Yksi tutkituimmista psykofyysisen fysioterapian menetelmistä on Basic Body Awareness Therapy (BBAT). Tässä artikkelissa käsittelen BBAT -menetelmän perusteita. Artikkelin pohjana on integroiva kirjallisuuskatsaus, mikä oli osa BBAT II -koulutuksen kehittämistehtävääni. Kehittämistehtävässä laadin Karelia-ammattikorkeakoulun psykofyysisen fysioterapian opintojaksoon BBAT:n perusteita esittelevän osion. Lähteinä on käytetty menetelmän kehittäjien kirjoja ja tutkimusartikkeleita. Artikkelissa ei käsitellä menetelmän vaikutuksia eri kohderyhmille. Artikkelin kohderyhmiä ovat alan ammattilaiset ja opiskelijat.
BBAT:n monitieteellinen tausta
Basic Body Awareness Therapy on fysioterapeuttinen liiketietoisuuden opetusohjelma, joka tarjoaa strukturoidun hoito-ohjelman ja luotettavaksi havaitut tutkimistyökalut (Skjærven & Mattson 2018, 59). BBAT liikkeet on alun perin kehittänyt psykotonia suuntauksen luonut Jacques Dropsy (1984). Hän kuvaa niiden sisältävän kaksitahoisen näkökulman; psyykkisen ja fyysisen eli T’ai Chin (Dropsy 1991, 29-30). Liikkeet yhdistävät Dropsyn tanssijan ja miimikon taustaan zen-meditaation ja Tai chi chuanin oppeja ja formaalia psykoterapian osaamista. Itäiset traditiot (Tai Chi, Zen Meditation) ja läntiset traditiot (mm. Feldenkrais ja Alexander tekniikka) yhdistyvät BBAT:ssa (Sundelin 2009). Dropsy on saanut vaikutteita niin tanssin maailmasta (Martha Graham, Rudolph Laban, Mary Wigman ja Rosalia Shladeck) kuin kuntoutus- ja fysioterapiatieteiden puolelta (Dropsy 1991, 30 ja Skjærven 2019).
Dropsyn kehittämät liikkeet ovat pohjana BBAT terapialle, mutta menetelmää on kehitetty eteenpäin 2020-luvulle asti (Skjærven & Mattson 2018, 61). Ensimmäinen fysioterapeuttinen kehittäjä oli ruotsalainen Gertrud Roxendal (Roxendal & Winberg 2003, 18-20). Liv Helvik Skjærvenin (2019) fenomenologisella tutkimusotteella tehty väitöskirja BBAT:sta käsitteli muun muassa BBAT:n ydinainesta ja sen sanoittamista (Skjærven 2019). BBAT koulutus alkaa omaan liikekokemukseen keskittyvästä BBAT I -koulutuksesta, jatkuu liikkeiden ohjaamiseen keskittyvällä BBAT II -koulutuksella ja kiteytyy asiakkaan liikkeiden havainnointiin keskittyvään BARS-koulutukseen. Koulutuspolku jatkuu BBAT III ja IV-koulutuksilla. Halutessaan voi suorittaa maisterin tutkinnon Basic Body Awareness Methodology (BBAM) tutkintona Espanjan Almerian Yliopistossa (Almeria 2023).
Kehotietoisuus olemisemme taustalla
Kehotietoisuus (ruot. medveten psykisk insikt) tarkoittaa Dropsyn (1991, 93) mukaan sitä, että pysähdytään hetkeen ja vain tarkastellaan, mitä kehossamme tapahtuu. Dropsy (1984) pohtii, miksi jotkut meistä osaavat käyttää luontaisesti ja vapaasti kehoaan ja miksi joillakin näyttää olevan omaan kehoonsa ja olemiseensa jännittynyt suhde. Hän analysoi, miksi toisilla on rento tunne ja tee -ote ja toisilla jännittynyt koe ja suorita -ote ja mitä nämä erilaiset lähestymistavat tarkoittavat ihmisen suhteessa omaan kehoonsa. Ihmisen sosiaalisella statuksella tai koulutuksella ei ole merkitystä silloin, kun yhteys omaan kehoon katoaa. Sisäinen harmonia säteilee joistakin henkilöistä, ja varsin usein luontoyhteyden säilyttänyt ihminen löytää tuon sisäisen harmonian tiedostamattaan (Dropsy 1984, 13). Liike ja liikkuminen ilman kehotietoisuutta voi näyttäytyä mekaanisena (Skjærven, Gard, Sundal & Strand 2015). Kehotietoisuutta voi olla vaikea pukea sanoiksi ja rauhallinen oman kehon tarkastelutilanne voi tuntua jatkuvaan ärsykevirtaan tottuneesta ihmisestä hämmentävältä. Nämä eivät kuitenkaan ole esteitä kehotietoisuuden kehittymiselle. (Ahola, Piirainen & Skjærven 2019.) Keho ja mieli ovat erottamattomat ja tämä tulisi ottaa paremmin huomioon kaikessa fysioterapeuttisessa toiminnassa (Gyllensten ym 2010).
Lähtökohtana vapaa hengitys
Dropsy (1984, 36 ja 1991, 97-98) toteaa, ettei hengittämistä tarvitse harjoitella, sen oppii luontaisesti. Hengitys seuraa tekemisiämme ja tunteitamme ja säätyy kehon refleksipalautteen avulla aina sopivalle tasolle joustavasti ja tarkasti. Hengitys näyttää vaikuttuvan tunteistamme enemmän kuin ulkoisista fyysisistä tekijöistä. Tuo oppiminen ja siihen liittyvä kehoon ”säilöminen” näyttää tapahtuvan jo hyvinkin nuorena. Rento ja vapaa hengitys voi muuttua kumuloituvien kehon jännitysten myötä jännittyneeksi ja vapaata virtausta estäväksi. Tavallaan ihminen voi rakentaa itselleen ”panssarin” tai ”häkin”, joka rajoittaa hengittämistä ilman, että sitä edes huomaa. Tunne ja toiminta kulkevat käsi kädessä, samoin tunne ja rytmiset vitaalitoiminnot; sydämenlyönnit ja hengitys. Vitaalitoiminnoilla on pyrkimyksenä vakauttaa kokonaistilanne, joten hengityskin pyrkii aina palaamaan stabiiliin, rytmiseen toimintaansa riippumatta siitä, onko häiriötilanteen syy ulkoisissa vai sisäisissä, tunteisiin liittyvissä tekijöissä. (Dropsy 1991, 77-84.)
Dropsy jakaa hengityksen niin sanottuun pieneen hengitykseen eli kaasuja vaihtavaan toimintaan ja niin sanottuun suureen hengitykseen eli rintakehän ja ympäröivien rakenteiden liikkeeseen (Dropsy 1991, 80). Jos suuri hengitys on jostain syystä estetty tai vaikeutettu, sillä on vaikutuksia pieneen hengitykseen ja koko kehon toimintaan. Hengityksen säätelyn tulisi olla keskushermostojohtoista ennemmin kuin tahdonalaisesti säädeltyä. Keskushermostoon vaikutetaan kehotietoisuuden kautta. (Dropsy 1991, 92.) Liikkuminen, päivittäiset toiminnot tai fyysiset harjoitteet rytmittyvät luontaisesti niin, että aktiivista työvaihetta tukee uloshengitys ja sisäänhengitys mukautuu uloshengityksen rytmiin (Dropsy 1991, 95-97).
BBAT liikkeissä hengityksen vapaan aaltoilun tarkastelu liikekeskuksen kohdalta on oleellinen osa harjoittelua. Liikekeskus sijaitsee pallean ja selkärangan yhtymäkohdassa, solarplexuksessa, kahdennentoista rintanikaman kohdalla (Dropsy 1991, 80-84). Tähän kohtaan kiinnittyvät monet kehotietoisuuden kannalta tärkeät lihakset (Martin ym 2014, 44-48, kuva 1). Aaltoilua tarkastellaan aistien joko sormien kosketuksen kautta tai ilman sitä. Mitä paremmin ihminen on kehotietoisuuden tilassa, sitä vähemmän hän tarvitsee sormien kautta tulevaa tietoa aistiakseen hengitystä ollakseen yhtä sen kanssa (Dropsy 1991, 93). Pienikin liike missä päin tahansa kehoa vaikuttaa liikekeskukseen ja sitä kautta hengitykseen. Kehotietoisuuden kehittyessä on mahdollista aistia pienetkin negatiiviset muutokset hengityksessä ja sitä kautta liikekeskuksen toiminnassa. Aistittuna niihin on mahdollista vaikuttaa ennen kuin ne jäävät kehomuistiin ja aiheuttavat kehon ja mielen panssareita. (Dropsy 1991, 92-93 ja Martin ym 2014, 44-49.) Tässä Dropsy (1991, 78 ja 93) viittaa Reichin päätelmiin psyykkisten sairauksien kehittymisestä osana hengityksen muutoksia.
Tutkiminen: BAS-I ja BARS -mittarit
Terapiatilanne ja siihen liittyvä haastattelu rakennetaan luottamukselle ja hyväksynnälle. Body Awareness Scale haastattelun (BAS-I) on alun perin kehittänyt Roxendal 1985 (väitöskirjajulkaisu) ja 1987 (jatkokehitys). Haastattelu on käännetty englanniksi 2002 Skjervenin ja Parkerin toimesta (Skjærven 2013, 29) ja suomenkielisen käännöksen on tehnyt Kirsti Niskala 2019 (BBAT II kurssimateriaalit 2023). Ruotsinkielinen BAS-I on validoitu 1999 (Lundvik Gyllenstein 1999). Haastatteluun kuuluu motivaatioanalyysi (Motivational Analysis). Tarkoituksena on, että asiakas tekee omaharjoittelua terapiakertojen ohessa. Asiakkaan motivaatiota tarkastellaan tämän vuoksi Sandor Radon kehittämän analyysityökalun avulla ja siihen liitetään keskustelu toiveista, realiteeteista, toiminnasta ja terapiasopimuksesta. Asiakkaan kanssa dialogissa mietitään, mitä hän tekee, miten ja milloin. Asiasta voidaan sopia kirjallisesti ja asiakas kirjaa päätöksen harjoittelupäiväkirjaansa. (Skjærven 2013, part 2, 34-37.) Terapiassa tarkastellaan niin liikkeen mahdollisuuksia (resursseja) kuin itse liikeprosessiakin.
Liikkeen arvioinnintyökaluksi on kehitetty Body Awareness Rating Scale (BARS-mittari). BARS:n numeraalinen liikeharmonian mitta-asteikko on seitsemän portainen. Arviointimenetelmä sisältää 12 liikettä. Jokaisen liikkeen arviointi on kaksiosainen. Liikkeiden aikana terapeutti kiinnittää huomiota tasapainoon, vapaaseen hengitykseen ja tietoiseen läsnäoloon sekä siihen, kuinka nämä integroituvat liikkeissä. Jokaisen liikkeen jälkeen asiakkaalta kysytään kokemuksia liikkeestä. BARS-mittaria on tutkittu ja se on havaittu validiksi, kun käyttäjällä on mittarin käyttöön vaadittu koulutus. (Skjærven ym 2015.) Liikkeen harmonia perustuu tarkoituksenmukaiseen lihasjänteyteen, tonukseen. Se toimii kiinteässä vuorovaikutuksessa kehomielen eli koko ihmisen kokonaisuuden kanssa. (Dropsy 1991, 105.)
Tietoinen liike ja liikkuminen
Dropsy (1984, 43) kuvaa, miten kehoon kertyvät jännitykset voivat muuttaa kokemusta keskilinjasta ja johtaa jopa nivelrikkoihin ja niveltulehduksiin. Sen sijaan keskilinjansa tunnistava ja vapaasti hengittävä henkilö liikkuu joustavasti ja elastisesti. Hänen hengitys- ja asennonhallintarefleksinsä ovat tasapainoisessa yhteistyössä, keskilinja säilyy, painovoiman vaikutus hallitaan optimaalisella lihastyöllä ja liikevirtaus on rento. Ihminen on kontaktissa oman itsensä kanssa. Tämän pystyasentoon liittyvän yhteistyön kehittymiselle on annettava lapsuudessa aikaa ja mahdollisuus ilman kehityksen kirittämistä ulkoisin tukikeinoin (Dropsy 1984, 65).
Liikkeen laatu on keskeinen osa BBAT lähestymistapaa. Se on tietoista olemista, tietoista tekemistä ja tietoista suhtautumista ympäristöön (consciously being, doing and relating). Pelkkä harjoitteiden opettaminen ja ohjaaminen jättää huomiotta monta ihmisen hyvinvoinnille tärkeää näkökulmaa (Skjaerven & Gard 2018, 23-29). Liikkeen laatua voidaan tarkastella neljästä eri näkökulmasta. Biomekaaninen liikkeen laatu huomioi liikkeen suhteessa tilaan ja tasapainoiseen asentoon. Fysiologinen liikkeen laatu tarkastelee liikettä suhteessa aikaan; hengitykseen ja keskilinjaan. Psyko-sosio-kultuurinen liikkeen laatu huomioi liikkeen suhteessa käytettyyn energiaan; tarkoitukseen ja tietoisuuteen. Eksistentiaalinen liikkeen laatu tarkastelee liikettä suhteessa ihmiseen itseensä, hänen tiedostavuuteensa itsestä. (Skjærven 2013, 29.) Liikkeen laadun elementit ovat vapaa hengitys, tietoisuus ja tasapainoinen asento (Skjærven 2019, 161). Asiakkaan liikkeen laatua ohjaavalta fysioterapeutilta edellytetään omaa kehollista (embodied) läsnäoloa ja omaa kehotietoisuutta (Skjærven 2013, 31 ja Gyllensten ym 2010).
BBAT-liikkeillä lisää kehotietoisuutta
BBAT liikkeet ovat yksinkertaistuksia arkielämän liikemalleista. Kolme vartalon perusliikettä ovat fleksio ja ekstensio (closing and opening), kierto pystyakselin ympäri (turning) sekä kierto ja vastakierto (turning and counter-turning). (Skjærven 2013.) Dropsyn (1984, 36) mukaan keskeinen harjoite on vapaan hengityksen aistiminen selinmakuulla, kädet solarplexuksen (miekkalisäkkeen ja navan puolivälissä) päällä. Tarkoituksena on keskittyä aistimaan hengityksen aaltoilua pyrkimättä muuttaa sitä. Vapaan hengittämisen lisäksi tärkeää on läsnäolo hetkessä. Jos ajatus lähtee harhailemaan, se palautetaan lempeästi takaisin tutkimaan hengityksen aaltoilua. Tasapaino tiedostamattomien kehon aineenvaihdunnallisten toimintojen ja aivojen ohjaaman tietoisen ajattelun, aistihavaintojen ja itsetietoisuuden välillä vaihtelee. Tärkeintä harjoittelussa on rento läsnäolon pyrkimys, ei pakonomainen tarve onnistua.
BBAT harjoitteluun liittyy myös keskittymisharjoituksia (engl. focused sitting function) ja pehmytkudoskäsittelyjä (Dropsy Massage). Keskittymisharjoituksien juuret ovat Intiassa, josta ne levisivät Kiinaan ja edelleen Japaniin. Harjoituksissa pyritään yhdistämään mieli ja keho vapaasti hengittäen, tietoisena ja hallitussa pystyasennossa. (Skjærven 2019, 23-24.) Dropsy käyttää hallitusta pystyasennosta termiä keskilinja, mutta kyse on samasta asiasta. Keskittymisharjoituksissa käytetään joko lotus- tai timanttiasentoa, joista timanttiasento on kehitetty länsimaisia istujia varten. Keskittymisharjoituksissa kädet lepäävät kaksi sormen leveyttä navan alapuolella, vasen käsi oikean päällä, peukalot keveästi vastakkain. (Roxendal & Winberg 2003, 125-126.) Roxendal on kirjannut Dropsyn ensimmäisen pehmytkudoskäsittelyiden ohjelman (Roxendal & Winberg 2003, 168-175) ja Skjærven julkaissut toisen (Skjærven 2013, part 2, 7-11).
Perusteita BBAT-liikkeille
Anatomis-fysiologinen perustelu BBAT harjoittelulle löytyy aivoverkoston (formatio reticularis) aistimuksia yhdistävästä toiminnasta ja kehon ääreisosista saatavan proprioseptisen tiedon käsittelystä (gamma luuppi). Näennäisesti tehdään fyysisiä harjoitteita, mutta aivoverkosto yhdistää kehosta saatavan proprioseptisen tiedon aivojen kognitiiviseen aktiivisuuteen, limbisen järjestelmän tunneaistimuksiin ja assosiatiivisten aivoalueiden muistitietoon. Jonkin asian ajattelu saa kehon ääreisosien proprioseptorit aktivoitumaan jo ennen liikekäskyn antamista. Näin kehomme saattaa kerätä pelkästä ajattelusta jännitystä itseensä ja kehoon myös jää muistijälkiä ajatuksista ja tunteista. (Dropsy 1991, 42-46.)
Dropsyn pehmytkudoskäsittelyiden ohjelmissa vaikutetaan aproksimaation kautta rangan posturaalisiin lihaksiin, stimuloidaan keskilinjaa ja autetaan tämän myötä distaalisia osia kehosta biomekaanisesti vapaampaan liikkeeseen. Hengitys vapautuu ja syvenee, kun terapeutti stimuloi läsnäolollaan ja käsien asetteluilla hengitystä joko niitä paikallan pitäen tai liikuttamalla. Psykologisesti keskittynyt läsnäolo ja turvallinen kosketus vapauttavat aivot työstämään tunteita, kun turvallisuustutka (neuroseptio) antaa aivojen korkeammille osille mahdollisuuden toimia. Näin omana itsenä oleminen ja toimiminen kehittyy. (Skjærven 2013, part 2, 7 ja Roxendal & Winberg 2003, 168-170.) Dropsyn pehmytkudoskäsittelyiden ohjelmissa tehdään joitakin samanlaisia harjoitteita kuin Rosenbergin kuvaamissa aivohermojen käsittelyissä (Rosenberg 2021). Näin Dropsyn ja Roxendalin kuvaamat ”sadepisarat” ja kiertäjähermoon vaikuttaminen vatsanpeitteiden kautta saanevat tarkemman anatomis-fysiologisen perustelun. Kosketus lisää oksitosiinin eritystä ja vaikuttaa myös jonkin verran endorfiinin tuotantoon (Roxendal & Winberg 2003, 168-169).
Läsnäolo ohjauksessa
BBAT liikkeiden ohjaamisessa puhutaan ennemmin opastamisesta (guidance) kuin liikkeiden ohjaamisesta (instruction) (Skjærven 2013, 31). Liikkeiden oppiminen nähdään prosessina, jossa muutos tapahtuu dialogin ja kokeiluun houkuttelun kautta. Opastamisessa ei ole kyse käskyjen antamisesta ja niiden uskollisesta noudattamisesta, vaan kokeilusta ja etsimisestä johdattelevan ohjaajan avustamana. BBAT liikkeiden opastamista ei lasketa kuuluvaksi fyysiseen harjoitteluun vaan sen tausta on mielenterveyden tukemisessa ja psykiatrisessa fysioterapiassa. (Skjærven 2013, part 2, 11.)
BBAT liikkeiden ohjaajan tehtävä on auttaa asiakasta oivaltamaan silta harjoitteiden ja asiakkaan oman elämän välillä (Skjærven & Mattson 2018, 59). Dropsy (1975, 32-33) kuvaa ohjaajan tehtävää kolmella eri tasolla. Ensinnäkin ohjaaja toimii kuin peili, joka havainnoi asiakkaan faktista toimintaa; eleitä ja kehonkieltä; ja heijastaa niitä takaisin lisäten näin asiakkaan itseymmärrystä. Toiseksi ohjaaja toimii kuin eräopas, joka omalla esimerkillään ohjaa asiakasta tietoiseen läsnäoloon. Kolmanneksi ohjaaja toimii asiakkaan reflektioiden vastaanottajana ja auttaa häntä näin löytämään oman kehotietoisuutensa. Roxendal & Winberg (2003, 169) neuvovat ohjaajaa suuntaamaan ensin huomion itseen ja omaan hengitykseen. Vasta sen jälkeen ohjaaja suuntaa huomionsa asiakkaaseen ja aloittaa hänen hengityksensä seuraamisen. Näin toimien ohjaaja saavuttaa kokonaisvaltaisen läsnäolon.
Kehotietoisen liikkeen oppimiskehä
Kehotietoisen liikkeen oppimiskehän herättely aloitetaan asiakkaan kontaktista omaan kehoonsa ja sen liikkeeseen. Asiakas tutkii omaa kehoaan ja liikettään ja keskittyy kokemaan niitä. Tämä kokemustieto pyritään integroimaan omaan liikkumiseen ja huomioimaan sen kautta omia liiketottumuksia ja mahdollisia liikkeen häiriöitä. Tämän perusteella asiakkaalle muodostuu ajatus omasta liikkeestä ja hallinnasta sekä mahdollisuudesta vaikuttaa omien liikkeiden ilmenemismuotoihin reflektion ja mallintamisen kautta. (Skjærven 2013, 32.) On tärkeää antaa asiakkaalle mahdollisuus oman liikkeen havainnoimiseen ja löytämiseen ulkopuolelta annetun mallin sijasta. Mekaaninen, ajatukseton liikkeen tuottaminen ei ole pääasia (Dropsy 1991, 34). Terapeutti havainnoi asiakkaan toimintaa ja reaktioita voidakseen ohjata häntä arvottamatta kuitenkaan liikettä suuntaan tai toiseen (Skjærven 2013, 33). Fenomenologisella tutkimusotteella tehty tutkimus (n=15) toi esiin asiakastyötä tekevien fysioterapeuttien näkemykset liikkeen laadun ohjaamisesta. Fysioterapeutit korostivat oman tietoisen läsnäolon ja kehotietoisuuden merkitystä, tilanteen ilmapiirin rakentamista ja tarkkaan mietittyjen toimintastrategioiden merkitystä kehotietoisuuden ohjaamisessa. Fysioterapeutit sanoittivat toimintaansa kuvaamalla omin sanoin liikeoppimisen kehästä löytyvät elementit. (Skjærven, Kristoffersen & Gard 2010.)
Toimintastrategiat liikkeen laadun edistämiseksi liittyvät kehotietoisen liikkeen oppimiskehään sekä ohjaamisen ja korjaamisen väliseen valintaan. Tietoinen oleminen liikkeessä (being in movement), sana- ja metaforavalinnat sekä sisäisen ja ulkoisen palautteen käyttö ovat tärkeitä. (Skjærven 2013, 31.) BBAT liikkeiden ohjaamisessa ollaan varovaisia fyysisen koskettamisen kanssa, ainakin harjoittelun alussa. Taustalla on ajatus siitä, että emme voi tietää ja tuntea toisen ihmisen kehomieliyhteyttä ja kehoon mahdollisesti varastoituneena olevia muistoja. (Skjærven 2013, part 2, 11.) Rothchield (2000) on tutkimuksissaan todennut, että tunnekokemukset koostuvat kehon aistimuksista, jotka syntyvät reaktioina erilaisiin ärsykkeisiin. Tunnekokemukset voivat aktivoitua myöhemmin ärsykkeen toistuessa, vaikka ärsyke olisikin tarkoitettu neutraaliksi (Rothchild & Rand 2010, 48-50). Tämä ollee yksi syy, miksi BBAT:ssa pyritään ohjaamaan informatiivisesti ja käyttämään selkeää oman kehon näyttöä, jotta tarvetta manuaaliseen ohjaamiseen ei ilmenisi. Jos BBAT harjoitteiden ohjaamisessa on tarve koskettamiseen, pyydetään koskettamiseen aina lupa. (Skjærven 2013, part 2, 11.) Lattialla tehtävissä harjoitteissa ohjaaja asettuu asiakkaan vyötärön kohdalle. Tästä hän pystyy tekemään havaintoja koko asiakkaasta liikekeskuksesta periferiaan asti. Istuen ja seisten tehtävissä harjoitteissa asetutaan hieman sivuun sellaiselle etäisyydelle, että asiakkaalla on vapaa mahdollisuus omaan tekemiseen. Asiakkaan katseen voi ohjata olemaan ohjaajan olkapäällä ja vastavuoroisesti ohjaajan katse on asiakkaan olkapäällä. (Skjærven 2013, part 2, 21.)
BBAT annostelu
Annostelunohjeeksi sanotaan, että BBAT liikkeitä voi ja kannattaa toistaa päivittäin joidenkin viikkojen ajan, kunnes keho alkaa elää ja aaltoilla hengityksen myötä päästä varpaisiin kokonaisuutena, kuten pienellä lapsella. Roxendal ja Winberg (2003, 94) suosittavat, että harjoituksen pituus olisi vähintään 10 minuuttia. Liikkeitä tulee toistaa sellainen määrä, että sen ennättää aistia. Roxendal huomauttaa, että päivät ovat erilaisia ja keho reagoi eri lailla eri päivinä. Näin ollen yhtä toisto- tai aikamäärää ei voi suoraan asettaa.
Dropsy (1991, 133-140) puhuu sisäisestä ja ulkoisesta tietoisuudesta, joiden tunnistaminen vie aikaa. Aaltoilu pitää yllä sisäelimien hengityshierontaa ja saa meidät voimaan hyvin. Vatsanpeitteiden jänteys (tonus) pysyy yllä ilman pakonomaista vatsan sisään vetämistä. Harjoitteeseen voidaan kokemuksen karttuessa liittää itsensä pitkäksi venyttämisen ja siitä vapautumisen lisä, toispuoleinen kyljen pitkäksi venytys ja vapautus sekä T-asennossa joka ilmansuuntaan venytys että pieneksi palloksi puristus uloshengityksellä ja rentoutus sisäänhengityksellä. Haukotusrefleksiä voidaan käyttää hyödyksi pallean ja solarplexuksen rentoutukseen. Pystyasennon harjoitteisiin siirrytään, kun matalan alkuasennon harjoitteiden aaltoilu tuntuu luonnistuvan. (Dropsy 1984.)
Harjoitteiden tullessa tutuksi on vaarana, että harjoitteista tulee rutiini, jota toistaessa miettii ihan muita asioita. Tällöin läsnäolo ei enää tue harjoitteita ja niiden kehotietoisuutta parantava vaikutus katoaa. (Dropsy 1991, 34.) Kun kehotietoisuus toimii, henkilön fokus voi olla suoritettavan asian tavoitteessa ja keho itse löytää parhaan tavan aktivoida lihaksia ja hengittää. Tällöin suoritus on sujuva ja harmoninen ja suuntautuu kokonaisuudessaan kohti päämäärää. (Dropsy 1991, 143-152.)
Kirjoitusprosessin analyysiä
Tämän artikkelin menetelmänä oli kuvaileva integroiva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsaus on laadullinen lähestymistapa aineistoon, joka on jo olemassa. Siinä tehdään systemaattista tutkimusta tutkimuksista (Salminen 2011,4). Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on rakentaa kokonaiskuvaa tietystä asiakokonaisuudesta, arvioida ja kehittää olemassa olevaa teoriaa sekä tunnistaa teorian ongelmia ja kuvata tietyn teorian kehitystä historiallisesti (Salminen 2011, 3). Kuvaileva kirjallisuuskatsaus pyrkii kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä laaja-alaisesti ja jäsentämään tutkittavan ilmiön ominaisuuksia. Tällainen kirjallisuuskatsaus voi olla joko narratiivinen tai integroiva. Integroiva kirjallisuuskatsaus sallii erilaisin metodologisin lähtökohdin tehdyt tutkimukset analyysin pohjaksi, mutta lähestyy tutkimustavaltaan systemaattista kirjallisuuskatsausta. (Salminen 2011, 6-8.)
Integroiva kirjallisuuskatsaus sopi tämän artikkelin pohjana olevaan raporttiin hyvin, koska BBAT II -opintokokonaisuudessa yhtenä suorituskriteerinä oli tiettyjen alan perusteosten ja artikkeleiden lukeminen. Tämän artikkelin pohjana olleen kehittämisraportin tavoitteena oli selkeän tietopaketin koostaminen aihetta fysioterapian tutkinto-opiskelijoille esittelevälle opettajalle.
Integroivan kirjallisuuskatsauksen tuloksena syntyi Karelian fysioterapeuttikoulutuksen neljännelle lukukaudelle Moodle -oppimisympäristöön laadittu ennakkotehtävä. Pilottivaiheeseen osallistuneet opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä selkeään ennakkotehtävään ja sen materiaaleihin. Materiaali arvioitiin loogisesti eteneväksi ja riittävän laajaksi. Ennakkotehtävän liitettyjen kuvioiden koettiin selkeyttävän sisältöä. Käsitteet oli avattu ymmärrettävästi. Sisältöön heillä ei ollut kriittisiä kommentteja. Suurin syy tähän lienee se, että suurin osa kuuli BBAT:sta ensimmäistä kertaa ja kaikki tieto oli uutta. Opettajan näkökulmasta integroitu kirjallisuuskatsaus antoi sisällöllisen varmuuden ennakkotehtävän rakentamiseen ja lähituntien pitämiseen.
Pohdinta
Lähdemateriaalissa toistuivat samat kirjoittajat, mikä vähentää integroidun kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta. Jopa aiheesta viimeksi tehty väitöskirja pyörittää samoja opettajia informanteiksi, mikä toisaalta on ymmärrettävää ilmiön selitysmallien rakentamisessa, mutta toisaalta antaa sisäänlämpiävän vaikutelman ulkopuoliselle asiasta kiinnostuneelle. Asiakkaan näkökulmia on tutkittu, samoin vaikuttavuutta. Olisi hienoa, jos myös laadukkaita randomisoituja ja sokkoutettuja tutkimuksia julkaistaisiin aiheesta enemmän. Tämä auttaisi tuomaan selkeää näyttöä vaikuttavuudesta fysioterapeuttitutkinnon opetukseen ja fysioterapeuttien työn tueksi.
Toinen kriittisesti pohdittava asia on niin sanotut vanhat lähteet, esimerkiksi Dropsy ja Roxendal. Opiskelijoissa näin vanhoihin materiaaleihin viittaaminen aiheuttaa aina kulmien kohottamisia ja suoria ihmettelyjä. Itse koin, että juuri näihin vanhoihin lähteisiin on pakko tutustua, koska BBAT -liikkeiden sisältöä ja perusteluja ei ole kuvattu kattavasti ainakaan suomen kielellä missään lähteessä. Menetelmän harjoitteiden perustelut ovat kuitenkin oleellinen osa ammatillista valintaprosessia; mitä teen ja miksi. Siksi oli perusteltua mennä tiedon alkuperäislähteille ja pyrkiä löytämään selitysmallit BBAT:n toimintatavoille niin anatomis-fysiologisesti kuin käsitteiden määrittelynkin kautta.
Kolmas kriittisen tarkastelun aihe on oma ymmärrys kerätystä materiaalista. Koska suomeksi ei juurikaan löydy aiheeseen liittyvää tutkittua tietoa, on pakko tukeutua vieraskieliseen kirjallisuuteen ja artikkeleihin. Vieraskielisen tekstin työstäminen suomenkieliseen muotoon on aina riski, jossa asiasta kirjoittajan oma taito sanoittaa asiaa oikeilla käännöstermeillä joutuu koetukselle. Koska tämän raportin teoriaosuus muodostaa perustan fysioterapeuttiopiskelijoille tarjottavalle opetussisällölle, omaa ymmärrystä ja terminologian valintaa on tarkasteltava hyvin kriittisesti. Tähän kriittiseen tarkasteluun sain hyvää apua BBAT -kouluttaja Kirsti Niskalalta, joka ystävällisesti tarkasti kirjoittamani tietoperustan erityisen huolellisesti. Ilman tätä opiskelijoille tuotettuun materiaaliin olisi jäänyt joitakin käännösvirheitä, terminologia ei olisi ollut riittävän tarkkaa ja kuvailevaa ja käsitteiden selitys olisi ollut ontuvaa. Materiaaliin olisi jäänyt myös ainakin muutamia asiavirheitä.
Johtopäätös
Kirjallisuuskatsaus tuotti riittävän tietopaketin BBAT -perusteita fysioterapeuttiopiskelijoille opettavalle opettajalle ennakkotehtävän ja lähiopetustuokion laatimiseksi. BBAT peruskäsitteet selitettiin suomeksi riittävällä tarkkuudella. Liikeoppimisen kehän eri vaiheiden suomenkieliset käsitteet esitettiin opiskelijoille selkeästi ja perustellen.
Kirjoittaja:
Anu Pukki, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu
Lähteet
Ahola S, Piirainen A & Skjærven LH. 2017. The phenomenon of movement quality: a phenomenographic study of physiotherapy student’s movement experience. European Journal of Physiotherapy 19:2, 59-68.
Almeria. 2023. Master of Physiotherapy in Basic Body Awareness Methodology. Viitattu 5.10.2023. http://fisioterapiasm.es/masterbbam.htm
BBAT II materiaalit 2023. Kouluttaja Kirsti Niskala, Karelia-ammattikorkeakoulu.
Dropsy J. 1984. Den harmoniska kroppen. En osynlig övning. Bokförlaget Natur och kultur allmänlitteratur.
Dropsy J. 1975 (tredje utgåvan). Leva i sin Kropp. Kroppsuttryck och mänsklig kontakt. Bokförlaget Natur och kultur.
Kolb D A. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Prentice-Hall, Inc. Englewood Cliffs, NJ.
Gard G & Gyllensten AL. 2000. The importance of emotions in physiotherapeutic practice. Physical Therapy Reviews 2000;5:155-60.
Gyllensten AL, Ekdahl C & Hansson L. 1999. Validity of the body awareness scale-health (bas-h). Scandinavian Journal of Caring Science 13:217-226.
Gyllensten AL, Skär L, Miller M & Gard G. 2010. Embodied identity – A deeper understanding of body awareness. Physiotherapy Theory and Practice 26(7):439-446.
Martin M, Seppä M, Lehtinen P & Törö T. 2014. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Mediapinta Oy.
Rothchild B. 2000. The Body Remembers: The Psychophysiology of Trauma and Trauma Treatment. W.W. Norton & Company. New York, USA.
Rothchild B & Rand M L. 2010. Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Suomennos Holländer P & Kivinen K. Traumaterapiakeskus.
Rosenberg S. 2021. Opas vagushermon parantavaan voimaan. Neljäs painos. Helsinki: Viisas elämä.
Roxendal G & Winberg A. 2003 (ensimmäinen painos, toinen painoerä). Levande människa. Basal kroppskännedom for rörelse och vila. Natur och Kultur: Tryckning Elanders Gummerssons.
Salminen A. 2011. Mikä on kirjallisuuskatsaus? Vaasan yliopiston julkaisuja, Opetusjulkaisu 62, Julkisjohtaminen 4.
Skjærven L H. 2019. The Phenomena Movement Quality and Movement Awareness. Theory Construct and Communication within Mental Health Physiotherapy. Doctoral Dissertation. University of Murcia.
Skjærven L H & Gard G. 2018. Perspectives on Human Movement, the Phenomenon of Movement Quality and how to promote Movement Quality through Movement Awareness as Physiotherapy in Mental Health. Teoksessa Probst M & Skjærven LH 2018 (edited). Physiotherapy in Mental Health and Psychiatry – a scientific and clinical based approach. Sivut 23-29.
Skjærven L H & Mattsson M. 2018. Basic Body Awareness Therapy (BBAT): A Movement Awareness Learning Modality in Physiotherapy, promoting Movement Quality. Teoksessa Probst M & Skjærven LH 2018 (edited). Physiotherapy in Mental Health and Psychiatry – a scientific and clinical based approach. Sivut 59-68.
Skjærven L H, Gard G, Sundal MA & Strand IL. 2015. Reliability and validity of the body awareness rating scale (BARS), an observational assessment tool of movement quality. European Journal of Physiotherapy 17(1):19-28.
Skjærven L H. 2013. Basic Body Awareness Therapy – Promoting Movement Quality and Health for Daily Life. Høgskolen i Bergen/Bergen University College.
Skjærven L H, Kristoffersen K & Gard G. 2010. How Can Movement Quality Be Promoted in Clinical Practice? A Phenomenological Study of Physical Therapist Experts. Research Report. Physical Therapy vol 90 2010;10, 1479-1492.
Sundelin G. 2009. Challenging perspectives in physiotherapy. Editoral. Advances in Physiotherapy 2009; 11: 1.