Kinestetiikan koulutus toteutettiin Karelia-ammattikorkeakoulun Tikkarinteen kampuksella Joensuussa marras–joulukuussa 2025. Koulutus tarjosi osallistujille mahdollisuuden tarkastella siirto- ja avustustilanteita uudesta näkökulmasta -ergonomisemmin ja asiakkaan toimintakykyä paremmin tukien. Opetuspäivät sisälsivät niin teoriaa kuin käytännön harjoittelua, iloa ja uusien asioiden oivaltamista! Tämä artikkeli on toinen osa kinestetiikan kaksiosaisessa artikkelisarjassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan kinestetiikan koulutusta. Lue artikkelisarjan ensimmäinen osa tästä.
Yhteistyö Attendo Terapiapalvelujen kanssa käynnistyi keväällä 2025 koulutuspäällikkö Juhani Kuittisen ollessa mukana Karelia-amk:n suositussa Supernurse -tapahtumassa. Juhani esitteli kinestetiikkaa tapahtuman osallistujille Inno Pohjois-Karjala – sote- ja hyvinvointialan kestävät palvelut ja innovaatiot –ryhmähankkeen asiantuntijavieraana. Kiinnitimme huomiota siihen, että menetelmä sai aikaan positiivista kiinnostusta. Lähdimmekin heti ideoimaan yhdessä mahdollisuutta järjestää kinestetiikan koulutusta Karelian tiloissa loppuvuoden 2025 aikana.
Aikataulu- ja tilatarpeiden ratkettua kartoitimme työelämäverkostosta kiinnostusta osallistua koulutukseen. Olimme yhteydessä Pohjois-Karjalan alueen yksityisiin hoivapalveluntuottajiin sekä hyvinvointialueeseen tarjoten heille osallistumismahdollisuutta kinestetiikan koulutukseen. Tavoitteena oli, että jokaisesta mukaan lähtevästä yrityksestä saataisiin osallistumaan kaksi työtekijää, sillä näin heillä olisi mahdollisuus yhdessä pohtia asioita myös koulutuspäivien jälkeen ja suorittaa yhteinen välitehtävä ja käytännön harjoituksia omalla työpaikalla. Ilmoittautuminen oli sitova tarkoittaen osallistumista kaikkiin neljään lähikoulutuspäivään sekä koulutukseen kuuluvan välitehtävän hyväksyttyä suorittamista.
Koulutuspaikat täyttyivät nopeasti ja muutamia henkilöitä jäi myös varapaikoille. Osallistujaryhmä koostui sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista: lähi- ja sairaanhoitajista, fysioterapeuteista ja sote-alan opettajista. Osallistujat olivat pääasiallisesti sote-alan yrityksistä ja pari henkilöä myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelta Siun sotesta.
Kurssin sisältö jakaantui lähipäivien osalta niin teoriaosuuteen kuin käytännön harjoitteluun. Saimme kattavan ymmärryksen muun muassa siitä, mitä kinestetiikka tarkoittaa ja millaisissa käytännön asiakkaan avustamistilanteissa sillä on huomattu olevan myönteisiä vaikutuksia asiakkaan toimintakyvyn tukemiseen (kuva1). Lisäksi syvensimme käsitystämme vuorovaikutustaitojen merkityksestä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Koulutuspäivät järjestettiin kahdessa osassa marras- ja joulukuussa 2025, jolloin lähipäivien välisenä aikana koulutukseen osallistujat toteuttivat käytännön harjoituksia omissa työympäristöissään aidoissa asiakastilanteissa. Me pääsimme Juhanin opastuksella tutustumaan kinestetiikan arkeen eräässä joensuulaisessa Attendon hoivapalveluyksikössä. Saimme nähdä ja kuulla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kokemuksia kinestetiikan käytöstä asiakastyössä sekä itse kokeilla kurssilla harjoiteltuja menetelmiä. Tämä kokemus syvensikin jo aiemmin saatua opetusta aiheesta sekä antoi hienon mahdollisuuden kokea, miten kinestetiikalla saadaan aikaan henkilön aktiivista toimintakyvyn tukemista.
Osallistujien palaute
Koulutuksen päätteeksi kävimme yhteisesti läpi osallistujien kokemuksia ja palautetta. Viiden kysymyksen avulla kokosimme yhteen heidän keskeiset oivalluksensa, työn arjessa näkyvät muutokset sekä vinkit seuraaville osallistujille.
- Mikä oli koulutuksen tärkein oivallus sinulle henkilökohtaisesti?
- Miten koulutus tulee vaikuttamaan tapaasi työskennellä tai kohdata asiakkaita/potilaita?
- Jäikö jokin harjoitus tai osio erityisesti mieleen, mikä ja miksi?
- Koetko, että koulutuksen opit ovat helposti sovellettavissa arjen työtilanteisiin?
- Mitä muita terveisiä haluat sanoa?
Osallistujat kokivat kinestetiikan koulutuksen erittäin käytännönläheiseksi ja ajatuksia herättäväksi kokonaisuudeksi, joka tarjosi osallistujille uusia näkökulmia asiakastyöhön ja omaan työergonomiaan. Koulutuksen merkittävin oivallus liittyi monella siihen, että asiakkaalle tulisi antaa tarpeeksi aikaa ja mahdollisuus tehdä asioita itse – omatoimisuuden lisääminen ei ainoastaan tue asiakkaan toimintakykyä, vaan myös helpottaa hoitajan fyysistä kuormitusta. Osallistujat kuvasivat kurssin avanneen silmiä uusille tavoille ohjata ja auttaa asiakkaita: pelkän nostamisen sijaan voidaan hyödyntää painonsiirtoja, rullaamista ja muita kevyempiä, toiminnallisia ratkaisuja.
Koulutus tarjosi myös runsaasti konkreettisia työkaluja ja ”pieniä jippoja”, jotka helpottavat arjen työskentelyä. Harjoitusten kautta monet kokivat saavansa varmuutta asiakastilanteisiin. Esimerkiksi katseen suuntaaminen napaan, liu’uttamisen tekniikat tai raajojen herättely ennen siirtotilannetta jäivät monille vahvasti mieleen.
Osallistujat kokivat, että koulutuksessa opitut menetelmät ovat helposti sovellettavissa arjen työtilanteisiin – kunhan työntekijällä on oma motivaatio ja halu muuttaa toimintatapoja. Osallistujat pohtivat myös, miten omassa työyhteisössä voitaisiin edistää uudenlaisten toimintamallien käyttöönottoa, esimerkiksi käymällä oppeja yhdessä tiimin kanssa läpi tai järjestämällä työpajoja kollegoille.
Erityisen mieleenpainuviksi asioiksi kurssilta mieleen siirtymisharjoitukset, kuten sängystä pyörätuoliin siirtyminen eri tavoin toteutettuna. Näiden harjoitusten koettiin konkretisoivan hyvin, miten pienillä kehon linjauksilla ja ohjaustavoilla voidaan edistää asiakkaan osallistumista ja turvallista liikkumista. Myös sylin kautta siirtyminen (kuva 2) sekä erilaisten rotaatioiden ja spiraaliliikkeiden vaikutus yllättivät monet.
Koulutuksen harjoituksia pidettiin hyödyllisinä ja useat kokivat tarvetta jatkaa harjoittelua heti työarjessa ja toivoivat esihenkilöiltä tukea uuden toimintatavan jalkauttamiseen. Osallistujat korostivat, että vanhoista tottumuksista irtautuminen vaatii aikaa ja toistoa, mutta palkitsee sekä asiakasta että työntekijää. Koulutus koettiin kokonaisuutena innostavana ja monipuolisena, ja se herätti kiinnostusta myös syventäviin koulutuksiin tulevaisuudessa.
Mitä tapahtui koulutuksen jälkeen?
Huhtikuussa 2026 tapasimme koulutukseen osallistuneet lähihoitajat, Mairen ja Jeminan, heidän työpaikallaan Esperi hoivakoti Rantakylän Helmessä (kuva 3) Molemmat heistä kokivat kinestetiikan koulutuksen olleen hyvin käytännönläheinen ja helposti omaan työhön sovellettava. Maire ja Jemina nostivat esiin, kuinka koulutus on lisännyt ymmärrystä asiakkaiden yksilöllisistä voimavaroista ja siitä, että asiakkaan toimintakyky voi vaihdella jopa päivästä toiseen. Koulutuksen jälkeen arjessa on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota asiakkaan asentoon ja tukipintojen hyödyntämiseen esimerkiksi vuoteessa, WC-tilanteissa ja tuolista ylös nousussa. Avustamistavat ovat muuttuneet aktivoivammiksi, ja lapaluun alueelta tai edestä ohjaaminen koetaan luontevaksi ja asiakkaan omaa toimintaa tukevaksi.
Molemmat ovat sitä mieltä, että kinesteettinen ajattelu on lisännyt luovuutta siirtotilanteissa ja vähentänyt tarpeetonta nostamista. Samalla omaan työasentoon ja työkyvyn ylläpitämiseen kiinnitetään nykyään enemmän huomiota, myös vapaa-ajalla. Lisäksi työkavereita on jo ohjattu esimerkiksi liukulevyn käyttöön ja tavoitteena on jakaa oppeja koko tiimin kesken jatkossa. Yhteinen kokemus on, että kinestetiikka tukee sekä asiakkaan aktiivisuutta että hoitajan työhyvinvointia. Ennen kaikkea kinestetiikka mahdollistaa sen, että asiakkaalle voidaan tuottaa hyvä olo arjen tilanteissa. Jemina ja Maire suosittelevat kinestetiikan koulutusta lämpimästi juuri sen käytännönläheisyyden vuoksi.
Kinestetiikan oppeja sovelletaan Esperi Hoivakoti Rantakylän Helmessä jatkossakin, sillä Karelia-ammattikorkeakoulun fysioterapiaopiskelijat käyvät hoivakodissa lukukausittain harjoittelemassa potilassiirtoja. Tämä opintojaksolla oleva käytännön harjoittelu on tärkeä osa oppilaitoksen ja hoivakodin välistä jatkuvaa yhteistyötä. Kinestetiikkaan ja potilassiirtoergonomiaan pohjautuva käytännön työskentely ja ohjaaminen kehittää opiskelijoiden osaamista ja tukee samalla hoitohenkilöstön ergonomista työskentelyä.
Kirjoittajat:
Jaana Kurki, senioriprojektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Suvi Leppänen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
INNO Pohjois-Karjala – sote- ja hyvinvointialan kestävät palvelut ja innovaatiot -ryhmähankkeen toteuttajat ovat Karelia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riveria ja Joensuun kaupunki. Hankkeen toiminta-aika on 1.9.2024 – 31.12.2026. Hanketta rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Koko ryhmähankkeen budjetti on 624 181, josta tuen osuus on enintään 468 136.
