Categories
Pulssi Kansainvälisyyttä

KAVA-koulutus auttaa ratkai­semaan maahan­muut­tajien työllis­ty­misen ongelmia

Kieli­muuri, psyyk­kiset ongelmat, suoma­laisen koulu­tuksen puute ja verkostot uudessa maassa. Nämä ovat vain muutamia niistä esteistä, jotka Suomeen muutta­neiden on voitettava sopeu­tuakseen yhteis­kuntaan, löytääkseen työpaikan tai opiske­lu­paikan. Joskus on vaikea edes ottaa ensim­mäistä askelta oikeaan suuntaan, koska ei tiedetä, mikä suunta on oikea. 

KAVA-koulutus suunni­teltiin näiden ongelmien osittai­seksi ratkai­suksi. KAVA on koulu­tus­oh­jelma maahan­muut­ta­jille, joilla on korkea­kou­lu­tusta ja työko­ke­musta omalta alaltaan kotimaassaan, ja jotka haluavat löytää töitä Suomesta omalta erikoi­sa­laltaan. Kaksi­vuo­tisen KAVA-koulu­tuksen osallis­tujat kertoivat tässä artik­ke­lissa vaikeuk­sistaan ja keinoistaan niiden voittamiseksi. 

”Olen kuullut, mitä sanon väärin” – Kieli­muuria on vaikea ylittää 

”Suurin pelko on, että he eivät ota minua, vaan suoma­lainen työnhakija koska hän opiskeli täällä, hänellä on paikal­linen tutkin­to­to­distus, hänellä on ihana suomen kieli, hänellä on paljon tuttuja, millä on väliä. Ja lähetän 50 ansio­luet­te­loani, mutta ne eivät edes vastaa minulle”, Irina Kotova, 60, kuvailee ajatuk­siaan maahan­muut­tajien vakio­ti­lan­teesta Suomessa. 

Irina tuli Venäjältä neljä vuotta sitten, hänen miehensä löysi työpaikan Joensuusta. Irinalla on harvi­nainen ammatti: hän on säveltäjä. Työn löytä­minen erikoi­sa­lalta Suomessa ei ole helppoa. Siksi Kotova on opetellut Suomea neljä vuotta, ja tänä vuonna hän pääsi korkea­kou­lu­te­tuille maahan­muut­ta­jille tarkoi­tettuun KAVA-koulu­tukseen. Irina Kotova uskoo, että mitä koulu­te­tumpi ihminen on, sitä vaikeampaa hänen on aloittaa uusi elämä uudessa maassa. Varsinkin, jos ihminen ei osaa kieltä täydellisesti. 

”Tunnen ne, jotka tulivat tänne ilman koulu­tusta, menivät töihin autokor­jaamoon, osasivat kaksi tai kolme sanaa, mutta eivät epäröineet puhua lainkaan ja alkoivat puhua melko nopeasti! Kyllä, tämä henkilö ei osannut kirjoittaa suomeksi, ei osannut lukea monimut­kaista artik­kelia, ei osannut kielioppia, vaan kommu­nikoi rauhal­li­sesti työka­ve­reiden kanssa. Ja korkea­kou­lu­te­tuilla on jonkin­lainen pelko, että he eivät ymmärrä kysymystä, eivät pysty vastaamaan. Ja mitä koulu­te­tumpi ihminen on, sitä voimak­kaampi on pelko”, Irina Kotova uskoo. 

Nainen seisoo kivisen seinän edustalla ja nojaa oven pieleen.
Kuva 1. Irina Kotova.

Irina opiskeli useilla suomen kielen kursseilla TE-toimis­toista käsin, mutta vasta KAVAssa hän alkoi puhua suomea itsevarmasti. 

”KAVAssa on paljon oppitunteja, kun osallis­tujat keskus­te­livat pienryh­missä jostakin aiheesta. Sitten opettajat kuunte­livat tarkkaa­vai­sesti ja antoivat myös paljon tehtäviä, kun piti kertoa paljon ja kirjoittaa – se auttoi”, Irina Kotova uskoo. 

Kotovan sanat saavat vahvis­tusta muilta KAVA-koulu­tuksen osallistujilta. 

”Pelkäsin puhua. Kuulin itseni sanovan vääriä asioita, mutta en voinut tehdä mitään, eli tämä luontainen analyyt­tinen osa mielestäni vain katosi. Mutta KAVAssa meillä oli erinomaiset opettajat – he korja­sivat, tukivat”, muistelee Ljudmila Tiili­kainen, 52.  

Näin sanoo myös toinen vuoden 2021 koulu­tukseen osallis­tunut Viola Khaletskaja. Viola on asunut Suomessa yli kuusi vuotta ja kutsuu suomen kielen puhumisen pelkoa suurim­maksi ongelmakseen. 

”Minua nolottaa puhua toista kieltä. Vahva jännitys syttyy”, Viola kertoo. 

Hän muistuttaa myös, että KAVA-koulu­tuk­sessa opettajat toistivat usein, että ennen kaikkea osallis­tujat ovat asian­tun­ti­joita, oman alansa ammat­ti­laisia, joilla on korkea­kou­lu­tusta ja kokemusta. Tätä ei pidä unohtaa, kun aloittaa työelämän uudessa maassa. 

”KAVA auttoi minua avautumaan, koska opettajat antoivat psyko­lo­gista tukea. KAVAn aikana tulin itsevar­mem­maksi, ymmärsin, että kieli on vain työkalu, joka auttaa navigoimaan, lähet­tämään tietoa, ja tietosi ja kokemuksesi eivät mene minnekään!” sanoo Khaletskaja. 

Espan­jasta kotoisin oleva KAVA-osallistuja Gonzalo Garcia Rivas kertoo tulleensa Suomeen ensim­mäisen kerran yhdeksän vuotta sitten Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa. Samalla hän alkoi opetella suomea. Gonzalo myöntää, että hänen on edelleen helpompi kommu­ni­koida englan­niksi. Mutta tänä vuonna KAVAssa hän ei vain alkanut puhua suomea, vaan pääsi harjoit­te­lemaan erikoisalaansa. 

”Oman alan harjoit­te­le­minen, oman ammatin kielen oppiminen on hyvin epäta­val­lista, mutta myös siistiä”, Gonzalo sanoo. 

Mie istuu pöydän ääressä ja kirjoittaa muistiinpanoja.
Kuva 2. Gonzalo Garcia Rivas.

Samalla KAVAn opiske­lijat totesivat toivo­vansa enemmän elävää viestintää koulu­tuksen aikana. Koska osallis­tujat asuvat eri kaupun­geissa – Kuopiossa, Iisal­messa, Joensuussa –, kurssit pidettiin pääosin verkossa, ja kontak­ti­päiviä järjes­tettiin kurssin aikana useita kertoja. Osallis­tujien mukaan verkossa ei ole yhtä hyvä keskus­telua kuin lähiopetuksessa. 

”Meillä oli kaksi opiske­lu­päivää viikossa, ne olivat verkossa, haluaisin lisää suomen kielen tunteja ja henki­lö­koh­taisia tapaa­misia. Kieli on maahan­muut­ta­jalle ensim­mäinen ja tärkein avain työelämään Suomessa”, Syyriasta kotoisin oleva Amal Altattan, 33, sanoo. Hänen pääta­voit­teensa KAVAssa oli suomen kielen oppiminen. Nyt hän valmis­tautuu YKI-tenttiin vahvis­taakseen koulu­tuk­sensa hammas­lää­kä­riksi ja aloit­taakseen työsken­telyn erikoisalallaan. 

”Korosta pääasia ja vahvuudet” – Itsestään kerto­minen voi olla uutta ja pelottavaa

Vahvuuk­sistaan, parhaista ominai­suuk­sistaan ja itsestään kerto­minen on yksi KAVAn opiske­li­joiden tehtä­vistä heidän opiske­luai­kanaan. Kävi ilmi, että tämä tehtävä on melko vaikea. 

Nino Gvele­siani muutti Suomeen Georgiasta vuonna 2009. Nino on bioke­misti, neuro­tie­teilijä, joka työskenteli neljä vuotta Itä-Suomen yliopis­tossa englannin kielellä. Sitten tuli pitkä tauko äitiyslomalla. 

Tänä vuonna Nino kävi KAVAssa tutus­tu­massa Suomen työelämään. Kielen ohella suurim­maksi ongel­maksi hän mainitsee kyvyt­tö­myyden puhua itsestä: hyveistäsi ja parhaista ominaisuuksistasi. 

”Kävi ilmi, että Suomessa on tärkeää näyttää itsensä oikein, omat kiinnos­tuksen kohteensa. Pitää pystyä sanomaan, mistä tykkää ja mihin pystyy. Ja tätä opetetaan myös koulu­tuk­sessa. Se, miten pystyin kertomaan itsestäni alussa ja miten voin kuvitella nyt, ovat aivan eri asioita. Ja olin myös varma, että minulla oli erittäin hyvä CV, mutta siellä oli viisi sivua, ja kun sain opettajien suosi­tukset, oli kaksi arkkia jäljellä. Eli meidät opetettiin koros­tamaan pääasioita ja koros­tamaan vahvuuksia”, Nino sanoo. 

Kaksi naista seisoo korkealla näkötornissa, maisemassa järviä ja metsää.
Kuva 3. Nino Gvelesiani

Myös viime vuoden KAVA-koulu­tukseen osallis­tunut Ljudmila Tiili­kainen muistelee, ettei voinut pitkään aikaan tehdä video-CV:tä, koska pelkäsi kertoa itsestään. 

”Meidän sukupol­vemme ei ole tottunut esiin­tymään lainkaan. Päässäni on aina: Miten voin kertoa itsestäni jotain hyvää, että olen loistava asian­tuntija? Siksi minun oli vaikea suorittaa tätä tehtävää koulu­tuksen aikana, aloitin useita kertoja enkä voinut sanoa mitään, mikään ei toiminut”, Ljudmila Tiili­kainen muistelee. 

Samalla Ljudmila lisää, että kun hän näytti video-CV:n työhar­joit­te­lu­pai­kalla, hänen kolle­gansa ihmet­te­livät, miksi häntä ei heti otettu vakituiseen työso­pi­mukseen tällai­sella ansioluettelolla. 

”Suomi on verkos­tojen maa” – Mitä tehdä, kun ei tunne ketään? 

”Suomi on yhteyksien maa. Tulet etkä tunne ketään. Jos et osaa suomen kieltä, lähetät ansio­luet­telot satoihin avoimiin työpaik­koihin, mutta vastausta ei tule. Ulkomaa­laisen on vaikea sopeutua yhteisöön, löytää ympäristö”, Antonina Kirjanova, 28, sanoo. 

Antonina on asunut ja työsken­nellyt Iisalmen kaupungin taito­luis­te­lu­val­men­tajana kolme ja puoli vuotta. Hän tuli KAVAan oppiakseen lisää Suomen työllis­ty­mis­pro­ses­sista. Antonina on koulu­tuk­seltaan ekono­misti ja haluaisi kokeilla tätä alaa. Maassa asuessaan hän oivalsi, että yhteydet ja suosi­tukset ovat erittäin tärkeitä, kun etsii töitä Suomesta. 

”Sinulla täytyy olla yhteyksiä, suosi­tuksia, että tälle henki­lölle voidaan soittaa ja pyytää kertomaan sinusta. On tärkeää, että KAVA-opettajat esitte­levät osallis­tujia ihmisille”, Antonina sanoo. 

Bangla­des­hi­lainen Paul Rodriguez, 31, sanoo myös, ettei tiennyt yhteyksien tärkey­destä etsiessään työtä Suomesta. Hänen henki­lö­koh­tainen löytönsä oli ammatil­listen kontaktien LinkedIn-verkosto. Ennen KAVAa hän oli vain kuullut tästä sosiaa­li­sesta verkos­tosta, mutta varsi­nai­sesti hän löysi sen itse vasta opiskeluaikanaan. 

”Yksi tehtä­vistäni opiske­luaikana oli esimer­kiksi ammatil­lisen siteen laajen­ta­minen Suomessa. Opiske­luaikana opin, että yksi tapa on tehdä profiili Linke­dI­nissä. En tiennyt Linke­dInin mahdol­li­suuk­sista mitään ennen KAVAa. Siitä, miten vakavaa se on täällä ja miten tärkeää se on työnhaussa!” sanoo Paul. 

Kenelle kirjoitan, mitä sanon haastat­te­lussa? KAVA lisää tietoa työelä­mästä 

KAVA-koulu­tukseen osallis­tuneet huomaut­tavat myös, että uudesta maasta on vaikea aloittaa työnhakua omin päin tunte­matta itse työnha­ku­kult­tuuria. Miten tehdä ansio­luettelo, miten kirjoittaa kirje työnan­ta­jalle, miten valmis­tautua haastat­teluun – kaikki tämä näyttää olevan jotain käsit­tä­mä­töntä ja pelottavaa. 

Veronika Anikina kertoo oppineensa KAVAssa lähes kaikki työelämän osa-alueet Suomessa. Nyt hän tuntee olonsa itsevarmemmaksi. 

”He antavat tässä paljon tietoa, joka liittyy esimer­kiksi oikean­laisen sähkö­postin kirjoit­ta­miseen työnan­ta­jalle ja työhaas­tat­teluun valmis­tau­tu­miseen. Ja kaikki tämä muodostaa yhden kuvan siitä, miten käyttäytyä, mihin keskittyä etsiessään työtä. Tai ne antavat vinkkejä siitä, miten voittaa jännitys, selviytyä stres­sistä haastat­telun aikana”, Veronika sanoo. 

Nainen istuu pöydän ääressä, päällä musta huppari.
Kuva 4. Veronika Anikina

Viime vuonna KAVA-koulu­tukseen osallis­tunut Natalia Rybanyuk vahvistaa Veronikan sanat henki­lö­koh­tai­sella esimer­killä. Hän lähetti viiden vuoden ajan työhar­joit­te­lu­pyynnön yhteen yritykseen, mutta kukaan ei vastannut hänelle. Kuten KAVAssa kävi ilmi, hän yksin­ker­tai­sesti kirjoitti väärälle vastaanottajalle. 

”Kursseilla sanottiin, että luulta­vasti vain kirjoitin väärällä tavalla, kirjoitin suoraan osasto­pääl­li­köille. Luulen, että sähkö­postini putosivat välit­tö­mästi roska­postiin. Sitten lähetin HR-osastolle kirjeen – ja sieltä minulle vastattiin heti, Natalia muistelee. 

Työelämään tutus­tu­minen Suomessa auttaa tietysti työhar­joit­te­lussa. Eikä vain suoraan työntekoon. Paul Rodriguez sanoo hymyillen, että hänelle tärkein löytö oli työtauko. Ennen KAVAa ja työhar­joit­telua hän ei uskonut, että oikea-aikai­sella paussilla olisi niin suurta merkitystä. 

”Tajusin, miten tärkeitä tauot ovat työssä! Kun pitää taukoja, lepää, voi tehdä enemmän, keskittyä paremmin”, Paul puhuu. 

”Unohda saavu­tuksesi” – Työnhaun esteet ovat monesti psykologisia

Toinen ongelma, jonka ulkomaa­laiset kohtaavat etsiessään työtä Suomesta, on psyko­lo­ginen este. Sen tajua­minen, että uudessa maassa sinun täytyy ”aloittaa tyhjästä” saavut­taaksesi samat asiat kuin kotona, joskus estää maahan­muut­tajia ottamasta ensim­mäistä askelta. 

Denis Parviainen, 36, Venäjältä. Pieta­rissa, josta hän tuli kaksi vuotta sitten, hän työskenteli suunnit­te­luin­si­nöörinä, mutta Suomessa hän päätti vaihtaa ammattia, koska ei ollut psyko­lo­gi­sesti valmis kulkemaan samaa urapolkua alallaan. 

”Suurin ongelma on unohtaa kaikki saavu­tukset, jotka olivat kotona ja aloittaa kaikki tyhjästä. Riippu­matta siitä, kuka siellä oli: professori, lääkäri, oli monta vuotta kokemusta – kaikki pyyhitään käytän­nössä nollaan ja sinun täytyy sopeutua uudelleen”, Denis Parviainen sanoo. 

Nyt Denisin tavoit­teena on löytää Suomesta työpaikka IT-alalta. Hän ei ehtinyt tänä vuonna suorittaa opintoja loppuun KAVAssa, sillä hän vaihtoi TE-toimiston erikois­kurs­seille. Denis kertoo, että KAVAn koulu­tuksen aikana järjes­täjät kutsuivat paikalle muita maahan­muut­tajia, jotka puhuivat siitä, miten he löysivät työpaikan ja tiensä Suomesta. Henki­lö­koh­tai­sesti tämä antoi Denisille toivoa ja luotta­musta siihen, että 30 vuoden jälkeenkin on mahdol­lista rakentaa uraa vieraassa maassa. 

”Tuli vieraita, jotka kertoivat itsestään ja tarinoistaan. Se teki vaiku­tuksen. Kun kuulee tarinoita positii­vi­sesta kokemuk­sesta, se on inspi­roivaa”, Denis Parviainen sanoo. 

Viime vuoden KAVAn osallistuja Natalia Rybanyuk puhuu vastaa­vista ongel­mista. Hän on asunut Suomessa seitsemän vuotta. Kaikki nämä vuodet hän on kärsinyt psyko­lo­gi­sista ongel­mista, koska koulutus tai työko­kemus eivät auttaneet häntä löytämään töitä hänen erikoi­sa­laltaan (insinööri, bioteknologi). 

”Kielen lisäksi psyyk­kiset ongelmat häirit­sevät. Henkilö tulee tietoa, kokemusta, hän odottaa löytä­vänsä tietyn paikan. Ja teoriassa tutkin­to­to­dis­tukseni vahvis­tetaan Suomessa, mutta käytän­nössä se ei toimi. Eli vielä pitää ottaa askel, tai jopa kaksi askelta taaksepäin”, Natalia Rybanyuk sanoo. 

Natalia Rybanyuk myöntää, että hän sai ensim­mäisen kerran työhar­joit­te­lu­paikan alaltaan opiske­luai­kanaan KAVA-koulu­tuk­sessa. Myös opettajien tuki auttoi uskomaan itseensä jälleen. 

”KAVA on melko tosissaan löytää työhar­joit­te­lu­paikan: he opettavat, miten tehdä ansio­luettelo, miten kirjoittaa kirjeen. Kukaan ei kieltäy­tynyt autta­masta. Tämä on hyvä juttu”, Natalia sanoo. 

KAVAn opettajien tuki on yksi kurssin tärkeä osa-alue. Tämän huoma­sivat lähes kaikki kaksi­vuo­tiseen projektiin osallis­tuneet. Kaikista ulkomaa­laisten kohtaa­mista vaikeuk­sista huoli­matta Suomessa on niitä, jotka ovat valmiita tukemaan maahan­muut­tajia. Ja tämä antaa inspi­raa­tiota ja motivaa­tiota ulkomai­sille asian­tun­ti­joille etsiä itseään uudesta maasta. 

”Kun opettajat kertovat, että kaikki järjestyy, se motivoi ja innostaa tekemään jotain. Se on niin hyvä potku alkaa tehdä jotain. Pelkästään tämän tuen takia kannattaa lähteä tähän koulu­tukseen. Tietää, että ei ole yksin”, Antonina Kirjanova sanoo. 


Kirjottaja ja kuvaaja:

Anna Jarovaja, MOKOMA-hankkeen projek­ti­koor­di­naattori, Karelia-ammattikorkeakoulu

KAVA-koulutus on kehitetty ja pilotoitu Karelia- ja Savonia-ammat­ti­kor­kea­kou­lujen ja Itä-Suomen yliopiston yhtei­sessä MOKOMA-hankkeessa.