Työelämäjaksollani joulukuussa 2025 varjostin viikon ajan päihdehoitotyötä tekevien sairaanhoitajien arkea ja asiakastyötä Siun sotessa. Päihdepalvelukeskus tarjoaa avopalveluita riippuvuuksista kärsiville ja heidän läheisilleen. Halusin lisätä ymmärrystäni alan ajankohtaisista ilmiöistä ja koulutustarpeista sekä saada elävöitystä työhöni opettajana.
Pääsin mukaan sairaanhoitajan vastaanottotyöhön, joka on kiireetöntä hoitoa ajanvarauksella. Opioidiriippuvaisten korvaushoidossa asiakkaat käyvät sairaanhoitajan luona lääkeasioissa sekä tukikeskusteluissa säännöllisesti joko kerran kuussa, kerran viikossa tai päivittäin. Päihdepalvelukeskuksessa on tarjolla myös päiväkuntoutusta sekä kerran viikossa avoinna oleva Vinkki, joka tarjoaa terveysneuvontaa, sosiaaliohjausta sekä käyttövälineiden vaihtoa suonensisäisesti huumeita käyttäville.
Toinen etappini oli keskussairaalan päihdelääketieteen keskus Kompassi, johon kuuluvat päihdelääketieteen poliklinikka ja päihdeosasto. Poliklinikka on suunnattu kaiken ikäisille vaativaa päihderiippuvuutta sairastaville henkilöille. Poliklinikan sairaanhoitaja vastaa myös sairaalan päivystyksen sekä osastojen konsultaatiopyyntöihin ja tekee hoidon tarpeen arviointia. Ympäri vuorokauden toimivalla päihdeosastolla toteutetaan suunniteltuja alkoholi-, huume-, ja lääkevieroitusjaksoja asiakkaille, joilta päihdekierteen katkaiseminen ei omin voimin onnistu. Siellä lääkehoito on isossa osassa psyykkisten ja fyysisten vieroitusoireiden lievittämisessä.
Pohdinnat sairaanhoitajan ydinosaamisesta eli siitä mitä jokaisen sairaanhoitajan tulisi koulutuksessa vähintään oppia, ovat keskeisiä opettajan työssäni. Kokemukseni perusteella mielenterveys- ja päihdehoitotyön oppimista haastaa vähäisempi konkreettinen tekeminen. Usein näkökulma hoitotyöhön avautuukin vasta kokemuksellisen oppimisen eli harjoittelun myötä. Jakson aikana sain idean tarkastella sairaanhoitajuutta tehtävässä tarvittavien erilaisten osaroolien kautta. Tiedostan, että näkökulmani jakson puitteissa on rajallinen, eikä lainkaan objektiivinen. Tunnistin jakson aikana neljä sairaanhoitajan pääroolia, joille annoin nimet kanssakulkija, ohjaaja, koordinaattori ja arvioija.
Sairaanhoitajan neljä pääroolia
Kanssakulkijan rooli näyttäytyi minulle hyväksyvänä läsnäolona, kuuntelemisena ja kohtaamisena. Asiakkaan kunnioittaminen on mielestäni edellytys sille, että sairaanhoitajan perustehtävä päihdehoitotyössä voi toteutua. Joskus hoitoon hakeutumista voi estää päihdeongelmiin ja riippuvuuksiin edelleen liittyvä stigma. Sen vähentäminen onkin asetettu THL:n toimesta kansalliseksi tavoitteeksemme. Onneksi on kanssakulkija, jonka luo tuleminen on asiakkaalle turvallista.
Ohjaajan rooliin liittyy asioiden puheeksi ottaminen, motivointi ja pohtimaan herättely. Mitä sinulle kuuluu? Millaisia odotuksia sinulla on? Missä olet onnistunut? Kuinka arjen valintasi tukevat päihdeongelman hoitoa? Miten ehkäistä retkahdusta? Ohjaajan roolissa sairaanhoitaja voi pohtia askarruttavia kysymyksiä tai vaikkapa ohjata hengitysharjoitusten tekemistä. Terveysneuvonnassa ohjaajan rooli tulee esiin esimerkiksi ravitsemukseen ja uneen liittyvissä asioissa. Ohjaajan roolissa sairaanhoitaja voi antaa konkreettisiakin neuvoja vaikkapa infektoituneen haavan hoitamiseen, turvallisempaan pistämiseen tai lääkehoitoon.
Koordinaattorin rooli eri toimipisteissä näyttäytyi minulle yllättävän suurena. Rooli liittyy asiakastyöhön, mutta toteutuu myös suhteessa omaan tiimiin, moniammatilliseen työryhmään ja palvelujärjestelmän muihin toimijoihin. Koordinaattorilla on langat käsissä: hän kirjaa, raportoi, viestittää, soittaa ja varmistaa. Koordinaattori tukee hoidon jatkuvuutta sopimalla vastaanottoaikoja ja jatkohoitoa.
Tarkkuutta vaativa arvioijan rooli näkyi kohtaamieni sairaanhoitajien työssä monin tavoin. Se liittyi yleisesti hoidon tarpeeseen sekä esimerkiksi päihteiden käyttöön ja päihtymystilaan, vieroitusoireisiin ja niiden lääkintään, kokonaisterveyteen ja terveyshuoliin. Arvioijan roolissa sairaanhoitajat tekevät erilaisia testejä, huumeseuloja sekä havainnoivat, aistivat ilmapiiriä ja varmistavat turvallisuutta.
Tavoitteellista ja merkityksellistä työtä
Viikon työelämäjaksollani päihdehoitotyö ilmeni tavoitteellisena ja merkityksellisenä työnä, jossa asiakkaan ja hänen läheistensä elämänpiiri näyttäytyy laajassa kuvassa. Kuulemani perusteella asiakkaat ovat keskimäärin aiempaa nuorempia ja huonompikuntoisia. Työ, jonka avulla voidaan alentaa kuolleisuuslukuja, kohentaa elämänlaatua sekä ennaltaehkäistä riippuvuusongelmien ylisukupolvisia vaikutuksia on tarpeellista. Ja ihan jokaisen sairaanhoitajan ydinosaamiseen kuuluvat riippuvuusongelman luonteen ymmärtäminen, asenteelliset valmiudet sekä kohtaamisen, puheeksi ottamisen ja motivoimisen taidot.
Kiitos arkenne ja osaamisenne jakamisesta yksiköiden henkilöstölle sekä työelämäjakson mahdollistamisesta William ja Ester Otsakorven säätiölle!
Kirjoittaja:
Minna Lappalainen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
