Liisana Ihme­maassa eli opet­ta­jan työelä­mä­jak­solla sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon yksiköissä

Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu mahdol­lis­taa opetus­hen­ki­lös­tölle työelä­mä­jak­soja, joiden tavoit­teena on mm. päivit­tää osaa­mista oman työn ja orga­ni­saa­tion kehit­tä­mi­sen näkö­kul­masta. Oman yli 30-vuoti­sen opet­ta­jau­rani aikana olen aiemmin ollut kahden viikon työelä­mä­jak­solla vuonna 2009. Oli siis jo aikakin päästä syvem­min näke­mään ja koke­maan sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon maail­maa sisältä päin. Omaa osaa­mis­tani olen toki saanut kehit­tää työurani aikana lukuis­ten koulu­tus­ten sekä omaeh­toi­sen hoito­työn työko­ke­muk­sen kautta.

Innolla odotin keväällä 2020 edessä olevaa jaksoa – kunnes tuli korona. Luku­kausi toisensa jälkeen tervey­den­huol­lon orga­ni­saa­tioi­den vierai­lu­kiel­lot aiheut­ti­vat jaksoni siir­ty­mistä. Keväällä 2022 saatuani tiedon, että jakso Siun sotella edel­leen siirtyy, päädyin suun­ni­tel­man muutok­seen ja hakeu­duin yksi­tyi­seen Mehi­läi­sen Fami­la­rin lasten­suo­je­lun erityi­syk­sik­köön työelä­mä­jak­soni ensim­mäi­selle osalle. Jakso toteu­tui 30.5 – 3.6.2022.

Lasten­suo­je­lun erityi­syk­sikkö Familar Joensuu

Toimin Kare­liassa hoito­työn lehto­rina Perhe­hoi­to­työn opin­noissa, omana erityi­sa­lani lasten ja nuorten hoito­työ. Lasten­suo­je­lu­yk­si­kössä tavoit­tee­nani oli päästä näke­mään miten yksikön toiminta tukee lasten ja nuorten hyvin­voin­tia ja kehi­tystä. Lisäksi halusin syven­tää osaa­mis­tani lasten­suo­je­lun hoito- ja ohjaus­käy­tän­teistä sekä toimin­ta­ta­voista. Työyk­sik­köön jaksolle pääse­mi­nen onnis­tui yhdellä puhe­lin­soi­tolla yksikön johta­jalle Ulla Hirvo­selle. Yksikkö oli itsel­leni jota­kuin­kin tuttu opis­ke­li­jaoh­jauk­sen näkö­kul­masta, joten aivan vieraa­seen paik­kaan en ollut menemässä.

Familar tarjoaa haas­teel­li­sen käytök­sen kanssa oirei­le­ville sekä kriisi- ja arvioin­ti­työtä tarvit­se­ville 12–17-vuotiaille nuorille sekä heidän lähei­sille lasten­suo­je­lu­pal­ve­luja. Yksi­kössä nuorille tarjo­taan mahdol­li­suus turval­li­seen ja tasa­pai­noi­seen kasvu­ym­pä­ris­töön. Yksikön toiminta-ajatus pohjau­tuu arvoi­hin, selkei­siin, tuke­viin rajoi­hin ja normaa­liin arkeen. Jokai­nen nuori kohda­taan yksi­löl­li­sesti ja ainut­laa­tui­suus huomioi­den. Toimin­taa ohjaa­vat lain­sää­däntö, viran­omais­oh­jeet ja yhtei­sesti laadi­tut tavoitteet.

Hoidon perus­tana on nuoren ja omaoh­jaa­jan välinen vuoro­vai­ku­tuk­sel­li­nen suhde. Työryh­mässä työs­ken­te­lee toimin­ta­te­ra­peutti, sosio­no­meja (AMK), sairaan­hoi­ta­jia (AMK), yhtei­sö­pe­da­go­geja (AMK), lähi­hoi­ta­jia ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaa­jia. Lisäksi kesä­si­jai­suuk­siin yksik­köön oli tullut myös luokan­opet­taja- ja opinto-ohjaa­jao­pis­ke­li­joita – kaikille heillä oli taus­talla myös alalle sopivat taus­ta­tut­kinto. Moniam­ma­til­li­nen työote mahdol­lis­taa koko­nais­val­tai­sen nuoren tarpei­siin vastaa­mi­sen koko sijoi­tuk­sen aikana. Yksi­kössä työn­te­ki­jöillä on myös valmius haas­ta­van käyt­täy­ty­mi­sen kohtaa­mi­seen ja pysäyt­tä­mi­seen turval­li­sesti (Familar Joensuu 2022).

Yksikön arjessa koros­tu­vat selkeät toimin­ta­mal­lit ja yhtei­söl­li­nen ote

Työelä­mä­viik­koni sijoit­tui touko­kuun lopulle, mikä nuorten maail­massa näyt­täy­tyi koulu­jen loppu­mi­sena ja kesä­lo­man alka­mi­sena. Samaan hetkeen näytti myös ajoit­tu­van usean nuoren sijoi­tuk­sen päät­ty­mi­nen tai muut­tu­mi­nen avohuol­lon toimesta hoitu­vaksi. Yksikön työn­te­ki­jöi­den mukaan perin­tei­sesti nyt oli alka­massa rauhal­li­sempi jakso työssä ja toimin­nossa, kunnes syksyllä taas nuorten tarpeet sijoi­tuk­siin kasvavat.

Työs­ken­te­lin jakson aikana eri ohjaa­jien mukana niin päivä- kuin ilta­vuo­roissa. Toimin­ta­ta­vat luotiin yhtei­sissä pala­ve­reissa sekä tarkalla kirjaa­mi­sella. Jokai­sessa vuorossa on nimetty vastuu­hen­kilö, joka lopul­li­sesti tekee päätök­set asioissa, joista ei ole omaoh­jaa­jan tai lapsen oman sosi­aa­li­työn­te­ki­jän määrit­tä­mää linjausta. Työssä koros­tuu vahvasti yhtei­söl­li­nen päätök­sen­teko ja keskus­te­lut. Tämä koskee myös nuoria – heidän mieli­pi­teitä kuun­nel­laan yhtei­sö­ko­kouk­sissa, joihin kaikilla on velvol­li­suus osal­lis­tua. Nuorille on mahdol­lista järjes­tää omaoh­jaa­jan toimesta erityis­ta­pah­tu­mia kuten perus­kou­lun päät­teeksi kylpy­lä­reis­sua Kolille tai alakou­lun päät­ty­mi­sen juhlin­taa Ruunaan koskilla kalas­taen. Tärkeintä on kuiten­kin toiminta normaali arjessa; yhtei­set siivous­päi­vät, ruoka­het­ket, läksy­jen teke­mi­set sekä yhtei­nen oleilu olohuo­neessa sohvilla jutel­len.  Nuori elää normaa­lia arkea, jossa kuiten­kin koros­tu­vat yhtei­set sopi­muk­set ja säännöt – ne tuovat turvaa, vaikka ne eivät aina niin muka­vilta nuorista tuntuneetkaan.

Työn­te­ki­jöi­den työssä näyt­täy­tyi vahvasti yhteis­työ yksikön ulko­puo­lelle, mm. lasten ja nuorten perhei­siin, koului­hin, sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­hin, toisiin lasten­suo­je­lu­yk­si­köi­hin, apteek­kiin ja tervey­den­huol­lon yksi­köi­hin. Omaoh­jaa­ja­pari huoleh­tii pääsään­töi­sesti oman nuoren asioista, mutta yksikön johtaja ja vastaava ohjaaja olivat myös tärkeässä roolissa yhteyk­sien hoita­mi­sessa. Työn­te­ki­jöissä näyt­täy­tyi vahvasti tyyty­väi­syys yksikön toimin­taan, työn­te­ki­jöi­den toiveita työvuo­ro­jen suhteen kuul­tiin ja huomioi­tiin, tarvit­taessa myös työvuo­ro­jen vaih­ta­mi­nen toimi suju­vasti työka­ve­rei­den kesken sopi­malla. Työhy­vin­voin­nin näkö­kul­masta hyvin toimiva työyh­teisö oli selkeästi yksi tärkeim­mistä asioista mikä tukee haas­ta­vassa työssä jaksa­mista. Työyh­tei­sössä on myös selkeät linjauk­set esim. haas­ta­van käytök­sen ja väki­val­ta­ti­lan­tei­den läpikäymiseen.

Lasten­suo­je­lussa on kysyn­tää myös hoito­työn ammattilaisille

Kare­lian sairaan­hoi­taja- ja sosio­no­mio­pis­ke­li­joita on ollut Fami­la­rin yksi­kössä harjoit­te­luissa sään­nöl­li­sesti, ja moni heistä on jäänyt harjoit­te­lun jälkeen sinne töihin. Toiveena yksi­kössä olikin yksikön toimin­nan mainos­ta­mi­nen opis­ke­li­joille – yhä enene­vissä määrin lasten­suo­je­lu­yk­si­köt tarvit­se­vat myös sairaan­hoi­dol­lista osaa­mista. Lähes kaikilla nuorilla oli käytössä lääke­hoi­toa, josta vastaa pääsään­nöl­li­sesti sairaan­hoi­ta­ja­taus­tai­set ohjaa­jat. Varsi­nai­sia hoidol­li­sia toimen­pi­teitä yksi­kössä on vähän, osaa­mista tarvi­taan nuoren tilan ja voinnin arvioin­nissa ja jatko­hoi­don järjestämisessä.

Mukaan tarttui paljon oppimiskokemuksia

Itsel­leni merkit­tä­vim­mät oppi­mis­ko­ke­muk­set tulivat lasten ja nuorten kanssa olleista lyhyistä kohtaa­mi­sista arki­sissa tilan­teissa – koulu­käyn­nillä uuteen yläkou­luun, ruokai­luissa, pyyk­kien pesu­het­kissä, sohvalla olei­lussa tai vain oven avaa­mi­sessa ulkoi­lua varten. Kerroin nuorille olevani oppi­massa siitä, millai­sia on heille tärkeät asiat elämässä, kun he ovat yksi­kössä sijoi­tet­tuna. Nuoret olivat yllät­tä­vän avoimia ja heille tyypil­li­seen tapaan välillä myös värik­käästi kielel­li­sesti kuvai­li­vat elämäänsä.

Lämpi­mänä koin myös ohjaa­jina toimi­nei­den työn­te­ki­jöi­den jaksa­mi­sen kysy­myk­siini vastaa­mi­sessa. Heillä oli aikaa ja halua auttaa minua ymmär­tä­mään asioita, jotka itsel­leni olivat vieraam­pia. Hyvänä koin myös sen, että toinen työelä­mä­jak­sois­tani sijoit­tui yksi­tyi­seen orga­ni­saa­tioon, mikä vahvisti ymmär­rys­täni niiden merki­tyk­sestä ja mahdol­li­suuk­sista olla tuke­massa julkista sosi­aali- ja tervey­den­huol­lon toimintaa.

Tule­vaan opetuk­seeni tulen Fami­la­rin yksi­kössä saadun osaa­mi­sen myötä lisää­mään lasten ja nuorten mielen­ter­veys­työn osuu­teen ennal­taeh­käi­se­vää näkö­kul­maa ja puut­tu­mi­sen tärkeyttä itse­tu­hoi­suu­den ja päih­tei­den osalta. Ne nousi­vat itsel­leni isoim­pina yllä­tyk­sinä näiden lasten ja nuorten maailmassa.

Toisena kohteena Siun soten Lastenkeskus

Työelä­mä­jak­soni toinen viikko sijoit­tui ajalle 29.7 – 2.9.2022 ja paik­kana oli Lasten­kes­kus Siun sotessa. Lasten­kes­kus aloitti toimin­tansa uusissa tiloissa maalis­kuussa 2020. Samoi­hin tiloi­hin yhdis­tyi kaksi eri lasten­osas­toa sekä lasten ja nuorten polikli­nikka. Henki­lö­kunta toimii yhtei­senä kaikissa yksi­köissä, vaikka toki jokai­sella on omat osaa­mi­sa­lu­eet ja työpäi­vät pääasial­li­sesti niiden mukai­sesti. Omat työpäi­väni sijoit­tui­vat Lemmin­käi­sen (infek­tio­lap­set), Tapion (”puhtaat”pediatriset ja kirur­gi­set lapset ja nuoret) sekä Ilmat­ta­ren (pienten lasten teho- ja valvonta) yksi­köi­hin. Jokai­selle päivälle minulle oli nimetty ohjaava sairaan­hoi­taja, jonka mukana työs­ken­te­lin. Tavoit­tee­nani tälle jaksolle oli päivit­tää omaa osaa­mis­tani lasten ja nuorten hoito­työn käytän­teistä Siun sotessa niin, että pystyn kehit­tä­mään omaa opetus­tani ja tuomaan ajan­koh­taista tietoa hoito­työn käytän­teistä opetukseeni.

Työpäi­vien aikana pääsin kohtaa­maan mm. pieniä vauvoja perhei­neen, tutki­muk­siin tulevia pelok­kaita leikki-ikäisiä sekä eri ikäisiä syöpä­po­ti­laita. Uusim­mat erikois­osaa­mista vaati­vat oppini tulivat mm. koro­nae­ris­tyk­sen toteut­ta­mi­sesta lukui­sine suoja­va­rus­tei­neen, monen­lai­sista lääke- ja neste­hoi­doista, perhei­den ohjaa­mi­sesta ja tuke­mi­sesta ja moniam­ma­til­li­sesta yhteis­työstä lääkä­rei­den, fysio­te­ra­peut­tien, lääke­hoi­ta­jan, kuntou­tusoh­jaa­jien sekä laitos­huol­ta­jien kanssa.

Lasten ja nuorten hoito­työ vaatii moni­puo­lista osaamista

Lasten ja nuorten hoito­työ vaatii sairaan­hoi­ta­jilta moni­puo­lista osaa­mista lähes kaikilta lääke­tie­teen osa-alueilta. Hoidon kohteena on lapsi tai nuori ja aina myös hänen vanhem­pansa tai huol­ta­jansa. Sairaan­hoi­ta­jalta vaadi­taan kykyä osata nopeasti vaihtaa kohtaa­mi­sen tasoa eri ikäis­ten ihmis­ten autta­mi­seksi. Pystyäk­seen itse­näi­seen toimin­taan on sairaan­hoi­ta­jan tieto- ja taito­pe­rusta oltava laaja. Onneksi työn tukena on työyh­teisö, jossa on lupa, mutta myös velvol­li­suus kysyä ja tarkis­taa epäsel­viä asioita.

Työpäi­viini sisäl­tyi myös paljon keskus­te­lua sairaan­hoi­ta­jan työstä, sen iloista ja haas­teista. Työyh­tei­sössä työn­te­ki­jöi­den vaih­tu­vuus on ollut melko suurta ja siksi uusien työte­ki­jöi­den pereh­dy­tys vaatii aikaa ja resurs­seja. Vaih­tu­vuus voi vaikut­taa myös työvuo­ro­suun­nit­te­luun – jokai­sen työvuo­roon on oltava myös koke­neita osaajia ja omia työvuo­ro­toi­veita ei aina pystytä toteut­ta­maan. Onneksi työka­ve­rei­den kanssa on usein mahdol­lista sopia vaihdoksista.

Itsel­leni yllät­tä­vintä oli runsas kirjaa­mi­nen – mielessä oli säily­tet­tävä suuri määrä tietoa (esim. mittaus­tu­lok­sia) ja niiden siir­tä­mi­nen Mediatri-järjes­tel­mään vie suuren osan hoita­jien työajasta. Toisaalta, kaikki mitä ei ole kirjattu ei ole tehty.

Opetuk­seen käytän­nön vink­kejä ja uusia esimerkkitapauksia

Keskus­te­limme paljon myös sairaan­hoi­ta­jien koulu­tuk­sesta, koulu­tuk­seen hakeu­tu­jista sekä jatko­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sista. Sain siis myös hyödyn­tää opo-osaa­mis­tani ohja­tes­sani sairaan­hoi­ta­jia esim. jatko-opin­to­jen suhteen. Lasten­kes­kuk­sen sairaan­hoi­ta­jat ja lääkä­rit antoi­vat minulle runsaasti vink­kejä opetuk­seeni. Sain myös hoita­mis­tani lapsista ja nuorista hyviä esimerk­kejä esim. simu­laa­tio-case­ta­pauk­siin koululle.

Koko­nai­suu­des­saan työelä­mä­jak­soni täytti ja ylitti sille aset­ta­mani tavoit­teet. Voin hyvillä mielin olla tyyty­väi­nen opin­to­jak­soni nykyi­seen toteu­tuk­seen – se sisäl­tää keskei­sen sairaan­hoi­ta­jan osaa­mi­sa­lu­ee­seen liit­ty­vän tiedon lasten ja nuorten hoito­työstä. Uudet hyvät käytän­nön vinkit lisää­vät opetuk­sen konkreet­ti­suutta ja vahvis­ta­vat teorian ja käytän­nön läheistä suhdetta. Työelä­mä­jakso vahvisti myös omaa sairaan­hoi­ta­juut­tani. Parhaat muistot jäävät ihanien lasten ja nuorten kohtaa­mi­sista – kiitos­pii­rus­tuk­sista ja naurun kika­tuk­sista kun pelot­tava toimen­pide onnis­tui ja jänni­tys laukesi.

---

Kirjoit­taja:

Tarja Ruoko­nen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu