Sarja­kuva edistää muistitietoisuutta

Osuin Espan­jan matkal­lani sarja­ku­va­näyt­te­lyyn, jossa oli esillä espan­ja­lai­sen Paco Rocan (s. 1969) sarja­ku­via ja animaa­tioita. Näyt­te­lyn nimi ”Dibu­jante ambu­lante” on vapaasti kään­net­tynä liik­kuva tai vael­tava piirtäjä.

Paco Rocan sarja­ku­vien ja animaa­tioi­den teemat liit­ty­vät ikään­ty­mi­seen ja muis­ti­pul­miin. Näyt­te­lye­sit­teessä kerro­taan, että Paco Roca on vierail­lut paljon vanhain­ko­deissa ja viet­tä­nyt aikaa vanho­jen ihmis­ten kanssa. Teokset henki­vät omakohtaisuutta.

Näyt­te­lyn nurkassa oli vitriini, jossa oli esillä Rocan sarja­ku­va­kir­jo­jen kään­nök­siä. Ja kappas vaan, esillä oli myös suomeksi v. 2011 WSOY:ltä ilmes­ty­nyt teos ”Ryppyjä”. Roca vieraili Helsin­gin sarja­ku­va­fes­ti­vaa­leilla vuonna 2010.

Isä viedään vanhainkotiin

Ryppyjä-teosta kuva­taan sarja­ku­va­ro­maa­niksi. Siinä lapset vievät Alzhei­me­rin tautiin sairas­tu­neen Emilio- isänsä vanhain­ko­tiin, koska hän ei enää pärjää kotona. Tämä ei vielä nyky­ään­kään ole Espan­jassa se taval­li­sin ratkaisu, vaan lasten odote­taan huoleh­ti­van ikään­ty­vistä vanhemmistaan.

Sarja­ku­vassa kuva­taan vanhain­ko­din yksi­toik­koista arkea. Emilio joutuu asumaan samaan huonee­seen Migue­lin kanssa. Miguel on vanha kettu, joka käyttää toisten muis­ta­mat­to­muutta hyväk­seen. Mutta toisaalta hänes­tä­kin löytyy inhi­mil­li­nen puolensa. 

Täällä on vain nukku­via vanhuksia

Päivä­oh­jelma toistuu samana ruokai­lusta toiseen, ja kaikki odot­ta­vat vain seuraa­vaa ruokai­lua. TV on päällä koko ajan, ja kana­va­kin on sama luonto-ohjelma. Keski­viik­kona jumpa­taan ja lauan­taina on bingo. Toimin­noissa syntyy melkoista sekoi­lua, kun yksi ei näe, toinen ei kuule ja kolmas nuokkuu puoliu­nessa. Ylipir­teä fysio­te­ra­peutti puhal­taa pilliin ja jatkaa sitkeästi ohjausta. 

Asuk­kaat kiis­te­le­vät vanhuu­desta, olem­meko taakka yhteis­kun­nalle. Entä ovatko lapset hylän­neet ja unoh­ta­neet meidät? Entä talon pelot­tava toinen kerros, jonne joutu­vat ne, jotka eivät enää pärjää omatoi­mi­sesti ykköskerroksessa.

Lopussa kolme turhau­tu­nutta vanhusta miettii, mitä he haluai­si­vat tehdä. ”Muuttaa maail­maa” on vastaus. ”Se on ihan liian vakava asia jättä­väksi nuori­solle. Heillä on tarpeeksi ajatel­ta­vaa seksissä ja huumeissa.” Vanhuk­set teke­vät­kin sitten irtio­ton vanhain­ko­din arjesta.

Sarja­ku­valla voidaan vaikut­taa asenteisiin

Racon sarja­ku­vat ovat eloku­va­mai­sia. Se toden­tui­kin upeasti animaa­tioissa, joita näin näyt­te­lyssä. Ryppyjä-animaa­tiossa kuva­taan koske­vasti tunnetta muistin katoa­mi­sesta. Se on hetki, jolloin nyky­hetki ja mennei­syys sekoit­tu­vat Emilion päässä. Hän hämmen­tyy, ahdis­tuu ja alkaa huhuilla vaimo­aan ja pikkupoikaansa.

Paco Roca kuvaa muis­ti­sai­rautta sairas­ta­via ihmisiä herkästi ja arvok­kaasti. Elämä vanhain­ko­dissa vaikut­taa karulta ja surul­li­sel­ta­kin, mutta kuiten­kin tari­nassa häiväh­tää hellää huumoria. 

Kirjasta löytyy sytyk­keitä keskus­te­luun ja pohdin­toi­hin, olitpa nuori tai vanha, työn­te­kijä tai lähei­nen. Sarja­ku­vat ovat hyvä keino lisätä tietoi­suutta ja ymmär­rystä muis­ti­sai­rauk­sista ja vaikut­taa asen­tei­siin. Yksi kuva saattaa jossain tilan­teessa olla vaikut­ta­vampi kuin sata sanaa.


Teksti ja kuvat:

Arja Jämsén, projek­ti­asian­tun­tija, Karelia-ammattikorkeakoulu