Ikääntyvien, tässä yhteydessä eläkeikäisten määrän on arvioitu kasvavan todennäköisesti yli puolella miljoonalla henkilöllä ja yli 80-vuotiaiden määrän on ennustettu yli kaksinkertaistuvan tulevina vuosikymmeninä Suomessa (Tilastokeskus 2025). Ikääntymisen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeet konkretisoituvat niin yksilöiden kuin perheiden arjessa. Ikääntyneiden hoivan ja avun tarpeisiin ei Suomessa kuitenkaan vastata niin, että ne täyttyisivät yhdenvertaisesti universalismin periaatteita noudattaen esimerkiksi ikäihmisen taustasta, koulutuksesta tai asemasta riippumatta (Kröger ym. 2019).
Ikäystävällisyys sosiaali- ja terveyspalveluiden strategisena ohjeena, toimintatapoina ja johtamisen näkökulmana, tulee entistäkin ajankohtaisemmaksi tarkastelun kohteeksi. Ikäystävällisyyden tarkastelu sosiaali- ja terveydenhuollossa ansaitsee huomiota, jotta ikääntyneiden palvelujen käyttäjien kokonaistilanne ja kaikki tarpeet huomioitaisiin kokonaisvaltaisesti ja voitaisiin turvata heidän hyvinvointinsa.
Ikäystävällisyyden piirteitä sosiaali- ja terveydenhuollossa
Jos ideaalit ikäystävällisen yhteiskunnan (esim. WHO 2016) tavoitteet, kuten laadukkaat, oikea-aikaiset ja yksilölliset tarpeet huomioivat sekä yhdenmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, konkretisoituisivat siten kuin ne on kirjoitettu, sosiaali- ja terveydenhuolto tuottaisi ja tarjoaisi kaiken ikäisille asiakkailleen asiakaslähtöisiä ja turvallisia palveluita tehokkaasti ja ikä- ja asiakasystävällisesti. Näin kansalaisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien toiveet sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistetuista odotuksista täyttyisivät. Ideaaleihin sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteisiin viitataan niin valtion poliittisessa ohjauksessa (esim. STM 2024), hyvinvointialueiden toiminnan päämäärinä (Perustuslaki 731/1999; Laki hyvinvointialueista 611/2021) kuin kuntien ja yksityisen sektorin toimijoiden strategioissa ja työkäytänteissä sekä kansalaisten toiveissa. Käytännössä näin ei kuitenkaan tapahdu (ks. Kröger ym. 2019). Ikäystävällisyyden analysointi sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa on jäänyt katveeseen niin tutkimuksellisesti, laaja-alaisena kehittämistyön alueena kuin julkisissa keskusteluissa. Toisaalta kansallisesti ikä- ja muistiystävällisiä asuinympäristöjä on tutkittu ja kehitetty, sekä niihin liittyvää käytäntöön sovellettavaa tietoa ja toimintamalleja on tuotettu (esim. Ympäristöministeriö 2025; Rappe ym. 2018). Tiedonhaun tuloksena käsiteparia ikäystävällinen sosiaali- ja terveydenhuolto ei löydy eksplisiittisesti kuvattuna esimerkiksi internetin suomenkielisistä hakukonetuloksista. Ikäystävällisestä yhteiskunnasta, yrityksestä ja työpaikasta on kirjoitettu runsaasti (esim. Jämsén & Kukkonen 2017; Hyppönen & Franssila 2021).
Tässä pohdiskelevassa puheenvuorossa tarkastelemme ikäystävällisen sosiaali- ja terveydenhuollon piirteitä aikaisempaan tutkimustietoon perustuvasti sekä pohdimme ikäystävällisen yrityksen kriteereitä ja niiden hyödynnettävyyttä ikäystävällisen sosiaali- ja terveydenhuollon hahmottamisessa. Sen jälkeen pohdimme ammatillisen työkulttuurin merkitystä ikäystävällisiä rakenteita edistävässä sosiaali- ja terveydenhuollossa, erityisesti asiakkaina olevien ikäihmisten ja työyhteisöjen näkökulmasta.
Hahmotamme ikäystävällisyyden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiolähestymistapana, jonka avulla kehitetään erilaisia toimintaympäristöjä, palveluita ja yhteiskuntia kokonaisvaltaisesti niin, että kehittämistoimenpiteet tukevat ja edistävät ikääntyneiden hyvinvointia, osallisuutta ja itsenäistä elämää (vrt. WHO 2016; Karami ym. 2023). Ikäystävällisyyttä on määritelty myös perustavaa laatua olevaksi arvoksi ja asenteeksi, jolloin ikääntyminen ja ikäihmiset nähdään myönteisesti ja voimavaralähtöisesti (Jämsén & Kukkonen 2020). Tunnistamme ikäystävällisyyden määrittelyihin liittyvän kritiikin muun muassa siinä, että erilaiset ikääntyneille suunnatut tilat sosiaalisine piirteineen, eivät aina edusta ikäystävällisyyden yleisiä kriteereitä (Lindenberg & Westendorp 2015; WHO 2016). Tässä pohdiskelevassa puheenvuorossa tarkennamme ikäystävällisyyden määritelmää asiakasystävällisyyden määrittelyllä, jolla tyypillisesti viitataan asiakaspalvelukontekstissa muun muassa asiakkaiden tarpeiden kuulemiseen, asiakkaiden ohjaamiseen, sekä organisaation ja asiakaspalvelijan kykyyn ottaa negatiivinenkin palaute vastaan ja vastata siihen asiakasta tyydyttävällä tavalla. Nämä näkökulmat huomioivat ikäystävällisyyden sosiaali- ja terveydenhuollossa erityisesti ikääntyneiden palvelunkäyttäjien ja asiakaspalvelun näkökulmasta.
Ikäystävällisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä yrityksen piirteitä
Kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Fulmer ym. 2018) ikä- ja asiakasystävällisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ja asiakastyön toimintatapojen piirteinä pidetään organisaation kykyä vastata joustavasti muuttuviin tilanteisiin, esimerkiksi erilaisiin palvelutarpeisiin ja väestön ikääntymiseen. Ikä- ja asiakasystävällinen sosiaali- ja terveydenhuolto ennakoi asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeita, ehkäisee vältettävissä olevia ongelmia, huomioi asiakkaina olevien läheisten osallisuuden, arvostaa avointa viestintää, ja moniammatillinen toiminta on ikäystävällisyyden keskiössä. Ikä- ja asiakasystävällisyys viittaa siten ennen kaikkea aktiiviseen lähestymistapaan kehittää palveluita ja toimintatapoja, sekä vastata ikääntyneiden asiakkaiden monimutkaisiin ja toisiinsa kytkeytyviin tarpeisiin. (Fulmer ym. 2018.) Esimerkiksi Zisberg ja kumppanit (2024) määrittelevät ikäystävällisen terveydenhuollon ”kunnioitukseksi ikääntyneiden autonomiaa ja tarpeita kohtaan, johtajuudeksi, organisaation osaamiseksi ja tueksi, ennakoiviksi hoitokäytänteiksi ja -prosesseiksi, kokonaisvaltaisiksi hoivaympäristöiksi sekä viestinnän huomioimiseksi osana ammattikäytäntöjä.”
Ikäystävällisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä pohdittaessa voidaan vertailukohdaksi asettaa yritysten ikäystävällisyyden kehittäminen. Sosiaali- ja terveyspalveluissa toiminnan perusta on lainsäädännössä, kun taas yritystoiminta perustuu liiketaloudelliseen kannattavuuteen. Analogia näiden näennäisesti eri kontekstien välillä syntyy asiakasnäkökulmasta: kummassakin toiminnan tarkoituksena on asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen.
Yritysten ikäystävällisyyden kehittämisestä löytyy runsaasti kansainvälisiä esimerkkejä ja suosituksia. Eri puolilla maailmaa on määritelty ikäystävällisen yritystoiminnan kriteereitä, ja myös kehitetty ikäystävällisen yrityksen tunnuksia, joita yritykset voivat käyttää viestinnässään. (WHO.) Kriteerien viitekehyksenä on Silver Economy -ajattelu (suomenkieliset vastineet ’hopeatalous’, ’vanhuustalous’ ja ’senioritalous’ eivät ole vakiintuneet englanninkielisen käsitteen tilalle), jossa painotetaan väestön ikääntymiskehityksen taloudellista merkitystä uusien liiketoimintamahdollisuuksien kannalta. Ikääntymisilmiön kansantaloudellisen merkityksen lisäksi liiketoiminnan kehittämistä pidetään tärkeänä aktiivisen ikääntymisen ja ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämiseksi. (European Commission 2018, 6; Cazacu, Mihai & Ionescu 2021). Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistäminen on perustavanlaatuinen lähtökohta ja arvovalinta (Jämsén & Kukkonen 2017, 21). Ciselj (2023) tuo esille uudempaa Silver Economy -ajattelua nostamalla esille ikääntyneille suunnattujen palvelujen ja tuotteiden lisäksi heidän itsensä tuottamat palvelut ja tuotteet.
Suomalaiset ikäystävällisen yrityksen kriteerit on kehitetty poimimalla kansainvälisistä esimerkeistä suomalaiseen toimintaympäristöön soveltuvia tekijöitä. Tämän kehittämistyön tuloksena on syntynyt kuuden kriteerin kokonaisuus (Kukkonen 2023, 12; Jämsén & Kukkonen 2020, 10). Ikäystävällisen yrityksen kriteerit liittyvät asiakaspalveluun, tuote- ja palveluvalikoimaan, saavutettavuuteen, esteettömyyteen, viestintään ja markkinointiin sekä yrityksen toimintaan ikäystävällisenä työnantajana. Asiakaspalveluun liittyviä kriteereitä ovat yksilöllisyys, vuorovaikutus ja turvallisuus. Tuote- ja palveluvalikoiman ikäystävällisyydestä kertoo niiden kohdentaminen ikäihmisille. Saavutettavuus liittyy verkkopalvelujen ja sovellusten kehittämiseen, ja esteettömyys liikkumisen, näkemisen, kuulemisen ja kommunikaation esteettömyyteen. Ikäystävällisen yrityksen viestinnässä ja markkinoinnissa huomioidaan viestintä- ja markkinointikanavat, sisällöt sekä toteutus. Ikäystävällisen yrityksen toimintaan työnantajana liittyvät esimerkiksi rekrytoinnin ja osaamisen kehittämisen ikäystävällisyys.
Sisällöltään vastaava Isossa-Britanniassa kehitetyssä koosteessa yrityksen ikäystävällisyys liittyy tiloihin, viestintään, palveluihin ja tuotteisiin, yrityksen rooliin yhteisössä sekä toimintaan ikäystävällisenä työnantajana (Centre for Ageing Better). Soveltuisivatko esimerkiksi nämä kriteerit sosiaali- ja terveyspalvelujen ikäystävällisyyden kehittämiseen ja arviointiin?
Ikäystävällisyyden ideoista käytännön tekoihin – työkulttuuri paljon vartijana ikäystävällisyyden kehittämisessä
Työkulttuurin käsitettä määritetään vakiintuneesti työyhteisöjen jäsenten ja sidosryhmien kohtalaisen pysyvinä pidettävien toimintatapojen, käyttäytymis- ja toimintamallien, sekä toiminnan ja vuorovaikutuksen taustalla vaikuttavien tai niitä ohjaavien arvojen, normien ja asenteiden näkökulmasta (esim. Schein 2013). Organisaatiokohtaiset työkulttuurit rakentuvat yleensä pidemmän ajan kuluessa, ja ne ovat organisaation rakenteisiin kiinnittyviä, mutta myös työyksikkökohtaisia. Uudet työntekijät ovat avainasemassa työkulttuurin muutosten mahdollistamisessa, joskin tutkimusten mukaan (esim. Pecukonis 2020) uusina henkilöinä työpaikkaan tulevat, omaksuvat toimintaympäristönsä toimintatavat varsin nopeasti. Myöskään työntekijät eivät yksin kykene muuttamaan työkulttuuria, vaan tähän tarvitaan koko organisaation läpileikkaavaa toimintaa, johtamista, arviointia ja ennen kaikkea avoimuutta oppia uutta (esim. Schein 2013).
Ikäystävällisestä työkulttuurista on saatavilla jonkin verran tutkimustietoa. Zisbergin ym. (2024) tutkimustuloksiin perustuen, esimerkiksi organisaatiossa olevaa osaamista pidetään keskeisenä ikäystävällisen toiminnan kehittämisessä terveydenhuollossa. Tämä on linjassaan myös ajankohtaisen ikääntymis- ja johtamistutkimuksen kanssa (esim. Hoppania ym. 2017; Lammintakanen 2017). Organisaatioiden rakenteet, henkilöstö ja johtaminen vaikuttavat oleellisesti siihen, miten ikä- ja asiakasystävällistä palvelua tuotetaan, miten ilmiötä ylipäätään tunnistetaan ja tunnustetaan, miten siihen suhtaudutaan ja kuinka tärkeänä sitä pidetään sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Ikääntyneiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaina olevien arvostava kohtaaminen, osallisuuden tukeminen ja asiakkaiden kokemusten ja käytäntötiedon arvostaminen, ovat myös keskeisiä näkökulmia ikäystävällisyydessä. Ikäystävällisyyden arvojen ja periaatteiden konkretisoituminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työkäytänteissä, kohtaamisissa, viestinnässä ja kokonaisvaltaisena lähestymistapana olisivat ikäystävällisiä tekoja (vrt. Fulmer ym. 2019; Zisberg ym. 2024).
Työkulttuuria opitaan, rakennetaan ja ylläpidetään vuorovaikutuksessa ja se kiinnittyy vahvasti työyhteisön jakamiin arvoihin ja asenteisiin. Ikä- ja asiakasystävällisyyden piirteiden, kuten arvostavan kohtaamisen, vuorovaikutuksen, asiakkaan kuulemisen, virheistä oppimisen ja palautteen vastaanottamisen normit, ovat tärkeitä työkulttuurin piirteitä asiakastyössä ja työyhteisön arjessa. Niiden tunnistamisen ja kriittisen tarkastelun myötä voidaan kehittää ja rakentaa entistä ikä- ja asiakasystävällisempää toimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden näkökulmasta edellä mainitut piirteet asiakastyössä ovat myös sekä sosiaalihuollon asiakaslain että potilaslain hengen mukaisia.
Organisaatioiden toimintaa ja työtapoja tarkasteltaessa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden ja yksikköjen nähdään toimivan siilomaisesti. Esimerkiksi asiakkaiden palvelu yhden luukun periaatteella on ollut jo vuosikymmeniä kehittämistyön kohde (esim. Hynynen 2015; Sinkkonen & Vasara 2025; STM 2024). Etenkin julkisen sektorin organisaatioiden toiminta nähdään jäykkänä ja organisaatiolähtöisenä, jossa työkäytäntöjen byrokratisoituminen ja eettisten periaatteiden vaimeneminen ammatillisista interventioista, nähdään olevan vallalla (esim. Rosa & Neves Almeida 2023). Ikäystävällisyyden puute sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee esille muun muassa Wrightin ym. (2020) tutkimuksessa. Tutkimuksessa esimerkkinä kuvataan, että akuutti- ja päivystystyössä keskitytään vain akuuttien sairauksien hoitoon ja ikääntyneiden asiakkaiden toimintakyvyn muutoksia, kuten horjuvaa kävelyä, ei huomioida ennen kuin kaatuminen aiheuttaa lonkkamurtuman (Wright ym. 2020). Geriatrista ja gerontologista asiantuntemusta omina tieteenaloinaan tarvitaan, mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa ikääntyneiden asiakkaiden ohjaaminen ikääntymiseen erikoistuneeseen yksikköön ei riitä vastaamaan esimerkiksi ikäystävällisyyden kokonaisvaltaisuuden määritelmiä tai esimerkiksi ikäystävällisen yrityksen kriteerien mukaista toimintaa. Entäpä jos ikääntyminen ja ikäystävällisyys huomioitaisiin läpileikkaavana lähestymistapana kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa ikäihmisiä asioi?
Työkulttuureja pidetään joidenkin käsitysten mukaan vaikeasti muutettavina (esim. Hofstede ym. 2010). Jos työkulttuurissa on omaksuttu ikä- ja asiakasystävällisyyttä vähemmän huomioivia periaatteita ja toimintamalleja, niin silloin esimerkiksi yksittäisten työntekijöiden ikä- ja asiakasystävällinen kohtaamisosaaminen ei välttämättä saa arvoistaan huomiota ja merkitystä. Työkulttuuri rakentuu aina osana ihmisten välistä toimintaa sekä sanatonta että kielellistä viestintää (esim. Kuusela 2015). Ikä- ja asiakasystävällisyyden periaatteet olisikin hyvä huomioida ja tehdä todeksi jokapäiväisessä toiminnassa ja kohtaamisissa niin organisaatio-, työyhteisö- kuin yksilötasoilla asiakastyössä. Myös johtamisen merkitys ja organisaatioiden strategiset linjaukset ovat avainasemassa työkulttuurin muutoksissa. Näiden toimenpiteiden avulla asetetaan tavoitteita ja on mahdollista seurata ja arvioida työkulttuurin muutoksia (ks. Schein 2013). Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ja asioiden sanoittamisen periaatteet, eli konkreettisesti dialogiin tähtäävä vuorovaikutus, mahdollistaa oppimisen ja näkökulmien laajentamisen, mikä mahdollistaa myös virheiden tekemisen, niiden käsittelyn turvallisesti ja niistä oppimisen työkulttuurin osana. Uusilla työntekijöillä on usein utelias ja kriittinen asenne uuteen työhön saapuessa, mutta nämä yksilökohtaiset toimintatavat vaimenevat työntekijän oppiessa sosiaalisesti hyväksyttävä toimintatapa kussakin työympäristössä. Työkulttuurin ilmiö koskettaakin useimpia ihmisiä, eikä se rajoitu vain työpaikan tai -yksikön seinien sisällä tapahtuvaan toimintaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat, heidän omaisensa ja läheisensä, kumppaniorganisaatiot edustajineen ja kansalaiset ylipäätään, saavat elämänsä aikana kosketuksen eri organisaatioiden työkulttuureihin jossakin muodossa.
Johtopäätöksiä – mitä ikäystävällinen työkulttuuri voisi tuoda mukanaan?
Edellä kuvatut ikäystävällisyyden piirteet ja niiden huomioiminen sosiaali- ja terveydenhuollossa ikäystävällisen työkulttuurin toimeenpanijoina, luovat käsityksen mahdollisuudesta tavoitella alussa mainitsemiamme pyrkimyksiä asiakaslähtöisistä, turvallisista ja ikäystävällisistä palveluista. Arki ja organisaatioiden toiminta monimutkaisine ilmiöineen ja prosesseineen eivät rakennu kategorisesti tai suoraviivaisesti, ja työkulttuurien muutokset voivat olla hitaita. Hyvä lähtökohta sosiaali- ja terveydenhuollon ikäystävällisyyden kriittiselle analysoimiselle ja kehittämiselle olisi tutkia ja tuottaa tietoa ikäystävällisen työkulttuurin edellytyksistä, haasteista ja mahdollisuuksista erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa, niin asiakas-, työyhteisö-, organisaatio- kuin politiikka- ja päätöksentekotasolla. Tarvitaan tutkittua tietoa ikääntyneiden asiakkaiden ja heidän läheistensä kokemuksista, tarpeista ja odotuksista sekä työntekijöiden toimintaympäristöstä koskien sosiaali- ja terveyspalveluiden ikäystävällisyyttä.
Johtopäätöksenä toteamme, että ikäystävälliseen työkulttuuriin satsaaminen, ja sen myötä asiakaslähtöisten ja ikääntyvän väestön huomioon ottaminen, kuten myös työyhteisöjen työhyvinvoinnin vahvistaminen, on tärkeää ja tavoiteltavaa (ks. Zisberg ym. 2024). Lakisääteisine velvoitteineen julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja pidetään suomalaisen luottamusyhteiskunnan ja hyvinvointipolitiikan vahvuutena ja perustana. Ikäystävällisen sosiaali- ja terveydenhuollon tarkastelu voisi tuoda tähän perustavaa laatua olevaan kysymykseen uudenlaisia käsitteellisiä tapoja jäsentää, kehittää ja soveltaa kaikkia ikääntyneitä huomioivia ohjaus- ja toimintatapoja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Väitämme, että ikäystävällisen lähestymistavan avulla positiiviset asiat näkyisivät suoraan myös yksilötasolla asiakkaiden arjessa esimerkiksi kokemuksina kohdatuksi tulemisesta ja turvallisuudesta, epätietoisuuden vähenemisenä ja työyhteisötasolla myös työntekijöiden työhyvinvoinnin edistämisenä. Mahdollisesti organisaatiotkin pystyisivät tuottamaan ja tarjoamaan yhä laadukkaampia ja parempia palveluita, niiden toiminta tehostuisi, ja viestintä olisi ikääntyneitä ja heidän läheisiään paremmin palvelevaa ja saavutettavampaa.
Osallistumme mielellämme ikäystävällistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeviin keskusteluihin ja kehittämistyöhön. Aihepiiriä koskevaa tutkimusta ja kehittämistyötä tarvitaan yhä lisää väestörakenteen muutosten ja sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvien säästöpaineiden keskellä.
Kirjoittajat:
Terhi Myller, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Cazacu, M., Mihai, M. & Ionescu, C.D. 2021. Silver Population – The New ‘Gold’ for Our Society. “Ovidius” University Annals, Economic Sciences Series, Volume XXI, Issue 1 /2021. https://stec.univ-ovidius.ro/html/anale/RO/2021/Section%203/7.pdf
Centre for Ageing Better. Age-friendly Business. https://ageing-better.org.uk/age-friendly-businesses
Cizelj, B. 2023. Silver economy – a reply to challenges of population aging.Journal of Innovative Business and Management 14(2), 1-5. https://doi.org/10.32015/JIBM.2022.14.2.10
European Commission. 2018. The Silver Economy – Final Report. European Commission, Directorate-General for Communications Networks, Content and Technology. The silver economy – Publications Office of the EU
Fulmer, T., Mate, K. S., & Berman, A. 2018. The age-friendly health system imperative. Journal of the American Geriatrics Society, 66(1), 22–24. https://doi.org/10.1111/jgs.15076
Hofstede, G., Hofstede, G.J. & Minkov M. 2010. Cultures and Organizations. Software of the Mind: Intercultural Cooperation and Its Importance for Survival. New York: McGraw-Hill Professional.
Hoppania, H.-K., Olakivi, A., & Zechner, M. 2017. Johtamisen rajat vanhushoivassa. In J. Kulmala (toim.), Parempi vanhustyö: Menetelmiä johtamisen kehittämiseen (pp. 202–224). PS-Kustannus.
Hynynen, R. (toim.). 2015. Palvelualueen ja ikäystävällisen asuinalueen kehittäminen (Ympäristöministeriön raportteja 5:2025). Ympäristöministeriö.
Hyppönen, E., & Franssila, P. 2021. Kohti ikäystävällistä työelämää. Karelia-ammattikorkeakoulu.
Jämsén, A. & Kukkonen, T. 2020. Ikäystävällinen yhteiskunta tukee aktiivista ikääntymistä. Karelia-ammattikorkeakoulu. Julkaisusarja: B, Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia: 60.
Jämsen, A., & Kukkonen, T. 2017. Ikäystävällinen yritys: Senioriasiakkaat tulevat! Karelia-ammattikorkeakoulu.
Karami, B., Ostad-Taghizadeh, A., Rashidian, A., & Tajvar, M. (2023). Developing a conceptual framework for an age-friendly health system: A scoping review. International Journal of Health Policy and Management, 12, 7342. https://doi.org/10.34172/ijhpm.2023.7342
Kukkonen, T. 2023. Yrityksen ikäystävällisyyden kehittäminen. Teoksessa Mynttinen, S. & Rajahonka, M. (toim.) Ikäihmiset yritysten asiakkaina. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Mikkeli, 9–14.
Kuusela, S. 2015. Organisaatioelämää: kulttuurin voima ja vaikutus. E-kirja.
Kröger, T., Van Aerschot, L., & Mathew Puthenparambil, J. 2019. Ikääntyneiden hoivaköyhyys. Yhteiskuntapolitiikka, 84(2), 124–134. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019041011854
Laki hyvinvointialueista 611/2021.
Lammintakanen, J. 2017. Henkilöstö voimavarana – osaamisen johtamisen haasteena. Teoksessa S. Rissanen & J. Lammintakanen (toim.), Sosiaali- ja terveysjohtaminen (pp. 237–258). Sanoma Pro Oy.
Lindenberg, & Westendorp, R. G. J. 2015. Overcoming old in age-friendliness. Journal of Social Work Practice, 29(1), 85–98. https://doi.org/10.1080/02650533.2014.993949
Pecukonis, E. 2020. Professional centrism and its role in shaping interprofessional education: Implications for social work education. Journal of Teaching in Social Work, 40(3), 211–220. https://doi.org/10.1080/08841233.2020.1751776
Perustuslaki 731/1999.
Rappe, E., Kotilainen, H., Rajaniemi, J., & Topo, P. 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Valtioneuvosto.
Rosa, B., & Neves Almeida, H. 2023. The influences of managerialism in the professional intervention of social workers. European Journal of Social Sciences Articles, 6. Revistia Research and Publishing.
Sinkkonen, M., & Vasara, P. 2025. Löytyvätkö palvelut? Ikääntyneiden palveluohjaus hyvinvointialueilla. TAMK.
Schein, E. 2013. Yrityskulttuuri – selviytymisopas: Tietoja ja luuloja kulttuurinmuutoksesta. Tammerprint Oy.
Tilastokeskus. 2025. Väestö. Väestö ja yhteiskunta.
Ympäristöministeriö 2025. Ikäystävälliset asuinympäristöt – Ympäristöministeriö
Zisberg, A., Rayan-Gharra, N., Danial-Saad, A., Rogozinski, A., Fraiman, P. S., & Segel-Karpas, D. (2024). Age-friendly healthcare: An evolutionary concept analysis. Journal of Clinical Nursing, 33(12), 4635–4650. https://doi.org/10.1111/jocn.17457
World Healt Organization. Age-friendly World. https://extranet.who.int/agefriendlyworld/?sfid=10015&_sf_s=age-friendly%20business
World Health Organization. 2016. Creating age-friendly environments in Europe: A tool for local policy-makers and planners. WHO.
Wright MC, Fulmer T, Boult C. 2021. Preliminary Validation of a Patient-Reported Measure of the Age-Friendliness of Health Care. Journal of American Geriatrics Society, 69(1), 180 – 184. doi: 10.1111/jgs.16881.