Kevättalvella 2023 Xamkin (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) kirjastosta alkoi kuulua puheita, että he haluaisivat tulla kesäkuussa vierailulle Kareliaan ja Joensuuhun. Tästä lähti ajatus, että kutsuttaisiin myös naapuri-ammattikorkeakoulujen eli Savonian ja Kajaanin amk:n kirjastoista ihmisiä Joensuuhun, ja pidettäisiin ihan kunnolliset kesäpäivät Kareliassa. Tapaamisen runko hahmottui kevään aikana ja läpileikkaavaksi aiheeksi nostettiin erittäin ajankohtainen tekoäly. Ajankohdaksi valikoitui kesäkuun puoliväli ja tapaamispaikaksi Karelian Tikkarinteen kampus.
Torstaina 15.6. kolmisenkymmentä amk-kirjastolaista Kareliasta, Savoniasta, Kajaanin amk:sta ja Xamkista kokoontui Tikkarinteelle, ja mistäpä muualtakaan olisimme aloittaneet päivän kuin kirjastosta. Kovinkaan moni ei kirjastossamme ollut aiemmin käynyt ja tilat herättivät paljon kiinnostusta ja keskustelua.
Varsinainen ohjelma alkoi Karelian opetusteknologia-asiantuntija Risto Salmisen alustuksella siitä, mikä on tekoälyn rooli ja mahdollisuudet kirjastotyössä. Hän mainitsi heti puheenvuoronsa alussa, että tekoälyyn perustuvat sovellukset ja palvelut kehittyvät kovaa vauhtia. Mistä viikko sitten on esitelmöinyt, voikin olla jopa vanhentunutta tietoa tällä hetkellä. Varsinaisessa esityksessä keskityttiin lähinnä ChatGPT:n tarjoamiin ja ehdottamiin ideoihin, kuten esimerkiksi tekoälyn käyttöön sisällöntuotannossa, apuna kirjaston automaatiossa, tiedonhauissa jne. Mitään varsinaista uutta ja mullistavaa ajatusta esityksessä ei ehkä kirjastolaisille ollut, mutta aihe toimi hyvänä pohjustuksena ja johdatuksena iltapäivän ryhmätyöskentelylle.
Iltapäivällä jakauduimme viiteen ryhmään, joihin oli ilmoittauduttu ennakkoon. Ryhmät olivat: Julkaisut, artikkelit ja opinnäytetyöt, Kokoelmat, Luettelointi, kuvailu ja metatiedot, Tiedonhankinnan opetus sekä Viestintä, markkinointi ja asiakaspalvelu. Jokainen ryhmä visioi ja mietti tekoälyn käyttöä omasta näkökulmastaan. Ideat kirjattiin Jamboard-alustalle, jossa ryhmät jaottelivat ajatuksensa nykyhetken, tulevaisuuden, uhkien ja mahdollisuuksien mukaan.
Julkaiseminen ja tutkimuksen vaikuttavuuden arviointi muutoksessa?
Kun Julkaisut, artikkelit ja opinnäytetyöt -ryhmässä visioitiin tekoälyn mahdollisuuksia, eniten keskustelua synnytti tutkimuksen vaikuttavuuden arviointi ja siihen liittyvä julkaisutiedonkeruu.
Julkaisutiedonkeruu on edelleenkin melko pitkälle käsityönä tehtävää tietojen keräys- ja tallennustyötä. Tekoälyn uskotaan tulevaisuudessa auttavan tässä. Julkaisutietojen tekoälypohjainen syöttö Justus-tallennuspalveluun olisi tarpeellinen. Tekoälyn tulisi samalla osata hyödyntää Opetus- ja kulttuuriministeriön jatkuvasti päivittyvän tiedonkeruun käsikirjan ohjeistuksia.
Ryhmässä toisaalta uskottiin, että tutkimusta arvioidaan tulevaisuudessa myös uudenlaisilla mittareilla ja julkaisutietojen perusteella tapahtuvan arvioinnin merkitys vähenee. Tällaiseen kehitykseen viittaa uusi CoARA-yhteistyö. CoARA on eurooppalainen yhteenliittymä tutkimuksen arvioinnin uudistamiseksi. Tavoitteena on edistää tutkimuksen arvioinnissa monipuolisia ja laadullisia arviointimenetelmiä. Noin 30 suomalaista korkeakoulua, mukaan lukien Karelia-ammattikorkeakoulu, on jo liittynyt Coara-sopimukseen. On todennäköistä, että CoARA-arviointiin kehitetään tulevaisuudessa tekoälysovelluksia, jotka osaavat koota yhteen tutkijoiden erilaisia meritoitumisia.
Ryhmässä oltiin vakuuttuneita, että kun tekoälyn käyttö tutkimuksen vaikuttavuuden arvioinnissa kasvaa, se tulee muuttamaan ammattikorkeakoulujen julkaisemista ja julkaisutoimintaa. Mutta millä tavalla, sitä ei vielä osattu visioida.
Tekoälyn mahdollisuudet kirjaston kokoelmien kehittämisessä
Kokoelmaryhmässä tekoälytyökalut olivat jokseenkin tuttuja kaikille, mutta kovin syvällisesti kukaan ei ollut niitä toistaiseksi käyttänyt. Eri palveluihin integroidut tekoälyt sen sijaan olivat aktiivikäytössä kaikilla, kuten esimerkiksi annif-työkaluun pohjautuva FintoAI, joka osaa ehdottaa asiasanoja sille annetun tekstin perusteella. Tulevaisuusvisioissa haaveiltiin tekoälystä, joka integroituisi sekä kirjastojärjestelmään että muihin kirjastotyössä käytettäviin työkaluihin ja osaisi huomata esimerkiksi sen, jos kokoelmissa on puutteita tai toisaalta vinoumia johonkin suuntaan. E-aineistojen kohdalla tekoäly taas voisi poistaa/korjata kaikki toimimattomat linkit, koska siihen ei ihmistyövoima kerta kaikkiaan riitä nykyisillä e-aineistojen volyymeillä.
Myös sellaisesta tekoälytyökalusta, joka osaisi analysoida lainatilastoja, kokoelmien käyttöä ja pitää silmällä uutuuksia ja räätälöidä niiden pohjalta jo valmiiksi analysoituja poisto- tai hankintalistoja, haaveiltiin. Toisaalta tällaisissa palveluissa uhaksi nousee myös yksityisyydensuoja ja henkilötietojen leviämisen mahdollisuus. Kustannukset puhuttivat myös. Kirjastoilla ei yleensä ole valtavia budjetteja, ja kirjastoille räätälöidyt tekoälysovellukset maksaisivat paljon. Myös ChatGPT kyseenalaistettiin ja mietittiin, onko se tulevaisuudessakin ykkösväline tekoälytyökaluissa vai jääkö se vain hetken huumaksi, kuten esimerkiksi Altavista aikanaan.
Uhkana nähtiin myös se, miten asiakkaat suhtautuvat tekoälyyn. Jos opiskelijat kokevat saavansa tekoälyltä vastaukset kaikkeen, mihin kirjastojen aineistoja ja palveluita enää tarvitaan? Toki kirjastotyöntekijät sen tietävät, mutta tämä täytyy tuoda erittäin vahvasti esille myös ääneen. Tekoäly (tai ChatGPT) ei ole oikopolku onneen, vaan oikeastaan vain hyvin kehittynyt ennustava tekstinsyöttö. Mahdollisuuksia nähtiin kuitenkin enemmän kuin uhkia. Tekoäly olisi mukava valjastaa erityisesti sellaisiin hommiin, jotka ihmiseltä kestäisivät pitkään tai olisivat mahdottomia suorittaa.
Tekoäly apurina aineiston kuvailussa
Luettelointiryhmässä oli edustaja jokaisesta päiville tulleesta kirjastosta. Parituntinen juttelumme versoi sinne tänne kuin voikukkapelto, pysyen kuitenkin enimmäkseen aiotulla alueella.
Yksituumaisia olimme siitä, millä tavoin tekoäly tällä hetkellä näkyy selvimmin kuvailutyössä, ja mikä voisi olla seuraava luonteva askel tekoälyn hyödyntämisessä. Näkyvimmin tekoäly vaikuttaa asiasanojen valinnassa ja ”löytämisessä”. YSO (yleinen suomalainen ontologia) sisältää Finto AI palvelun, jota käytetään asiasanoittamaan teksti verkkolomakkeen tai rajapinnan kautta. Näin saadaan YSO-asiasanastosta automaattisesti tekstin aihepiiriä kuvaavia termiehdotuksia. Finto AI perustuu automaattisen asiasanoituksen työkaluun Annifiin, jonka avulla tällä hetkellä esimerkiksi opiskelijat löytävät Theseukseen tallentamilleen opinnäytetöilleen ”oikeat” asiasanat ”oikeassa” muodossa.
Lähitulevaisuudessa Finto AI on todennäköisesti helpohkosti valjastettavissa myös luokituksen löytämiseen, esimerkiksi löytämään hyllyluokan, johon sijoittaa kirja. Se nopeuttaisi kuvailijan työtä, ja tekisi hyllyluokituslaadun tasaisemmaksi eri kirjastojen välillä, kun tietty teos löytyisi varmemmin samasta hyllyluokasta eri kirjastoissa.
Vielä vähän pitemmälle tulevaisuuteen katsottaessa uudenlaisessa kirjastojärjestelmässä tekoälylle suunnitellaan isompaa roolia tietueiden yhdistäjänä, kun kenttiin syötetään teoksesta infoa koneluettavassa, yhteismitallisessa muodossa. Mielenkiintoinen ajatus heitettiin, että voisiko tekoäly kuvailla ja luetteloida elektronisen teoksen kokonaisuudessaan, kun kaikki tarvittavat elementit ovat tekoälyn nähtävillä. Tällöin kuvailijalle jäisi enää tietueen tarkistus.
Kirjaston rooli tekoälyn käytön ohjaamisessa mietitytti
Tiedonhankinnan opetuksen ryhmässä keskustelimme aluksi nykyhetkestä, ja totesimme, että erilaisia testailuja ja kokeiluja on kukin tehnyt tahollaan. Tämänhetkistä tilannetta pidettiin hieman epäselvänä, sillä kirjastoissa yritetään vielä toistaiseksi hahmottaa, mikä meidän roolimme on tekoälyn käyttämiseen ohjaamisessa. Vallitsevaa epävarmaa tilannetta pidettiin pienenä uhkana ja ryhmä totesikin, että organisaatioiden tasolla kokonaisuuden hallinta vaatii kaikilta henkilöstön jäseniltä yhteistä ymmärrystä ja linjauksia.
Tekoälyn käyttämisen yleisenä uhkana ryhmä piti sitä, että lukemisen ja ymmärtämisen taidot heikkenevät ja että esimerkiksi opinnäytteissä käytettävien lähteiden taso laskee. Vaarana myös on, että maksullisten palvelujen yleistyminen asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Keskustelimme siitä, että työn tekemisen luonne voi muuttua, mikäli tekoäly integroituu palveluihin. Tekoäly voi vapauttaa aikaa rutiinitehtävien hoitamisesta johonkin muuhun.
Ryhmä näki tekoälyn käytössä kaiken kaikkiaan enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Kävimme keskustelua siitä, että pienissä kirjastoissa voimia kannattaisi yhdistää ja esimerkiksi laatia ohjeita yhdessä. Myös kokemuksia on hyvä jakaa vertaisten kesken. Totesimme, että todennäköisesti 10 tai 30 vuoden päästä ei enää puhuta tekoälystä, vaan se on integroitunut palveluihin täysin huomaamattomaksi. Keskusteluissa nousi esille toive siitä, että tekoäly mahdollistaisi joustavamman ristiinopiskelun, ja että sitä voisi hyödyntää monipuolisesti erilaisten oppimateriaalien tarjoamiseen. Lisäksi tekoäly voi helpottaa esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivien oppijoiden opiskelua (erilaiset apuvälineet ja –ohjelmat). Pidimme etuna myös sitä, että todennäköisesti tulevaisuudessa tekoäly mahdollistaa luonnollisen kielen käyttämisen hakulausekkeissa.
Tekoälyä kirjaston asiakaspalveluun ja viestintään
Viestintä, markkinointi ja asiakaspalvelu -ryhmässä oli mukana sekä henkilöitä, jotka olivat kokeilleet tekoälyperustaisia ohjelmia tai palveluja, että myös heitä, jotka eivät olleet niihin vielä tutustuneet. Tunteet tekoälyn käyttöön liittyen olivat ristiriitaisia: toisaalta on tunne siitä, että pitää tietää miten näitä voisi käyttää apuvälineinä, ja toisaalta huoli siitä, miten luotettavaa tietoa tai viestintää tekoälyn avulla saa aikaan.
Asiakaspalvelussa chattibotti on jo ollutkin käytössä parissa kirjastossa; niiden nähtiin olevan järkeviä etenkin toistuviin kysymyksiin vastaamisessa tai ohjaamassa tiettyyn palveluun tai sivustoon. Toki täytyy muistaa, että tähänkin täytyy tekoäly opettaa, ja se vaatii suunnittelua ja asiakkaiden tarpeiden miettimistä. Viestintään ja markkinointiin liittyen esimerkkinä oli se, miten ChatGPT pyydettäessä luo vaikkapa tiedotepohjan, jota voi käyttää sähköpostitiedotuksessa. Tällöin viestintää tekevien tehtäväksi voikin jäädä pelkästään muuttaa tai tarkistaa pohjan tekstisisällöt. Ilman editointia ei ainakaan toistaiseksi kannata tekoälyllä tuotettuja tekstejä julkaista täysin sellaisenaan.
Onko järkee vai ei? Näkemyksiä tekoälystä neljän amk-kirjaston keskusteluissa
Kesäpäiville osallistujat suhtautuivat tekoälyyn pääsääntöisesti varovaisen myönteisesti. Tekoäly tuntuu yhtä suurelta asialta tällä hetkellä kuin internetin tulo aikanaan, mutta aika näyttää, millaiseksi sen rooli jää. Ehdottomasti eniten asiassa nähtiin positiivisia puolia ja tekoälyn toivotaan esimerkiksi hoitavan jatkossa suuritöisiä työtehtäviä joko kokonaan tai ainakin osittain. Tekoälystä voi olla myös hyötyä mekaanisen työn tekemisessä, jolloin työntekijälle jäisi vain valmiin tai lähes valmiin työn tarkastus ja viimeistely.
Kriittisiäkin kommentteja esitettiin. Tekoäly on suuri kokonaisuus, joka uudistuu ja kehittyy valtavilla harppauksilla. Kirjastoille se on jälleen yksi haltuun otettava ja opeteltava asia, joka pitää huomioida päivittäisessä työnteossa, käytössä olevissa työvälineissä, rutiineissa ja myös tiedonhankinnan opetuksessa. Sekin jännittää, pysymmekö opiskelijoiden edellä tai edes kyydissä näissä asioissa, vai ovatko opiskelijat ottaneet tekoälyn käyttöönsä omilla tavoillaan ennen kuin sen käytöstä on ehditty kunnolla edes linjata.
Tutustumista toisiimme ja Itä-Suomen yliopiston kirjastoon
Ryhmätöiden ja niiden purun jälkeen päivän virallinen osuus alkoi olla paketissa. Iltaa jatkoimme epävirallisissa merkeissä yhteisellä ruokailulla Local Bistrossa ja koska sää suosi, nautimme myös auringosta paikallisilla terasseilla. Mukava oli seurustella kollegoiden kanssa vapaamuotoisesti ihan livenä. Monen nimi oli tuttu sähköposteista, lukemattomista Teams-kokouksista, Zoom-tapahtumista ja vaikka mistä, mutta aika harva varsinkaan nuoremman polven työntekijöistä oli tavannut aiemmin toisiaan henkilökohtaisesti. Rento rupattelu hyvän ruoan nauttimisen lomassa olikin oikein piristävää päivän intensiivisten tekoälykeskusteluiden jälkeen.
Perjantaille tutustuimme vielä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen kirjastoon. Kirjastolla meitä opastivat kirjastonjohtaja Ari Muhonen ja palvelupäällikkö Riitta Porkka. Pääsimme kurkistamaan mm. vastikään remontoituihin henkilökunnan tiloihin, joihin ei tietenkään normaali kirjastonkäyttäjä pääse. Myös yliopiston kirjasto oli monelle entuudestaan tuntematon ja erityisesti kirjaston painettujen kokoelmien suuri määrä herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä. Oli myös kiinnostavaa kuulla yliopiston näkökulmasta monista sellaisista asioista, jotka koskettavat myös ammattikorkeakoulukirjastoja, kuten julkaisut, kirjastojärjestelmä ja sen toimivuus sekä digivisio ja sen mukanaan tuomat haasteet.
Kasvokkain tapaamisia tarvitaan jatkossakin
Kesäpäivät päättyivät yliopistolle ja lähes yhdessä tuumin todettiin, että verkostoitumisen ja epävirallisten kuulumisten ja tiedonvaihdon kannalta tämänkaltaisten tapaamisten järjestäminen on jatkossakin erittäin suositeltavaa. Oli mukava huomata, että muissa amk-kirjastoissa painitaan ihan samanlaisten asioiden kanssa kuin Kareliassa ja toisaalta jokainen ammattikorkeakoulu ja kirjasto on kuitenkin myös ihan omanlaisensa yksikkö, jossa on erilaisia toimintatapoja.
Saimme hyvää palautetta päivien ohjelmasta; siitä ettei päiviin ollut laitettu liikaa erilaisia tapahtumia ja luentoja, joten oli enemmän aikaa keskustelulle ryhmissä ja kollegoihin tutustumiseen. Päivien jälkeen onkin jatkossa paljon helpompaa ottaa tarvittaessa yhteyttä toisen kirjaston kollegaan ja kysyä että hei, mitenkäs tämä asia teillä olikaan, kun on keskusteltu ensin sekä virallisissa että epävirallisissa merkeissä. Yhteistyön merkitys yli maakuntarajojen korostuu varmasti myös jatkossa.
Kirjoittajat:
Noora Kontturi, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Ari Koskela, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Pekka Malvela, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jaana Rummukainen, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Leena Väyrynen, tietoasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu
Artikkelikuva: Ksenia Senkova, kuviasuomesta.fi