”Minä osaan!” : avoimen ammat­ti­kor­kea­kou­lun opis­ke­li­joi­den käsi­tyk­siä osaa­mi­sen kehittymisestä

Minulla on työelä­mää takana pitkä taival ja olin jo pidem­män aikaa pohti­nut, että opis­kelu kiin­nos­taisi. Niinpä koro­na­ke­väänä 2020 enemmän tai vähem­män hetken mieli­joh­teesta ruksin haku­pa­pe­rit kuntoon Opintopolku.fi:ssä peri­aat­teella ”noo, tuonne vois hakee ja tuonne ja ehkä tuonne”. Yllä­tyk­sek­seni pääsin Itä-Suomen yliopis­toon opis­ke­le­maan kasva­tus­tie­teitä ja pääai­neek­seni vali­koi­tui aikuis­kas­va­tus. Nyt opin­toni ovat eden­neet siihen pistee­seen, että kandi­daa­tin­tut­kielma on tehty ja hyväk­sytty. Jatkuva ja erityi­sesti työelä­mässä tapah­tuva oppi­mi­nen kiin­nos­taa paitsi ihan omakoh­tai­sesti koet­tuna ilmiönä myös laajem­min yhteis­kun­nal­li­sesti ja erityi­sesti sijoi­tet­tuna ammat­ti­kor­kea­kou­lu­kon­teks­tiin. Esit­te­len tässä artik­ke­lissa tärkeim­piä kandi­daa­tin­tut­kiel­massa esille nous­seita havaintoja.

Monen­laista osaamista

Jatkuva oppi­mi­nen on Suomessa nostettu merkit­tä­väksi yhteis­kun­nal­li­seksi kilpai­lu­te­ki­jäksi. Nopeasti muut­tu­vassa ja kehit­ty­vässä työelä­mässä työn­te­ki­jöiltä odote­taan jatku­vaa osaa­mi­sen päivit­tä­mistä ja uuden osaa­mi­sen hank­ki­mista, joskus varsin nopeal­la­kin aika­tau­lulla. Ammat­ti­kor­kea­kou­lut vastaa­vat tähän tarpee­seen tarjoa­malla avoimen ammat­ti­kor­kea­kou­lun opin­toja eri substanssialoille. 

Koska amma­til­li­sen osaa­mi­sen kirjo eri aloilla on varsin laaja, keski­tyin kandi­daa­tin­tut­kiel­mas­sani tarkas­te­le­maan työelä­mässä ja erityi­sesti asian­tun­ti­ja­työssä tarvit­ta­via yleisiä kompe­tens­seja, mm. tiedon­han­kin­ta­tai­toja, digio­saa­mista, vuoro­vai­ku­tus­tai­toja ja muutos­osaa­mista, enkä niin­kään jolla­kin tietyllä alalla tarvit­ta­vaa spesi­fiä osaa­mista. Käytin kompe­tens­sien määrit­te­lyn pohjana mm. Ruoho­tien (2000), Hela­kor­ven (2009), Lonkan (2015) sekä Viitala & Jylhän (2019) käsi­tyk­siä asian­tun­ti­ja­työn luon­teesta ja asian­tun­ti­ja­työssä tarvit­ta­van yleisen osaa­mi­sen kehittämisestä.

Aineis­ton kerää­mi­nen ja käsittely

Keräsin aineis­ton Webro­pol-kyse­lyllä, joka lähe­tet­tiin Kare­lian opis­ke­li­ja­pal­ve­lui­den kautta kaikille avoi­messa ammat­ti­kor­kea­kou­lussa syksyn 2022 aikana opis­kel­leille. Vastaa­jia oli 191, joista 190 antoi suos­tu­muk­sensa vastauk­sen käyt­tä­mi­seen tutkiel­man aineis­tona. Naisia oli 158, miehiä 25 ja muun­su­ku­puo­li­sia tai niitä, jotka eivät halun­neet kertoa suku­puol­taan, oli yhteensä kuusi henki­löä. Suurin osa vastaa­jista (n=56) sijoit­tui ikäluok­kaan 46 – 55-vuoti­aat ja enem­mis­töllä oli joko alempi korkea­kou­lu­tut­kinto (n=59) tai ylempi korkea­kou­lu­tut­kinto (n=55). Vastaa­jista 157 oli työelä­mässä (työssä päätoi­mi­ses­ti/osa-aikai­sesti tai yrittäjä/toiminimi).

Pyysin vastaa­jia arvioi­maan osaa­mi­sen kehit­ty­mistä ja siitä saatuja hyötyjä 5-portai­sella Likert-astei­kolla (”Ei lain­kaan – Paljon”). Lomak­keella oli myös kysy­myk­siä, joissa vastaa­jia pyydet­tiin kuvai­le­maan syitä osal­lis­tua avoi­miin ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pin­toi­hin, arvioi­maan saamaansa tukea sekä opin­to­jak­so­jen sisäl­töä. Lisäksi kysyin opin­to­jak­son keskeyt­tä­neiltä syitä siihen, miksi opin­to­jak­son suorit­ta­mi­nen oli jäänyt kesken. Jokai­sessa kysy­mys­koh­dassa vastaa­jalla oli mahdol­li­suus antaa myös avoin vastaus ja siten täyden­tää vastaus­taan tai muutoin kommentoida.

Analy­soin kerätyn aineis­ton SPSS-ohjel­mis­tolla käyt­täen epäpa­ra­met­ri­sia mene­tel­miä. Pyrin havait­se­maan tutki­musai­neis­tosta esimer­kiksi löytyi­sikö eri ryhmien välillä eroja osaa­mi­sen kehit­ty­mi­sessä tai riip­pu­vuuk­sia eri osaa­mi­sa­luei­den kehit­ty­mi­sen välillä.

Amma­til­li­sen osaa­mi­sen kehit­ty­mi­sestä on hyötyä

Ei ollut mikään yllätys, että ensi­si­jai­nen syy avoi­miin ammat­ti­kor­kea­kou­luo­pin­toi­hin hakeu­tu­mi­seen oli amma­til­li­sen osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen tai täyden­tä­mi­nen ja että amma­til­li­nen osaa­mi­nen kehit­tyi eniten opin­to­jen aikana (taulukko 1).

Taulukko 1. Arviot osaa­mi­sen kehittymisestä 

 Ei lain­kaan Vain vähän Jonkin verran Melko paljon Paljon Keskiarvo Medi­aani 
amma­til­li­nen osaaminen 3,7 % 7,9 % 38,4 % 32,6 % 17,4 % 3,5 3,5 
vuoro­vai­ku­tus 19,0 % 28,9 % 32,6 % 14,2 % 5,3 % 2,6 3,0 
tiedon­han­kinta 13,7 % 12,1 % 35,8 % 25,8 % 12,6 % 3,1 3,0 
ongel­man­rat­kaisu 7,4 % 21,0 % 43,2 % 18,9 % 9,5 % 3,0 3,0 
orga­ni­sointi 11,6 % 25,8 % 36,8 % 18,4 % 7,4 % 2,8 3,0 
muutok­sen­hal­linta 17,4 % 28,4 % 34,2 % 14,7 % 5,3 % 2,6 3,0 
tieto­tek­ni­nen osaaminen/digitaidot 17,4 % 22,1 % 30,5 % 21,6 % 8,4 % 2,8 3,0 
itsen­sä­joh­ta­mi­nen 11,6 % 24,7 % 28,4 % 23,2 % 12,1 % 3,0 3,0 
yhteis­työ­osaa­mi­nen 26,8 % 26,8 % 29,5 % 10,0 % 6,9 % 2,4 2,0 
asia­kas­pal­velu 40,5 % 18,9 % 27,4 % 9,5 % 3,7 % 2,2 2,0 
kehit­tä­mis­osaa­mi­nen 20,5 % 20,0 % 27,9 % 24,2 % 7,4 % 2,8 3,0 
päätök­sen­te­ko­kyky 17,4 % 24,2 % 34,7 % 15,3 % 8,4 % 2,7 3,0 
vies­tintä 16,8 % 28,4 % 29,0 % 18,4 % 7,4 % 2,7 3,0 
koko­nai­suuk­sien hallinta 11,6 % 21,0 % 33,7 % 21,1 % 12,6 % 3,0 3,0 
opis­ke­lu­tai­dot 10,0 % 19,5 % 35,3 % 22,6 % 12,6 % 3,1 3,0 

Amma­til­li­sista syistä opis­ke­le­maan hakeu­tu­neet arvioi­vat amma­til­lis­ten taito­jensa kehit­ty­neen eniten, kun taas muista kuin amma­til­li­sista syistä opis­kel­leet arvioi­vat vuoro­vai­ku­tus­tai­to­jen ja yhteis­työ­osaa­mi­sen kehit­ty­neen posi­tii­vi­sim­min. Yleis­si­vis­tyk­sen vuoksi opis­kel­leet arvioi­vat tiedon­han­kinta-, ongel­man­rat­kaisu- ja opis­ke­lu­tai­to­jensa kehit­ty­neen eniten. 

Aikai­sem­missa tutki­muk­sissa on havaittu, että korkea­kou­lu­jen tulisi tunnis­taa oppi­joi­den aiempi osaa­mi­nen ja pyrkiä tarjoa­maan koulu­tusta, jolla täyte­tään heidän osaa­mis­va­jei­taan reagoi­malla tarvit­taessa hyvin nopeasti työelä­mästä nouse­viin tarpei­siin (mm. Iloranta & Kotila 2022). Myös opin­to­jak­son kiin­nos­ta­vuus ja koettu hyöty oman työuran kannalta vaikut­ta­vat yksilön moti­vaa­tioon osal­lis­tua erilai­siin koulu­tuk­siin (Heino 2021). Tutkiel­mani aineis­tosta nousi esille, että ne vastaa­jat, jotka kokivat amma­til­li­sen osaa­mi­sensa kehit­ty­neen, arvioi­vat hyöty­neensä saamis­taan taidoista työelä­män näkö­kul­masta ja että tällä oli merki­tystä myös työuralla etene­mi­sen kannalta.

Ryhmien välillä on eroja

Naiset osal­lis­tui­vat opin­toi­hin huomat­ta­vasti ahke­ram­min kuin miehet ja he myös kokivat osaa­mi­sensa kehit­ty­neen kaikilla osa-alueilla posi­tii­vi­sem­min kuin miehet. Suurim­mat erot naisten ja miesten välillä oli havait­ta­vissa vuoro­vai­ku­tus­tai­to­jen sekä opis­ke­lu­tai­to­jen kehit­ty­mi­sen välillä.

Useilla eri osa-alueilla oli havait­ta­vissa koulu­tus­taus­tan merki­tys arvioi­hin osaa­mi­sen kehit­ty­mi­sestä. Ne, joilla ei ollut korkea­kou­lu­tut­kin­toa, arvioi­vat esimer­kiksi tiedon­han­kin­ta­tai­to­jen kehit­ty­neen enemmän kuin korkea­kou­lu­tut­kin­non suorit­ta­neet. Tämä johtu­nee korkea­kou­lu­tut­kin­non anta­mista valmiuk­sista, sillä tutki­muk­sen mukaan korkeasti koulu­te­tut pitävät esimer­kiksi kirjal­li­suutta hyödyn­tä­vän tiedon­han­kin­nan luon­tai­seksi tavaksi opis­kella uusia asioita (Hörkkö, Silven­noi­nen & Järvi­nen 2019).

Ikäluok­kien välillä oli havait­ta­vissa eroja mm. arvioissa vuoro­vai­ku­tus­tai­to­jen kehit­ty­mi­sessä. Yli 45-vuoti­aat arvioi­vat vuoro­vai­ku­tus­tai­to­jen ja yhteis­työ­osaa­mi­sen sekä digio­saa­mi­sen kehit­ty­neen enemmän kuin alle 45-vuoti­aat. Ural­laan pidem­mälle eden­neet toimi­vat usein esimies- ja johto­teh­tä­vissä, missä vuoro­vai­ku­tus- ja yhteis­työ­tai­dot koros­tu­vat. Vuoro­vai­ku­tus- ja yhteis­työ­osaa­mista tarvi­taan myös monia­lai­sissa työryh­missä toimi­mi­seen, esimer­kiksi julki­sen hallin­non tehtä­vissä työs­ken­te­le­vät toimi­vat usein verkos­to­mai­sesti (Autio­niemi, Mäntylä, Kosonen, Parti­nen & Pernaa 2021). Erot digio­saa­mi­sen kehit­ty­mi­sessä eri ikäryh­mien välillä selit­ty­ne­vät sillä, että voima­kas digi­ta­li­saa­tion etene­mi­nen on tapah­tu­nut yli 45-vuotiai­den ollessa jo työelä­mässä. Moni­kaan heistä ei ole hank­ki­nut digi­tai­toja opis­ke­lun tai syste­maat­ti­sen koulu­tuk­sen kautta ja osaa­mis­va­jeita varmasti on. Lisäksi yli 45-vuoti­aat eivät ole vart­tu­neet yhtä digi­ta­li­soi­tu­neessa ympä­ris­tössä kuten nuorem­mat ikäpolvet.

Päätök­sen­te­ko­ky­kyi­nen hallit­see kokonaisuudet?

Tarkas­tel­taessa yhteyk­siä eri osaa­mi­sa­luei­den kehit­ty­mi­sen välillä voimak­kaim­mat korre­laa­tiot oli havait­ta­vissa päätök­sen­te­ko­ky­vyn ja koko­nai­suuk­sien hallin­nan sekä itsensä johta­mi­sen ja orga­ni­soin­ti­tai­to­jen välillä (taulukko 2). Tulos selit­ty­nee sillä, että ko. taidot ovat vahvasti yhtey­dessä toisiinsa: Päätök­sen­te­ko­ky­vyn kehit­tyessä myös yksilön tunne koko­nai­suuk­sien hallin­nasta kehit­tyy tai vastaa­vasti itsensä johta­mi­sen taidot tuovat yksi­lölle tunteen siitä, että hän pystyy orga­ni­soi­maan asioita paremmin. 

Taulukko 2. Korre­laa­tiot eri osaamisalueiden/kompetenssien välillä 

Osaamisalue/kompetenssi Korre­laa­tio; voima­kas yhteys 
orga­ni­soin­ti­tai­dot – muutoksenhallintataidot rho(190)=.730, p<.001 
vuoro­vai­ku­tus – yhteistyöosaaminen rho(190)=.677, p<.001 
tiedon­han­kinta – päätöksentekokyky rho(190)=.685, p<.001 
ongel­man­rat­kaisu -organisointi rho(190)=.677, p<.001 
itsen­sä­joh­ta­mi­nen – organisointi rho(190)=.729, p<.001 
itsen­sä­joh­ta­mi­nen – koko­nai­suuk­sien hallinta rho(190)=.743, p<.001 
yhteis­työ­osaa­mi­nen – asiakaspalvelu rho(190)=.731, p<.001 
päätök­sen­te­ko­kyky – koko­nai­suuk­sien hallinta rho(190)=.756, p<.001 
koko­nai­suuk­sien hallinta – opiskelutaidot rho(190)=.732, p<.001 

Osa kaipaa enemmän palau­tetta ja tukea

Palaut­teen ja tuen osalta oli havait­ta­vissa, että mikäli opis­ke­lija arvioi saaneensa palau­tetta opin­to­jen etene­mi­sestä, se oli yhtey­dessä opis­ke­li­jan käsi­tyk­siin osaa­mi­sen kehit­ty­mi­sestä saamaan palaut­tee­seen. Suuri osa avoi­messa ammat­ti­kor­kea­kou­lussa tarjolla olevista opin­to­jak­soista on suori­tet­ta­vissa itse­näi­sesti ja tämä näkyi myös vastaa­jien arvioissa: Osa mainitsi, ettei odot­ta­nut­kaan palau­tetta ja tukea, sillä kyseessä oli omatoi­mi­nen opis­kelu. Osa taas toivoi, että vuoro­vai­ku­tusta esimer­kiksi muiden opis­ke­li­joi­den kanssa olisi ollut. Ohjauk­sen ja tuen puut­tu­mi­sella näyt­täisi olevan yhteys myös opin­to­jen keskeyt­tä­mi­sen sekä opin­to­jak­so­jen sisäl­lön kanssa, esimer­kiksi työmää­rää voitiin pitää liian suurena. Opin­to­jakso saatet­tiin keskeyt­tää myös siksi, että sitä pidet­tiin hyödyt­tö­mänä tai siitä syystä, ettei se tuonut uutta tietoa. Tulos­ten perus­teella näyt­täisi siltä, että osa opis­ke­li­joista ei kaipaa tukea ja palau­tetta, mutta sen puut­tu­mi­nen voi joiden­kin kohdalla johtaa opin­to­jen keskeyttämiseen.

Avoi­mista vastauk­sista nousi esille havainto siitä, että vaikka opis­kel­lut asiat usein olivat ennes­tään tuttuja, tietä­mys kuiten­kin syveni ja täyden­tyi uudella, ajan­ta­sai­sella tiedolla. Yksi vastaa­jista kertoi koro­na­vuo­sien kuplan aiheut­ta­neen amma­til­li­sen vuoro­vai­ku­tuk­sen vähe­ne­mi­sen ja sitä kautta erään­lai­sen näkö­kul­man suppe­ne­mi­sen, mutta suori­te­tut opinnot ja keskus­te­lut muiden opis­ke­li­joi­den kanssa avar­si­vat ajat­te­lua monin tavoin. Myös työteh­tä­vät tuntui­vat helpom­milta ja osaa­mista jaet­tiin työyh­tei­sössä. Osaa­mi­sen kehit­tyessä tunne omasta minä­pys­ty­vyy­destä kasvoi, yksi vastaa­jista kommen­toi­kin: ”Olen saanut itse­luot­ta­musta! Minä osaan!”.


Lähteet:

Autio­niemi, J., Kosonen, J., Mäntylä, N., Parti­nen, H. & Pernaa, H. 2021. Muut­tuva julki­nen hallinto ja työelä­mä­kom­pe­tens­sien suun­ta­vii­vat suoma­lai­sessa korkea­kou­lu­tuk­sessa. Hallin­non Tutki­mus, 40(2), 94–110. doi:10.37450/ht.95637. [viitattu 14.6.2023]

Hela­korpi, S. 2009. Osaa­mi­nen ja sen tunnis­ta­mi­nen työelä­män ja koulu­tuk­sen yhtei­senä haas­teena. Osaaja. net, (4). https://uas-arkisto.fi/wp-content/uploads/www_arkisto.uasjournal.fi/osaaja_2009-4/Helakorpi%20PDF.pdf. [viitattu 14.6.2023]

Heino, T. 2021. Jatkuva oppi­mi­nen korkea­kou­luissa: Linjauk­set koulu­tuk­sen tarjoa­jan näkö­kul­masta. Pro gradu -tutkielma. Jyväs­kylä: Jyväs­ky­län yliopisto. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202112286181. [viitattu 14.6.2023]

Hörkkö, E., Silven­noi­nen, H. & Järvi­nen, T. 2019. Henki­lös­tön suosi­mat työssä oppi­mi­sen muodot. Hallin­non tutki­mus, 38(2), 73–88. https://doi.org/10.37450/ht.97987. [viitattu 14.6.2023]

Iloranta, E. & Kotila, H. 2022. Mitä on jatku­van oppi­mi­sen korkea­kou­lu­pe­da­go­giikka? Teok­sessa: K. Mäki & L. Vanha­nen-Nuuti­nen. 2022. Korkea­kou­lu­pe­da­go­giikka: Ajat, paikat ja tulkin­nat. [Helsinki]: Haaga-Helia ammat­ti­kor­kea­koulu. 192–199.

Lonka, K. 2015. Oival­tava oppi­mi­nen. Helsin­gissä: Otava.

Ruoho­tie, P. 2000. Oppi­mi­nen ja amma­til­li­nen kasvu. Porvoo: WSOY

Viitala, R. & Jylhä, E. 2019. Johta­mi­nen: keskei­set käsit­teet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita.


Kirjoit­taja:

Jaana Rummu­kai­nen, tieto­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu