Categories
Pulssi Osaamisella elinvoimaa Kestävää hyvinvointia

Struk­tu­roitu opetus -metodiikkaa sovel­ta­malla tulok­se­kasta etäope­tusta ja -ohjausta

Struk­tu­roitu opetus ja visua­li­sointi. Miten nämä pedago­giset käytännöt muuntuivat työka­luiksi etäope­tukseen ja käytännön ohjauksiin korona­ke­väänä ja sen jatkoilla? Miten ne siirtyivät tulevien fysio­te­rapian ammat­ti­laisten työka­luiksi käytännön terapioihin? Mitä minulle jäi käteen korona-ajan etäopetuksista?

Lähtö­kohta ja käsitteet

Maaliskuun 2020 etäope­tus­pommi putosi keskelle kiivainta toisen opetus­jakson käytännön työelä­mäyh­teis­työ­ku­vioiden aloitusta ja hyvin käytän­nön­lä­heisen Soveltava liikunta ja käytännön harjoittelu -opinto­jakson toteu­tusta. Perjantain kampus­ko­kouksen jälkeen Moodle soi ja paukkui iltamyöhään lähito­teu­tuksen muuntuessa etäto­teu­tuk­seksi. Yhteis­työ­kump­pa­neille lähti viesti uusin yhteis­työ­ku­vio­eh­do­tuksin. Siun soten moniam­ma­til­linen sosiaali- ja vammais­pal­veluja tuottava Honka­lam­pi­keskus suostui muuttu­neista olosuh­teista huoli­matta ennak­ko­luu­lot­to­masti jatkamaan yhteis­työtä, siitä heille iso kiitos! He uskoivat, että fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­lijat osaavat ohjata erityisen tuen tarpeessa olevia (kehitys­vam­maiset, autistit ja muut) lähioh­jauksen sijaan etäyh­teyden välityksellä.

Struk­tu­roitu opetus ja visua­li­sointi ovat etäoh­jaus­toi­minnan suunnit­telun, toteu­tuksen ja arvioinnin pedago­gisia työkaluja. Struk­tu­roitu opetus tarkoittaa laajasti ymmär­rettynä oppijaa tukevaa opetuksen ja ohjauksen järjes­tel­mäl­listä raken­netta; suunnit­telua, visua­li­sointia ja selkeää toteu­tusta (Voppi 2021, Honkonen ym. 2012, 23). Käytän­nössä struk­tu­roitu opetus on esimer­kiksi aloitus- ja lopetus­ru­tiineja, monika­na­vaista viestintää päivän tai oppitunnin etene­mi­sestä, kuvien ja kuvioiden käyttöä puheen ja tekstin tukena. Oppimi­sym­pä­ristön visua­li­sointi toimii tärkeänä elementtinä myös muille kuin erityisen tuen tarpeessa oleville. Visua­li­sointi tarkoittaa tiedon esittä­mistä ihmisen omaa ymmär­rystä tukevassa muodossa (Kanerva 2016). Etäyh­tey­dellä tapah­tu­vassa opetuk­sessa ja ohjauk­sessa keskit­ty­miskyky on kovalla koetuk­sella. Näin struk­tu­roidun opetuksen periaat­teiden sovel­ta­mi­sesta on hyötyä kaiken­lai­sille oppijoille.

Kitey­tetyt etäope­tuksen ohjeet

Oma etäoh­jaus­taustani ulottuu 1990-luvun Pohjois-Norjaan ja telematikk-yhteyk­sillä toteu­tettuun potila­soh­jaukseen maan suurimman läänin, Finnmarkin, läänin­sai­raalan fysio­te­ra­peuttina ja fysio­te­ra­piao­saston osaston­hoi­tajana. Sieltä kummunneen innoi­tuksen siivit­tämänä tein fysio­te­rapian opettajan pedago­giikan loppu­työni (Pukki 2003) video­neu­vot­telun käytöstä opetuk­sessa. Näiden kokemusten pohjalta kiteytin korona­ke­väänä seuraavan muisti­listan itselleni ja opiskelijoilleni:

  • Tutustu mahdol­li­suuksien mukaan asiakkaaseen/ryhmään face-to-face ennen etäoh­jauksen aloittamista.
  • Määritä jokai­selle kokoon­tu­mi­selle selkeät tavoitteet – ja esitä ne.
  • Käytä ohjauk­sessa kuvayhteyttä.
  • Pukeudu ohjaukseen yksin­ker­tai­sesti – vältä riippuvia koruja, raidal­lisia ja kuvioituja asuja
  • Valitse ohjaus­taus­taksi yksivä­rinen seinä/kuva.
  • Valitse, jos mahdol­lista, kunin­kaan­si­ninen taustaväri (aivot kuormit­tuvat tästä väristä vähiten)
  • Katso suoraan kameraan, oheis­viesti silmilläsi ja ilmeilläsi.
  • Tervehdi ja esittele aina itsesi.
  • Kehitä aloitus­ru­tiineja, samalle ryhmälle aina sama alku- ja loppu­ru­tiini. Tämä luo tuttuutta ja turvallisuutta.
  • Elehdi hilli­tysti. Ohjaa fyysiset harjoitteet huomioiden infor­ma­tii­visin suunta näytölle.
  • Puhu rauhal­li­sesti, ilmeik­käästi ja selkeällä kielellä. Käytä lyhyitä lauseita. Käytä etenkin fyysi­sissä harjoit­teissa ystäväl­listä komentomuotoa.
  • Luo rutiinit vuoro­vai­kut­tei­suuteen turval­li­suuden ja osalli­suuden lisäämiseksi.

Tuo lista kiteytti huomaa­mattani struk­tu­roidun opetuksen ja selkeän kielen käyttä­misen periaatteita.

Aloitus- ja lopetusrutiinit

Toin struk­tu­roidun opetuksen keinoja etäope­tukseen aloit­ta­malla joka kerta etälä­he­tyksen samalla tavalla: ”Tervehdys kaikille! Nosta käsi järjes­telmän alareu­nasta pystyyn, jos kuulet minua.” Tämä rutiini on seurannut minua siitä lähtien kaikkiin etäope­tus­tuo­kioihin. Tuo on sama kuin 70-luvun jumppaopen ”asetu riviin vihreälle viivalle”, jolla jokainen jumppa­tunti alkoi struk­tu­roi­dusti. Etäohjaus jatkui aina kerto­malla päivän aihe, tavoitteet ja sisältö. Nämä näkyivät aina myös dioina käyte­tyssä järjes­tel­mässä. Sisällön yhtey­dessä kerroin, mitä opetus­tyyliä tullaan käyttämään (esim. kertova opetus, parityös­kentely, dialogi, pienryh­mä­työs­kentely). Näin muodostin niin itselleni kuin opiske­li­joil­lekin raamin ja ennakoi­tavan etene­mis­tavan etäope­tus­tuo­kioon. Myös lopetus­ru­tiini toistui saman­kal­taisena: palasin alussa esitet­tyihin tavoit­teisiin, kysyin tavoit­teiden saavut­ta­mi­sesta emoiji palautteen/sanallisen palautteen, lopetin kiteyttäen seuraavat väliteh­tävät ja toivot­telin puolin ja toisin heipat. Tuttu rutiini lähio­pe­tuk­sesta toimi etäopetuksessakin.

Etäsimula

Yritin toteuttaa heti ensim­mäi­sestä etälä­he­tyk­sestä lähtien loppu­työni oppeja ja viritin kotona työhuo­nee­seeni siniset pella­va­la­kanat seinille ja kaappien oviin, teippasin kameran patteriin (koska tila ei olisi muuten riittänyt) ja opetin allas­te­rapiaa uisken­nellen Hiihto-Hemmon kanssa lattialla. Hiihto-Hemmo oli minun oma SimMan 4G; rauhal­linen hiihto­pu­kuinen ja tyyny/lakana/pyyhetäytteinen visua­li­soijani. Jos olisin vain puhunut opiske­li­joille satulaot­teesta ja lapaot­teesta, suurin osa olisi siirtänyt fokuk­sensa muille kanaville ollen vain haamuo­pis­ke­lijana paikalla. Heittäy­ty­vällä visua­li­soin­nilla sain täyden huomion ja kysymyksiä ja kommentteja; keskus­te­luakin. Toki valais­tuso­lo­suhteet eivät olleet ensim­mäi­sissä käytännön terapia­to­teu­tuksien etäope­tuk­sissa optimaa­liset, naama paloi ns. puhki. Puoli päätäkin puuttui aina välillä, kun en muistanut pitää riittävää välimatkaa kameraan. (Kuva 1).

Kirjoittaja tekemässä opetusta verkon kautta, apuna mm. nukke.
Kuva 1. Kirjoit­tajan kotis­tudio keväällä 2020. 

Kuvien avulla visualisointi

Olen aina ollut kuvien ja kuvioiden ystävä. Korona­ke­väänä pyrin jalos­tamaan tätä ystävyyttäni tukemaan monika­na­vaista viestintää: kuva, teksti ja puhe kertovat samaa asiaa. Sadat kuvat aikai­sem­mista opetuk­sistani auttoivat visua­li­soin­nissa. Kaikkiin henki­löitä sisäl­täviin kuviin minulla on kirjal­linen lupa niissä esiin­ty­viltä henki­löiltä. Lupalappuja on vuosien varrella kertynyt satoja; pankki­boxissa ei ole osakkeita vaan kuvaus­lupia! Korona­ke­väänä tämä henki­lö­koh­tainen kuvapankkini pelasti monelta katastro­filta käytännön fysio­te­rapian opetuk­sessa; kun puhuin jostain fysio­te­ra­pia­tek­nii­kasta, siitä oli myös kuva. Toki netti on pullollaan erilaisia kuvia ja videoita, mutta oman oppima­te­ri­aalin tunte­minen läpiko­taisin tuo opetta­jalle turval­li­suuden tunteen. Omiin kuviin liittyvät tarinat höystävät parhaassa tapauk­sessa opetusta ja auttavat opettajaa muistamaan, mikä oli juuri tämän sisällön ydin.

Fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­lijat struk­tu­roivat ja visualisoivat

Opiske­lijat valmis­tau­tuivat asiak­kaiden etäoh­jaukseen laati­malla liikunta-aamupäivän harjoit­teista struk­tu­roidun opetuksen mukaisen kuval­lisen rasti­passin. Kuvakom­mu­ni­kaa­tio­kuvia löytyy kehitys­vam­ma­liiton Papunet (2021) palve­lusta. Passi lähetettiin Honka­lammen ohjaa­jille ja opetta­jille. He print­ta­sivat ne jokai­selle osallis­tu­jalle. Lähetyksen aluksi opiske­lijat kertoivat, mitä tässä liikunta-aamupäi­vässä tullaan tekemään. Sisäl­tö­osiot oli kirjoi­tettu ohjaus­tilan valko­tau­lulle. Jokainen harjoite näytettiin sekä henki­lö­näyttönä että kuvana sanal­lisen instruktion lisäksi. Harjoi­tekuva oli aina sama kuin rasti­passin kuva. Lisäksi opiske­lijat käyttivät ohjaus­kuvia. Ohjaus­kuvat oli nekin lähetetty etukäteen sähkö­pos­tilla ohjaa­jille ja opetta­jille Honka­lam­melle tukemaan yksilöl­listä ohjausta paikan päällä. Jokaisen harjoitteen jälkeen opiske­lijat ohjasivat osallis­tujia ottamaan passin esiin ja ruksaamaan harjoitteen tehdyksi. Kun koko osio oli tehty, opiske­lijat kysyivät palautteen ja pyyhkivät sen jälkeen valko­tau­lulta osion tekstin pois. Näin konkre­ti­soitiin siirty­mistä seuraavaan osioon. Ohjaus­tuokion lopuksi osallis­tujat näyttivät vielä täytetyn rasti­passin kameralle ja kertoivat jokainen vuorollaan kokemuk­sensa joko sanal­li­sesti, kuvakom­mu­ni­kaa­tiolla tai elekie­lellä. Valko­taulu oli tyhjä markkee­raten päätty­nyttä ohjaus­tuo­kiota. (Kuva 2).

Opiskelijat ohjaavat asiakasta tietokoneen välityksellä.
Kuva 2. Karelian opiske­lijat etäohjaajina. 

Fysio­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­joiden kokemuksia kevään 2021 Honka­lammen etäohjauksista

Keväällä 2020 en tajunnut pyytää kirjal­lista erillis­pa­lau­tetta asiakas­ti­lan­teiden etäoh­jauk­sista. Sen sijaan ääneen pääsevät kevään 2021 etäoh­jaajat Sovel­tavan liikunnan opinto­jak­solta, joka sekin toteu­tettiin työelä­mäyh­teistyön osalta etänä Honka­lam­pi­kes­kuksen kanssa. Litteroin käsin kirjoi­tetut palautteet, niitä kertyi kaksi sivul­lista, yhteensä 25 kommenttia. Yksikään kommen­teista ei ollut negatiivinen.

”Vammaisuus/haasteet eivät ole este onnis­tu­neelle etäoh­jauk­selle tai osallis­tu­mi­selle. Jokainen pystyy tekemään jotain, ja fysio­te­ra­peut­teina meidän tehtä­vä­nämme on mahdol­listaa se.”

”Myös etäoh­jauk­sessa vuoro­vai­kutus on tärkeää; osallis­tujaa ei vaan jätetä yksin ruudun toiselle puolelle yksin tekemään.”

”Vain taivas (ja tilat) on rajana ohjauksen sisällön suunnit­teluun. Tekno­logia mahdol­listaa paljon. Ohjaustila pitää ehdot­to­masti olla siihen käyttöön suunniteltu.”

”Etäoh­jausta kannattaa kokeilla, se voi yllättää hyvin positii­vi­sesti. Tekniset haasteet yhteyk­sissä ovat yleisiä, mutta ne ovat voitettavissa.”

”Ei kannata tarttua siihen, mikä ei ole etäoh­jauk­sessa mahdol­lista, vaan miettiä, mikä on mahdol­lista. Ennak­ko­val­mis­te­luilla ohjat­ta­valle porukalle on mahdol­lista hankkia välineitä tuokioon, ohjaajat voivat tuoda ohjaukseen videoita, ääntä ja kuvia oman ohjauksen lisäksi ja tueksi.”

Niinpä! Tällä asenteella ja karttu­neella etäoh­jaus­ko­ke­muk­sella valmis­tuvat uuden ajan ammat­ti­laiset tulevat olemaan hyvässä markkina-asemassa tulevai­suuden työkentällä.

Korona-ajasta käteen jääneet käytänteet

Opetukseni työka­lu­pakkiin tuli korona­kevään vaiku­tuk­sesta lisää monipuo­li­suutta ja itselle uskal­lusta valita erilaisia toteu­tus­tapoja opinto­jak­soille. En enää opeta mitään teoriaa lähio­pe­tuksena. Teoria on joko etäope­tuksena tai tallen­teina. Lähitunnit ovat työpa­ja­tyyp­pisiä; konkreet­tista tekemistä ja vuoro­vai­ku­tusta. Laatimani muisti­lista on edelleen käytössä, mielestäni sen asiat pätevät edelleen. Teamsiin muistan silloin tällöin laittaa sen kunin­kaan­si­nisen taustan ja poistaa heiluvat korva­korut ja muut häirit­sevät elementit etäyh­teyden ajaksi. Uutena asiana lisäisin muisti­listaan ohjeet: Huomioi taustan ja kohteen kontrasti. Fokusoi kamera näyttämään yksityis­kohtaa. Ohjat­tavan on helpompi hahmottaa tekemisen ydin, kun yksityis­kohtien kontrastit ovat selkeät.

Sovel­lettu struk­tu­roitu opetus ja visua­li­sointi säilyvät opetuk­sessani. Välillä on raskasta muuttaa virtu­aa­liym­pä­ris­tössä jakonä­kymää tilanteen mukaan (jaa esittäjän kameraa, jaa galle­ria­näyttöä, jaa näyttöä, jaa pienryhmiin ja niin edelleen) ja siirrellä kameraa eri kuvakulmiin. Olisi niin helppoa vain tuutata yhdellä tavalla koko opetus­tuokio läpi. Opiske­li­joilta saatu kiitos selkeästä opetuk­sesta auttaa jaksamaan struk­tu­rointia, visua­li­sointia ja muita oppimista tukevia käytän­teitä. Iso kiitos Karelian Helpdes­kille tuesta ja välineistä! Minun erittäin varioivien opetus­ti­lan­teiden (allas­te­ra­piasta Green care -luonto­lii­kuntaan ja anato­miaan) vuoksi sain langat­toman mikin, pitkän kamera­kaa­pelin ja minika­me­ra­ja­lustan. Näiden ja kännyk­kä­ka­meran avulla voin toteuttaa etä-/hybri­dio­pe­tukseni tehok­kaasti. Jatkossa voisin hankkia kokemuksia otsaka­meran käytöstä, jotta yksityis­kohtien opetta­minen ”käsityö­tai­doissa” olisi helpompaa.

Artikkeli on julkaistu ensim­mäisen kerran teoksessa:

Ignatius, M. & Varis, K. (toim.) 2021. Kampuk­selta etätöihin – kokemuksia opetuk­sesta pandemia-aikana. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulun julkaisuja B:75, 6-11. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-275-343-4


Kirjoittaja:

Anu Pukki, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu


Lähteet:

Honkonen, E., Pynnönen, P. ja Raudasoja, A. 2012. Onnis­tunut opetus – menetelmien kartoitus. Haaga-Helia ammat­ti­kor­kea­koulu. https://ameo.fi/wp-content/uploads/2018/02/Onnistunut-opetus-verkkojulkaisu.pdf  28.9.2021.

Kanerva, J. 2016. Tiedon visua­li­sointi – parhaat käytännöt. Infograa­fikko -blogi. https://infograafikko.fi/infografiikka/tiedon-visualisointi-parhaat-kaytannot/  28.9.2021.

Papunet 2021. Selkeää ja saavu­tet­tavaa viestintää.  https://papunet.net/ 28.9.2021.

Pukki, A. 2003. Pedago­ginen ohjaa­minen video­neu­vot­telun välityk­sellä. Ohjaajien näkökulmia sanat­tomaan viestintään. Syventävä lopputyö fysio­te­rapian opettajan pedago­gi­sissa opinnoissa. Ei julkaistu.

Voppi 2021. Oppimis- ja ohjaus­keskus Valteri. https://www.voppi.fi/oppimisen-tuki/koritehtavat-1/2-kasitteet/ 28.9.2021.