Miten psykofyysinen lähestymistapa tukee perusopetusikäisen oppimista ja kehittymistä? Tässä artikkelissa pohdin psykofyysistä lähestymistapaa osana varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen viitekehystä. Havaintoja tein työelämäjaksollani kahdessa Valteri verkoston oppimis- ja osaamiskeskuksessa, Mikael koululla Mikkelissä ja Mäntykankaalla Kuopiossa.
Valteri oppimis- ja osaamiskeskus
Valteri on valtakunnallinen Opetushallituksen alaisuudessa toimiva oppimisen tuen keskus, jolla on koulu kuudessa kaupungissa ja lisäksi kolme niin sanottua sateliittitoimipistettä. Oppimiskeskuksen tavoitteena on tukea lähipäiväkodissa tai -koulussa opiskelua sinne jalkautuvin ohjaus-, konsultointi- tai koulutuspalveluin. Tarpeen mukaan oppilas voi käydä tukijaksolla Valteri koulussa tai hänet voidaan ottaa määräaikaisesti yleensä 1-3 lukuvuoden ajaksi oppilaaksi Valteri kouluun. (Valteri 2025.) Koulupaikkoja on Suomessa noin 300 ja henkilökuntaa noin 500. Moniammatillinen yhteisö tukee oppilasta tukimuodosta riippumatta kunkin henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Esimerkiksi Mikael koulussa työskentelee 22:n eri ammatin edustajia ja lisäksi erilaisilla oppimisjaksoilla olevia harjoittelijoita.
”Tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin” on Valteri verkoston toimintaidea. Henkilökunta korostaa oman tilan, lempeän katseen ja sallivan asenteen hyödyntämistä jokaisessa kohtaamisessa. Jokainen koulun oppilas kohdataan yksilönä ja jokaisen kohdalla tuetaan sekä arkielämän taitoja että akateemisia valmiuksia yksilöllisesti räätälöidyin keinoin. Näitä keinoja ovat psykofyysinen lähestymistapa ja psykofyysinen fysioterapia.
Psykofyysinen lähestymistapa
Psykofyysinen lähestymistapa tarkoittaa keho-mieliyhteyden huomioon ottamista osana terapiaa ja toimintaa (Psyfy 2025). Kehotietoisuus, vireystilan säätely ja maadoittuminen käsillä olevaan hetkeen ovat tärkeitä taitoja. Vireystilan säätely vaatii oman vireystilan tunnistamista ja käsittelyä, koska ympäristöön reagointi tapahtuu näiden pohjalta ja ne ovat läsnä jokaisessa kohtaamisessa ja vuorovaikutustilanteessa. Kehotietoisuus tarkoittaa kehoaisteilta (interoseptio) saatavan tiedon tunnistamista ja tulkitsemista tietoisesti tai tiedostamattomasti ja tuon tiedon käyttöä asennonhallinnassa ja liikkumisessa (Puustjärvi 2024, 31). Kehotietoinen ihminen tunnistaa keskilinjansa, pystyy antautumaan alustalle, hallitsee pystyasennon ja sitä kautta myös yläraajansa. Kehotietoisuus on pohjana arjen hienomotoristen taitojen oppimiselle, esimerkiksi kynän käytölle ja aterimien hallinnalle.
Psykofyysinen lähestymistapa huomioi palautumisen tarpeet arjessa ja kouluopetuksessa. Vireystila ja palautuminen liittyvät voimakkaasti yhteen. Koulumaailmassa negatiiviset muutokset näissä tulevat helposti näkyviin esimerkiksi tarkkaavaisuuden haasteina, levottomuutena ja oppimattomuutena.
Palautumisen tukeminen koulupäivän aikana
Strukturoidusti toteutetussa opetuksessa pyritään luomaan turvallinen oppimisympäristö, joka on jossain määrin ennustettava ja joka kuitenkin sallii luovan lähestymisen käsiteltävään substanssiin. Turvallisuutta luovat selkeät oppitunnin aloitus- ja lopetusrutiinit. Toiminta alkaa ikäryhmälle sopivalla tavalla, sovitussa muodostelmassa ja tutulla tervehdysrutiinilla ja harjoitteella. Oppitunnin lopussa palataan sovittuun muodostelmaan ja käydään läpi tuttu reflektio-, rauhoittumis- tai keskittymisharjoite ennen siirtymistä seuraavalle oppitunnille. Tutkimuksissa on havaittu, että ihminen pystyy käsittelemään asioita helpoiten, kun niillä on selkeä alku ja loppu. Pieni hengähdystauko on tarpeen, jotta olemme valmiit seuraavaan keskittymistä vaativaan tehtävään. (Autismiliitto 2025.)
Valteri koululla nämä asiat näkyivät muun muassa opetustunteina, joiden välissä oli hetki omaehtoista vapaavalintaista toimintaa; leikkiä, lukemista tai rentoutumista luokan sohvalla. Hetken pituus asetettiin Timeriin, jonka ääni-ilmoitus palautti oppilaat takaisin oppimisen kohteena olevan substanssin pariin. Pystyvyysuskoa ja impulsiivisuuden hallintaa tuettiin sanallisesti, mutta myös hyvin sallivalla asenteella suomalla taukoa tarvitsevalle oppilaalle esimerkiksi hetki terapiakoiran kanssa tai jumppatuokio fysioterapeutin kanssa. Mikael koululla oli aloitettu uusi kehotietoisuusryhmätoiminnan kokeilu lukukauden alussa ja pääsin seuraamaan yhden oppilaan päivää kehotietoisuusryhmän vaikutusten havainnoinnin merkeissä.
Fysioterapeutin kehotietoisuusryhmään päässeet oppilaat tekivät kehon tiedostamisen harjoituksia seisten, selin ja liikkuessa, hengitysharjoituksia ja maadoittumisharjoituksia noin puolen tunnin ajan. Ryhmässä oli viisi oppilasta. Yhtä seurasin fysioterapeutin kanssa koko koulupäivän ajan. Oli huomattavissa, että ryhmäkokoontumisen jälkeen oppilaan vuorovaikutus muiden kanssa oli selkeästi avoimempaa ja rennompaa kuin ennen ryhmää. Oppilas oli läsnä tilanteessa ja kommunikoi tilanteeseen sopivalla tavalla, jopa rennosti ja iloa ja onnistumisen riemua ilmentäen. Hän vastasi minulle, täysin vieraalle ihmiselle, ja myös otti omaehtoisesti kontaktia. Tämä sisäinen rentous ei fysioterapeutin mukaan ole kyseiselle oppilaalle luontainen tapa toimia eikä hän yleensä ole spontaani, puhelias tai ota katsekontaktia. Mitä siis tapahtui hänen kehossaan ja mielessään kehotietoisuusharjoitteiden aikana? Mielenkiintoista!
Oppiaineksen konkretisointia
Oppimista auttaa, jos opittava substanssi voidaan jotenkin konkretisoida (Autismiliitto 2025). Koulun oppimäärän substanssi on usein jotain abstraktia ja vaikeasti hahmotettavaa. Valteri koulun oppilailla muun muassa numerot ja matemaattiset laskutoimitukset pyritään tuomaan konkreettisiksi esimerkiksi erilaisten hahmojen ja kuvioiden kanssa toimien (pingviinit jäälautalla, murtoluku piirakat jne). Fyysisiä välineitä käyttämällä kehittyy tarttumaotteen hallinta; hienomotoriikka. Esimerkiksi pingviinien pinta on nahkea, mikä auttaa tarttumisotteen hallinnassa. Lisäksi pingviinit ovat värikkäitä ja niitä on lupa järjestellä värien mukaan ja opetustuokion tauolla niiden kanssa voi myös leikkiä ja taitojen niin salliessa tehdä omaehtoisia laskutoimituksia myös isommilla luvuilla kuin opetustunnilla.
Jokaisen oppilaan pulpetin kannessa oli jana, jossa oli lukuja sen mukaan, mikä on kunkin oma henkilökohtainen lukujen hallinnan tavoitetaso. Osa tavoitteli ensimmäisten 12 luvun hallintaa, toiset lukujen nimeämistä ja laskutoimituksia 20 asti. Moni oppilas näytti minulle janalta, että nyt osaan tähän asti – ja jouluun mennessä osaan koko janan. Näkyvä, konkreettinen ja sanallistamista tukeva pieni apuväline! Monien oppilaiden pöytään oli teipattu myös vireystilan säätelyn tunnistamisen apuvälineitä. Näiden avulla oppilaat sanallistivat tunnetilojaan ja miettivät keinoja ”pysyä vihreällä”.
Mitä fysioterapeutti teki tunnilla? Havainnoi, ohjasi asennonhallintaa, pohti moniammatillisen tiimin jäsenenä apuvälinetarpeita, eriyttämistä, taukoaktiviteettien tarjoamisen vaihtoehtoja. Fysioterapeutti oli yksi porukasta, ei omassa työtilassaan nököttävä asiantuntija. Oppitunneilla tehtyjen havaintojen perusteella terapiassa tehtiin harjoitteita, jotka tukivat lapsen toimintakykyä koulun ja kodin arjessa. Terapia tapahtui työtilassa tai esimerkiksi lähimetsässä.
Luovuus kehollisena keinona
Luovuus ja käden taidot tukevat mielenterveyttä. Nummenmaan tutkimusryhmä (2022) on tutkinut kehollisia tunteita ja kehon nautintoja. Nautintojen on huomattu olevan kehollisia riippumatta siitä, mikä on nautinnon lähde (esimerkiksi musiikki, luettu teksti, taideteos, liikunta). Ensin on havainto aivoissa, sitten on kehollinen reaktio ja sitten kehollisen reaktion tunnetulkinta aivoissa. Tämä tunnetulkinta vapauttaa endogeenisiä eli kehon sisäisiä opiaatteja, morfiinia (Nummenmaa 2018). Nämä pienet annokset sisäsyntyistä opiaattia auttavat rentoutumaan ja toimivat stressipuskureina. Nummenmaan tutkimusryhmän yllättävimpiä havaintoja oli käsillä tekemisen (esimerkiksi käsityöt) opiaatteja vapauttava vaikutus. (Nummenmaa 2024.)
Näin onkin perusteltua, että oppimisen tilanteissa hyödynnetään käsillä tekemistä pelkän älylaitteen näpläämisen tai kynän käytön sijasta. Ymmärtääkseni myös konkreettinen ”kädenjälki” tuottaa mielihyvää ja sitä kautta minäpystyvyyttä, mielenterveyttä ja palautumista tehokkaammin kuin tuotos, joka katoaa bittiavaruuteen. Nummenmaa (2024) puhui tässä yhteydessä ”ikea-efektistä”; oman käden tuotokset koetaan arvokkaammiksi kuin muiden tuottamat – vaikka kyse olisi vain omin käsin kasatusta huonekalusta.
Käsillä tekemisen positiiviset vaikutukset näkyivät Valterin arjessa työelämäjakson aikana monessa kohtaa. Kiinnostavin esimerkki oli oppilas, jolla voidaan terapeuttisesti ajatella olevan kehotietoisuuden ja -hallinnan jäsentymättömyyttä ja hallitsematonta impulsiivisuutta. Ryhmässä hänen oli vaikea rauhoittua ja olla paikallaan ja höpöttämättä. Kehotietoisuusryhmän harjoitteet auttoivat häntä, mutta aivan käsittämättömän hieno vaikutus oli käsitöiden tekemisellä. Oppilas teki käsityötehtävää – osana isoa hälisevää ryhmää – täysin syventyneenä, molemmat kädet keskilinjassa (tärkeä motorinen taito) ja erilaisia hienomotorisia käsityöliikkeitä yhdistellen tavoitteelliseksi kokonaisuudeksi. Hän ei höpöttänyt, ei liikkunut levottomasti eikä luokasta ruokailuun lähtiessä rynninyt ja säntäillyt vaan keräsi tarvikkeet omaan nimikkopussiinsa ja asettui omalle paikalleen ruokajonoon rauhallisesti ja hallitusti. Onko niin, että Nummenmaan mainitsemat endogeeniset opiaatit rauhoittivat hänet läsnä olevaksi omaan kehoonsa? Jotain kuitenkin tapahtui, joka vaikutti vielä jonkin aikaa käsillä tekemisen päätyttyäkin.
Toinen käsillä tekemisen positiivinen esimerkki löytyi vanhempien oppilaiden kudontatunnilta. Eräällä oppilaalla oli suuria vaikeuksia keskittyä ja hahmottaa niitä asioita, joita hänen tulisi oppia eri oppitunneilla. Opetusryhmän käsityötunnilla aiheena oli neulominen. Saatuaan puikot käsiinsä oppilas keskittyi, työskenteli nopeasti ja tehokkaasti, istui paikallaan ja puhe muuttui aikaan ja paikkaan sitoutuneeksi, puheen sisältö jäsentyneeksi. Hän oli jo kutonut molempiin käsiinsä ranteenlämmittimet, nyt hän työsti tasoneuleena pipoa. Kyse lienee pitkälti motivaatiosta, mutta rauhoittumista Nummenmaan kuvaamasta syystä ei voi poissulkea. Puheen tuoton voi olettaa olevan yhteydessä kudonnan myötä kohentuneeseen asennonhallintaan ja keskilinjan ylittämiseen. Koko muukin kahdeksan oppilaan pienryhmä työskenteli rauhassa ja keskittyneesti, vaikka monilla oli motorisia vaikeuksia langan ja puikkojen hallinnassa. Ilmapiirin vaihdos edelliseen äidinkielen tuntiin verrattuna oli kuin eri planeetalta. Käsillä tekeminen rauhoitti.
Green care -lähestymistapa kehotietoisuuden ja oppimisen tukemisessa
Luontoa voidaan käyttää monella tavalla hyödyksi oppimisen psykofyysisessä tukemisessa. Jos luonto on vain kulissi, jossa toiminta tapahtuu, toiminta ei ole green care -lähestymistavan mukaista. Jos sen sijaan toiminta tapahtuu luonnossa vastuullisesti, se on ammattilaisen ohjaamaa, tavoitteellista ja luonto on oleellinen osa oppimiskokemusta, voidaan puhua kyseessä olevasta lähestymistavasta. (Green Care Finland 2025.)
Oleilu luonnossa vaikuttaa jo pieninäkin annoksina. 10 minuuttia luonnossa laskee verenpainetta, 20 minuuttia kohentaa mielialaa, 60 minuuttia auttaa keskittymään ja kaksi tuntia parantaa immuunivastetta (Arvonen S 2018, 20). Luonnossa olemiseen voidaan rinnastaa esimerkiksi eläinavusteinen toiminta. Eläimen läsnäolo rauhoittaa ja rentouttaa. Eläin ei arvota sinua, sille ei tarvitse esittää. Eläintä voi koskettaa ja se voi koskettaa sinua. Koskettaminen on yksi kehon nautinnon lähteistä (Nummenmaa 2024).
Valteri koululla näitä elementtejä hyödynnetään tavoitteellisessa ja tarkasti säännellyssä lukukoira -toiminnassa ja koira-avusteisessa fysioterapiassa. Lukukoira on erikoiskoulutuksen saanut ja testit läpäissyt yksilö, jonka ohjaaja on myös koulutettu ja testattu. Lukukoiran kanssa samassa tilassa saavat olla vain lukijat ja koiran ohjaaja. (Suomen kennelliitto 2025.) Mikael koulun lukukoiraohjaaja on myös puhevammaisten tulkin erikoisammattitutkinnon suorittanut Augmentative and Alternative Communication (AAC)-ohjaaja, joka tekee tiivistä yhteistyötä muiden terapeuttien, opettajien ja ohjaajien kanssa.
Koira-avusteisessa fysioterapiassa edetään oppilaan terapiaan laadittujen tavoitteiden suuntaisesti. Koiran läsnäolo auttaa keskittymään ja esimerkiksi maastossa liikkuessa oppilas oppii kantamaan vastuuta ja pitämään huolta nelijalkaisesta terapiakaveristaan. Valterin pihalla näin esimerkin siitä, miten muuten heikon liikkumismotivaation omaava oppilas juoksi koiran kanssa pienellä agilityradalla pipo vinossa intoa puhkuen. Oppilaan kestävyysominaisuudet (sydän- ja verenkiertoelimistön toiminta) ja liikehallintakyky (mm. koordinaatio, rytmikyky, voima, reagointikyky, suuntautumiskyky) stimuloituivat huomaamatta koiran kanssa puuhatessa. Koira palkitsi juoksuttajansa innokkaalla osallistumisella, hännän heilutuksin ja nuolaisuin. Kummankin motivaatio tehdä ja toimia pysyi korkealla, terveysvaikutuksia syntyi molemmille.
Maasto-olosuhteita hyödynnettiin fysioterapiassa myös ilman koiraa. Terapiaan tulossa ollut oppilas oli aamupäivällä luokkatilanteessa hypotoninen (keskivartalo hallitsematon) ja kommunikointi muiden kanssa oli vaikeaa. AAC-ohjaaja vinkkasi fysioterapeutille ja koulunkäynnin ohjaajille kommunikaattorin käytöstä kaikissa tilanteissa; oppitunnit, välitunnit ja terapiatilanteet. Kommunikaattori otettiin mukaan ja oppilaan toimijuutta tuettiin kysymällä, missä tilassa hän haluaisi olla fysioterapiassa. Liikuntatilassa olisi ollut tarjolla tasapaino- ja kehosukka-harjoitteita, fysioterapiatilassa tasapainopuun rakentamista ja sillä tasapainoilua. Oppilas kertoi kommunikaattorilla, että hän haluaa metsäretkelle. Siispä tavoitteiden suuntainen toiminta toteutettiin metsässä. Samalla harjoitettiin oppilaan toimijuutta ja osallisuutta – hän oli itse aktiivinen osallistuja ja terapiatilanteen osasuunnittelija. Metsäretken alussa oppilasta piti kannustaa keksimään ja tekemään harjoitteita juurien ja kivien päällä, niitä pitkin kävellen, niitä nimeten. Retken lopussa oppilas hakeutui omatoimisesti kokeilemaan puun rungolla kävelyä, ”metsätrampoliinilla” (= seinäsammalmatto) hyppimistä ja tiheässä pensaikossa pujottelua. Sanallinen ilmaisu tuntui paranevan, vuorovaikutus jäsentyi ja keskivartalo jäntevöityi.
Työelämäjakson antia opetukseen
Työelämäjaksojen tarkoituksena on syventää ammattikorkeakoulun opettajien työelämäosaamista ja tuoda esiin työelämän tarpeita ja käytänteitä. Kohdallani tämä toteutui loistavalla tavalla, kiitos juuri sopivien työelämäkohteiden. Oppitunneille pystyy jälleen tuomaan tuoreita esimerkkejä ja oppimateriaalin priorisointi on helpompaa päivittyneen käytännön tiedon vuoksi. Moni työelämäjaksolla koettu asia vaati jälkikäteen teoretisointia ja lähteiden etsintää, mutta on hienoa tuntea opettavansa jotain sellaista, mitä todella tarvitaan työelämässä.
Kiitokset
Suuret kiitokset kaikille eri alojen ammattilaisille, joita kohtasin kahden viikon työelämäjakson aikana. Erityiskiitos fysioterapeutti Ari Ojalalle Mikkeliin ja toiminnanjohtaja Pia Wallelle Kuopioon. Sekä kaikille niille ihanille oppilaille, jotka sallivat minun olla osana heidän elämäänsä pienen tovin ajan.
Kirjoittaja:
Anu Pukki, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Arvola, S. 2016. Metsämieli – kehon ja mielen taskukirja. Metsäkustannus.
Autismiliitto 2025. Strukturointi. https://autismiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/tukikeinot/strukturointi/#:~:text=Strukturointi%20tarkoittaa%20toiminnan%2C%20tilan%20tai%20ajan%20j%C3%A4sent%C3%A4mist%C3%A4%2C,rakenteen%20tapahtumille%20ja%20helpottaa%20hahmottamista%20sek%C3%A4%20ymm%C3%A4rt%C3%A4mist%C3%A4. Päivitetty 31.7.2025, viitattu 7.12.2025.
Green Care Finland 2025. Mitä on Green Care? Green Care Finland Ry. https://www.gcfinland.fi/green-care-/ Viitattu 7.12.2025.
Nummenmaa 2018. Opioid system and human emotions. British Journal of Pharmacology 175(14), 2737-2749. https://doi.org/10.1111/bph.13812
Nummenmaa 2022. Mapping emotions on the body. Scandinavian Journal of Pain. https://www.degruyterbrill.com/document/doi/10.1515/sjpain-2022-0087/html Viitattu 7.12.2025.
Nummenmaa 2024. Luento Keholliset nautinnot. Psykofyysisen fysioterapian syyskoulutuspäivät 2024.
Puustjärvi A. & Kippola- Pääkkönen. 2016. Käypä hoito. Aistitiedon käsittelyn vaikeudet ja ADHD. https://www.kaypahoito.fi/nix00941#R4 . 8.12.2024.
Puustjärvi A. & Nuutanen. 2024. Aistitiedon käsittelyn vaikeudet – ymmärrystä ja sujuvampaa arkea. Toim. Puustjärvi A. Santalahtikustannus. Jyväskylä.
Psyft 2025. Mitä on psykofyysinen fysioterapia? Suomen Psykofyysisen Fysioterapian Yhdistys. Viitattu 7.12.2025.
Suomen kennelliitto 2025. Lukukoirat. https://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat Viitattu 7.12.2025.
Valtteri 2025. https://www.valteri.fi/ Viitattu 4.10.2025