Nainen tietokoneen ääressä

Digi­vi­sio – digi­taa­li­sen opetuk­sen tule­vai­suus on korkea­kou­lu­jen omissa käsissä

Muistan hyvin, kun Digi­vi­sion synty­sa­nat sanot­tiin ensim­mäi­sen kerran eräässä yliopis­to­jen ja ammat­ti­kor­kea­kou­lu­jen rehto­rei­den yhteis­ta­paa­mi­sessa joita­kin vuosia sitten. Ajatus herätti heti innos­tusta ja jo silloin visio­tiin tulevan Digi­vi­sion perus­prin­sii­pit: 1) yhtei­nen digi­ta­li­nen oppi­mi­sa­lusta kaik­kien korkea­kou­lu­jen tarjon­nalle, 2) koko­nai­suus, jossa oppija ja hänen oma jatku­vasti kertyvä oppi­mis­da­tansa olisi­vat keskiössä ja 3) digi­ta­li­nen oppi­mi­sym­pä­ristö, joka saumat­to­masti toimisi korkea­kou­lu­jen olemassa olevien järjes­tel­mien kanssa.

Taus­talla tässä kaikessa olivat korkea­kou­lu­jen pyrki­myk­set laajem­paan kansal­li­seen digi­taa­li­sen jatku­van oppi­mi­sen tarjon­taan. Tässä oli onnis­tuttu vaih­te­le­vasti. Ammat­ti­kor­kea­kou­lut olivat jo luoneet toimi­van ja kustan­nus­te­hok­kaan CampusOn­line-järjes­tel­män, joka on yhä kaik­kein toimi­vin korkea­kou­lu­jen välinen digi­ta­li­sen oppi­mi­sen alusta. Digi­vi­siolla halut­tiin mennä tätäkin pidem­mälle, kuten ratkaista monet saumat­to­maan tiedon­kul­kuun liit­ty­vät ongel­mat, tuoda mukaan uusin digi­ta­li­nen osaa­mi­nen datan­hal­lin­nan ja teko­ä­lyn osalta sekä ennen kaikkea saada myös yliopis­tot mukaan raken­ta­maan yhtä yhteistä alustaa. Aika nopeasti ymmär­ret­tiin, että kyseessä on myös kansain­vä­li­sesti merkit­tävä kehi­tys­työ, sillä yksi­kään maa ei ole tällai­sessa tois­tai­seksi onnistunut.

Digi­vi­sion raken­ta­mi­nen on jätti­mäi­nen urakka

Digi­vi­sion aktii­vi­nen raken­ta­mi­nen on jo käyn­nis­ty­nyt ja ensim­mäi­set alustan demo­ver­siot ovat valmiina. Kyseessä on valta­van järjes­tel­män raken­nus­työ. Se on täysin verran­nol­li­nen sille kehi­tys­työllä, joita uusien hyvin­voin­tia­luei­den digi­ta­li­sissa järjes­tel­missä ollaan teke­mässä.  Nyt kun digi­vi­siota on raken­nettu jo usean vuoden ajan, on aivan selvää, että korkea­kou­lut eivät pysty tätä itse teke­mään. Suun­nit­te­lua ja toteut­ta­mista varten onkin perus­tettu oma tuotanto-orga­ni­saa­tionsa. Tästä raken­ta­mis­työn ulkois­ta­mi­sesta huoli­matta on tärkeää, että korkea­kou­lut ovat proses­sissa vahvasti mukana ja että korkea­kou­lut viime­kä­dessä tekevät Digi­vi­sion kehit­tä­mi­seen liit­ty­vät stra­te­gi­set päätökset.

Rahaa on jo kulunut paljon ja sitä tulee kulu­maan. Digi­vi­sio tulee myös muut­ta­maan monia asioita. Kuka esimer­kiksi omistaa ja hallin­noi synty­vää dataa? Millai­nen toimija/yritys tähän tarvi­taan? Millai­sia juri­di­sia kytkök­siä syntyy, miten kustan­nuk­set jakau­tu­vat ja kuka tekee opera­tii­vi­set päätök­set? Digi­vi­sio tulee myös vaikut­ta­maan korkea­kou­lu­jen sääte­lyyn ja hallin­nol­li­siin raken­tei­siin. Esimer­kiksi nykyi­nen korkea­kou­lu­jen rahoi­tus­malli ei tue Digi­vi­sion pyrki­myk­siä. Digi­vi­sion haastaa myös monia muita suoma­lai­sen korkea­kou­lu­jär­jes­tel­män omin­ta­kei­sia ratkai­suja, joista keskei­sin on koulu­tuk­sen maksuttomuus.

Moni asia voi matkan varrella muuttua. Aivan kuten Uber muutti aika­naan taksi­bis­nek­sen myös Digi­vi­siolla, tulee olemaan vaiku­tuk­sia korkea­kou­lu­jen talou­teen ja toimin­taan. Tämä ei ole pelkäs­tään uhka – se on myös valtava mahdol­li­suus. Oleel­lista on olla hereillä ja toimia oikeaan aikaan. Digi­taa­li­sen opetuk­sen tule­vai­suus on korkea­kou­lu­jen omissa käsissä.


Kirjoit­taja:

Petri Raivo, rehtori, toimi­tus­joh­taja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­li­kuva: Marek Levak