Morsius­sauna ennen ja nyt

Sauna on keskei­nen osa suoma­laista ja karja­laista kult­tuu­ria, mikä on huomioitu myön­tä­mällä suoma­lai­selle sauna­pe­rin­teelle Unescon aineet­to­man kult­tuu­ri­pe­rin­nön status. Erityi­sesti itäi­sellä alueella sauna raken­net­tiin ensim­mäi­senä, sitten vasta itse tupa. Suoma­lais-karja­lai­sessa kansan­pe­rin­teessä on jäänyt runsaasti merk­kejä saunan keskei­syy­destä. Onpa Kale­va­laan­kin päässyt mainin­toja saunasta, kun halu­taan vakuut­taa morsian siitä, että tuleva talo on vaka­va­rai­nen: Täss’ on laajat saunan lauat ja leveät pirtin lautsat. Samalla tähden­ne­tään nuori­kolle, miten hänen tulee miehe­lässä sauna lämmit­tää valmiiksi puoli­sonsa perheelle:

Ilta­sau­nan saapuessa

veet vetele, vastat kanna,

hauo vastat valmihiksi

sauna­han savuttomahan

ilman viikon viipymättä,

sauna­han katoamatta,

taikka appi arveleisi,

anoppi ajat­te­leisi

saunan lauoilla lamovan,

penkin päässä piehtaroivan.

Sekä morsius- että sulhas­sau­nat ovat kuulu­neet nuorten valmis­tau­tu­mi­seen avio­sää­tyyn siir­ty­mi­seen. Vaikka molem­mille avioi­tu­mi­nen on tarkoit­ta­nut uutta elämän­vai­hetta, se on ollut morsia­melle suurempi muutos: naiselle avio­liitto on tarkoit­ta­nut muut­ta­mista pois lapsuu­den kodista puoli­son kotiin, toise­laan. Jo nimitys toisela viittaa siihen, että morsian joutuu vieraille verä­jille, pois tutusta ympäristöstä.

Enti­sinä aikoina perin­tei­siin naima­ta­poi­hin kuului­vat sauna ja neuvok­ki­vir­ret, joissa morsian on kylve­tetty. Nykyään perin­nettä sovel­le­taan hääse­re­mo­niaa edel­tä­vissä polt­ta­reissa, joissa morsia­men tai sulha­sen ystävät valmis­ta­vat tätä tulevaa liittoa varten. Ritu­aa­lissa nouda­te­taan vanhaa kaavaa, mutta elemen­tit tuodaan tähän päivään. Alla olevasta taulu­kosta näkee mitä nyky­ajan morsius­sau­nassa tehdään ja miten ne kunnioit­ta­vat vanhaa kaavaa.

Nyky­ajan morsius­sau­na­ko­ke­muk­sista Riikka kertoo omat koke­muk­sensa omista polt­ta­reis­tansa. Hänellä on myös koke­musta ohjel­man sovel­ta­vuu­desta, sillä hän on osal­lis­tu­nut vieraana useassa eri polt­ta­reissa missä on sovel­lettu ohjel­ma­nu­me­roita. Jokai­nen morsius­sau­na­ko­ke­mus on hänestä ollut oman­lai­sensa, ja aina morsia­men näköinen.

Riikan koke­muk­set morsiussaunasta

Kave­rei­deni polt­ta­reissa olin itse osal­lis­tu­nut moneen morsius­sau­naan, ja omissa polt­ta­reis­sani odotin itse eniten tätä perin­nettä. Morsius­sauna oli ainoa ohjel­ma­nu­mero, jonka vaadin polt­ta­rei­deni järjes­tä­jiltä.  Erityi­sesti minua viehätti siihen liit­tyvä siir­tymä tytöstä naiduksi naiseksi kaik­kine perin­tei­neen ja symbo­liik­koi­neen. Morsius­sau­na­pe­rin­teen koen vahvasti suoma­lai­seksi tradi­tioksi ja olen aina naut­ti­nut sen eri muodoista, kun sitä on sovel­lettu kulle­kin morsia­melle sopivaksi.

