Ikääntymistä tarkastellaan tuoreesta näkökulmasta uudessa Sitran julkistamassa megatrendi-katsauksessa.
Väestön ikääntyminen ja ikääntyvien väestöosuuden määrän kasvu on kyetty ennustamaan jo vuosikymmeniä sitten. Nyt alamme olla tilanteessa, jossa kaksoisikääntyminen on täyttä totta: eliniän odote on pidentynyt; satavuotiaitakin on Suomessa jatkossa yhä enemmän, ja samaan aikaan ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa paitsi heidän lukumääränsä kasvun niin myös ennakoitua nopeamman syntyvyyden laskun myötä.
Ikääntyminen on yksi neljästä megatrendistä
Sitran tuoreessa megatrendikatsauksessa nimetään neljä keskeistä megatrendiä, jotka liittyvät (1) ihmisiin ja kulttuuriin, (2) valtaan ja politiikkaan, (3) luontoon ja resursseihin sekä (4) teknologiaan ja talouteen. Valtaan ja politiikkaan liittyy käynnissä oleva maailmanjärjestyksen murros ja keskustelu demokratian voimasta, luontoon ja resursseihin ympäristökriisistä tulevat haasteet ja teknologiaan ja talouteen tekoälyn aiheuttama mullistus yhteiskunnassa. Ihmisiin ja kulttuuriin liittyvä megatrendi on otsikoitu: Suuntana pitkäikäisten yhteiskunta. Tämän trendin osalta mahdollisuutena nähdään pitkäikäisen ja monimuotoisen yhteiskunnan rakentaminen.
Huomio pitkäikäisyyden moniin merkityksiin
Suuntana pitkäikäisten yhteiskunta -megatrendi eroaa olennaisesti Sitran aiemmassa, vuonna 2023 julkaistussa, megatrendikatsauksessa esitetystä. Tuolloin ikääntymisen kysymyksiä käsiteltiin megatrendin Hyvin-voinnin haasteet kasvavat yhteydessä. Väestön ikääntyminen liitettiin kysymyksiin hyvinvointivaltion rahoituksesta, sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyydestä, demokratiasta ja teknologian käyttöönotosta. Megatrendin alateemoina ikääntymiseen liittyivät teemat Huoltosuhde heikkenee sekä Eliniät pitenevät ja väestö vanhenee. Ikääntymisen keskeisten vaikutusten nähtiin siis liittyvän talouteen sekä palvelujen tarpeeseen, laatuun ja saatavuuteen.
Mikä sitten on muuttunut? Hyvinvoinnin haasteista ja huoltosuhteesta näkökulma on vaihtunut pitkäikäisten yhteiskuntaan. Emme enää voi – eikä myöskään kannata – keskittyä vain siihen, miten saamme järjestettyä ikääntyneille heidän tarvitsemansa palvelut. Tämä on tietenkin välttämätöntä, mutta pitkäikäisten yhteiskunta avartaa ajattelua olennaisella tavalla. Ikääntyneet nostetaan keskeiseksi toimijaryhmäksi yhteiskunnassa, puhutaan pitkäikäisistä eikä esimerkiksi vanhuksista, ja puhutaan koko yhteiskunnasta, ei vain esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista. Pitkäikäisten jatkuvasti kasvava – ja pitkäikäisempi – ikäryhmä asetetaan megatrendikatsauksessa keskeiseen asemaan, ei vain palvelujen käyttäjäksi ja kustannusten aiheuttajaksi.
Muutos tulee näkymään niin päätöksenteossa kuin, toivottavasti, myös asenneilmapiirissä. Pitkäikäisillä tulee olemaan yhä enemmän valtaa yhteiskunnassa: heidän suhteellinen osuutensa väestöstä kasvaa, ja he ovat aktiivisia äänestäjiä. Pitkäikäisten yhteiskunta siis! Pitkäikäiset tulevat vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta. Minkälaisia päätöksiä he tulevat tekemään, jotta ikäsyrjintä saadaan kitkettyä yhteiskunnasta? Esimerkiksi työelämän ikäsyrjintä lienee heidän asialistallaan.
Megatrendikatsaus tiivistää:
”Nyt on aika siirtyä ikääntymisvoivottelusta kohti monimuotoisuutta vaalivaa pitkien elämänkaarien yhteiskuntaa, jossa eri ikäpolvien ja eri taustoista tulevien yhteisöllisyys vahvistuu ja pitkä elämä ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet tunnistetaan”
Ylisukupolvisuuden ja moninaisuuden merkitys siis vahvistuu pitkäikäisten yhteiskunnan myötä. Työelämän moninaisuus on saanut viime vuosina tärkeitä uusia ulottuvuuksia, kuten esimerkiksi neuromoninaisuuden, kulttuurisen moninaisuuden ja kielitietoisuuden näkökulmat. Työelämän ikämoninaisuus ja sen johtaminen on jo nyt keskeinen lähiesihenkilötyön osaamisalue, ja olemme tämän osaamisen kehittämisen tiellä vasta alussa.
Ajattelun ja toimintatapojen muutoksia tarvitaan
Megatrendikatsauksen mukaan suomalaista yhteiskuntaa ei ole suunniteltu nykyisiä pitkäikäisiä kansalaisia varten. Mitä se mahtaa merkitä? Pitkäikäisten yhteiskunnan järjestelmiä, kuten koulutusjärjestelmää, sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja eläkejärjestelmää on uudistettava.
Pitkäikäiset haluavat yhä useammin jatkaa työntekoa – ja heitä toden totta tarvitaan työelämässä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mitä tämä edellyttää työelämältä, ja sen uudistamiselta? Moninainen, myös pitkäikäisten, työelämä odottaa uusia innovaatioita ja toimintatapoja. Käykö puhe työurien jatkamisesta vanhanaikaiseksi? Ehkä ei enää olekaan kyse niiden pidentämisestä yli jonkinlaisen normaalin rajan, vaan pitkäikäisten toiminnasta työnteon uudistajina? Kenties kertyneen osaamisen ja kokemuksen hyödyntämisestä yrittäjinä tai freelancereina, ja samanaikaisesti uuden oppijoina. Miten osaamme tukea pitkäikäisten osaamisen hyödyntämistä ja kehittämistä niin, että työelämämme kiinnostaa edelleen pitkäikäisiä?
Sitran megatrendikatsauksen mukaan hahmottamamme elämänkulku ja sen rajapyykit tulevat muuttumaan. Näemmekö tulevaisuudessa, pitkäikäisten yhteiskunnassa, esimerkiksi ikääntymisen elämänvaiheen uudella tavalla? Minkäikäisistä puhumme ikääntyneinä? Jäsentyykö ikääntymisen elämänvaihe uudella tavalla, erilaisiin vaiheisiin? Kyse on monien vuosikymmenten ajanjaksosta, kenties tulevaisuudessa kaikkein pisimmästä vaiheesta ihmisen elämänkulussa – siihen mahtuu niin työ- kuin muussakin elämässä, ihmisen rooleissa ja kiinnostuksen kohteissa hyvin erilaisia asioita.
Kun pitkäikäisten yhteiskuntaan syntyy jatkuvasti aiempaa vähemmän lapsia, myös lapsettomien ikäihmisten määrä tulee kasvamaan. Mitä tämä vaikuttaa ikääntyneiden elämään, toimintaan, varallisuuteen ja hoivan järjestämiseen? Kun hoivan järjestämistä koskevissa keskusteluissa sivutaan perheiden vastuuta ikääntyneiden hoivasta, entäpä jos yhä useammalla ikääntyneellä ei ole jälkikasvua? Toisaalta eläketuloja ja varallisuutta saattaa olla enemmän kuin aikaisemmilla sukupolvilla; kääntyvätkö palvelujen kustantamista pohtivien päättäjien katseet hoivan omavastuiden kasvattamiseen? Ja mitä mieltä tästä kaikesta ovat päähenkilöt, nykyiset ja tulevat pitkäikäiset?
Pitkäikäisten yhteiskunta tutkimus- ja kehittämistoiminnan näkökulmasta
Pitkäikäisten yhteiskunnasta olisikin nyt tärkeä kiinnostua, niin tutkijoiden, kehittäjien, kouluttajien kuin muidenkin asiantuntijoiden. Tarvitsemme kiireen vilkkaa uusia menetelmiä nykyisten ja tulevien pitkäikäisten kokemusten ja tulevaisuuden näkymien selvittämiseksi, jotta voisimme aidosti saada ymmärrystä tulevasta. Pitkäikäisten osallisuutta tutkimus- ja kehittämistyöhön on myös pohdittava nykyistä tavoitteellisemmin. Kansalaistiede on yksi mahdollisuus, mutta mitä muuta voisimme aikaansaada – tai ennen kaikkea, mitä pitkäikäiset tulevat itse saamaan aikaan, ja millä tavoin toimivia kumppaneita he tulevat ottamaan mukaan tulevaisuuden tekemiseen?
Dufva, M.; Kiiski-Kataja, E. & Lähdemäki-Pekkinen, J. 2026. Megatrendit 2026. Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Sitran selvityksiä 251. Sitra. Grano Oy. https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf
Kirjoittaja:
Tuula Kukkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu