Syöpään sairastuu elämänsä aikana joka kolmas suomalainen (THL 2014). Kipu on yksi yleisimmistä syöpään liittyvistä oireista, ja sillä on merkittävä vaikutus potilaiden elämänlaatuun. Viime vuosikymmenen aikana kivun esiintyvyys ja voimakkuus ovat syöpää sairastavilla hieman laskeneet, mutta kipu on edelleen yleistä. Noin 45 % syöpäpotilaista kokee kipua ja 31 %:lla kipu on keskivaikeaa tai vaikeaa. Hoitojen jälkeen kipua esiintyy jopa 36–47 %:lla sairastuneista (Mestdag ym. 2023; Evenepoel 2022; Snijders ym. 2022).
Syövällä ja sen hoitamisella on monitahoinen vaikutus sairastuneen elämään. Syöpä vaikuttaa fyysisellä, aistillisella, kognitiivisella, psyykkisellä, sosiaalisella ja hengellisellä tasolla. Kuntoutuminen on tunnistettu syöpään sairastuneen tarpeeksi ja oikeudeksi hoitojen ohella. Kuntoutuksen avulla vähennetään syövän ja syöpähoitojen sivuvaikutuksia, parannetaan elämänlaatua ja tuetaan paluuta arkeen (ESMO 2017).
Kivun määritelmä, luokittelu ja kohdennettu hoito
Kansainvälisen määritelmän mukaan kipu on epämiellyttävä aistimus ja/tai tunne-elämys, joka liittyy todelliseen tai mahdolliseen kudosvaurioon tai jota kuvataan tällaisin termein. Tämä korostaa, että kipu on aina todellinen kokemus kivun kokijalle myös silloin, kun kudosvauriota ei voida osoittaa. Kivun kokemukseen vaikuttavat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät, ja kipu voi olla esimerkiksi hermoston toiminnallisiin muutoksiin liittyvää (nosiplastista kipua). Kun ammattilainen tunnistaa kivun moniulotteisuuden ja hyväksyy potilaan kokemuksen, se mahdollistaa empaattisemman kohtaamisen ja tehokkaamman hoidon suunnittelun (Mestdag ym. 2023).
Kivun oikea luokittelu on keskeistä tehokkaan hoidon kannalta. Syöpäkivun taustalla voi olla kudosvauriokipu (esim. kasvaimen aiheuttama paine), hermovauriokipu (esim. kemoterapian aiheuttama neuropatia) tai nosiplastinen kipu (hermoston herkistyminen). Kipu voi olla myös sekamuotoista. Kun kivun tyyppi tunnistetaan, voidaan hoito kohdentaa oikein (Mestdag ym. 2023).
Kivun alihoito ja palautumisen tukeminen – edelleen yleinen ongelma
Uusista hoitomahdollisuuksista ja ohjeistuksista huolimatta syöpäkivun alihoito on edelleen yleistä. Arvioiden mukaan jopa 40 % syöpäpotilaista saa riittämätöntä kivunlievitystä. Syitä tähän ovat mm. ammattilaisten puutteellinen koulutus, kivun arvioinnin ja luokittelun haasteet, potilaiden haluttomuus kertoa kivusta, pelko lääkkeiden sivuvaikutuksista ja riippuvuudesta sekä organisatoriset ja kulttuuriset esteet. Alihoito heikentää potilaan elämänlaatua, toimintakykyä ja mielialaa. (Snijders ym. 2022.)
Kivun hoidossa tulisi aina hyödyntää sekä lääkehoitoa että ei-lääkkeellisiä keinoja moniammatillisesti. Fysioterapia, psykososiaalinen tuki, liikunta, akupunktio, mindfulness ja musiikkiterapia voivat täydentää lääkehoitoa ja parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Moniammatillinen yhteistyö mahdollistaa kivun kokonaisvaltaisen arvioinnin ja yksilöllisen hoitosuunnitelman (Snijders ym. 2022).
Palautumisen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Palautumista voidaan ajatella kehollisena ja fyysisenä tilana, johon liittyy vahvasti psykologinen komponentti (Virtanen 2021, 23–25). Kehon ja mielen palautuminen on yhtä tärkeää, eikä niitä voida täysin erottaa toisistaan (Virtanen 2021, 47). Palautuminen voidaan määritellä tilaksi, jossa yksilö palaa kuormitusta edeltävälle fyysiselle, psyykkiselle tai toiminnalliselle tasolle. Toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä, että henkilö kykenee palaamaan arjen toimintoihin tai työtehtäviin, vaikka oireet olisivat edelleen läsnä. Yksilön oma kokemus ja näkemys palautumisestaan on tärkeä osa arviointia ja sitä voidaan pitää yhtenä palautumisen mittarina (Sonnetag ym. 2017).
Karelia-ammattikorkeakoulun Kipu ja palautuminen syöpähoitojen aikana ja jälkeen -opintojakso tarjoaa ajantasaista tietoa syöpäkivun mekanismeista, arvioinnista ja hoidosta sekä palautumisen tukemisesta. Se auttaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia syventämään osaamistaan kivun tunnistamisessa ja kokonaisvaltaisessa hoidossa, mikä on keskeistä potilaiden elämänlaadun parantamisessa.
Kirjoittajat:
Noora Silvennoinen, fysioterapian opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Maiju Issakainen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jatta Papunen, fysioterapian opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
ESMO. 2017. Selviytymisopas- potilasmateriaali. Saatavilla https://www.esmo.org/for-patients/patient-guides/survivorship. Viitattu 5.12.2026.
Evenepoel, M., Haenen, V., De Baerdemaecker, T., Meeus, M., Devoogdt, N., Dams, L, Van Dijck, S., Van der Gucht, E., De Groef, A. 2022. Pain Prevalence During Cancer Treatment: A Systematic Review and Meta-Analysis. J Pain Symptom Manage. 2022 Mar;63(3):e317-e335.
Mestdagh, F., Steyaert, A. & Lavand’homme, P. 2023. Cancer Pain Management: A Narrative Review of Current Concepts, Strategies, and Techniques. Curr. Oncol. 30, 6838–6858.
Markuksela, H. 2021. Suorituskyvyn salaisuus- vireystilan säätelyn avulla huiputuloksiin. EU: wsoy.
Snijders R., Brom, L., Theunissen, M. & van den Beuken-van Everdingen, M. 2023. Update on Prevalence of Pain in Patients with Cancer 2022: A Systematic Literature Review and Meta-Analysis. Cancers 15, 591.
Sonnentag, S., Venz, L., Casper, A. 2017. Advances in recovery research: What have we learned? What should be done next? J Occup Health Psychol. 2017;22(3):365-380. doi:10.1037/ocp0000079
THL 2014. Syövän ehkäisyn, varhaisen toteamisen ja kuntoutumisen tuen kehittäminen vuosina 2014–2025. Kansallisen syöpäsuunnitelman II osa. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-185-3
Virtanen, A. 2021 Psykologinen palautuminen. Latvia: Livonia Print.