Morsius­sau­nani alkoi sillä, että päähäni asetel­tiin kukkak­ruunu kävel­les­säni kylpy­huo­nee­seen. Samaan aikaan polt­ta­ri­väki huusi, taputti ja piti mahdol­li­sim­man paljon meteliä. Astues­sani saunaan, muut osal­lis­tu­jat huusi­vat ”paha pois”, mikä oli minulle uusi ohjel­man­nu­mero morsius­sau­nassa. Tykkä­sin kovasti tästä aloi­tuk­sesta, sillä se nosti tunnel­maa tulevaa iltaa varten. Sauna oli koris­teltu valkealla liinalla, kukilla ja morsia­men paikalle oli asetettu erinäi­siä havuja, oksia ja lehtiä. Tämän tarkoi­tuk­sena oli sattua lievästi istues­sani niiden päällä, jotta valmis­tau­tui­sin sietä­mään pieniä ärsyk­keitä avio­lii­ton aikana.

Saunan lauteet jossa liina, kukkia ja havuja,
Kuva 1. Sauna oli koris­teltu valkealla liinalla, kukilla ja morsia­men paikalle oli asetettu erinäi­siä havuja, oksia ja lehtiä. Kuva: Riikka Räsänen.

Saunassa heitet­tiin löylyä taval­li­seen tapaan. Kun pois­tuin omalta “morsia­men paikal­tani”, seurasi jännit­tävä hetki.  Sen, joka nyt istuu­tuisi tuolle paikalle, usko­taan olevan seuraava morsian. Tämä voi aiheut­taa kilpai­lua vierai­den kesken, vähän samaan tapaan kuin häissä kimpun tai sukka­nau­han saami­nen. Vasto­mi­nen kuului myös morsius­sau­no­mi­seen, jossa vieraat vuoro­tel­len saivat “hakata” morsianta. Tässä tarkoi­tuk­sena oli tuottaa naimaon­nea. Jonkin ajan päästä minut “puhdis­tet­tiin” eri tavoin. Hiuk­seni pestiin kanan­mu­nalla, iho jauhoilla ja selkä suolalla. Näillä kaikilla oli omat syynsä, esimer­kiksi kanan­muna toivotti hedel­mäl­li­syyttä ja jauho vaurautta. Suola merkitsi “vanho­jen suolo­jen” pois­tu­mista mielestä, ettei­vät ne jää hier­tä­mään tule­vai­suu­dessa. Onneksi tämän “pesun” jälkeen sain hemmot­te­lu­tuot­teita mitä käyttää saunassa, kuten huna­ja­mas­kia ja kuorin­ta­hiek­kaa. Tämä oli täysin moderni lisä.

Nainen saunassa.
Riikka morsius­sau­nassa. Kuva: Anni Milne.

Saunassa naimi­sissa olevat vieraat kertoi­vat vink­ke­jään menes­ty­vään avio­liit­toon ja naimat­to­mat vieraat kertoi­vat toivei­taan tule­vai­suu­teeni avio­puo­li­sona. Jäähyn aikana jouduin juok­se­maan saunan ympäri ja samalla huuta­maan vanho­jen ihas­tuk­sieni nimiä. Tämän tarkoi­tus oli hyväs­tellä tyttö­elämä. Kun oli aika palata takai­sin saunaan, kaasoni päätti “yllät­tää” minut heit­tä­mällä sankol­li­sen kylmää vettä pääl­leni. Tässä ideana oli valmis­tau­tua mahdol­li­siin yllä­tyk­siin elämässä. Sauno­mi­sen ja pesey­ty­mi­sen jälkeen hiuk­seni leti­tet­tiin, sillä tytöillä on hiukset auki ja vaimoilla ne ovat kiinni.

Nainen jonka hiukset on letitetty.
Saunan jälkeen Riikan hiukset leti­tet­tiin. Kuva: Pinja Sirviö

Taulu­kossa näkyy vasem­massa sarak­keessa Riikan morsius­sau­nan etene­mi­nen vaihe vaiheelta ja oikeassa kevyt analyysi siitä, mihin perin­tee­seen tai symbo­liik­kaan mikin vaihe olisi sovel­let­ta­vissa. Morsius­sau­nassa kyseessä ei ollut folklo­ris­ti­sen tarkka morsia­men neuvok­ki­riitti tai lemmen­nos­ta­tus, vaan moder­ni­soitu maallikkoversio.

RIIKAN MORSIUSSAUNAN OHJELMAMIKÄ SYMBOLIIKKA / PERINNE
Saunan koris­ta­mi­nenAvio­lii­ton hyvät hetket
Mete­löi­mi­nen ennen saunaan menoaPahan karkot­ta­mi­nen ja turval­li­suu­den varmistaminen
Kukkak­ruu­nun aset­ta­mi­nen morsiamelleSiir­ty­mi­nen tyttöy­destä aviosäätyyn
Morsia­men paikka saunassaAvio­lii­ton karikot
Vasto­mistaLemmen­nos­ta­tus: naidut naiset varmis­ta­vat naimaon­nen naimattomille
Morsia­men pesu kanan­mu­nalla, jauholla ja suolallaSiir­ty­mä­riitti: hedel­mäl­li­syy­den ja vaurau­den varmis­ta­mi­nen, vanhat “suolat” pois 
Naimi­sissa olevien naisten vinkkejäNeuvot morsia­melle siitä, miten “toise­lassa” toimitaan
Saunan ympäri juok­se­mi­nen huutaen entis­ten ihas­tus­ten ja kump­pa­nien nimetEntinen elämä tyttönä jää unholaan
Nyky­ajan lisäys: sauna­hu­na­jat, kasvo­mas­kit, kuorintasuolatMorsia­men hemmot­te­lua, mutta taus­talla puhdis­tau­tu­mi­nen ja valmis­tau­tu­mi­nen tulevaan
Naimi­sissa oleva heittää kylmää vettä morsia­men päälleMorsia­men valmis­ta­mi­nen avio­lii­tossa tule­viin yllät­tä­viin hetkiin
Saunan jälkeen letit­tä­mi­nen morsia­men tukkaTytöillä oli hiukset auki, naidulla naisella hiukset kiinni (perin­tei­sesti tosin vapaana roik­ku­vat letit kuului­vat tytöille, naiduilla naisilla letit laitet­tiin nutturalle)

Taulukko 1. Riikan morsius­sau­nan eteneminen.

Nyky­ai­kana kaasot suun­nit­te­le­vat morsius­sau­nan koko­nai­suu­den. He räätä­löi­vät tarinat, teke­mi­set sekä ohjel­man morsia­men näköi­siksi. Jos toiveena on saada lapsia, tehdään taikoja ja ennus­tuk­sia lapsion­nen varmis­ta­mi­seksi. Perin­tei­sesti halut­tiin taata lapsi­lykky, erityi­sesti poika­las­ten saami­seksi. Nykyään ei avioi­tu­mi­sen päätar­koi­tuk­sena ole enää jatkaa sukua, vaan halu­taan sitou­tua elämään yhdessä. Sen vuoksi voisi­vat lemmen­nos­ta­tuk­set olla paikal­laan: näin varmis­te­taan, että liitto onnistuu.

Morsius­sauna matkailutuotteeksi?

Sauno­mi­seen yhdis­tetty lemmen­nos­ta­tuk­sen riitti loit­sui­neen voisi toimia matkai­lu­tuot­teena tietylle, joskin pienelle kohde­ryh­mälle. Morsius­sau­nan eri elemen­teistä voi raken­taa jous­ta­van matkai­lu­tuot­teen, mutta aina tulee huomioida paikal­li­suus, jotta tuote olisi eetti­sesti kestävä. Tämä tarkoit­taa, että esimer­kiksi morsius­sau­nan eri osat ja niihin liit­ty­vät laulut ja tarinat ovat paikal­lis­ten hyväk­sy­miä. Hienoa olisi, jos tilai­suu­den sisäl­lön tuot­ta­jina ja fasi­li­taat­to­reina toimi­si­vat paikal­li­set. Näin välte­tään kult­tuu­ri­nen omimi­nen ja saadaan myös paikal­li­set sitou­tu­maan tuotteeseen.


Kirjoit­ta­jat:

Tarja Kupiai­nen, yliopet­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Riikka Räsänen, opet­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu