Opiskelijoiden projektityötä pidetään yhtenä modernin opetuksen tärkeimmistä osa-alueista. Juuri tiimeissä opiskelijat oppivat tekemään yhteistyötä, jakamaan vastuuta, neuvottelemaan ja ratkaisemaan yhdessä tehtäviä, jotka muistuttavat todellista ammatillista työympäristöä. Käytännössä opettajat kuitenkin tietävät hyvin, että ryhmätyö ei aina muutu aidoksi tiimityöksi.
On olemassa tunnettu historiallinen esimerkki, joka yllättävän tarkasti kuvastaa tätä tilannetta. Julius Caesaria vastaan suunnattu salaliitto sisälsi legendan mukaan noin 60 ihmistä. Jokainen heistä sopi antavansa iskun, jotta vastuu jakautuisi kaikkien kesken. Mutta kun kaikki tapahtui, Caesarin ruumiista löydettiin vain 23 puukonhaavaa. Muodollisesti osallistujia oli paljon, mutta todellisuudessa vain harvat toimivat.
Sama tapahtuu usein myös opiskelijaprojekteissa. Tiimi voi koostua viidestä tai kuudesta henkilöstä, mutta todellinen panos jakautuu epätasaisesti. Joku ottaa aloitteen, joku osallistuu aktiivisesti, ja joku on mukana vain nimellisesti.
Erityisen selvästi tämä ongelma näkyy kansainvälisessä opiskelijayhteisössä. Kun opiskelijoille annetaan mahdollisuus valita tiiminsä itse, he lähes aina ryhmittyvät kielen tai kansallisuuden perusteella. Se on luonnollista, mutta juuri siinä hetkessä kansainvälisen koulutuksen suuri arvo menetetään. Kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen sijaan syntyy erillisiä “saarekkeita” saman kurssin sisälle.
Tiimien työskentelyä kohti ammatillista elämää
Halusin löytää tavan tehdä tiimeistä tietoisempia, sellaisia, joissa jokaisen osallistuminen olisi merkityksellistä ja projektityö toimisi todellisena harjoituksena ammatillista elämää varten. Siksi aloin testata Vivunity: Study Hub -lähestymistapaa.
Vivunity on Karelia-ammattikorkeakoulussa syntynyt opiskelijastartup. Sen perustajia ovat tradenomi (tietojenkäsittely) -koulutusohjelman opiskelijat Valeriya Malykhina, joka opiskelee Digital Business -ohjelmassa, sekä Tatiana Kurganova, Software Development -ohjelman opiskelija. Projekti kasvoi heidän kiinnostuksestaan oppimisympäristöihin, tiimidynamiikkaan ja siihen, miten digitaaliset työkalut voivat vahvistaa opiskelijoiden sitoutumista.
Vivunity perustuu match-making-ideaan eli ihmisten yhdistämiseen yhteensopivuuden perusteella. Study Hub, yksi projektin osa-alueista, auttaa muodostamaan opiskelutiimejä ei sattumanvaraisesti tai ystävyyssuhteiden pohjalta, vaan huomioiden opiskelijoiden yksilölliset ominaisuudet ja roolipreferenssit.
Erityisen kiinnostavaa on se, että Vivunity on tullut osaksi opetusta paitsi tiimien muodostamisen työkaluna, myös käytännön case-esimerkkinä. Product Management -kurssilla otin tämän startupin opiskelijoiden työskentelyn kohteeksi. Tuloksena syntyi ainutlaatuinen win-win-tilanne: osa opiskelijoista kehittää tuotetta ja testaa sitä aidossa oppimisympäristössä, toiset toimivat alustan käyttäjinä ja antavat palautetta, ja kolmas ryhmä analysoi Vivunityä tuotekehityksen case-esimerkkinä tutkien käyttäjäkokemusta ja kehitysnäkymiä.
Kohti kansainvälisempiä tiimejä
Yksi huomattava havainto oli, että tiimeistä tuli aidosti kansainvälisiä. Yhdellä kurssilla muodostettiin yhdeksän projektiryhmää, joissa oli opiskelijoita kuudentoista eri äidinkielen taustasta. Tämä auttoi välttämään kansallista klusteroitumista ja loi työympäristön, joka muistuttaa globaalia ammatillista käytäntöä.
Opettajana huomaan, että tällainen lähestymistapa luo edellytyksiä vakaammalle tiimityölle. Jo kurssin aikana näkyy, että opiskelijat alkavat jakaa tehtäviä tietoisemmin ja osallistuvat aktiivisemmin yhteiseen projektiin. Lopulliset johtopäätökset siitä, kuinka tehokkaasti tällainen tiimien muodostaminen vaikuttaa vuorovaikutukseen ja tuloksiin, voin kuitenkin tehdä vasta lukuvuoden lopussa analysoimalla opiskelijoiden loppuraportteja ja tiimityöskentelyn kokonaiskokemusta.
Vivunity: Study Hub on vielä kehitysvaiheessa, mutta jo nyt se ei ole vain työkalu opiskelijoiden jakamiseen ryhmiin. Se on tapa tuoda korkeakoulun projektityö lähemmäksi todellisuutta. Tapa muuttaa ryhmä osallistujien listasta aidoksi tiimiksi, jossa jokaisen panos ei ole muodollisuus vaan välttämätön osa yhteistä lopputulosta.
Ja ehkä juuri tämä on paras vastaus kysymykseen, miksi projektissa ei ole tärkeää osallistujien määrä, vaan se, kuinka moni osallistuu todellisuudessa yhteisen työn kautta.
Kirjoittaja:
Eleonora Prits, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
