Tunnelma on jännittävä: löydänkö ajoissa perille, onhan minulla kaikki tarvittavat välineet mukana, ja missähän ehdin syödä lounaan? Edessä on työelämäjakson ensimmäinen päivä. Tilanne on monelle tuttu – uuteen paikkaan mentäessä halutaan tehdä hyvä vaikutus ja onnistua heti alusta alkaen. Opiskelijoille tämä hetki toistuu jokaisen harjoittelun alussa.
Pääsin kokemaan saman useaan kertaan, kun suunnittelin työelämäjaksolleni mahdollisimman monipuolisen tutustumisen erilaisiin harjoittelupaikkoihin. Harjoittelukoordinaattorin roolissa halusin tavata opiskelijoita ohjaavia fysioterapeutteja sekä kuulla kentällä työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä opiskelijoiden osaamistarpeista suhteessa harjoittelupaikkaan. Samalla pyrin tunnistamaan harjoittelujen kehittämiskohteita.
Tulevaisuuden asiantuntijoita ei kouluteta yksin
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on kouluttaa työelämälähtöisiä asiantuntijoita tarjoamalla käytännönläheistä ja soveltavaa opetusta sekä edistämällä alueellista kehittämistä. Harjoittelulla on tässä keskeinen rooli. Valtioneuvoston asetuksen (1129/2014) mukaan harjoittelun laajuus on vähintään 30 opintopistettä, ja tutkinnon kokonaislaajuuden ollessa yleensä 210 opintopistettä, harjoittelun osuus on noin 14–35 prosenttia tutkinnosta.
On selvää, että työelämä on merkittävässä roolissa tulevaisuuden osaajien kouluttamisessa. Samalla harjoittelupaikkojen saatavuus on kuitenkin heikentynyt. STT:n (2026) mukaan pula sosiaali- ja terveysalan harjoittelupaikoista voi jo viivästyttää valmistumista. Opiskelijamäärien kasvu lisää harjoittelupaikkatarvetta, mutta työelämässä resurssit ovat samaan aikaan vähentyneet.
Työelämäjakson aikana käydyissä keskusteluissa nousi vahvasti esiin ohjaajien kuormittuminen. Monissa työpaikoissa opiskelijan ohjaus tehdään muun työn ohessa ilman mahdollisuutta keventää perustyötä. Tämä lisää työkuormaa entisestään. Lisäksi opiskelijoiden yksilölliset haasteet ovat lisääntyneet, mikä asettaa uusia vaatimuksia ohjaukselle.
Tarve selkeämmälle työnjaolle ja tiiviimmälle yhteistyölle
Havaintojeni perusteella oppilaitoksen ja työelämän välinen vastuunjako opiskelijan ohjauksessa kaipaa selkiyttämistä. Työelämän ohjaajat toivovat opettajilta vahvempaa läsnäoloa harjoittelun aikana. Vaikka yhteistyötä on kehitetty jo pitkään, tarve sen tiivistämiselle on edelleen ilmeinen.
Oppilaitosten onkin pohdittava, miten työelämää voidaan tukea paremmin, jotta harjoittelupaikkojen säilyminen voidaan turvata myös tulevaisuudessa. Tämä on keskeinen edellytys osaavien ammattilaisten valmistumiselle.
Sosiaali- ja terveysalan harjoittelut eroavat monella tavalla esimerkiksi tekniikan alasta. Tietosuojakäytännöt rajoittavat opettajien osallistumista asiakastilanteisiin, koska opettajat eivät ole hoitosuhteessa asiakkaisiin. Tämän vuoksi opettajan rooli korostuu erityisesti opiskelijan ammatillisen kehittymisen ja oppimisprosessin tukemisessa.
Fysioterapian koulutusohjelmassa olemme vastanneet tähän kehittämällä ohjauskäytänteitä. Opettajien työpanosta on kohdennettu erityisesti ensimmäisiin harjoitteluihin, joissa opiskelijat tarvitsevat enemmän tukea esimerkiksi tavoitteiden asettamisessa. Harjoitteluun sisältyy viikoittaisia tapaamisia opettajan ja vertaisryhmän kanssa, ja ohjauskeskustelu on siirretty harjoittelun puoliväliin, jotta tuen tarpeet voidaan tunnistaa ajoissa.
Silti työelämän ohjaajien rooli on keskeinen – ja heidän työtään tulisi tukea nykyistä paremmin.
Uusia ratkaisuja harjoitteluiden toteuttamiseen
Harjoittelupaikkapulan ja resurssien niukentuessa on välttämätöntä etsiä uusia ratkaisuja. Oppimiskäsitykset ovat muuttuneet: oppiminen ei ole enää tiedon siirtämistä, vaan aktiivista, toistoon ja omaan ajatteluun perustuvaa prosessia.
Yksi mahdollinen ratkaisu on moduulimuotoinen harjoittelu (Mustonen ym. 2026). Siinä opiskelijat oppivat osittain vertaisoppimisen kautta, tukien toisiaan ja jakaen vastuuta. Parhaimmillaan tällainen malli keventää ohjaajien työtaakkaa ja vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia toimia itsenäisesti työelämässä.
Tutkimusten mukaan moduuliharjoittelu voi olla tehokas ja merkityksellinen oppimisen tapa. Sen vakiinnuttaminen osaksi käytäntöä edellyttää kuitenkin aikaa ja resursseja – eikä se yksin ratkaise kaikkia harjoitteluihin liittyviä haasteita.
Yhteistyö on avain tulevaisuuteen
Harjoittelukoordinaattorin roolissa olen pyrkinyt toimimaan sillanrakentajana oppilaitoksen ja työelämän välillä. Fysioterapian koulutusohjelmassa tavoitteenamme on tarjota opiskelijoille monipuolinen harjoittelupolku, joka vastaa tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.
Ilman tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa tämä ei olisi mahdollista. Siksi yhteistyön edelleen vahvistaminen on välttämätöntä.
Työelämäjakson jälkeen voin todeta, että meillä on käytössämme erinomaisia harjoittelupaikkoja. Jakso tarjosi myös runsaasti kehittämisideoita: miten voimme tukea harjoitteluiden toteutumista paremmin, kuinka varmistamme yksityisen sektorin toimijoille riittävät resurssit opiskelijarekrytointiin, ja miten vahvistamme ohjausyhteistyötä entisestään.
Näihin kysymyksiin vastaaminen on keskeistä, kun rakennamme kestävää pohjaa tulevaisuuden osaajien koulutukselle.
Kirjoittaja:
Hilppa Mustonen, lehtori, fysioterapiakoulutus, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Mustonen, H., Nisula, M., Pantsari, J. & Sivonen, M. 2026. Opiskelijamoduuli-malli avuksi sosiaali- ja terveysalan harjoittelupaikkatarpeeseen? https://www.karelia.fi/2023/05/opiskelijamoduuli-malli-avuksi-sosiaali-ja-terveysalan-harjoittelupaikkatarpeeseen/ Viitattu 13.6.2026
STT-info. 2026. Pula sote-alan harjoittelupaikoista viivästyttää ammattikorkeakoulusta valmistumista.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/71754151/pula-sote-alan-harjoittelupaikoista-viivastyttaa-ammattikorkeakoulusta-valmistumista?publisherId=69819572&lang=fi Viitattu 7.4.2026
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakoulusta (1129/2014).
https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1129#sec_6c Viitattu 7.4.2026
Opettajien työelämäjaksot ovat osa Karelian opettajat työelämäjaksolla 2.0-projektin toteutusta, jota rahoittaa William ja Ester Otsakorven säätiö.
