämistoiminta vähenee/tyrehtyy kokonaan. Toisaalta resurssien väheneminen voisi aikaansaada myös toiminnan kehittämistä, mikäli tilanne ei lamaannuta ihmisiä kokonaan.
Työntekijöiden ikääntyminen/eläköityminen tulee lisäämään työvoimatarvetta ja osaamista. Miten siihen vastataan etenkään, kun ulkomaisia osaajia ei ”päästetä” maahan?
Tuula: Ikäihmisten huono-osaisuuden jatkuva olemassaolo ja kenties paheneminen. Ikäsyrjintä, niin työelämässä kuin laajemminkin.
Raija: Kuten yllä. Kasvava ryhmä ikääntyneitä ja ikääntyviä ihmisiä, vähemmän työntekijöitä. Miten saada tämä ala kiinnostavaksi nuorille?
Miten tunnistettuihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin olisi hyvä vastata?
Lissu: Helppoja vastauksia ei ole. Tällä hetkellä pitäisi saada Suomen politiikka muutetuksi inhimillisempään suuntaan.
Tuula: Ikääntymisen ilmiön merkityksen jatkuva esillä pitäminen, positiivisessa mielessä. Vaikuttamistyö. Ikäsyrjinnän vastustaminen.
Raija: Miten saisi vanhemmat työntekijät mukaan, eläkeiän nostaminen ainakin niille, jotka sitä haluavat. Korkeamman eläkeiän voisi laittaa houkuttelevammaksi.
Henkilökohtainen näkökulma. Mikä on ollut henkilökohtaisesti merkityksellisintä IYAMK:n 10-vuotismatkan varrella?
Lissu: Minulle oli tärkeää ja opettavaista/voimaannuttavaakin tiivis yhteistyö IYAMK:n opettajakollegoiden, opiskelijoiden ja työelämäkumppaneiden kanssa.
Tuula: Alkuvaiheen pienen mutta pippurisen tiimin ponnistukset ja innostus koulutuksen käynnistymisvaiheessa. Se vaihe oli monella tavalla täysin erilainen kuin nykyvaihe, ällistyttävääkin on, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet ”vain” reilussa 10 vuodessa (kun valmisteluvaihekin lasketaan mukaan).
Uusien opettajien mukaan tulo. Jokainen, niin lyhyempiaikaiset kuin koulutukseen pidemmäksi ajaksi kiinnittyneet, on tuonut oman osaamisensa ja kokemuksensa yhteiseen pöytään. Innostus, sitoutuminen ja monialainen osaaminen ovat olleet koko ajan kantavia juonteita.
Kokemus opiskelijoiden ja opettajien yhteisöstä, niin virtuaalista kuin sekin on ollut. Erilaisissa tilanteissa ja keskusteluissa tämä on välittynyt molemmista suunnista: ammattilaiset ovat kohdanneet, riippumatta siitä, ovatko he olleet opettajan vai opiskelijan roolissa.
Opiskelijoiden ammattimainen suhtautuminen opiskeluun. Sekä opiskelijoiden omaama suuri kokemus- ja osaamispääoma.
Raija: Opin uudelleen (40 vuoden poissaolon jälkeen) Suomen korkeakoulutuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollosta hyvin paljon. On paljon hyviä puolia ja osaamista, mutta voisi vielä katsoa muuallekin ja oppia.
Miten työ IYAMK-koulutuksessa on vaikuttanut omaan ajatteluusi?
Lissu: Oma ajattelu on entisestään laajentunut moniammatilliseen ja monialaiseen suuntaan. Toisaalta se on vahvistanut tietoisuutta siitä, että ikäosaaminen on tärkeää yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ja toimijoilla, eikä vähiten yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Tuula: Verkkopedagoginen kehittäminen on avannut uusia näkökulmia. Ajatus siitä, kuinka paljon voitaisiin tehdä, jos panostettaisiin ikäystävällisyyden kehittämiseen yhteiskunnassa.
Suuri kunnioitus opiskelijoita kohtaan; toivottavasti he yhä useammin pohtivat päivittäisessä työssään kysymyksiä kuten ”Miksi” ja ”Mistä tässä on kysymys”, eli työnsä viitekehystä ja rakenteellisia tekijöitä asioiden taustalla, samoin kuin työn tarkoitusta ja merkitystä.
Raija: Opin arvostamaan moniammatillista yhteistyötä, opin uusia pedagogisia katsantoja. Arvostan myös ehkä omaa erilaista osaamistani taas.
Mitä muuta haluatte sanoa, IYAMK-alumneille, opiskelijoille, opettajille ja sidosryhmille?
Lissu: Toivotan voimia ja innostusta jatkaa yhdessä eteenpäin. Tekemänne työ on tärkeää. Kiitos menneestä (ja kenties vielä tulevastakin) yhteistyöstä!
Tuula: Kiitos yhteisestä taipaleesta! Iloa ja innostusta uutta luovaan tekemiseen, niin opiskelijoiden ja alumnien arjessa kuin opetustyön arjessa!
Raija: Mind is like a parachute, it only works when it is open
Johtopäätöksiä
Kuten vastauksista käy ilmi, Karelian ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutus on vahvistanut ikäystävällisen yhteiskunnan ja ikääntyneiden kuntoutuksen moniulotteisia näkökulmia ja merkityksiä, sekä työelämälähtöisen tutkimuksellisen kehittämistoiminnan osaamista niin Pohjois-Karjalassa kuin koko Suomessa. Koulutuksesta valmistuneet alumnit ovat vieneet osaamistaan työelämään moniin erilaisiin toimintaympäristöihin. Vuosien aikana myös koulutuksen kansainvälistyminen, yhä laajempi verkostoituminen ja monialaistuminen ovat vahvistuneet. Tärkeitä ja kiinnostavia ikääntymiseen liittyviä kehittämiskohteita ja ideoita on viety myös Suomen rajojen ulkopuolelle koulutuksen toimijoiden myötä, esimerkkinä tästä on ikääntyneiden perhehoito.
Ilman näitä upeita, tarmokkaita ja määrätietoisia kehittäjinä, tutkijoina ja pedagogeina toimineita yliopettajia, Tuulaa, Lissua ja Raijaa, ei ikäosaamisen kehittäminen ja johtaminen YAMK-koulutuksen perustasta olisi rakentunut niin vankka kuin se nyt on. On kunnia olla osa tätä kehittämisjatkumoa ja monialaista asiantuntija- ja opiskelijayhteisöä – paljon onnea 10 vuotta wanha IYAMK!
Haastattelun koonnut: Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu