Korkea­kou­lu­tet­tu­jen maahan­muut­ta­nei­den harjoit­telu osana työelämäyhteistyötä 

Korkea­kou­luilta ja työelä­mältä edel­ly­te­tään tiivistä yhteis­työtä. Koulu­tuk­sen aikana saadaan teoria­tie­toja, joita tarvi­taan käytän­nössä harjoit­telu- tai työpai­kalla. KAVA-koulu­tuk­sessa (Asian­tun­ti­ja­teh­tä­viin valmen­tava koulu­tus kansain­vä­li­sille osaa­jille) yhteis­työ ei ollut vain reitti tiedosta taitoon. Työelä­män tarpei­siin vastat­tiin suomen kielen opin­noilla ja työelä­mä­kult­tuu­rin tietoi­suu­della, verkos­to­jen laajen­ta­mi­sella ja tieten­kin rohkeu­della toimia eri tavalla. Tulok­sena syntyi juuri se osaa­mi­nen, jota Suomessa tarvitaan. 

Korkeasti koulu­tet­tu­jen maahan­muut­ta­jien vaikeu­det työl­lis­tyä koulu­tus­taan vastaa­viin työpaik­koi­hin johta­vat turhau­tu­mi­seen, stres­siin, masen­tu­mi­seen ja moti­vaa­tion häviä­mi­seen (Huttu­nen 2009, 3.). KAVA-koulu­tuk­sen harjoit­te­lu­jak­son pääta­voit­teena oli tutus­tu­mi­nen nime­no­maan oman ammat­tia­lansa asian­tun­ti­ja­teh­tä­viin, sanas­toon ja toimin­ta­kult­tuu­riin eikä pelkkä yleisen kieli­tai­don kehit­ty­mi­nen. Tämän takia sopivan harjoit­te­lu­pai­kan löytä­mi­seen liittyi taval­lista enemmän haasteita. 

Opis­ke­li­joi­den odotukset

Koulu­tuk­sen alussa olimme kysy­neet opis­ke­li­joita, mitä he odot­ta­vat harjoit­te­lusta. Suomen kielen harjoit­telu ja oman osaa­mi­sen sovel­ta­mi­nen vaikut­ti­vat tärkeim­miltä. Toivot­tiin, että harjoit­te­lu­pai­kalla työka­ve­rit olisi­vat autta­vai­sia ja puhe­liaita sekä ilma­piiri olisi mukava. Joita­kin opis­ke­li­joita hieman jännitti: Tarjo­taanko riit­tä­västi tukea? Jutel­laanko kans­sani? Mitä minusta ajatel­laan?  

Opis­ke­li­joi­den odotuk­set harjoit­te­lulle olivat enim­mäk­seen suhteel­li­sen isoja. Moni oli asunut Suomessa jo useita vuosia, osasi suomea hyvin ja oli opis­kel­lut koti­maas­taan saamaansa korkea­kou­lu­tuk­sen alaa myös Suomessa eikä silti ollut työl­lis­ty­nyt tai päässyt edes harjoit­te­luun omalle alal­leen. Näistä syistä harjoit­te­lulla oli iso merki­tys. Monilla opis­ke­li­joilla oli selkeä tavoite työllistyä. 

Harjoit­te­lu­jak­son kesto ja ajan­kohta 

Harjoit­telu toteu­tet­tiin erimit­tai­sina jaksoina. Koulu­tuk­sen ensim­mäi­sessä toteu­tuk­sessa harjoit­te­lu­jak­son kesto vaih­teli kahdesta kahdek­saan viik­koon, mikä toi opet­ta­jille jonkin verran suun­nit­te­lu­haas­teita ja opis­ke­li­joille vaikeuk­sia suorit­taa muita koulu­tuk­sen opin­to­jak­soja ajoissa. Yllä maini­tut ongel­mat ratkais­tiin toisen toteu­tuk­sen aikana, jolloin harjoit­te­lu­jak­solle määri­tel­tiin tarkka aika ja kesto, neljä viikkoa huhti­kuussa. Tämä ei ollut kuiten­kaan niin toimiva vaih­toehto työnan­ta­jien mielestä valin­nan­va­ran puut­teen takia. 

