Karelia-ammattikorkeakoulussa toteutettiin keväällä 2025 laaja rakennus- ja talotekniikan koulutusalojen yhteinen kerrostalosuunnittelun pilottiprojekti. Projekti oli osa Uutta osaamista digitalisoituvaan rakentamiseen – tietomallien ja simulaatioiden työelämälähtöinen kehittäminen -hanketta, jonka tavoitteena on kehittää monialaisia, tietomallipohjaisia opetuskokonaisuuksia.
Pilotissa opiskelijat suunnittelivat kuusikerroksisen rakennuksen Joensuun Pajakadun tontille todellisten lähtötietojen perusteella. Rakennuksen 1. kerros suunniteltiin liiketiloiksi, 2. kerros toimistotiloiksi ja ylemmät kerrokset asuinkerroksiksi. Näiden aitojen asemakaava- ja lupatietojen hyödyntäminen lisäsi suunnittelun realismia ja tuki opiskelijoiden kehittymistä kohti työelämän valmiuksia. Projekti päättyi käytännössä marraskuun aikana kurssien valmistuessa, ja hankkeen opettajatiimi kokoontui loppupalaveriin 5.12.2025 arvioimaan kokonaisuutta ja suunnittelemaan kehittämistoimia seuraavia toteutuksia varten.
Projektin toteutus ja työskentelymalli
Pilotti yhdisti useita eri opintojaksoja, kuten arkkitehti-, rakenne- ja elementtisuunnittelun, LVI- ja sähkösuunnittelun, energiatehokkuuden, palotekniikan, akustiikan sekä tietomallien yhteensovittamisen. Opiskelijat työskentelivät monialaisissa ryhmissä yhteisen rakennusprojektin parissa, ja työskentelyn etenemistä ohjasivat säännöllisesti järjestetyt suunnittelukokoukset. Kokoukset rakentuivat työelämän toimintamallien mukaan ja tukivat opiskelijoiden valmiuksia toimia projektimaisissa suunnittelutehtävissä. Suunnitelmien jakamiseen käytettiin SokoPro-projektipankkia, jota pidettiin sujuvana ja työelämää vastaavana ratkaisuna.
Projektin tulokset ja onnistumiset
Pilotti tarjosi opiskelijoille monialaisen oppimiskokemuksen, jossa eri suunnittelualojen väliset riippuvuudet tulivat käytännön kautta näkyviksi. Opiskelijat hahmottivat entistä selkeämmin, miten arkkitehtisuunnittelu vaikuttaa rakenteiden ja talotekniikan ratkaisuihin sekä toisin päin, ja miten omat suunnitteluratkaisunsa täytyy pystyä perustelemaan muille suunnittelualoille.
Tietomallintamisen taso kehittyi merkittävästi. IFC-mallit tuotettiin monissa ryhmissä jo varhaisessa vaiheessa, ja suurin osa ryhmistä onnistui luomaan kokonaisuuksia, jotka oli mahdollista yhteensovittaa ilman suuria teknisiä korjauksia. Tämä vahvisti opiskelijoiden ymmärrystä tietomallinnuksen roolista ja laadunvarmistuksen periaatteista.
Opettajien näkökulmasta projekti oli työelämälähtöinen ja osoitti, että laaja monialainen kokonaisuus lisää opiskelijoiden valmiuksia ratkoa suunnitteluun liittyviä käytännön haasteita. Kokemus erilaisten suunnittelualueiden välisistä riippuvuuksista on tärkeä osa nykyistä suunnittelutyötä.
Havaitut haasteet
Projektin aikana nousi esiin useita pedagogisia ja rakenteellisia haasteita, joiden ratkaiseminen tukisi tulevien toteutusten sujuvuutta. Ensimmäiseksi opintopisteiden ja opiskelijoilta vaaditun työmäärän välinen epäsuhta osoittautui merkittäväksi. Arkkitehtisuunnittelussa opiskelijoilta edellytettiin laajaa työpanosta, joka ylitti kurssin muodollisen laajuuden, ja tämä heijastui myös talotekniikan ja rakennesuunnittelun etenemiseen, jotka edellyttävät arkkitehtimallien riittävää valmiutta.
Toiseksi suunnitelmien heterogeenisyys aiheutti haasteita. Useiden arkkitehtimallien käyttö johti siihen, että talotekniikan ja elementtisuunnittelun opiskelijat työskentelivät eri tavoin etenevien ja rakenteeltaan erilaisten mallien kanssa. Osa malleista vaati perusratkaisujen korjaamista, mikä lisäsi työmäärää ja hidasti kokonaisuuden etenemistä.
Merkittävä pedagoginen haaste liittyi ryhmien epätasaiseen etenemiseen ja erilaisiin suunnitteluratkaisuihin. Tunneilla ei ollut mahdollista käsitellä kaikkia vaihtoehtoja, eikä opetuskerran sisältö ollut aina kaikille ryhmille ajankohtainen. Opetuksen olisi pitänyt olla ryhmäkohtaisempaa, mutta tämä ei olisi ollut toteutettavissa käytettävissä olevilla resursseilla eikä olisi pedagogisesti tarkoituksenmukaista.
Viestintäkäytännöissä ilmeni epäyhtenäisyyttä. Yhteisesti sovitun Teams-kanavan käyttö ei ollut kaikilla säännöllistä tai teknisesti ongelmatonta, mikä aiheutti viiveitä ohjauksessa ja heikensi kokouksiin valmistautumista. Myös ryhmätyöskentelyn dynamiikassa esiintyi haasteita. Joillakin kursseilla työ ei jakautunut tasaisesti tai ryhmän sisäiset erimielisyydet hidastivat etenemistä. Tämä herätti keskustelua siitä, pitäisikö joitakin suunnittelutehtäviä mahdollistaa myös yksilökohtaisesti.
Kehittämistoimenpiteet
Seuraavien toteutusten sujuvuutta voidaan vahvistaa useilla kehittämistoimilla. Ensimmäisenä kokonaisuutena esiin nousi tarve yhteiselle arkkitehtimallille tai -pohjalle. Yhtenäinen rakennusmalli tarjoaisi kaikille suunnittelualoille teknisesti toimivan lähtökohdan ja tasaisi työmäärää ilman, että opiskelijoilta poistetaan mahdollisuus tehdä omia suunnitteluratkaisuja.
Toiseksi viestintä- ja kokouskäytännöt tulee yhtenäistää. Projektin alkuun laaditaan selkeä Teams-käytäntö ja yhdenmukainen kokousrakenne, joka sisältää agendan, käsiteltävät asiat ja välitavoitteet. Lisäksi suunnittelukokousten jälkeen järjestettävä opettajien lyhyt sisäinen koontipalaveri tukee ohjauksen johdonmukaisuutta.
Kolmanneksi tietomallintamisen vaatimukset dokumentoidaan aiempaa tarkemmin. Kohdistuskuutio tehdään jatkossa projektin alussa, ja energiasimulointiin vaadittavat mallivaatimukset kuvataan selkeästi. Lisäksi talotekniikan kannalta tärkeiden liiketilojen ja ravintolavaihtoehtojen osalta suunnitellaan valmiiden lähtötietopakettien tarjoamista opiskelijoille, jotta epäselvyydet tilojen käyttötarkoituksista eivät hidasta suunnittelun alkuvaiheita.
Yhteenveto
Pilottiprojekti 2025 osoitti, että monialainen tietomallipohjainen oppimiskokonaisuus tarjoaa opiskelijoille merkittävää pedagogista arvoa ja realistisen näkymän rakennussuunnittelun kokonaisuuteen. Projekti lisäsi opiskelijoiden työelämävalmiuksia, vahvisti ymmärrystä suunnittelualojen vuorovaikutuksesta ja osoitti, että digitaaliset suunnittelumenetelmät ovat keskeinen osa rakennusalan ammatillista osaamista.
Samalla projekti toi esiin kehittämisalueita, jotka liittyvät mallien yhtenäisyyteen, viestinnän selkeyteen, opetuksen kohdentamiseen ja työmäärän hallintaan. Näiden kehittämistoimenpiteiden perusteella seuraavat toteutukset voidaan rakentaa entistä sujuvammiksi ja pedagogisesti kestävämmiksi, tukien samalla hankkeen pitkäjänteistä tavoitetta kehittää modernia, työelämälähtöistä rakennusalan opetusta.
Kirjoittaja:
Jari Kuusisto, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
