Categories
Artikkelit Pulssi Kansainvälisyyttä

Korkea­kou­lu­tet­tujen maahan­muut­ta­neiden harjoittelu osana työelämäyhteistyötä 

Korkea­kou­luilta ja työelä­mältä edelly­tetään tiivistä yhteis­työtä. Koulu­tuksen aikana saadaan teoria­tietoja, joita tarvitaan käytän­nössä harjoittelu- tai työpai­kalla. KAVA-koulu­tuk­sessa (Asian­tun­ti­ja­teh­täviin valmentava koulutus kansain­vä­li­sille osaajille) yhteistyö ei ollut vain reitti tiedosta taitoon. Työelämän tarpeisiin vastattiin suomen kielen opinnoilla ja työelä­mä­kult­tuurin tietoi­suu­della, verkos­tojen laajen­ta­mi­sella ja tietenkin rohkeu­della toimia eri tavalla. Tuloksena syntyi juuri se osaaminen, jota Suomessa tarvitaan. 

Korkeasti koulu­tet­tujen maahan­muut­tajien vaikeudet työllistyä koulu­tustaan vastaaviin työpaik­koihin johtavat turhau­tu­miseen, stressiin, masen­tu­miseen ja motivaation häviä­miseen (Huttunen 2009, 3.). KAVA-koulu­tuksen harjoit­te­lu­jakson pääta­voit­teena oli tutus­tu­minen nimenomaan oman ammat­tia­lansa asian­tun­ti­ja­teh­täviin, sanastoon ja toimin­ta­kult­tuuriin eikä pelkkä yleisen kieli­taidon kehit­ty­minen. Tämän takia sopivan harjoit­te­lu­paikan löytä­miseen liittyi taval­lista enemmän haasteita. 

Opiske­li­joiden odotukset

Koulu­tuksen alussa olimme kysyneet opiske­li­joita, mitä he odottavat harjoit­te­lusta. Suomen kielen harjoittelu ja oman osaamisen sovel­ta­minen vaikut­tivat tärkeim­miltä. Toivottiin, että harjoit­te­lu­pai­kalla työka­verit olisivat autta­vaisia ja puheliaita sekä ilmapiiri olisi mukava. Joitakin opiske­li­joita hieman jännitti: Tarjo­taanko riittä­västi tukea? Jutel­laanko kanssani? Mitä minusta ajatellaan?  

Opiske­li­joiden odotukset harjoit­te­lulle olivat enimmäkseen suhteel­lisen isoja. Moni oli asunut Suomessa jo useita vuosia, osasi suomea hyvin ja oli opiskellut kotimaastaan saamaansa korkea­kou­lu­tuksen alaa myös Suomessa eikä silti ollut työllis­tynyt tai päässyt edes harjoit­teluun omalle alalleen. Näistä syistä harjoit­te­lulla oli iso merkitys. Monilla opiske­li­joilla oli selkeä tavoite työllistyä. 

Harjoit­te­lu­jakson kesto ja ajankohta 

Harjoittelu toteu­tettiin erimit­taisina jaksoina. Koulu­tuksen ensim­mäi­sessä toteu­tuk­sessa harjoit­te­lu­jakson kesto vaihteli kahdesta kahdeksaan viikkoon, mikä toi opetta­jille jonkin verran suunnit­te­lu­haas­teita ja opiske­li­joille vaikeuksia suorittaa muita koulu­tuksen opinto­jaksoja ajoissa. Yllä mainitut ongelmat ratkaistiin toisen toteu­tuksen aikana, jolloin harjoit­te­lu­jak­solle määri­teltiin tarkka aika ja kesto, neljä viikkoa huhti­kuussa. Tämä ei ollut kuitenkaan niin toimiva vaihtoehto työnan­tajien mielestä valin­nan­varan puutteen takia. 

Todettiin, että harjoit­telun kestolla ja ajankoh­dalla on erittäin merkittävä rooli. Kun kyseessä on opiske­lijan mahdol­linen työllis­ty­minen, yleensä työpai­kalla toivotaan pidempää harjoit­te­lu­jaksoa. On kuitenkin mainittava, että koulu­tuksen järjes­tä­jiltä vaaditaan myös resursseja ohjaukseen, minkä takia liian pitkää harjoit­telua ei välttä­mättä pystytä järjes­tämään oppilai­toksen taholta. Toimivan työelä­mäyh­teistyön kannalta joustavuus on hyvin tärkeää, mikä on otettava huomioon harjoit­telun ajankohtaa suunni­tel­taessa. Jakson tarkka ajankohta ja kesto voivat olla joissakin tapauk­sissa ratkai­sevia syitä kielteiseen vastaukseen. 

Moni työantaja oli sitä mieltä, että lyhyt neljän viikon harjoittelu on juuri sopiva, sillä se ei vaadi niin paljon työtä heiltä. Toisaalta joidenkin työnan­tajien mielestä tarvitaan pidempi harjoittelu, jotta ehtii pereh­dyttää harjoit­te­lijaa sekä järjestää tarvit­tavat laitteet ja muut puitteet harjoit­te­lulle. Ratkaisuna tähän voisi olla oppilai­toksen ja työpaikan yhteis­työssä räätä­löimä harjoittelu. 

Ohjaajan rooli 

Koulu­tuksen alussa kaikki opiske­lijat oli jaettu kolmen ohjaajan kesken. Ohjaaja piti haastat­telun, jonka aikana laadittiin henki­lö­koh­tainen suunni­telma opiske­lijan kanssa ja selvi­teltiin opiske­lijan tavoit­teita sekä koulu­tuksen että työllis­ty­misen suhteen. Keskus­telun yhtey­dessä aloitettiin poten­ti­aa­listen harjoit­te­lu­paik­kojen listan laati­minen, jota myöhemmin päivi­tettiin ja uusittiin. 

Useimmat opiske­li­joista olivat omatoi­misia ja yrittivät itse löytää harjoit­te­lu­paikan lähet­tä­mällä sähkö­postia, soitta­malla tai käymällä paikan päällä. Joskus se onnistui, joskus ei. Tällöin ohjaaja tuli apuun. Kävi niinkin, että lopuksi opiskelija pääsi harjoit­teluun paikkaan, josta hän oli aikai­semmin saanut kielteisen vastauksen tai ei ollut saanut vastausta lainkaan. Tämä vahvistaa faktan, että työnan­tajan on paljon helpompaa ottaa harjoit­telija, silloin kun hänen takanaan on jokin oppilaitos. Niin sanotusti yhteinen taakka ei ole niin painava. Opiske­lijat kokivat, että ohjaajien tuki oli merkit­tävää ja joskus jopa ratkai­sevaa harjoit­te­lu­paikan järjes­tä­mi­sessä. Opettajat auttoivat hakemuksen laati­mi­sessa, ottivat yhteyttä yrityksiin puheli­mitse tai sähkö­pos­titse, antoivat lisätietoja harjoit­telun tavoit­teista ja etene­mi­sestä sekä osallis­tuivat haastat­te­luihin opiske­lijan kanssa. 

Harjoit­te­lu­paik­kojen löytä­minen oli pandemian sekä viime helmi­kuussa alkaneen Ukrainan sodan takia hyvin haasteel­lista. Moni opiske­li­jois­tamme oli kotoisin Venäjältä. Joissakin tapauk­sissa harjoit­te­lu­pai­kasta oli jo sovittu, mutta kun alkoi sota, moni yritys perui venäläis­taus­taisen opiske­lijan harjoit­te­lu­paikan. Tilanne oli henki­sesti erittäin raskas sekä opiske­li­joille että myös ohjaa­jille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että maahan­muut­ta­ja­taus­taisten ohjauk­sessa otteen on oltava kokonais­val­tainen, kaikki elämän osa-alueet huomioon ottava ja opiske­lijaa vahvasti tukeva, sillä tällaiset takaiskut huonon­tavat opiske­li­joiden itsetuntoa entisestään. 

Ammatil­lisen kieli­taidon kehit­ty­minen 

Pro gradu -tutkiel­massaan Suvi Korhonen (2014) tarkas­telee maahan­muut­ta­neiden kokemuksia kieli­har­joit­te­lusta.  Nimenomaan kielen kautta pääsee yhteis­kuntaan sekä kieli- ja puheyh­teisöön. Harjoit­te­lu­paikat toimivat puheyh­tei­söinä (speech community), joissa jäsenet ovat sidok­sissa toisiinsa tietyssä paikassa. Sosiaa­liset tilanteet auttavat oppimaan kieltä ja maan kulttuuria eli kirjoit­ta­mat­tomia sääntöjä, joita yleensä nouda­tetaan. Suhteel­lisen lyhyessä ajassa harjoit­te­lijan on tutus­tuttava sekä kolle­goihin että mahdol­li­sesti asiak­kaisiin kuten myös opittava alan termit ja kulttuuriin sidottuja toimin­ta­tapoja. (Korhonen 2014, 36–38.)

KAVA-koulu­tuksen harjoit­telun tärkeänä tavoit­teena kieli­taidon näkökul­masta oli ammatil­lisen kieli­taidon kehit­tä­minen. Sunin (2011) mukaan toimiva ammatil­linen kieli­taito tarkoittaa, että erikoi­salan sanaston hallinnan lisäksi osataan toimia monipuo­li­sesti ammatil­li­sissa vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa. Keskei­simpänä on viestin­tä­käy­tän­teiden omaksu­minen, mikä edellyttää myös epämuo­dol­listen ja alakoh­taisten kielel­listen raken­teiden hallit­se­mista. Viral­li­semmat ilmaukset, joita käytetään kokouk­sissa, ovat yleensä kiele­nop­pi­joille helpompia kuin vapaa­muo­toiset tilanteet. Merki­tys­vi­vah­teiden hallintaa ja argumen­tointia vaativat asiakas­ta­paa­miset voivat tuoda merkit­täviä haasteita puhuttuun kieleen kuuluvan tai murteel­lisen sanaston takia. Myös asiakir­ja­tekstien laadinta esimer­kiksi sairaan­hoi­tajan työssä edellyttää korkean tason kieli­taitoa. (Suni 2011, 13.) 

Ammatil­liseen kieli­taitoon liittyvät haasteet eivät välttä­mättä ole tiedossa maahan­muut­ta­neilla, jotka eivät ole tutus­tuneet oman ammat­tinsa suoma­laiseen työnkuvaan.  Työpaikan löytä­minen ei ole helppoa uudessa maassa, jonka kieli ei ole äidin­kieli. Verkos­tojen ja suosit­te­li­joiden puute on myös yksi syy siihen, miksi KAVA-koulu­tukseen ilmoit­tau­tu­neiden opiske­li­joiden työha­ke­muksiin ei ollut reagoitu (Jarovaja 2022.). Harjoit­te­lu­jakson aikana opiske­lijat pereh­tyivät suoma­laisiin työpaik­koihin ja vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teisiin, minkä jälkeen he ymmär­sivät työpai­kalla tarvit­tavan kieli­taidon vaati­vuuden. Harjoit­telun jälkeen oli helpompi asettaa tavoit­teita kieli­taidon kehit­tä­misen suhteen: Kannat­taako harjoi­tella suullista vai kirjal­lista taitoa? Pitäisikö opetella enemmän ammatil­lisia termejä vai yrittää vain rohkeasti jutella vapaa-aikaan liitty­vistä asioista mahdol­li­simman monien kanssa? Toisin sanoen harjoit­te­lu­jakson aikana opiske­lijat saivat konkreet­tisen kuvan siitä, mitä heidän työllis­ty­mi­sensä edellyttää, ja miten heidän omaa osaamistaan sekä kieli­tai­toaan pitää kehittää.

Digitaa­liset taidot ja etätyö 

Ammatil­lisen kieli­taidon lisäksi asian­tun­ti­ja­teh­tävät yleensä edellyt­tävät osaamista toimia digitaa­li­sessa ympäris­tössä. Viime vuosina pandemian takia kokoukset ja palaverit on pidetty pääsään­töi­sesti verkko­yh­teyksiä hyödyntäen. Muun muassa kustan­nus­te­hok­kuuden takia sähköisten työvä­li­neiden käyttö on kannat­tavaa, joten asian­tun­tijan digitaa­li­silla taidoilla on jatkos­sakin merkittävä rooli. Työpaikkaa haettaessa digitai­tojen puutteel­linen osaaminen voi johtaa kielteiseen rekry­toin­ti­pää­tökseen. Maahan­muut­taneen, jonka lähtö­maassa ei ollut niin isoa tarvetta käyttää tieto­tek­nisiä välineitä asian­tun­ti­ja­teh­tä­vissä tai opinnoissa, voi olla hankalaa omaksua tarvit­tavia ohjelmia ja laitteita nopeasti, vaikka muu tieto­tek­ninen osaaminen olisikin hyvällä tasolla. Asian­tun­ti­ja­vies­tintä-opinto­jak­solla opiske­lijat pääsivät harjoit­te­lemaan osallis­tu­mista kokouksiin, palave­reihin ja neuvot­te­luihin sekä laatimaan työteh­täviin liittyviä asiakirjoja. Se, että KAVA-koulutus pidettiin pääasial­li­sesti etänä, on tukenut verkko­ym­pä­ris­tössä toimi­misen tietoi­suutta. Tätä koulu­tuksen aikana karttu­nutta osaamista pystyttiin sovel­tamaan käytän­nössä harjoit­te­lu­jakson aikana. 

Maahan­muut­ta­ja­taus­taisten opiske­li­joiden harjoit­telut etätyö­aikana olivat toisaalta haasteel­lisia, mutta toisaalta antoivat aivan uuden­laisia mahdol­li­suuksia, esimer­kiksi suorittaa harjoittelu Itä-Suomen maaseu­dulta käsin isossa kansain­vä­li­sessä yrityk­sessä, jonka pääkonttori oli Helsin­gissä. Etätyös­kentely oli myös hyvä mahdol­lisuus päästä käytän­nössä harjoit­te­lemaan Teams- ja Zoom-työsken­telyä sekä etäkokouskäytänteitä. 

Harjoit­telua tukevien opinto­jak­sojen sisältö 

Asian­tun­ti­ja­vies­tintä-opinto­jakson lisäksi onnis­tu­nutta harjoit­telua tukivat Työelämäosaaminen(TEO)- ja Urasuun­nittelu-opinto­jaksot, jotka samalla täyden­sivät toisiaan. Erona niissä oli se, että urasuun­nit­te­lussa keski­tyttiin ensisi­jai­sesti omaan osaami­seensa, sen sanoit­ta­miseen ja esille tuomiseen, kun taas TEO-jaksolla paino­tettiin sitä, miten omalla osaami­sellaan voi saada poten­ti­aa­lisia työnan­tajia kiinnos­tumaan itsestään.  Urasuun­nittelu-luennoilla opiske­lijat päivit­tivät oman ansio­luet­te­lonsa käyttäen usein suosittua Canva-sovel­lusta. Koulut­tajan avulla korjattiin ja täyden­nettiin ansio­luet­teloja kiinnittäen huomiota asian­tun­tijan osaamisen kuvaukseen sekä asiakirjan kieliasuun. Luontevana jatkona perin­tei­sille ansio­luet­te­loille TEO-jaksolla järjes­tettiin video-CV-työpaja. 

Koulut­tajan lyhyen ohjeis­tuksen jälkeen opiske­lijat laativat käsikir­joi­tuksen omille videoilleen ja sitten kotona kuvasivat niitä älypu­he­li­milla. Lisäksi he editoivat videot annet­tujen ohjeiden mukai­sesti ja lopuksi julkai­sivat ne joko piilo­te­tulla Youtube-kanavalla tai muilla palve­li­milla. Videoita katsottiin yhdessä opiske­li­joiden kanssa, ja he antoivat niistä toisilleen palautteet raken­ta­vassa hengessä. 

Urasuun­nittelu, kuten muutkin KAVA-koulu­tukseen kuuluvat opinto­jaksot, tuki aktii­vi­sesti muun muassa kieli­taidon kehit­ty­mistä. Urasuun­nit­telun luennoilla pidettiin työhaas­tat­te­lu­har­joi­tuksia keskittyen suomen kielen käyttöön, asial­lisiin vastauksiin sekä luontevaan olemiseen haastat­te­lusi­mu­laation aikana. Jokainen opiskelija toimi vuoro­tellen haastat­te­lijana, haasta­tel­tavana ja seuraajana. 

Työelä­mäyh­teistyö reali­soitui myös vierai­lujen kautta. KAVA-koulu­tuksen vierai­li­joina oli henki­lös­tön­vuo­kraus­pal­veluja tarjoavien yritysten, kaupungin, erilaisten yhdis­tysten ja hankkeiden edustajia sekä eri alojen asian­tun­ti­joita ja työnan­tajia. Vierailut, joita pidettiin joko verkossa tai luokassa, mahdol­lis­tivat opiske­li­joille tutus­tu­misen omaan alaansa, työelämän moninai­suuteen ja asian­tun­tijan tehtäviin sekä auttoivat oppimaan haastat­telun tekniikan ja lisäsivät rohkeutta käyttää kieltä. Toisaalta myös yritysten edustajat saivat todisteen siitä, että maahan­muut­ta­jilla on runsaasti osaamista, jota voi ja kannattaa hyödyntää.  Vierai­lujen myötä jotkut opiske­lijat saivat harjoit­te­lu­paikkoja ja muutama jopa työpaikan. Yritysten edustajat antoivat ajankoh­taisia tietoja aloistaan ja työllis­ty­misen edellytyksistä.

KAVAn molem­missa toteu­tuk­sissa opiske­li­joille järjes­tettiin Juho Toivolan koulutus Linke­dInin käytöstä. Sen jälkeen opiske­lijat perus­tivat oman LinkedIn-tilin. LinkedIn työnha­ku­ka­navana oli tunte­maton hyvin monille opiske­li­joista. Vain pari opiske­lijaa oli käyttänyt sitä entuu­destaan. Esimer­kiksi Venäjällä sen käyttö oli kielletty ja lukittu marras­kuusta 2016, koska oikeus­toimen mukaan LinkedIn ei noudata lakia henki­lö­tie­tojen käsit­te­lystä. Kontaktien verkostoa alettiin laajen­tamaan lähet­tä­mällä hyväk­sy­mis­kutsuja KAVAn koulut­ta­jille ja kurssi­ka­ve­reille. Postausten kirjoit­ta­mi­sesta puhuttiin suomen kielen tunneilla. 

Työyh­teisön rooli 

Vuoro­vai­ku­tus­kult­tuuri on olennainen osa työpai­kalla toimi­mista. Esimer­kiksi asiakas­palvelu Suomessa voi olla hyvinkin erilaista verrattuna opiske­lijan kotimaassa yleisinä pidet­täviin käytän­töihin. Harjoit­te­lu­jakso mahdol­listaa oppimis­ti­lan­teita, joiden kokeminen ja analyysi helpot­tavat aikai­semman työko­ke­muksen sovel­ta­mista Suomessa sekä uusien taitojen oppimista. 

Harjoit­telun aikana vastuu maahan­muut­taneen integroi­tu­mi­sesta työpaikan sosiaa­liseen elämään siirtyy hyvin paljon työyh­tei­sölle. Tällöin haasteena voi olla jatkuva kiire työpai­kalla tai sosiaa­listen kontaktien luomiseen liittyvät hanka­luudet. Harjoit­te­lijan kannattaa oppia uusia tapoja kommu­ni­koida ja joskus olla kommu­ni­koi­matta arvostaen kollegan henki­lö­koh­taista tilaa tai hiljai­suuden tarvetta tulkit­se­matta sitä negatii­vi­seksi asenteeksi. (Korhonen 2014, 36–40.) 

Harjoit­telun merkitys 

Jotkut onnekkaat opiske­lijat työllis­tyivät samoihin yrityksiin, joissa he olivat suorit­taneet harjoit­te­lu­jakson. Useammin työpaikka kuitenkin löytyi vasta myöhemmin. KAVA-koulu­tuksen myötä karttu­neista tiedoista ja taidoista tuli tukeva perusta työelä­mässä toimimiselle. 

Eräs opiskelija päätyi yrittä­jäksi sen jälkeen, kun KAVA-koulu­tukseen kuuluneen harjoit­te­lu­jakson aikana tutustui oman alansa toiminnan periaat­teisiin. Toisen omista­massa yrityk­sessä asian­tun­tijana työskentely olisi edellyt­tänyt suoma­laisen koulu­tuksen suorit­ta­mista, mikä ei ollut aikui­selle perheel­li­selle ihmiselle sopiva vaihtoehto, kun taas usko omaan osaamiseen ja kykyihin oli jo vahvis­tunut. (Jarovaja 2022.

Harjoit­te­lu­jakson suorit­ta­miseen liittyy hyvin polaa­risia tunteita. Silloin, kun vasta päästään tutus­tumaan uuteen työyh­teisöön ja sen toimin­ta­ta­poihin, ollaan yleensä mukavuusa­lueen ulkopuo­lella. Vieraan kielen käyttö ja digitaa­li­sessa ympäris­tössä toimi­minen voivat jännittää hyvinkin voimak­kaasti. Kuitenkin kolle­gojen ja opettajien tukemina KAVA-koulu­tuksen opiske­lijat pääsivät sovel­tamaan ammat­ti­tai­toaan, mikä lisäsi rohkeutta ja itsevar­muutta. Positii­vinen kokemus harjoit­te­lu­jak­sosta auttoi oival­tamaan oman taustansa merki­tyksen ja loi vahvoja edelly­tyksiä osaamisen laaduk­kaalle markkinoinnille. 


Kirjoit­tajat:

Veronika Mysheva, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kaja Rahkema, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Irina Tere, suunnit­telija, S2-opettaja, opinto-ohjaaja, Itä-Suomen yliopisto 

Kirjoit­tajat ovat työsken­nelleet MOKOMA- monipaik­kainen valmennus asian­tun­ti­ja­teh­täviin korkeasti koulu­te­tuille maahan­muut­ta­jille -hankeessa.


Lähteet:

Huttunen, H-P. 2009. SPECIMA-projek­tilla töihin – Korkeasti koulu­tetut maahan­muut­tajat omalle alalleen. Siirto­laisuus-Migration 3, 3–7. 

Jarovaja, A. 2022b. Töitä, opiskelua, omaa bisnestä – miten KAVA-koulutus on vaikut­tanut maahan­muut­tajien elämään. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu. Verkko­jul­kaisu. https://www.karelia.fi/2022/08/toita-opiskelua-omaa-bisnesta-miten-kava-koulutus-on-vaikuttanut-maahanmuuttajien-elamaan/. 17.8.2022. 

Korhonen, S. 2014. ”Hyvä, mutta vaikea.” Maahan­muut­tajien kokemuksia kieli­har­joit­te­lusta. Helsingin yliopisto. Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjois­maisten kielten ja kirjal­li­suuksien laitos. Pro gradu -tutkielma. 

Suni, M. 2011. Missä ja miten maahan­muut­tajat kehit­tävät ammatil­lista kieli­tai­toaan? Ammat­ti­kas­va­tuksen aikakaus­kirja 13(2), 8–22.