Työso­pi­muk­sen purkaminen

Työso­pi­muk­sen purka­mi­sesta on säädetty työso­pi­mus­lain (55/2001) 8:1 §:ssä. Sään­nök­sen mukaan työnan­taja saa purkaa työso­pi­muk­sen päät­ty­väksi välit­tö­mästi erit­täin paina­vasta syystä. Syyn tulee olla niin vakava velvol­li­suuk­sien rikko­mi­nen tai laimin­lyönti, että työsuh­teen jatka­mi­nen edes irti­sa­no­mi­sa­jan pitui­sen ajan olisi työnan­ta­jalle kohtuu­tonta. Päät­tä­mi­nen purka­malla ei edel­lytä varoi­tuk­sen anta­mista, mutta aiemmin mahdol­li­sesti annettu varoi­tus voidaan huomioida purka­mista harki­tessa. Työso­pi­muk­sen purka­mi­nen tarkoit­taa töiden loppu­mista välit­tö­mästi, ilman irtisanomisaikaa.

Purku­pe­rus­teet

Työso­pi­muk­sen purku­pe­rus­teet ovat käytän­nössä hyvin saman­kal­tai­set kuin henki­löön liit­ty­vät irti­sa­no­mis­pe­rus­teet, mutta asteel­taan vaka­vam­pia. Tällai­sia syitä voivat olla esimer­kiksi lain­vas­tai­nen toiminta, työtur­val­li­suu­den laimin­lyönti tai kilpai­leva toiminta. Itä-Suomen hovioi­keu­den ratkai­sussa 20.10.2016 T 647 saha­lai­tok­sen työn­te­ki­jän työso­pi­mus voitiin päättää purka­malla, koska hän oli kiel­loista huoli­matta tupa­koi­nut tuotan­toa­lu­eella. Tupa­kointi osoitti työn­te­ki­jältä selvää piit­taa­mat­to­muutta palo­tur­val­li­suu­desta. Korkeim­man oikeu­den ratkai­sussa KKO 1995:47 työn­te­kijä oli lomau­tuk­sensa aikana jättä­nyt työnan­ta­jansa kanssa kilpai­le­van urak­ka­tar­jouk­sen. Korkeim­man oikeu­den mukaan työn­te­ki­jän oli täyty­nyt tarjousta tehdes­sään ymmär­tää, että myös hänen työnan­ta­jansa tulee teke­mään urakasta tarjouk­sen. Työn­te­ki­jän menet­te­lyä pidet­tiin hyvän tavan vastai­sena kilpai­lu­te­kona, jolla vahin­goi­tet­tiin työnan­ta­jaa. Työnan­ta­jalla oli oikeus päättää työn­te­ki­jän työsuhde purkamalla.

Purka­mi­sen perus­teena voi olla myös työn­te­ki­jän luvat­to­mat pois­sao­lot. Esimer­kiksi korkeim­man oikeu­den ratkai­sussa KKO 1992:111 työnan­ta­jalla ja työn­te­ki­jällä oli ollut erimie­li­syyttä siitä, kuuluiko työn­te­ki­jälle niin sanot­tuja pekkas­päi­viä. Työn­te­kijä oli erimie­li­syy­destä huoli­matta pitänyt vapaita yli viikon pitui­sen ajan ilman työnan­ta­jan lupaa. Työnan­ta­jalla oli oikeus purkaa työn­te­ki­jän työso­pi­mus riip­pu­matta siitä, oliko työn­te­ki­jällä ollut oikeus vapai­siin vai ei. Työn­te­ki­jällä ei ollut oikeutta päättää vapaa­päi­vistä omavaltaisesti.

Työn­te­ki­jän epäre­hel­li­syys ja siitä aiheu­tu­nut luot­ta­mus­pula on varsin yleinen peruste työso­pi­muk­sen purka­mi­selle. Korkeim­man oikeu­den ratkai­sussa KKO 1989:147 työn­te­kijä oli osal­lis­tu­nut työnan­ta­jan tilai­suu­teen ja varas­ta­nut siellä naula­kossa olleen takin taskusta 70 markkaa. Tämän katsot­tiin vaaran­ta­van työnan­ta­jan ja työn­te­ki­jän välisen luot­ta­muk­sen niin merkit­tä­vällä tavalla, että työnan­ta­jalla oli oikeus päättää työso­pi­mus purka­malla. Työtuo­miois­tui­men ratkai­sussa TT 2016-54 työn­te­kijä oli tois­tu­vasti rapor­toi­nut virheel­li­sesti työtun­te­jaan ja järjes­tel­lyt työmat­koja sopi­matta niistä esimie­hen kanssa. Työn­te­kijä jatkoi toimin­taansa myös saamansa varoi­tuk­sen jälkeen. Lisäksi työn­te­kijä yritti saada työnan­ta­jan maksa­maan uudel­leen jo makse­tut ylityö­kor­vauk­set. Työn­te­kijä oli myös antanut julki­suu­teen lausun­non, joka poik­kesi työnan­ta­jan viral­li­sesta kannasta. Työn­te­ki­jän menet­te­lyä pidet­tiin koko­nai­suu­tena niin moitit­ta­vana, että työnan­ta­jalla oli oikeus työso­pi­muk­sen purkamiseen.

Purka­mi­sen harkitseminen

Purku­pe­rus­teen olemas­sao­loa harki­tessa on aina huomioi­tava tapauk­sen olosuh­teet ja erityis­piir­teet. Esimer­kiksi korkeim­man oikeu­den ratkai­sussa KKO 2016:62 työnan­taja oli purka­nut työn­te­ki­jän työso­pi­muk­sen, koska työn­te­kijä oli ottanut itsel­leen hävik­kiin kirjaa­mansa vesi­me­lo­nin ja neljäs­osan huna­ja­me­lo­nista. Kyseessä oli selkeä ohjei­den vastai­nen ja epäre­hel­li­nen toiminta. Työn­te­ki­jän ottamat tuot­teet olivat kuiten­kin työnan­ta­jalle arvot­to­mia eikä työn­te­ki­jän menet­tely aiheut­ta­nut talou­del­lista vahin­koa. Työnan­ta­jalla ei ollut oikeutta työso­pi­muk­sen päät­tä­mi­seen, vaan työn­te­ki­jälle olisi tullut antaa varoi­tus. Tapauk­sen loppu­tu­los olisi voinut olla toinen, jos työn­te­kijä olisi ottanut itsel­leen myyn­ti­kel­poi­sia hedel­miä. Tällöin toimin­nasta olisi aiheu­tu­nut työnan­ta­jalle vahin­koa. Oikeus­käy­tän­nössä työsuh­teen päät­tä­mi­nen on ollut mahdol­lista esimer­kiksi tilan­teessa, jossa kaupan myyjä on ottanut itsel­leen pussil­li­sen luumuja ja ravin­to­lan kokki lohikuutioita.

Purku­pe­rus­tee­seen vetoaminen

Työso­pi­mus­lain 8:2 §:n mukaan työnan­ta­jan tulee vedota purku­pe­rus­tee­seen 14 päivän kuluessa siitä, kun tämä sai tiedon perus­teen olemas­sao­losta. Jos purka­mi­selle on pätevä este, voi purka­mi­sen suorit­taa 14 päivän kuluessa tämän esteen pois­tu­mi­sesta. Purku­pe­rus­tee­seen on vedot­tava varsin nopeasti. Käytän­nössä varsi­nai­sesta purka­mi­seen oikeut­ta­vasta toimin­nasta on kuiten­kin voinut kulua pitkäh­kö­kin aika, sillä toiminta ei vält­tä­mättä tule heti työnan­ta­jan tietoon. Kun työnan­taja saa purku­pe­rus­teen olemas­sao­lon tietoonsa ja ryhtyy harkit­se­maan työso­pi­muk­sen purka­mista, tulee työnan­ta­jan varata työn­te­ki­jälle mahdol­li­suus tulla kuul­luksi. Tältä osin riit­tä­vää on mahdol­li­suu­den tarjoa­mi­nen. Jos työn­te­kijä ei halua tulla kuul­luksi, voi työnan­taja purkaa työso­pi­muk­sen myös ilman kuule­mista. Riit­tä­vää on, että työn­te­ki­jälle on tarjottu tähän mahdollisuus. 


Kirjoit­taja:

Atte Korte, lehtori, OAJ:n pääluot­ta­mus­mies, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artik­ke­li­kuva: Mari Helin / Unsplash