Oppiminen ei ole pelkkää teoriaa: toiminnalliset harjoitukset kuten alias, ristikko, video, simulaatio ja case-harjoittelu tekevät oppimisesta osallistavaa ja käytännönläheistä. Kielituetun koulutuksen toiminnalliset opetusmenetelmät yhdistävät kielen ja ammattiaineen opetuksen Karelia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksessa.
”Puhutaan hitaammin selkeällä suomella” on monelle tuttu lause sairaanhoitajakoulutuksessa viime lukuvuodesta alkaen. Karelian ensimmäinen kielituettu sairaanhoitajaopiskelijaryhmä aloitti opinnot syksyllä 2024. Opetuskieli on selkeä suomi ja opetuksen käytänteisiin ja pedagogisiin menetelmiin on kiinnitetty paljon huomiota. Opiskelijat puhuvat äidinkielenään venäjää ja opintojen alkaessa suomen kielen taitotaso oli A2.2. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija ymmärtää tuttuja asioita selkeästä ja rauhallisesta yleiskielen puheesta, pystyy kirjoittamaan yksinkertaisia arkipäivään liittyviä lyhyitä tekstejä ja osaa puhua yksinkertaisin lausein arkisista teemoista.
Tämän kaltainen kielitaso ei riitä suomenkielisen sairaanhoitajatutkinnon suorittamiseen, joten Sairaanhoitajaksi Pohjois-Karjalaan -hankkeessa on kehitetty tuen muotoja opiskelijoille. Kielituetun sairaanhoitajakoulutuksen suunnittelun keskiössä ovat selkeä suomi ja oppimista tukevat rakenteet (Hagman & Sunikka 2024). Tässä artikkelissa kuvataan esimerkkien avulla millaisia menetelmiä kielituetun sairaanhoitajaryhmän opettajat ovat käyttäneet oppimisen tukena oppitunneilla.
Toiminnallisuus keskiössä
Teorian ja kliinisen hoitotyön yhdistäminen aloitettiin jo ensimmäisellä lukukaudella. Hoitotaidon klinikkatunneilla opiskelijat pääsivät harjoittelemaan käytännössä esimerkiksi potilaan vuodepesuja, ruokailussa avustamista ja hengityksen tukemista eri tavoin. Kliinisten taitojen oppiminen oli nopeaa, mutta haastavia olivat tilanteet, joissa simuloitiin esimerkiksi saattohoidossa olevan potilaan omaisen kohtaamista. Opiskelijat saivat harjoitella erilaisia vuorovaikutustilanteita pienryhmissä ja puhekielenä käytettiin suomea. Simulaatioissa opettajat olivat potilaan roolissa ja saattoivat muistutella suomen kielen käytöstä ”minä en ymmärrä, mitä te puhutte?”.
Toisen lukukauden yhdellä opintojaksolla opiskelijat toteuttivat videon, joka toimi samalla opintojakson kokoavana tehtävänä. Tehtävä antoi mahdollisuuden soveltaa teoria- ja menetelmäosaamista käytännössä ja yhdisti opintojakson sisällöt toiminnallisuuteen. Videon tekeminen vahvisti sanastoa ja rakenteiden hallintaa. Tehtävä sisälsi sopivasti luovuutta ja vaihtelua, mikä lisäsi motivaatiota ja syvensi ymmärrystä, kun teoriaa sovellettiin käytäntöön. Videoiden katsominen kehitti kuullun ymmärtämistä ja laajensi sanavarastoa. Oman ja muiden tuotosten vertailu tuki myös reflektiota. Vertaisarviointi puolestaan vahvisti vuorovaikutustaitoja sekä tarjosi mahdollisuuden oppia toisilta näkemällä erilaisia ratkaisuja. Palaute oli poikkeuksetta positiivista – opiskelijat kokivat videon tekemisen antoisana ja hauskana tapana oppia. Opiskelijat myös itse huomasivat videoiden myötä oman osaamisen ja kielen kehityksensä ja saivat tästä lisämotivaatiota opiskeluun.
Hoidon harjoittelua kannustavassa ilmapiirissä
Hoitotyön opetuksessa case-harjoittelu on todettu hyväksi tavaksi oppia. Opiskelijat työskentelivät pienryhmissä hoitaen potilasnukkea kokonaisvaltaisesti. Oppimistilanne kehitti yhtäaikaisesti opiskelijoiden haastattelu-, havainnointi- ja kliinisiä taitoja sekä kielitaitoa. Potilaalle oli ennalta suunniteltu erilaisia oireita ja löydöksiä, joita opiskelijat mittasivat ja havainnoivat. Opiskelijoiden toteuttaman hoidon perusteella potilaan elintoiminnot muuttuivat ja hoito vaikutti potilaan kokemaan olotilaan.
