Kolumni: Avaa työpaik­kasi ovi kansain­vä­li­selle opiskelijalle

Nykyään puhu­taan paljon kansain­vä­li­sestä rekry­toin­nista. Erityi­sesti sen tarpeesta. Työvoima loppuu Suomesta ja väes­tö­ra­kenne on vink­sal­laan. Jotakin on keksit­tävä. Ratkai­suksi esite­tään usein työpe­räistä maahan­muut­toa. Sitäkin tarvitaan.

Usein kuiten­kin mieti­tyt­tää, miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Kalai­sat vedet tääl­lä­kin on. Karelia-ammat­ti­kor­kea­kou­lussa on pari­sa­taa kansain­vä­listä tutkinto-opis­ke­li­jaa. Heistä suuri osa haluaa jäädä töihin Joen­suu­hun ja muualle Pohjois-Karja­laan. He tekevät opin­to­jensa aikana paljon töitä tämän eteen: opis­ke­le­vat omaa alaansa, suomen kieltä ja suoma­lai­sia työelämä- ja työn­ha­ku­tai­toja. Silti harva pääsee paikal­li­sille työmarkkinoille.

Jo harjoit­te­lu­pai­kat ovat kiven alla. Jokai­sen ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pis­ke­li­jan tutkin­toon kuuluu työhar­joit­te­lu­jakso. Ilman sen suorit­ta­mista opis­ke­lija ei valmistu. Jos alueelta ei löydy harjoit­te­lu­paik­kaa, suorit­taa opis­ke­lija harjoit­te­lunsa joko muualla Suomessa tai ulko­mailla. Sinne he sitten työl­lis­ty­vät ja jäävät. Työhar­joit­telu on nimit­täin monesti se kuuluisa jalka oven väliin. Harjoit­te­lu­pai­kas­tani minäkin sain ensim­mäi­sen ”oikean” työni.

”Meillä ei puhuta englan­tia”, ”työteh­tä­vät vaati­vat erin­omai­sen suomen kielen taidon”, ”asiak­kaat eivät ole tottu­neita ulko­maa­lai­siin työn­te­ki­jöi­hin” ja ”en tiedä, onko orga­ni­saa­tiomme valmis tällai­seen muutok­seen”. Tässä liuta perus­te­luita, joita kuul­laan harjoit­te­lu­paik­koja kysel­lessä. Jos ylipää­tään mitään viit­si­tään vastata. 

On helpom­paa sanoa ei kuin miettiä, miten harjoit­te­lun toteut­ta­mi­nen olisi mahdol­lista. Työnan­ta­jien on aika katsoa peiliin, olla kaukaa viisaita ja ottaa aske­leita kohti moni­muo­toi­sem­paa työelä­mää.  Nyt on korkea aika ratkaista, miten työpai­koilla saadaan hommat hoide­tuksi myös kehit­ty­vällä kieli­tai­dolla. Vaali­taan rallienglan­tia ja -suomea. Työelä­mässä vaadit­tava kieli­taito kehit­tyy nime­no­maan työpai­kalla. Tukea ja koulu­tusta osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen on tarjolla paljon.

Väitän, että on yrityk­selle helpom­paa saada pitkä­ai­kai­nen työn­te­kijä kansain­vä­li­sestä opis­ke­li­jasta kuin pelkän työn vuoksi Suomeen muut­ta­jasta. Kansain­vä­li­set tutkinto-opis­ke­li­jat tunte­vat alueen, heillä on tuore osaa­mi­nen ja todel­li­nen tahto­tila raken­taa elämänsä ja uransa täällä. Lisäksi heillä on suoma­lai­nen koulu­tus. Sitäkös vasta Suomessa arvos­te­taan.

(Kolumni on julkaistu sano­ma­lehti Karja­lai­sessa 12.11.2022)


Taru Väisä­nen
Projek­ti­asian­tun­tija