Kare­liassa opis­kelu sopii kaiken ikäisille

Jussi Räsänen

”Kaiken kaik­ki­aan Karelia on huippu paikka opis­kella ja Joensuu on muuten­kin todella viih­tyisä ja eloisa kaupunki niin nuorelle, kuin vähän vanhem­mal­le­kin opiskelijalle.”

Olen Jussi Räsänen ja ihan synty­pe­räi­nen ja umpi­kiero savo­lai­nen. Yläas­teen jälkeen päätin lähteä ammat­ti­kou­luun metal­li­puo­lelle, ei sillä, että se olisi kiin­nos­ta­nut silloin sen enempää, kuin mikään muukaan
kouluun liit­tyvä vaan koska kaikki kave­rit­kin lähti­vät sinne. Valmis­tuin vuonna 2005 levy­sep­pä­hit­saa­jaksi, mutta päivää­kään en niitä töitä ole tehnyt ja armei­jassa hanki­tun rekka­kor­tin ansiosta rupesin sitten rekka­kus­kiksi ja arvelin, että ajelem­pa­han näitä autoja vähän aikaa, kunnes keksin mitä haluan tehdä isona. 

No, ei siinä mennyt­kään kun 15 vuotta kun oival­sin halua­vani metsä­alalle. Pelon­se­kai­sin tuntein aloin tutki­maan haku­pro­ses­sia ja pääsy­koe­vaa­ti­muk­sia. Koko yläas­teen ajan hyvin nukutut matikan tunnit rupe­si­vat pikku­hil­jaa kadut­ta­maan, koska oli pakko ruveta opet­te­le­maan mitä ne kirjai­met oikein tekevät siellä nume­roi­den seassa, mutta kun on moti­vaa­tio kohdil­laan niin näkö­jään sekin onnis­tui ja pääsin valin­ta­ko­keen kautta opis­ke­le­maan Kare­li­aan metsätalousinsinööriksi

Kun on 35-vuotias asun­to­ve­lal­li­nen ja opis­ke­lu­asioista ei mitään koke­musta niin jänni­tys oli melkoi­nen hypätä työelä­mästä koulun penkille. Tiesin suurim­man osan poru­kasta olevan noin 15 vuotta minusta nuorem­pia ja mietin­kin, että miten­kä­hän niiden kanssa oikein tulee toimeen, mutta hupsis­ta­keik­kaa, kaikil­ta­han löytyi­kin heti alusta asti yhtei­nen sävel ihan ikään ja suku­puo­leen katso­matta. Sain Kare­liasta hyviä kave­reita, joiden kanssa yhtey­den­pito varmasti tulee jatku­maan hautaan saakka.

Kare­liassa oli kaiken kaik­ki­aan todella miel­lyt­tävä ja rento ilma­piiri siellä hääri­vien ihmis­ten, niin opis­ke­li­joi­den, opet­ta­jien, siivoo­jien kuin ravin­to­lan työn­te­ki­jöi­den­kin kesken. Jutut käytä­vä­kes­kus­te­luissa ja opetus­ti­lan­teis­sa­kin olivat rentoja. Metsä­alan hommissa parasta olivat maas­to­päi­vät kun pääsi poru­kalla metsään pällis­te­le­mään puita ja oppi­maan, että pitikö sillä relas­koo­pin varrella nyt tökätä silmään vai korvaan. Itsel­läni on ketju­re­las­kooppi: sillä en onnis­tu­nut tökkää­mään itseäni minne­kään. Ja totta­kai, voe änke­röi­nen, ne opis­ke­li­ja­bi­leet. Niissä kinke­reissä viihtyi tämmöi­nen jalat tuke­vasti keski-iän tuuli­kaa­pissa oleva savo­lai­nen­kin.

Otin alusta asti tavoit­teeksi valmis­tua mahdol­li­sim­man nopeasti, koska asun­to­laina painoi niskaan ja kiire töihin oli armoton. Onnis­tuin­kin tässä suun­ni­tel­massa ja valmis­tuin reilusti alle kolmen vuoden. Tällai­seen nopeu­te­tun tahdin opis­ke­luun sai hyvät ohjeet ja eväät opinto-ohjaa­jalta, jonka kanssa katsoimme poru­kalla, että mikä kurssi ilta­pa­laksi ja mikä kesä­hom­miksi. Harjoit­te­lu­pai­kan etsin­näs­sä­kään ei ollut ongel­mia, koska harjoit­te­lusta vastaa­vat opet­ta­jat ilmoit­te­li­vat aktii­vi­sesti avoi­mista paikoista ja opas­ti­vat haku­pro­ses­seissa. Onnis­tuin jopa saamaa oman alan työpai­kan heti valmis­tut­tuani, mikä ei aivan joka alalla ole niin itses­tään selvyys.

Kaiken kaik­ki­aan Karelia on huippu paikka opis­kella ja Joensuu on muuten­kin todella viih­tyisä ja eloisa kaupunki niin nuorelle, kuin vähän vanhem­mal­le­kin opiskelijalle.