Todet­tiin, että harjoit­te­lun kestolla ja ajan­koh­dalla on erit­täin merkit­tävä rooli. Kun kyseessä on opis­ke­li­jan mahdol­li­nen työl­lis­ty­mi­nen, yleensä työpai­kalla toivo­taan pidem­pää harjoit­te­lu­jak­soa. On kuiten­kin mainit­tava, että koulu­tuk­sen järjes­tä­jiltä vaadi­taan myös resurs­seja ohjauk­seen, minkä takia liian pitkää harjoit­te­lua ei vält­tä­mättä pystytä järjes­tä­mään oppi­lai­tok­sen taholta. Toimi­van työelä­mäyh­teis­työn kannalta jous­ta­vuus on hyvin tärkeää, mikä on otet­tava huomioon harjoit­te­lun ajan­koh­taa suun­ni­tel­taessa. Jakson tarkka ajan­kohta ja kesto voivat olla jois­sa­kin tapauk­sissa ratkai­se­via syitä kiel­tei­seen vastaukseen. 

Moni työan­taja oli sitä mieltä, että lyhyt neljän viikon harjoit­telu on juuri sopiva, sillä se ei vaadi niin paljon työtä heiltä. Toisaalta joiden­kin työnan­ta­jien mielestä tarvi­taan pidempi harjoit­telu, jotta ehtii pereh­dyt­tää harjoit­te­li­jaa sekä järjes­tää tarvit­ta­vat lait­teet ja muut puit­teet harjoit­te­lulle. Ratkai­suna tähän voisi olla oppi­lai­tok­sen ja työpai­kan yhteis­työssä räätä­löimä harjoittelu. 

Ohjaa­jan rooli 

Koulu­tuk­sen alussa kaikki opis­ke­li­jat oli jaettu kolmen ohjaa­jan kesken. Ohjaaja piti haas­tat­te­lun, jonka aikana laadit­tiin henki­lö­koh­tai­nen suun­ni­telma opis­ke­li­jan kanssa ja selvi­tel­tiin opis­ke­li­jan tavoit­teita sekä koulu­tuk­sen että työl­lis­ty­mi­sen suhteen. Keskus­te­lun yhtey­dessä aloi­tet­tiin poten­ti­aa­lis­ten harjoit­te­lu­paik­ko­jen listan laati­mi­nen, jota myöhem­min päivi­tet­tiin ja uusittiin. 

Useim­mat opis­ke­li­joista olivat omatoi­mi­sia ja yrit­ti­vät itse löytää harjoit­te­lu­pai­kan lähet­tä­mällä sähkö­pos­tia, soit­ta­malla tai käymällä paikan päällä. Joskus se onnis­tui, joskus ei. Tällöin ohjaaja tuli apuun. Kävi niinkin, että lopuksi opis­ke­lija pääsi harjoit­te­luun paik­kaan, josta hän oli aikai­sem­min saanut kiel­tei­sen vastauk­sen tai ei ollut saanut vastausta lain­kaan. Tämä vahvis­taa faktan, että työnan­ta­jan on paljon helpom­paa ottaa harjoit­te­lija, silloin kun hänen taka­naan on jokin oppi­lai­tos. Niin sano­tusti yhtei­nen taakka ei ole niin painava. Opis­ke­li­jat kokivat, että ohjaa­jien tuki oli merkit­tä­vää ja joskus jopa ratkai­se­vaa harjoit­te­lu­pai­kan järjes­tä­mi­sessä. Opet­ta­jat auttoi­vat hake­muk­sen laati­mi­sessa, ottivat yhteyttä yrityk­siin puhe­li­mitse tai sähkö­pos­titse, antoi­vat lisä­tie­toja harjoit­te­lun tavoit­teista ja etene­mi­sestä sekä osal­lis­tui­vat haas­tat­te­lui­hin opis­ke­li­jan kanssa. 

Harjoit­te­lu­paik­ko­jen löytä­mi­nen oli pande­mian sekä viime helmi­kuussa alka­neen Ukrai­nan sodan takia hyvin haas­teel­lista. Moni opis­ke­li­jois­tamme oli kotoi­sin Venä­jältä. Jois­sa­kin tapauk­sissa harjoit­te­lu­pai­kasta oli jo sovittu, mutta kun alkoi sota, moni yritys perui venä­läis­taus­tai­sen opis­ke­li­jan harjoit­te­lu­pai­kan. Tilanne oli henki­sesti erit­täin raskas sekä opis­ke­li­joille että myös ohjaa­jille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että maahan­muut­ta­ja­taus­tais­ten ohjauk­sessa otteen on oltava koko­nais­val­tai­nen, kaikki elämän osa-alueet huomioon ottava ja opis­ke­li­jaa vahvasti tukeva, sillä tällai­set takais­kut huonon­ta­vat opis­ke­li­joi­den itse­tun­toa entisestään. 

Amma­til­li­sen kieli­tai­don kehit­ty­mi­nen 

Pro gradu -tutkiel­mas­saan Suvi Korho­nen (2014) tarkas­te­lee maahan­muut­ta­nei­den koke­muk­sia kieli­har­joit­te­lusta.  Nime­no­maan kielen kautta pääsee yhteis­kun­taan sekä kieli- ja puheyh­tei­söön. Harjoit­te­lu­pai­kat toimi­vat puheyh­tei­söinä (speech commu­nity), joissa jäsenet ovat sidok­sissa toisiinsa tietyssä paikassa. Sosi­aa­li­set tilan­teet autta­vat oppi­maan kieltä ja maan kult­tuu­ria eli kirjoit­ta­mat­to­mia sään­töjä, joita yleensä nouda­te­taan. Suhteel­li­sen lyhyessä ajassa harjoit­te­li­jan on tutus­tut­tava sekä kolle­goi­hin että mahdol­li­sesti asiak­kai­siin kuten myös opit­tava alan termit ja kult­tuu­riin sidot­tuja toimin­ta­ta­poja. (Korho­nen 2014, 36–38.)

KAVA-koulu­tuk­sen harjoit­te­lun tärkeänä tavoit­teena kieli­tai­don näkö­kul­masta oli amma­til­li­sen kieli­tai­don kehit­tä­mi­nen. Sunin (2011) mukaan toimiva amma­til­li­nen kieli­taito tarkoit­taa, että erikoi­sa­lan sanas­ton hallin­nan lisäksi osataan toimia moni­puo­li­sesti amma­til­li­sissa vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa. Keskei­sim­pänä on vies­tin­tä­käy­tän­tei­den omak­su­mi­nen, mikä edel­lyt­tää myös epämuo­dol­lis­ten ja alakoh­tais­ten kielel­lis­ten raken­tei­den hallit­se­mista. Viral­li­sem­mat ilmauk­set, joita käyte­tään kokouk­sissa, ovat yleensä kiele­nop­pi­joille helpom­pia kuin vapaa­muo­toi­set tilan­teet. Merki­tys­vi­vah­tei­den hallin­taa ja argu­men­toin­tia vaati­vat asia­kas­ta­paa­mi­set voivat tuoda merkit­tä­viä haas­teita puhut­tuun kieleen kuulu­van tai murteel­li­sen sanas­ton takia. Myös asia­kir­ja­teks­tien laadinta esimer­kiksi sairaan­hoi­ta­jan työssä edel­lyt­tää korkean tason kieli­tai­toa. (Suni 2011, 13.) 

Amma­til­li­seen kieli­tai­toon liit­ty­vät haas­teet eivät vält­tä­mättä ole tiedossa maahan­muut­ta­neilla, jotka eivät ole tutus­tu­neet oman ammat­tinsa suoma­lai­seen työn­ku­vaan.  Työpai­kan löytä­mi­nen ei ole helppoa uudessa maassa, jonka kieli ei ole äidin­kieli. Verkos­to­jen ja suosit­te­li­joi­den puute on myös yksi syy siihen, miksi KAVA-koulu­tuk­seen ilmoit­tau­tu­nei­den opis­ke­li­joi­den työha­ke­muk­siin ei ollut reagoitu (Jaro­vaja 2022.). Harjoit­te­lu­jak­son aikana opis­ke­li­jat pereh­tyi­vät suoma­lai­siin työpaik­koi­hin ja vuoro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­siin, minkä jälkeen he ymmär­si­vät työpai­kalla tarvit­ta­van kieli­tai­don vaati­vuu­den. Harjoit­te­lun jälkeen oli helpompi asettaa tavoit­teita kieli­tai­don kehit­tä­mi­sen suhteen: Kannat­taako harjoi­tella suul­lista vai kirjal­lista taitoa? Pitäi­sikö opetella enemmän amma­til­li­sia termejä vai yrittää vain rohkeasti jutella vapaa-aikaan liit­ty­vistä asioista mahdol­li­sim­man monien kanssa? Toisin sanoen harjoit­te­lu­jak­son aikana opis­ke­li­jat saivat konkreet­ti­sen kuvan siitä, mitä heidän työl­lis­ty­mi­sensä edel­lyt­tää, ja miten heidän omaa osaa­mis­taan sekä kieli­tai­to­aan pitää kehittää.

