Osallistuimme kesä-heinäkuun vaihteessa INVEST-kumppanimme Université de Reims Champagne Ardennen (URCA) kirjaston järjestämälle Library Staff Weekille. Viikon otsikkona oli ”How to train our Students for Tomorrow” ja keskeisenä teemana tekoäly. Viikolle osallistui 16 henkilöä kymmenestä eri maasta ja ohjelma oli kokonaisuudessaan hyvin monipuolinen.
Huh hellettä!
Viidelle päivälle jaettu ohjelma sisälsi monipuolisesti tutustumista URCAn kirjaston eri toimipisteisiin, muihin viikon osallistujiin ja Reimsin kaupunkiin. Ohjelmaan oli mahdutettu URCAn ja kaikkien osallistujien kirjastojen esittelyjen lisäksi kolme työpajaa sekä vierailuja kaupungin muihin kirjastoihin. Koko Ranskaa koetellut helleaalto toi omat haasteensa viikolle. Kun lämpötila oli joka päivä 33–38 astetta eikä sisätiloissa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut ilmastointia, oli jaksaminen paikoitellen koetuksella. Järjestäjät huomioivat tämän hienosti ja tarjolla oli jatkuvasti vettä, mehuja ja pientä syötävää. Taukoja pidettiin myös useammin kuin alun perin oli suunniteltu, mikä toisaalta aiheutti sen, että päivät venyivät pitkiksi.
Erilaista kuin meillä
Viikon alussa tutustuimme järjestäjäorganisaatioon tarkemmin. URCAn kirjasto on huomattavasti suurempi kuin omamme, toimipisteitä on 11 ja työntekijöitä yhteensä noin 80. Opiskelijoille on eri toimipisteissä tarjolla yhteensä 2300 työskentelypaikkaa ja nämä hyvin perinteiset työskentelypisteet ovat todella suosittuja opiskelijoiden parissa. Ranskassa yliopisto-opiskelijat opiskelevat suomalaisesta näkökulmasta katsottuna huomattavasti enemmän perinteisellä tavalla, eli kirjojen, paperin ja kynän avulla. Jokaisessa kirjaston toimipisteessä on useita tulostimia, joissakin jopa kokonainen tulostinhuone, jossa opiskelijat voivat tulostaa opettajille kirjallisena palautettavia töitä, raportteja ym.
Yllätyimme hieman siitä, että näinkin suuren kirjaston asiakaspalvelu perustuu henkilökohtaiseen palveluun, sillä yhdessäkään toimipisteessä ei ollut lainaus- tai palautusautomaatteja, vaan kaikki lainat käsiteltiin asiakaspalvelutiskillä. Kirjastoissa ei ollut myöskään omatoimiaikaa: Henkilökunta on töissä toimipisteen aukioloaikojen mukaisesti, lukukausien aikana pääsääntöisesti aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja lauantaisin aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Opiskelijatyövoimaa hyödynnetään kirjojen hyllyttämiseen, ja osin myös asiakaspalvelupäivystyksiin. Suomen itsepalveluperiaatteella toimiviin kirjastoihin tottuneena URCAn toimintatavat tuntuivat hiukan vanhanaikaisilta ja kotimaan kirjastot kokonaisuutena hyvinkin moderneilta.
URCAn pääkirjaston Robert de Sorbonin lisäksi tutustuimme URCAn muista toimipisteistä Health Campuksen Health Libraryyn, eli terveysalan kirjastoon ja Moulin de la Housse Campuksen kirjastoon ja yhteistyöskentelytilaan. Periaatteessa opiskelijat voivat käyttää mitä tahansa URCAn kirjaston toimipistettä, mutta monet suosivat luonnollisesti oman kampuksen kirjastoa, koska suurin osa tarvittavasta aineistosta on joka tapauksessa siellä. Opiskelijat viettävät kirjastossa paljon aikaa ja kirjasto on monelle ainoa rauhallinen opiskelupaikka. Hiljaisuuteen suhtaudutaan huomattavasti tiukemmin kuin meillä Karelian kirjastossa, sillä URCAn kirjastoissa opiskelijat monesti pyytävät työntekijöitä puhumaan hiljempaa, jotta voivat keskittyä opiskeluun. Terveysalan kirjaston esittelystä jäi mieleen hauska yksityiskohta – kuulemma opiskelijoille muodostuu opiskelutilojen suhteen selkeä hierarkia: Alakerrassa opiskelevat ensimmäisen vuoden opiskelijat ja pidemmälle edistyneet yläkerrassa omissa tiloissaan.
Tutustumisia muihin kirjastoihin
URCAn kirjaston toimipisteiden lisäksi tutustuimme Reimsin kaupunginkirjaston pääkirjasto Jean Falalaan sekä Carnegien kirjastoon, jossa säilytetään kulttuuriperinnöltään arvokasta kirjallisuutta. Yli 80 % Reimsin kaupungista tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa, mukaan lukien silloinen kirjasto. Yhdysvaltalaisen liikemies ja filantrooppi Andrew Carnegien perustama säätiö lahjoitti sodassa pahoin tuhoutuneille kaupungeille rahaa uusien kirjastojen rakentamista varten ja Ranskassa nämä rahat annettiin Reimsiin. Carnegien kirjasto valmistui vuonna 1927 ja on upea, Art Deco -tyylinen rakennus lasimaalauksineen.
Erilaisia kirjastoja, mutta kuitenkin paljon samaa
Vaihtoviikon ammatillisesti mielenkiintoisinta antia olivat sekä työpajat että ulkomaisten kollegoiden kohtaaminen. Jokainen osallistuja piti noin 10 minuutin mittaisen esityksen omasta organisaatiostaan, esityksille oli varattu aikaa pitkin viikkoa. Kaikki osallistujat olivat korkeakoulussa työskenteleviä kirjastoalan ammattilaisia, mutta esityksistä kävi ilmi, että tulimme hyvin erilaisista taustaorganisaatioista. Karelia oli opiskelijamäärältään pienimmästä päästä, Madridin Juan Carlos III -yliopisto 23 000 opiskelijallaan taas suurimmasta. Vanhin yliopistoista, Parman yliopisto, on perustettu vuonna 962 ja nuorin, Milano-Bicoccan yliopisto, vuonna 1998. Samankaltaisimmat toimintaympäristöt ja -tavat Karelian kirjaston kanssa löytyivät Virosta ja Itävallasta. Oma huomiomme vertailtaessa käytänteitä Kareliassa ja muualla oli, että meidän täytyy tehdä tiedonhankinnan opetuksesta ja ohjauksesta osallistavampaa, pelkkä luennointi ei riitä.
Vaikka osallistujien kotikirjastot ja työnkuvat olivat keskenään hyvin erilaisia, löysimme paljon meitä yhdistäviä tekijöitä. Pohdimme mm. kuinka syventää yhteistyötä opettajien kanssa, sillä toimivat suhteet ovat oikeastaan kaiken perusta. Yhteinen havaintomme oli, että kirjastot kilpailevat yhä enemmän opiskelijoiden ajasta. Ajankäyttöön liittyy myös huomio, että tiedonhankinnan opetuksen koetaan vievän aikaa substanssin opetukselta. Keskustelimme kollegoiden kanssa tekoälystä, olihan se yksi viikon keskeisistä teemoista. Tekoäly on jo muuttanut tiedonhankintaa ja erityisesti opiskelijoiden suhtautumista siihen. Tekoälyä käytetään kaikkeen tiedonhakuun, eikä löydettyjen lähteiden luotettavuutta välttämättä tarkisteta. Tekoälyn soveltaminen omassa työssä haastaa kirjastojen työntekijöitäkin. Osa suhtautuu varauksella, osa innokkaammin, mutta jokaisen työhön se kuuluu tavalla tai toisella.
Hieno kokemus
Viikko oli hyvin järjestetty ja suunniteltu. URCAn kirjastolaiset olivat tehneet paljon ennakkovalmisteluja, esimerkiksi saimme jo huhtikuussa ohjelman sekä esittelyn viikolle osallistuvista ihmisistä. Viestintään ja graafiseen ilmeeseen oli erityisesti panostettu. Saimme myös etukäteen vinkkejä, mihin Reimsissä kannattaa tutustua, mitkä ovat kaupungin erityisiä herkkuja (samppanjan lisäksi) sekä suosituksia hotelleista ja ravintoloista.
Vaikka viikko oli tiiviin ohjelman ja helteen vuoksi raskas, se oli todella antoisa. Päällimmäisenä tulee mieleen ajatus, että meitä kirjastolaisia yhdistävät monet asiat yli maa- ja organisaatiorajojen: Halu tukea ja auttaa sekä ohjata laadukkaiden tiedonlähteiden äärelle. Haasteet ovat myös yllättävän samankaltaisia niin pienissä kuin suurissakin organisaatioissa. Joskus onkin hyvä lähteä omia ympyröitä kauemmas ja huomata, että muualla painitaan ihan samojen asioiden kanssa. Harva asia ratkeaa sitä omassa päässä pyörittelemällä, mutta kun koossa on kollegoita eri puolelta Eurooppaa, erilaisia ideoita syntyy kuin itsestään. Kauempaa katsoessa ja muihin vertaamalla saattaa nähdä omissa toimintatavoissa ja käytänteissä sellaista, mitä on aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä. Vanhan kliseen sanoin, matkailu todellakin avartaa.
Kirjoittajat:
Noora Kontturi, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jaana Rummukainen, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu