Omaishoitosuhteen päättyminen on monesti omaishoitajalle vaikea elämänmuutos. Omaishoitajuuden päättyminen sisältää kirjavasti eri tunteita. Omaishoitaja voi kokea surua, syyllisyyttä, pelkoa, mutta myös helpotusta ja voimaantumista. Omaishoitajuuden päättyminen voi johtaa yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Omaishoitaja joutuu usein luomaan itsellensä uuden arjen ja omaishoitajan roolista voi tuntua hankala irtautua. Omaishoitajaliiton mukaan monen omaishoitajan mielessä pyörii kysymys: ”Kuka minä olen ilman omaishoitajan roolia ja tehtävää?”
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja ymmärtää syvällisemmin omaishoitajien tarpeita omaishoidontuen päädyttyä. Tavoitteena oli tunnistaa omaishoitajina olleiden ikääntyneiden hyvinvointia heikentäviä riskitekijöitä ja löytää mahdollisia keinoja omaishoitajien tukemiseksi omaishoidon tuen päädyttyä. Selvityksen kohteena olivat omaishoitajat, joiden omaishoitosuhde on päättynyt Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella vuoden 2023 aikana. Kehittämistehtävänä oli tuottaa suositukset Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen ikääntyneiden asiakasohjaukseen saadun tiedon ja analyysin pohjalta.
Tutkimusstrategia oli laadullinen. Aineisto kerättiin kyselyllä, jossa oli sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Määrällinen data analysoitiin määrällisesti kuvaillen jakaumien avulla. Avoimet vastaukset analysoitiin SWOT-analyysin avulla. Kyselyn vastausprosentti oli hyvä, ja tehdyn analyysin perusteella luotiin suosituskooste ikääntyneiden asiakasohjaukseen. Keskeiset tulokset olivat tiedon ja tuen tarve, jossa korostui vertaistuen tarve, suru- ja tunnetyöskentely, arkirutiinien tärkeys, liikunta- ja ulkoilu, omais- ja läheisverkosto sekä Hyvinvointialueen tuki myös omaishoidon tuen päätyttyä.
Kyselyn tulokset kertovat tarpeesta kehittää toimintatapoja, jotta omaishoitajia voisi tukea paremmin omaishoidon tuen päättyessä. Kyselyn tulokset herättävät useita kysymyksiä. Alle vuoden kestäneitä omaishoitosuhteita oli vastaajamäärän nähden suhteellisen monta. Lisäksi valtaosa omaishoitosuhteista olivat alle 5 vuotta kestäneitä suhteita. Omaishoidontuen suhteet ovat usein tutkimustiedon mukaan pitkäkestoisia. Määrä lyhytkestoisista omaishoidontuen suhteista herättää kysymyksen siitä, että haetaanko etuutta kenties liian myöhäisessä vaiheessa? Ja tämän myötä herää toki myös kysymys siitä, tarjotaanko yleisellä tasolla riittävästi tietoa etuuksien hakemisesta?
Kyselytuloksista käy ilmi, että monet omaishoitajat kokevat suuria haasteita, kuten yksinäisyyttä ja surutyön vaikeuksia, kun hoitosuhde päättyy. Vastaajat mainitsivat, että hoitosuhteen päättymisen jälkeen on tärkeää sallia tunteiden käsittely ja surutyö. Vastaavasti he kokivat, että elämäntavan ja roolien muuttaminen voi olla vaikeaa ja että tukea ei aina ole saatavilla tai helposti saatavilla, mikä voi lisätä sopeutumisvaikeuksia.
Kyselyn tuloksissa korostui, että omaishoidon päättyminen on monille vaikea elämänmuutos, moni koki, että omaishoidon päättyminen tuo suuria haasteita tottua uuteen elämään. Eri tunteiden kokeminen heijastuu myös kyselyn vastauksissa. Vastaajat mainitsivat tunteiden hyväksymisen ja surutyön tärkeyden hoitosuhteen päätyttyä. Toiveet kohdistuvat erityisesti tietoon ja tukeen, joka voisi auttaa sopeutumaan uuteen elämään ja vähentämään arjen haasteita. Hyvinvointialueella voisi olla mahdollisuus kehittää selkeämpää tiedottamista ja tukea omaishoitajien tarpeisiin. Tukea tarvitaan, että roolin muutos on helpompi toteuttaa.
Kirjoittaja: Wilhelmiina Väätäinen