Categories
Artikkelit Pulssi Osaamisella elinvoimaa

Digivisio – digitaa­lisen opetuksen tulevaisuus on korkea­kou­lujen omissa käsissä

Muistan hyvin, kun Digivision synty­sanat sanottiin ensim­mäisen kerran eräässä yliopis­tojen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lujen rehto­reiden yhteis­ta­paa­mi­sessa joitakin vuosia sitten. Ajatus herätti heti innos­tusta ja jo silloin visiotiin tulevan Digivision perus­prin­siipit: 1) yhteinen digita­linen oppimi­sa­lusta kaikkien korkea­kou­lujen tarjon­nalle, 2) kokonaisuus, jossa oppija ja hänen oma jatku­vasti kertyvä oppimis­da­tansa olisivat keskiössä ja 3) digita­linen oppimi­sym­pä­ristö, joka saumat­to­masti toimisi korkea­kou­lujen olemassa olevien järjes­telmien kanssa.

Taustalla tässä kaikessa olivat korkea­kou­lujen pyrki­mykset laajempaan kansal­liseen digitaa­lisen jatkuvan oppimisen tarjontaan. Tässä oli onnis­tuttu vaihte­le­vasti. Ammat­ti­kor­kea­koulut olivat jo luoneet toimivan ja kustan­nus­te­hokkaan CampusOnline-järjes­telmän, joka on yhä kaikkein toimivin korkea­kou­lujen välinen digita­lisen oppimisen alusta. Digivi­siolla haluttiin mennä tätäkin pidem­mälle, kuten ratkaista monet saumat­tomaan tiedon­kulkuun liittyvät ongelmat, tuoda mukaan uusin digita­linen osaaminen datan­hal­linnan ja tekoälyn osalta sekä ennen kaikkea saada myös yliopistot mukaan raken­tamaan yhtä yhteistä alustaa. Aika nopeasti ymmär­rettiin, että kyseessä on myös kansain­vä­li­sesti merkittävä kehitystyö, sillä yksikään maa ei ole tällai­sessa toistai­seksi onnistunut.

Digivision raken­ta­minen on jätti­mäinen urakka

Digivision aktii­vinen raken­ta­minen on jo käynnis­tynyt ja ensim­mäiset alustan demoversiot ovat valmiina. Kyseessä on valtavan järjes­telmän raken­nustyö. Se on täysin verran­nol­linen sille kehitys­työllä, joita uusien hyvin­voin­tia­lueiden digita­li­sissa järjes­tel­missä ollaan tekemässä.  Nyt kun digivi­siota on raken­nettu jo usean vuoden ajan, on aivan selvää, että korkea­koulut eivät pysty tätä itse tekemään. Suunnit­telua ja toteut­ta­mista varten onkin perus­tettu oma tuotanto-organi­saa­tionsa. Tästä raken­ta­mistyön ulkois­ta­mi­sesta huoli­matta on tärkeää, että korkea­koulut ovat proses­sissa vahvasti mukana ja että korkea­koulut viime­kä­dessä tekevät Digivision kehit­tä­miseen liittyvät strate­giset päätökset.

Rahaa on jo kulunut paljon ja sitä tulee kulumaan. Digivisio tulee myös muuttamaan monia asioita. Kuka esimer­kiksi omistaa ja hallinnoi syntyvää dataa? Millainen toimija/yritys tähän tarvitaan? Millaisia juridisia kytköksiä syntyy, miten kustan­nukset jakau­tuvat ja kuka tekee opera­tii­viset päätökset? Digivisio tulee myös vaikut­tamaan korkea­kou­lujen säätelyyn ja hallin­nol­lisiin raken­teisiin. Esimer­kiksi nykyinen korkea­kou­lujen rahoi­tus­malli ei tue Digivision pyrki­myksiä. Digivision haastaa myös monia muita suoma­laisen korkea­kou­lu­jär­jes­telmän ominta­keisia ratkaisuja, joista keskeisin on koulu­tuksen maksuttomuus.

Moni asia voi matkan varrella muuttua. Aivan kuten Uber muutti aikanaan taksi­bis­neksen myös Digivi­siolla, tulee olemaan vaiku­tuksia korkea­kou­lujen talouteen ja toimintaan. Tämä ei ole pelkästään uhka – se on myös valtava mahdol­lisuus. Oleel­lista on olla hereillä ja toimia oikeaan aikaan. Digitaa­lisen opetuksen tulevaisuus on korkea­kou­lujen omissa käsissä.


Kirjoittaja:

Petri Raivo, rehtori, toimi­tus­johtaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­likuva: Marek Levak