Digi­taa­li­set taidot ja etätyö 

Amma­til­li­sen kieli­tai­don lisäksi asian­tun­ti­ja­teh­tä­vät yleensä edel­lyt­tä­vät osaa­mista toimia digi­taa­li­sessa ympä­ris­tössä. Viime vuosina pande­mian takia kokouk­set ja pala­ve­rit on pidetty pääsään­töi­sesti verk­ko­yh­teyk­siä hyödyn­täen. Muun muassa kustan­nus­te­hok­kuu­den takia sähköis­ten työvä­li­nei­den käyttö on kannat­ta­vaa, joten asian­tun­ti­jan digi­taa­li­silla taidoilla on jatkos­sa­kin merkit­tävä rooli. Työpaik­kaa haet­taessa digi­tai­to­jen puut­teel­li­nen osaa­mi­nen voi johtaa kiel­tei­seen rekry­toin­ti­pää­tök­seen. Maahan­muut­ta­neen, jonka lähtö­maassa ei ollut niin isoa tarvetta käyttää tieto­tek­ni­siä väli­neitä asian­tun­ti­ja­teh­tä­vissä tai opin­noissa, voi olla hanka­laa omaksua tarvit­ta­via ohjel­mia ja lait­teita nopeasti, vaikka muu tieto­tek­ni­nen osaa­mi­nen olisi­kin hyvällä tasolla. Asian­tun­ti­ja­vies­tintä-opin­to­jak­solla opis­ke­li­jat pääsi­vät harjoit­te­le­maan osal­lis­tu­mista kokouk­siin, pala­ve­rei­hin ja neuvot­te­lui­hin sekä laati­maan työteh­tä­viin liit­ty­viä asia­kir­joja. Se, että KAVA-koulu­tus pidet­tiin pääasial­li­sesti etänä, on tukenut verk­ko­ym­pä­ris­tössä toimi­mi­sen tietoi­suutta. Tätä koulu­tuk­sen aikana kart­tu­nutta osaa­mista pystyt­tiin sovel­ta­maan käytän­nössä harjoit­te­lu­jak­son aikana. 

Maahan­muut­ta­ja­taus­tais­ten opis­ke­li­joi­den harjoit­te­lut etätyö­ai­kana olivat toisaalta haas­teel­li­sia, mutta toisaalta antoi­vat aivan uuden­lai­sia mahdol­li­suuk­sia, esimer­kiksi suorit­taa harjoit­telu Itä-Suomen maaseu­dulta käsin isossa kansain­vä­li­sessä yrityk­sessä, jonka pääkont­tori oli Helsin­gissä. Etätyös­ken­tely oli myös hyvä mahdol­li­suus päästä käytän­nössä harjoit­te­le­maan Teams- ja Zoom-työs­ken­te­lyä sekä etäkokouskäytänteitä. 

Harjoit­te­lua tuke­vien opin­to­jak­so­jen sisältö 

Asian­tun­ti­ja­vies­tintä-opin­to­jak­son lisäksi onnis­tu­nutta harjoit­te­lua tukivat Työelämäosaaminen(TEO)- ja Urasuun­nit­telu-opin­to­jak­sot, jotka samalla täyden­si­vät toisi­aan. Erona niissä oli se, että urasuun­nit­te­lussa keski­tyt­tiin ensi­si­jai­sesti omaan osaa­mi­seensa, sen sanoit­ta­mi­seen ja esille tuomi­seen, kun taas TEO-jaksolla paino­tet­tiin sitä, miten omalla osaa­mi­sel­laan voi saada poten­ti­aa­li­sia työnan­ta­jia kiin­nos­tu­maan itses­tään.  Urasuun­nit­telu-luen­noilla opis­ke­li­jat päivit­ti­vät oman ansio­luet­te­lonsa käyt­täen usein suosit­tua Canva-sovel­lusta. Koulut­ta­jan avulla korjat­tiin ja täyden­net­tiin ansio­luet­te­loja kiin­nit­täen huomiota asian­tun­ti­jan osaa­mi­sen kuvauk­seen sekä asia­kir­jan kielia­suun. Luon­te­vana jatkona perin­tei­sille ansio­luet­te­loille TEO-jaksolla järjes­tet­tiin video-CV-työpaja. 

Koulut­ta­jan lyhyen ohjeis­tuk­sen jälkeen opis­ke­li­jat laati­vat käsi­kir­joi­tuk­sen omille videoil­leen ja sitten kotona kuva­si­vat niitä älypu­he­li­milla. Lisäksi he editoi­vat videot annet­tu­jen ohjei­den mukai­sesti ja lopuksi julkai­si­vat ne joko piilo­te­tulla Youtube-kana­valla tai muilla palve­li­milla. Videoita katsot­tiin yhdessä opis­ke­li­joi­den kanssa, ja he antoi­vat niistä toisil­leen palaut­teet raken­ta­vassa hengessä. 

Urasuun­nit­telu, kuten muutkin KAVA-koulu­tuk­seen kuulu­vat opin­to­jak­sot, tuki aktii­vi­sesti muun muassa kieli­tai­don kehit­ty­mistä. Urasuun­nit­te­lun luen­noilla pidet­tiin työhaas­tat­te­lu­har­joi­tuk­sia keskit­tyen suomen kielen käyt­töön, asial­li­siin vastauk­siin sekä luon­te­vaan olemi­seen haas­tat­te­lusi­mu­laa­tion aikana. Jokai­nen opis­ke­lija toimi vuoro­tel­len haas­tat­te­li­jana, haas­ta­tel­ta­vana ja seuraajana. 

Työelä­mäyh­teis­työ reali­soi­tui myös vierai­lu­jen kautta. KAVA-koulu­tuk­sen vierai­li­joina oli henki­lös­tön­vuo­kraus­pal­ve­luja tarjoa­vien yritys­ten, kaupun­gin, erilais­ten yhdis­tys­ten ja hank­kei­den edus­ta­jia sekä eri alojen asian­tun­ti­joita ja työnan­ta­jia. Vierai­lut, joita pidet­tiin joko verkossa tai luokassa, mahdol­lis­ti­vat opis­ke­li­joille tutus­tu­mi­sen omaan alaansa, työelä­män moni­nai­suu­teen ja asian­tun­ti­jan tehtä­viin sekä auttoi­vat oppi­maan haas­tat­te­lun teknii­kan ja lisä­si­vät rohkeutta käyttää kieltä. Toisaalta myös yritys­ten edus­ta­jat saivat todis­teen siitä, että maahan­muut­ta­jilla on runsaasti osaa­mista, jota voi ja kannat­taa hyödyn­tää.  Vierai­lu­jen myötä jotkut opis­ke­li­jat saivat harjoit­te­lu­paik­koja ja muutama jopa työpai­kan. Yritys­ten edus­ta­jat antoi­vat ajan­koh­tai­sia tietoja alois­taan ja työl­lis­ty­mi­sen edellytyksistä.

KAVAn molem­missa toteu­tuk­sissa opis­ke­li­joille järjes­tet­tiin Juho Toivo­lan koulu­tus Linke­dI­nin käytöstä. Sen jälkeen opis­ke­li­jat perus­ti­vat oman Linke­dIn-tilin. Linke­dIn työn­ha­ku­ka­na­vana oli tunte­ma­ton hyvin monille opis­ke­li­joista. Vain pari opis­ke­li­jaa oli käyt­tä­nyt sitä entuu­des­taan. Esimer­kiksi Venä­jällä sen käyttö oli kiel­letty ja lukittu marras­kuusta 2016, koska oikeus­toi­men mukaan Linke­dIn ei noudata lakia henki­lö­tie­to­jen käsit­te­lystä. Kontak­tien verkos­toa alet­tiin laajen­ta­maan lähet­tä­mällä hyväk­sy­mis­kut­suja KAVAn koulut­ta­jille ja kurs­si­ka­ve­reille. Postaus­ten kirjoit­ta­mi­sesta puhut­tiin suomen kielen tunneilla. 

Työyh­tei­sön rooli 

Vuoro­vai­ku­tus­kult­tuuri on olen­nai­nen osa työpai­kalla toimi­mista. Esimer­kiksi asia­kas­pal­velu Suomessa voi olla hyvin­kin erilaista verrat­tuna opis­ke­li­jan koti­maassa ylei­sinä pidet­tä­viin käytän­töi­hin. Harjoit­te­lu­jakso mahdol­lis­taa oppi­mis­ti­lan­teita, joiden koke­mi­nen ja analyysi helpot­ta­vat aikai­sem­man työko­ke­muk­sen sovel­ta­mista Suomessa sekä uusien taito­jen oppimista. 

Harjoit­te­lun aikana vastuu maahan­muut­ta­neen integroi­tu­mi­sesta työpai­kan sosi­aa­li­seen elämään siirtyy hyvin paljon työyh­tei­sölle. Tällöin haas­teena voi olla jatkuva kiire työpai­kalla tai sosi­aa­lis­ten kontak­tien luomi­seen liit­ty­vät hanka­luu­det. Harjoit­te­li­jan kannat­taa oppia uusia tapoja kommu­ni­koida ja joskus olla kommu­ni­koi­matta arvos­taen kolle­gan henki­lö­koh­taista tilaa tai hiljai­suu­den tarvetta tulkit­se­matta sitä nega­tii­vi­seksi asen­teeksi. (Korho­nen 2014, 36–40.) 

Harjoit­te­lun merki­tys 

Jotkut onnek­kaat opis­ke­li­jat työl­lis­tyi­vät samoi­hin yrityk­siin, joissa he olivat suorit­ta­neet harjoit­te­lu­jak­son. Useam­min työpaikka kuiten­kin löytyi vasta myöhem­min. KAVA-koulu­tuk­sen myötä kart­tu­neista tiedoista ja taidoista tuli tukeva perusta työelä­mässä toimimiselle. 

Eräs opis­ke­lija päätyi yrit­tä­jäksi sen jälkeen, kun KAVA-koulu­tuk­seen kuulu­neen harjoit­te­lu­jak­son aikana tutus­tui oman alansa toimin­nan peri­aat­tei­siin. Toisen omis­ta­massa yrityk­sessä asian­tun­ti­jana työs­ken­tely olisi edel­lyt­tä­nyt suoma­lai­sen koulu­tuk­sen suorit­ta­mista, mikä ei ollut aikui­selle perheel­li­selle ihmi­selle sopiva vaih­toehto, kun taas usko omaan osaa­mi­seen ja kykyi­hin oli jo vahvis­tu­nut. (Jaro­vaja 2022.) 

Harjoit­te­lu­jak­son suorit­ta­mi­seen liittyy hyvin polaa­ri­sia tunteita. Silloin, kun vasta pääs­tään tutus­tu­maan uuteen työyh­tei­söön ja sen toimin­ta­ta­poi­hin, ollaan yleensä muka­vuusa­lu­een ulko­puo­lella. Vieraan kielen käyttö ja digi­taa­li­sessa ympä­ris­tössä toimi­mi­nen voivat jännit­tää hyvin­kin voimak­kaasti. Kuiten­kin kolle­go­jen ja opet­ta­jien tuke­mina KAVA-koulu­tuk­sen opis­ke­li­jat pääsi­vät sovel­ta­maan ammat­ti­tai­to­aan, mikä lisäsi rohkeutta ja itse­var­muutta. Posi­tii­vi­nen kokemus harjoit­te­lu­jak­sosta auttoi oival­ta­maan oman taus­tansa merki­tyk­sen ja loi vahvoja edel­ly­tyk­siä osaa­mi­sen laaduk­kaalle markkinoinnille. 

---

Kirjoit­ta­jat:

Vero­nika Mysheva, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kaja Rahkema, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Irina Tere, suun­nit­te­lija, S2-opet­taja, opinto-ohjaaja, Itä-Suomen yliopisto 

Kirjoit­ta­jat ovat työs­ken­nel­leet MOKOMA- moni­paik­kai­nen valmen­nus asian­tun­ti­ja­teh­tä­viin korkeasti koulu­te­tuille maahan­muut­ta­jille -hankeessa.

---

Lähteet:

Huttu­nen, H-P. 2009. SPECIMA-projek­tilla töihin – Korkeasti koulu­te­tut maahan­muut­ta­jat omalle alal­leen. Siir­to­lai­suus-Migra­tion 3, 3–7. 

Jaro­vaja, A. 2022b. Töitä, opis­ke­lua, omaa bisnestä – miten KAVA-koulu­tus on vaikut­ta­nut maahan­muut­ta­jien elämään. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu. Verk­ko­jul­kaisu. https://www.karelia.fi/2022/08/toita-opiskelua-omaa-bisnesta-miten-kava-koulutus-on-vaikuttanut-maahanmuuttajien-elamaan/. 17.8.2022. 

Korho­nen, S. 2014. ”Hyvä, mutta vaikea.” Maahan­muut­ta­jien koke­muk­sia kieli­har­joit­te­lusta. Helsin­gin yliopisto. Suomen kielen, suoma­lais-ugri­lais­ten ja pohjois­mais­ten kielten ja kirjal­li­suuk­sien laitos. Pro gradu -tutkielma. 

Suni, M. 2011. Missä ja miten maahan­muut­ta­jat kehit­tä­vät amma­til­lista kieli­tai­to­aan? Ammat­ti­kas­va­tuk­sen aika­kaus­kirja 13(2), 8–22.