Potilaan voinnin arvioinnissa ja ryhmätyöskentelyn tukena opiskelijat hyödynsivät selkeitä hoitoprotokollia, kuten ABCDE ja NEWS. Potilaan voinnin arvioinnin jälkeen opiskelijat antoivat opettajalle suullisen raportin havainnoistaan sekä päätöksistään hoidon etenemisen suhteen. Raportin jäsentämisessä käytettiin ISBAR-mallia, joka auttoi opiskelijoita rakentamaan selkeän ja loogisen raportin. Kielen näkökulmasta samalla opittiin tärkeitä suullisen viestinnän taitoja. Ennen suullista raporttia opiskelijat kirjoittivat mallin mukaisen raportin myös kirjallisesti.
Opiskelijat kokevat toiminnalliset harjoitukset hyödyllisiksi ja mielekkäiksi tavoiksi oppia. Sopiva rentous oppimistilanteessa auttaa palautteen mukaan heittäytymään rohkeasti hoitajan rooliin. Opiskelijat kokevat tärkeänä positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, jolloin ei tarvitse pelätä epäonnistumisia tai väärinymmärryksiä.
Opiskelijoiden huomioiminen oppitunnilla
Hyvä valmistautuminen luo perustan onnistuneelle opetukselle. Oppituntien toteutuksessa on tärkeää huomioida vaiheittaisuus, hyödyntäen käänteisen opetuksen (Siltanen & Virtanen 2017) ja aktiivisen oppimisen periaatteita. Ennen jokaista opetuskertaa opiskelijoille oli tarjolla tiivistetty etukäteismateriaali, joka mahdollisti itsenäisen perehtymisen keskeisiin aiheisiin ennen kontaktiopetusta. Näin opiskelija ehtii kääntää epäselvät sanat ja muodostaa itselleen ymmärrettävän kokonaisuuden seuraavalla oppitunnilla käsiteltävästä aiheesta ja pystyy keskittymään oppitunnilla kuunteluun ja muistiinpanojen tekemiseen eikä käännöstyökalun käyttöön. Jokaisen tunnin lopuksi kokonaisuus koottiin yhteen yhteenvetokeskustelussa, jossa reflektointi ja dialogi vahvistivat oppimista ja kielen kehitystä.
Tunneilla aiheiden käsittelyyn on varattava riittävästi aikaa, jotta vuorovaikutukselle jää tilaa. Opettajan tulee olla valmis perustelemaan ratkaisujaan ja joustamaan tilanteen mukaan, sillä yllätyksiin on aina syytä varautua – kuten kaikilla muillakin tunneilla. Oppitunnin toiminnallisuus tukee opiskelijoiden aktiivisuuden säilymistä ja oppimista, joten tehtävien ja keskustelujen tulee olla riittävän monipuolisia. Pienetkin toiminnallisuudet riittävät ja mahdollistavat teoriaopetuksessa toiston eli samoja käsitteitä tulee esille monta kertaa ja näin ne on helpompi muistaa.
Vaihtelevien parien ja ryhmien käyttö tunneilla on tärkeää, jotta opiskelijat eivät aina työskentele samojen opiskelukavereiden kanssa. Käytännössä opettaja jakaa parit tai ryhmät yhteistyöskentelyssä. Lisäksi opettajan on hyvä pyytää nimellä opiskelijaa vastaamaan, jolloin myös epävarmemmat saavat mahdollisuuden puhua. Eturivin aktiiviset opiskelijat saavat helposti vastausvuoron, mutta kaikille on mahdollistettava kielen käytön harjoittelu.
Oppimisen varmistaminen
Hoitotyön koulutuksessa opiskelija kohtaa paljon abstrakteja käsitteitä 1. lukukaudesta alkaen. Esimerkiksi lääkehoidon opintojaksoilla tuli vastaan paljon käsitteitä ja sanastoa, joka ei välttämättä ollut omalla äidinkielelläkään tuttua. Haastavia käsitteitä olivat esimerkiksi laimentaminen, liuottaminen, letkuttaminen ja komplikaatioihin liittyvät termit, kuten tromboflebiitti tai ekstravasaatio. Teoriatunneilla käsitteiden oppimisessa hyödynnettiin mm. käsite-Aliasta, ristikoita ja erilaisia digitaalisia oppimisalustoja, kuten Padlet tai Mentimeter. Klinikkatunneilla käsitteet yhdistettiin harjoituksiin, joissa opiskelijat pääsivät laimentamaan potilaalle antibiootin, letkuttamaan potilaalle määrätyn nesteen ja harjoittelemaan perifeeriseen kanyyliin liittyvien komplikaatioiden tunnistamista siihen kehitetyn mittariston, VIP-score, avulla.
Erityisesti hankalien termien ja vaikeasti hahmotettavien asiakokonaisuuksien oppimisen varmistamiseen tunneilla hyödynnettiin Teach Back -menetelmää. Menetelmässä opiskelija selittää omin sanoin opettajalle ja muille opiskelijoille käsiteltyä aihetta ja miten on sen ymmärtänyt. Menetelmä paljastaa väärinkäsitykset, syventää oppimista ja lisää ryhmän vuorovaikutusta. Teach Back tukee myös ryhmän kielen kehitystä, kun opiskelijat käyttävät oppimaansa suomen kieltä ja kuuntelevat toisiaan.
Kielituen väheneminen opintojen edetessä
Opetuksen peruslähtökohtana jokaisella tunnilla on kielen monikanavainen harjoittelu, joka sisältää kuuntelua, puhumista, kirjoittamista ja lukemista. Vaikka kielituki vähenee opintojen edetessä ja opiskelijoiden suomen kielen vahvistuessa, monikanavaisuus kannattaa säilyttää opetuksessa. Ensimmäisen lukukauden jälkeen venäjän kieltä puhuva sairaanhoitaja eli kielituki jäi pois oppitunneilta ja myös opiskelijat kokivat, etteivät enää tarvinneet häntä.
Kielituki näkyy edelleen vahvasti Moodlessa ja oppituntien opetusmateriaalissa selkeänä tekstinä ja harjoitteina. Vähitellen tekstistä tulee monipuolisempaa ja myös Moodlen ulkopuolista materiaalia on mahdollista käyttää enemmän. Myös toiminnallisuudet oppitunneilla jatkuvat.
Opettajan selkeä puhe ja rauhallinen rytmi tukee opittavan aiheen ymmärrystä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että puheessa ei saisi olla murresanoja tai huumoria. Murre kuuluu vahvasti potilaiden puheessa harjoitteluissa, joten kielikylpy Pohjois-Karjalan murteeseen on vain hyvä asia. Tärkeää on vain avata vieraat sanat opiskelijoille ja mahdollistaa tila kysymyksille.
Teoriatiedon ja käytännön harjoitteiden kautta aitoon kielen oppimiseen
Kielituettu sairaanhoitajakoulutus on osoittanut, että selkeän suomen ja toiminnallisten opetusmenetelmien yhdistäminen tukee tehokkaasti sekä kielen, että ammattitaidon kehittymistä. Kokemuksen perusteella monipuoliset ja vuorovaikutteiset harjoitukset, kuten simulaatiot, videot, case-harjoitukset ja pienryhmätyöskentely, mahdollistavat tehokkaasti oppimista. Edellä kuvatuissa esimerkkitilanteissa opiskelijat pääsivät yhdistämään teoriatietoa käytännön harjoitteisiin, oppien samalla suomen kieltä aidon kaltaisissa tilanteissa. Tällaiset oppimistilanteet lisäävät opiskelumotivaatiota ja rohkaisevat käyttämään kieltä aktiivisesti.
Kielituen asteittainen vähentyminen opintojen edetessä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Alussa vahva kielituki mahdollistaa turvallisen alun, mutta kielen kehittyessä opiskelijat siirtyvät vähitellen itsenäisempään työskentelyyn. Toistot, monipuoliset harjoitukset ja selkeän kielen käyttö ovat kuitenkin tärkeitä koko opintojen ajan. Opettajana on myös tiedostettava, että vieraalla kielellä opiskelu on opiskelijalle usein hyvin kuormittavaa. Varsinkin, kun opiskeltava asiakin on täysin vierasta.
Opettajien näkökulmasta opetettavan asian ydinsisällössä pysyminen, selkeän suomen käyttäminen ja synonyymien välttäminen on ollut haastavaa, mutta samalla opettavaista. Selkeän kielen käyttö ja ydinasioihin keskittyminen hyödyttäisivät kaikkia opiskelijaryhmiä, ei vain kielituettuja ryhmiä. Toiminnalliset menetelmät ja vuorovaikutteisuus tukevat oppimista, ja niiden käyttöä kannattaa jatkossakin kehittää ja laajentaa.
Kirjoittajat:
Tanja Hirvonen, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Juha Pesonen, opettaja, Sairaanhoitajaksi Pohjois-Karjalaan -hankkeen projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Tuulia Sunikka, lehtori, Sairaanhoitajaksi Pohjois-Karjalaan -hankkeen projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Hanne Timonen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Hagman, T. & Sunikka, T. 2024. Creating the language-supported model for nursing. Teoksessa Ilvonen, A., Malvela, P., Timonen, L. & Varis, K. (toim.) Selected Perspectives on Internationalization and Applied Education and Research 2024. Karelia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-275-442-4 Viitattu 10.11.2025
Siltanen, Hannele, Virtanen, Heli. 2017. Teach-back pitkäaikaissairaan henkilön ohjausmenetelmänä. Hoitotyön tutkimussäätiö. https://hotus.fi/wp-content/uploads/2024/09/nayttovinkki-6-2024-p-9-2017.pdf Viitattu 5.11.2025
