Liike­sa­lai­suu­det ja niiden salas­sa­pito työsuhteessa

Liike­sa­lai­suu­della tarkoi­te­taan sellaista asiaa, jonka salassa pitä­mi­nen on yrityk­selle tärkeää. Kyse voi olla talou­del­li­sesta salai­suu­desta, joita ovat esimer­kiksi yrityk­sen sopi­muk­siin ja mark­ki­noin­tiin liit­ty­vät asiat. Kyse voi olla myös tekni­sestä salai­suu­desta, joita ovat esimer­kiksi tiedot yrityk­sen käyt­tä­mistä mate­ri­aa­liyh­dis­tel­mistä. (HE 157/2000 vp, 81.)

Työso­pi­mus­lain (55/2001) 3:4 § kieltää työn­te­ki­jältä työnan­ta­jan liike­sa­lai­suuk­sien hyödyn­tä­mi­sen tai niiden paljas­ta­mi­sen muille. Kielto on lähtö­koh­tai­sesti voimassa vain työsuh­teen ajan, mutta laki kieltää oikeu­det­to­masti hankit­tu­jen tieto­jen hyödyn­tä­mi­sen myös työsuh­teen päät­ty­mi­sen jälkeen. Liike­sa­lai­suu­den paljas­ta­mi­nen voi johtaa vahin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suu­teen, riko­soi­keu­del­li­seen vastuuseen ja työsuh­teen päättämiseen.

Liike­sa­lai­suuk­sista on säädetty tarkem­min liike­sa­lai­suus­laissa (595/2018). Tässä artik­ke­lissa selvi­te­tään lyhyesti, mitä laissa tarkoi­te­taan liike­sa­lai­suu­della ja mitä liike­sa­lai­suu­den oikeu­det­to­masta paljas­ta­mi­sesta voi seurata.

Liike­sa­lai­suu­den käsite on laaja

Liike­sa­lai­suus­lain 2 §:ssä on täsmen­netty, mitä liike­sa­lai­suu­della tarkoi­te­taan. Sään­nök­sen mukaan liike­sa­lai­suus tarkoit­taa tietoa, joka ei ole kyseessä olevan kaltaista tietoa tavan­omai­sesti käsit­te­le­ville henki­löille ylei­sesti tunnet­tua tai saata­villa helposti selville. Määri­tel­män mukaan liike­sa­lai­suus ei tällöin voi olla sellai­nen tieto, joka perus­tuu alan ylei­seen koulu­tuk­seen eikä taito, jonka henkilö on hank­ki­nut osana tavan­omaista työs­ken­te­lyä (HE 49/2018 vp, 83).

Tieto voi olla liike­sa­lai­suus vain, jos tiedolla on myös talou­del­lista arvoa elin­kei­no­toi­min­nassa, ja tiedon haltija on ryhty­nyt toimiin tiedon suojaa­mi­seksi. Tiedolla on talou­del­lista arvoa esimer­kiksi silloin, kun tiedon luvaton ilmai­se­mi­nen saat­taisi vaikut­taa tiedon halti­jan asemaan mark­ki­noilla nega­tii­vi­sesti. Tällai­sia tietoja voivat olla muun muassa tuot­teen valmis­tus­tie­dot, hinnoit­te­lu­tie­dot, kilpai­lija-analyy­sit, asia­kas­re­kis­te­rit, tekni­set koodit tai liike­toi­min­ta­sel­vi­tyk­set. (HE 49/2018 vp, 83-84.) Tiedon kuulu­mi­nen liike­sa­lai­suuk­sien piiriin on kuiten­kin aina arvioi­tava tapauskohtaisesti.

Laki suojaa liikesalaisuuksia

Liike­sa­lai­suus­lain 3 §:n mukaan liike­sa­lai­suu­den oikeu­de­ton hank­ki­mi­nen tai hank­ki­mi­sen yrit­tä­mi­nen on kiel­letty. Sään­nök­sen mukaan oikeu­det­to­man hank­ki­mi­sen tapoja ovat esimer­kiksi luvaton kopiointi ja anas­ta­mi­nen. Lain 4 §:n mukaan oikeu­det­to­masti hanki­tun liike­sa­lai­suu­den käyt­tä­mi­nen tai ilmai­se­mi­nen on kiel­letty. Kielto koskee myös työn­te­ki­jää, joka on saanut tiedon työteh­tä­viä hoitaes­saan. Työn­te­ki­jän osalta kielto on sidottu työsuh­teen kestoai­kaan, mutta salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suutta on mahdol­lista piden­tää erik­seen sopi­malla. (HE 49/2018 vp, 90.)

Liike­sa­lai­suu­den ilmai­su­kiel­toon on olemassa joita­kin poik­keuk­sia. Työn­te­ki­jän näkö­kul­masta keskei­nen poik­keus on liike­sa­lai­suus­lain 6 §:ssä, joka sallii liike­sa­lai­suu­den ilmai­se­mi­sen työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jalle, eli yleensä luot­ta­mus­mie­helle. Liike­sa­lai­suu­den ilmai­se­mi­nen on sallit­tua, jos luot­ta­mus­mie­hen tehtä­vän hoita­mi­nen sitä vält­tä­mättä edel­lyt­tää. Tällai­nen tilanne voisi olla esimer­kiksi silloin, kun työnan­taja harkit­sisi työn­te­ki­jän irti­sa­no­mista liike­sa­lai­suu­den paljas­ta­mi­sen perus­teella. Tällöin luot­ta­mus­mie­hen on vält­tä­mä­töntä saada tieto liike­sa­lai­suu­desta, jotta hän pystyy arvioi­maan irti­sa­no­mis­pe­rus­teen riit­tä­vyyttä. (HE 49/2018 vp, 94.)

Seurauk­set liike­sa­lai­suu­den paljastamisesta

Työn­te­kijä ei saa työsuh­teen kestäessä ilmaista työnan­ta­jansa liike­sa­lai­suuk­sia. Jos työn­te­kijä rikkoo salas­sa­pi­to­vel­vol­li­suut­taan voi työnan­ta­jalla olla oikeus päättää työn­te­ki­jän työso­pi­mus irti­sa­no­malla työso­pi­mus­lain 7:2 §:n mukai­sella henki­löön liit­ty­vällä perus­teella. Etenkin vähäis­ten rikko­muk­sien osalta työn­te­ki­jälle on kuiten­kin ensin annet­tava varoi­tuk­sella mahdol­li­suus muuttaa toimin­taansa. Törkeim­missä tapauk­sissa työnan­ta­jalla tosin voi olla myös peruste purkaa työn­te­ki­jän työso­pi­mus päät­ty­mään heti työso­pi­mus­lain 8:1 §:n mukaisesti.

Työn­te­ki­jän vahin­gon­kor­vaus­vel­vol­li­suu­desta sääde­tään työso­pi­mus­lain 12:1 §:ssä. Sään­nök­sen mukaan työn­te­ki­jän on korvat­tava työnan­ta­jalle vahinko, jonka tämä on aiheut­ta­nut rikko­malla työso­pi­muk­sesta tai laista johtu­via velvoit­tei­taan. Vahin­gon­kor­vauk­sen määrit­te­lyssä nouda­te­taan vahin­gon­kor­vaus­lain (412/1974) 4:1 §:n mukai­sia perus­teita. Korvauk­sen määrän arvioin­nissa huomiota kiin­ni­te­tään tällöin teon laatuun, aiheu­te­tun vahin­gon suuruu­teen, vahin­gon aiheut­ta­jan asemaan ja muihin olosuhteisiin.

Riko­soi­keu­del­li­sesta vastuusta sääde­tään elin­kei­no­ri­kok­sia koske­vassa rikos­lain (39/1889) 30 luvussa. Luvun 5 §:n mukaan yritys­sa­lai­suu­den rikko­mi­sesta voidaan tuomita sakkoa tai enin­tään kaksi vuotta vankeutta. Yritys­sa­lai­suu­den rikko­mi­nen on kyseessä esimer­kiksi silloin, jos henkilö ilmai­see tai käyttää oikeu­det­to­masti liike­sa­lai­suutta, jonka on saanut tietoonsa toisen palve­luk­sessa olles­saan. Teko on rangais­tava, jos tarkoi­tuk­sena on hankkia itsel­leen tai toiselle talou­del­lista hyötyä taikka vahin­goit­taa toista. Yrity­sa­lai­suu­den rikko­mi­sesta ei kuiten­kaan tuomita työn­te­ki­jää, joka on käyt­tä­nyt liike­sa­lai­suutta kahden vuoden kulutta palve­lus­suh­teensa päättymisestä.

Korkeim­man oikeu­den ratkai­sussa KKO 2013:20 A ja B olivat kopioi­neet työnan­ta­jal­leen kuulu­via tiedos­toja käytös­sään olleille kannet­ta­ville tieto­ko­neille ja omille muis­ti­ti­kuille. Tiedos­tot sisäl­si­vät yli 10 000 erilaista asia­kir­jaa ja työnan­ta­jan asia­kas­re­kis­te­rin. Tiedos­to­jen kopioin­tia ei oltu erik­seen kiel­letty, mutta A:n ja B:n työteh­tä­vät eivät edel­lyt­tä­neet laaja­mit­taista kopioin­tia. Kopioin­nin ajan­koh­tana A ja B olivat jo päät­tä­neet siirtyä työnan­ta­jan kilpai­li­jan palve­luk­seen. Kopioi­mi­nen oli vaati­nut huomat­ta­van paljon aikaa, minkä vuoksi kyse ei voinut olla ajat­te­le­mat­to­muu­desta. A:n ja B:n tarkoi­tuk­sena katsot­tiin olleen työnan­ta­jan kaupal­lis­ten liike­sa­lai­suuk­sien luvaton hyödyn­tä­mi­nen heidän uudessa työs­sään. A:n ja B:n kopioi­mista tiedos­toista ei myös­kään ollut hyötyä A:lle ja B:lle itsel­leen, vaan lähinnä heidän työnan­ta­jansa kilpai­li­joille. Käsillä oli ollut todel­li­nen vaara tieto­jen pääty­mi­sestä kilpai­li­joi­den haltuun. A ja B tuomit­tiin yritys­sa­lai­suu­den rikko­mi­sen yrityk­sestä kolmen kuukau­den ehdol­li­siin vankeusrangaistuksiin.

Lopuksi

Lyhyessä kirjoi­tuk­sessa ei ole mahdol­lista käsi­tellä tyhjen­tä­västi liike­sa­lai­suu­den käsit­teen sisäl­töä tai liike­sa­lai­suu­den paljas­ta­mi­sesta aiheu­tu­via seurauk­sia. Hyvänä nyrk­ki­sään­tönä voidaan kuiten­kin pitää sitä, että liike­sa­lai­suus voi olla mikä tahansa työnan­ta­jalle kilpai­lue­tua tuot­tava tieto, jonka työnan­taja on pyrki­nyt suojaa­maan. Epäsel­vyyk­sien vält­tä­mi­seksi työpai­kalla olisi hyvä olla selkeät säännöt ja käytän­nöt liike­sa­lai­suuk­siin liittyen.

---

Kirjoit­taja:

Atte Korte, OAJ:n pääluot­ta­mus­mies, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu’