Muut­tuva maaseutu – yhteis­kun­nal­li­nen yritys palve­lu­ver­kon yllä­pi­toon liit­ty­vien haas­tei­den ratkaisualustana?

EU:n viite­ke­hyk­sessä ja Suomessa yhteis­kun­nal­li­nen yrit­tä­jyys nousi laajem­min julki­sen kiin­nos­tuk­sen kohteeksi reilu vuosi­kym­men sitten, kun Euroo­pan parla­mentti hyväk­syi yhtei­sö­ta­loutta koske­van päätös­lausel­man v. 2009 (EU-parla­mentti 2009).  Myöhem­min v. 2011 EU-komis­sio julkaisi yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten toimin­taym­pä­ris­tön kehit­tä­mistä koske­van aloit­teensa (EU-komis­sio 2011). Suomessa merkit­tävä virs­tan­pyl­väs oli Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön aset­ta­man, yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­mal­lia arvioi­neen työryh­män yhteen­ve­to­ra­por­tin julkis­ta­mi­nen v. 2011 (TEM 2011). Maini­tun rapor­tin merkit­tä­vin seuraus oli se, että Suomeen perus­tet­tiin yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen merkki -järjes­telmä Suoma­lai­sen Työn Liiton toimesta.

Kiin­nos­tus yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­mal­lia kohtaan on virin­nyt uudes­taan viime vuosina. Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riö asetti 4.6.2020 työryh­män valmis­te­le­maan ehdo­tuk­sia yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten toimin­tae­del­ly­tys­ten paran­ta­mi­seksi. Työryh­män työn tulok­sena julkis­tet­tiin kansal­li­nen Yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten stra­te­gia (TEM 2021). Stra­te­giassa yhteis­kun­nal­li­nen yritys määri­tel­lään suoma­lai­sessa viite­ke­hyk­sessä seuraavasti:

”Yhteis­kun­nal­li­nen yritys harjoit­taa liike­toi­min­taa yhteis­kun­nal­li­sen tavoit­teensa toteut­ta­mi­seksi ja käyttää suurim­man osan voitos­taan tai ylijää­mäs­tään tämän ensi­si­jai­sen tavoit­teensa edis­tä­mi­seen, mikä on vahvis­tettu yhtei­sön yhtiö­jär­jes­tyk­seen tai sään­töi­hin. Lisäksi yhteis­kun­nal­li­nen yritys koros­taa toimin­nas­saan vastuul­li­suutta, avoi­muutta ja läpi­nä­ky­vyyttä sekä hallin­to­mal­lis­saan osal­li­suutta ja demo­kra­tiaa”. (TEM 2021, 16).

Oleel­lista on huomioida, että yhteis­kun­nal­li­nen yritys ei ole juri­di­nen yritys­muoto vaan liike­toi­min­ta­malli, jonka tavoit­teet ovat yhteis­kun­nal­li­sia (TEM 2011, 13).

Yhdys­kun­ta­ra­ken­teen muutos – Suomi kaupun­gis­tuu kiih­ty­vällä tahdilla

Suomessa on ollut viime vuosi­kym­me­ninä käyn­nissä alue­ra­ken­teen keskit­ty­mis­ke­hi­tys, jonka seurauk­sesta väestö ja samalla työvoima on keskit­ty­nyt pääkau­pun­ki­seu­dulle ja muihin maan suurim­piin kaupun­kei­hin. Kaupun­gis­tu­mi­sen nopeutta kuvaa se, että kun vuonna 2000 noin 66 prosent­tia suoma­lai­sista asui kaupun­ki­seu­duilla, oli osuus noussut vuoteen 2022 mennessä 73 prosent­tiin. Luku­mää­räi­sesti kaupun­kia­luei­den väestö kasvoi tarkas­te­lu­vä­lillä noin 618 000 henki­löllä ja maaseu­dulla asuva väestö puoles­taan supis­tui luku­mää­räi­sesti noin 250 000 henki­löllä (Tilas­to­kes­kus, Väestörakenne).

Kaupun­ki­seu­duilla asuvien osuuden enna­koi­daan nouse­van vuoteen 2040 mennessä noin 78 prosent­tiin (Rehunen, Helmi­nen, Honka­tu­kia 2019, 2). Työs­sä­käy­vän väestön kaupun­gis­tu­mi­nen on ollut koko väestöä nopeam­paa ja tämän proses­sin enna­koi­daan jatku­van enti­sellä vauh­dilla myös tule­vai­suu­dessa. Rehunen ym. ovat arvioi­neet, että vuoteen 2040 mennessä työl­li­sistä 84 prosent­tia asuu kaupun­ki­seu­duilla (Rehunen ym. 2019, 2). Vastaa­vasti maaseu­dun sekä pienten ja keski­suur­ten kaupun­ki­seu­tu­jen osuuden väes­töstä ja työl­li­sistä enna­koi­daan supis­tu­van enti­ses­tään. Vuonna 2040 maaseu­dulla asuisi alle viiden­nes työl­li­sestä väes­töstä (Rehunen ym. 2019, 4).

Alue­ra­ken­teen keskit­ty­mi­sen myötä myös työmark­ki­nat eriy­ty­vät. Rehusen ym. (2019) arvion mukaan suurim­pien kaupun­ki­seu­tu­jen työmark­ki­nat kehit­ty­vät yhä moni­puo­li­sem­miksi ja tarjoa­vat sekä korkeasti koulu­te­tun työvoi­man asian­tun­ti­ja­teh­tä­viä että moni­puo­li­sesti myös palve­lua­lan työpaik­koja. Pienillä ja keski­suu­rilla kaupun­ki­seu­duilla puoles­taan koros­tuu julkis­ten palve­lu­jen merki­tys työl­lis­tä­jänä (Rehunen ym. 2019, 5).

Yhtä­ai­kai­sesti tapah­tuva väestön ikään­ty­mi­nen ja hoiva­tar­peen kasvu sekä työvoi­man eläköi­ty­mi­sen kiih­ty­mi­nen erityi­sesti sosi­aali- ja tervey­sa­lalla tulee aiheut­ta­maan haas­teita työvoi­man saata­vuu­delle. Rehunen ym. (2019, 6) arvioi­vat, että vaikeu­det ammat­ti­tai­toi­sen työvoi­man saata­vuu­dessa voivat johtaa työmat­ko­jen ja työasioi­hin liit­ty­vien matko­jen piden­ty­mi­seen ja työpoh­jai­sen kakko­sa­su­mi­sen yleistymiseen.

Väestön ikään­ty­mi­sen ohella myös väestön vähe­ne­mi­nen on erityi­sesti maaseu­tua kosket­tava ongelma. Väestön vähe­ne­mi­nen ja väestön keski­mää­räi­sen tulo­ta­son lasku on johta­nut monilla pienem­millä paik­ka­kun­nilla näky­villä olevaan ilmiöön, jossa paikal­li­nen väes­tö­pohja ei enää riitä kannat­te­le­maan erilai­sia palve­luja, mikä puoles­taan on johta­nut paikal­li­sen palve­lu­ver­kon supis­tuk­siin (Rehunen ym. 2019, 9). Myös tämä kehi­tys­kulku johtaa asuk­kai­den liik­ku­mis­tar­pei­den kasvuun, ellei kiin­tei­den palve­lu­pis­tei­den tilalle kyetä kehit­tä­mään toimi­via liik­ku­via palve­luja, verk­ko­vä­lit­tei­siä palve­lu­kon­sep­teja tai omaeh­toi­sen paikal­li­sen palve­lu­tuo­tan­non malleja.

Kehi­tys­kulku Pohjois-Karjalassa

Pohjois-Karja­lan maaseu­tua­luei­den väes­tö­ke­hi­tys noudat­te­lee valta­kun­nal­lista kehi­tys­suun­taa. Pohjois-Karjala on esimerkki suoma­lai­sesta harvaan asutusta maakun­nasta, jonka väestö ikään­tyy ja vähenee. Maakun­nan väes­tö­määrä väheni aika­vä­lillä 2000-2021 noin 13 000 henki­löllä. Samalla ajan­jak­solla 65-vuotta täyt­tä­nei­den määrä kasvoi maakun­nassa 15 500 henki­löllä (+ 52 %). (Rautiai­nen ym., 2023, 14). Pohjois-Karja­lassa asui vuoden 2021 lopussa 163 300 henki­löä, joista työi­käi­seen väes­töön (Tässä: 15-64-vuoti­aat) kuului noin 96 000 henki­löä. (Tilas­to­kes­kus, Väestörakenne).

Maakun­nan väes­tö­mää­rän ennus­te­taan supis­tu­van nyky­ta­solta vuoteen 2035 mennessä lähes 12 000 henki­löllä 151 400 henki­löön. 65 vuotta täyt­tä­nei­den osuuden koko väes­töstä ennus­te­taan kasva­van nykyi­sestä 28 %:sta siten, että vuonna 2035 heidän osuu­tensa koko väes­töstä olisi 32 %. Työi­käis­ten määrän puoles­taan ennus­te­taan supis­tu­van vastaa­valla ajan­jak­solla 11 000 henki­löllä noin 85 000 henki­löön. (Tilas­to­kes­kus, Väes­tö­en­nuste 2021).  Pohjois-Karja­lan väes­töl­li­sen huol­to­suh­teen ennus­te­taan kasva­van nykyi­sestä noin 70:stä (2021) 78,5:een vuonna 2035. (Tilas­to­kes­kus, Väes­tö­en­nuste 2021). Huoles­tut­ta­vaa on se, että Pohjois-Karja­lassa huol­to­suh­teen nousu johtuu ikään­ty­neem­män väestön kasvusta.

Väes­töl­li­siin muutok­siin liittyy Pohjois-Karja­lassa myös alueen sisäi­nen muut­to­liike, jonka vaiku­tuk­sesta väestö keskit­tyy maakun­ta­kes­kuk­seen ja sen lähia­lueille. Maakun­nan väes­tö­mää­rän vähe­ne­mi­nen ja alueel­li­sesta keskit­ty­mi­nen sekä työi­käis­ten määrän supis­tu­mi­nen nostaa pintaan haas­teita erilais­ten palve­lu­jen järjes­tä­mi­selle. Ongelma kulmi­noi­tuu maakun­nan reuna-alueilla, jossa väes­tö­mää­rän vähe­ne­mi­sestä ja osit­tain ikära­ken­teesta johtuva paikal­li­sen osto­voi­man heiken­ty­mi­nen on johta­nut palve­lu­ver­kon harven­tu­mi­seen. Erityi­sesti tämä koskee kaupal­li­sia palve­luja kuten esimer­kiksi kaupan alan erikois­liik­keitä. Yksi­tyi­sen palve­lu­ver­kon ohella myös julki­sen sekto­rin tarjoa­mat palve­lut ovat vähen­ty­neet reuna-alueilla. Taus­talla ovat julkis­ten palve­lu­jen järjes­tä­mi­sen liit­ty­vät tehok­kuus­ta­voit­teet ja toisaalta digi­ta­li­saa­tion tarjoa­mien mahdol­li­suuk­sien hyödyntäminen.

Yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­malli ratkai­suksi palve­lu­jen järjes­tä­mi­sen haasteisiin?

Julki­sen ja yksi­tyi­sen palve­lu­ver­kon supis­tu­mi­sen tuot­ta­miin haas­tei­siin on pyritty vastaa­maan uuden­lais­ten palve­lu­mal­lien kehit­tä­mi­sellä. Yhtenä mahdol­li­sena keinona on nähty se, että maaseu­dun asuk­kaat ottavat aiempaa aktii­vi­sem­man roolin paikal­lis­ten palve­lu­jen järjes­tä­mi­sessä. (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2021, 42).

Maaseu­dulla on pitkät perin­teet omaeh­toi­sesta ja yhtei­söl­li­sestä yritys­toi­min­nasta. Perin­tei­sesti maaseu­dun yhdys­kun­ta­ra­ken­tee­seen liit­ty­viä palve­lu­puut­teita on pyritty ratkai­se­maan esimer­kiksi osuus­kun­ta­muo­toi­sen orga­ni­soi­tu­mi­sen kautta. Maaseu­dulle on ollut leimal­lista myös muun­lai­nen yhtei­söl­li­nen toiminta, jota on harjoi­tettu mm. erilai­sen yhdis­tys­toi­min­nan viitekehyksessä.

Maaseu­tu­tut­ki­muk­sen piirissä on nähty vaikut­ta­van ja kustan­nus­te­hok­kaan palve­lu­jär­jes­tel­män edel­ly­tyk­senä olevan julki­sen sekto­rin ja kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimi­joi­den uuden­lai­nen kump­pa­nuus (Katti­la­koski & Ranta­mäki 2020, 375). Erityi­sesti tämä kehi­tys­suunta näkyy kuntien roolin muutok­sessa. Kuntien toimin­nassa on koros­tu­nut paikal­lis­ten yhtei­sö­jen kehit­tä­mi­seen ja osal­lis­ta­mi­seen liit­ty­vät pyrki­myk­set.  Kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimi­joille on pyritty raken­ta­maan valmiuk­sia osal­lis­tua omien asioi­densa suun­nit­te­luun ja hallin­taan ja mahdol­li­suuk­sien mukaan myös palve­lui­den tuot­ta­mi­seen joko itse­näi­sesti tai yhteis­työssä koti­kun­nan tai muiden paikal­lis­ten toimi­joi­den kanssa (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2021, 44).

Tällai­sia uuden­lai­siin palve­lu­mal­lei­hin liit­ty­viä kokei­luja on toteu­tettu Suomessa myös yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­mal­liin tukeu­tuen. Moila­sen (2016) mukaan tällöin on usein ollut kyse jostain paikal­li­sesti koetusta palve­lun puut­teesta tai tarpeesta, jota paikal­li­set asuk­kaat ovat lähte­neet turvaa­maan yhtei­söl­li­sen yrit­tä­jyy­den, kuten yhdis­tys­toi­min­nan tai osuus­kun­tay­rit­tä­jyy­den keinoilla. Paikal­li­syh­tei­sö­läh­töi­sen toimin­nan tulok­sena on synty­nyt erilai­sia lähi­pal­ve­luja esimer­kiksi vanhus­ten koti­pal­ve­lu­mal­leja, paikal­li­sia laaja­kaista-, vesi­huolto- tai lämmön­tuo­tan­to­rat­kai­suja, päivä­ko­teja sekä pieniä kylä­kaup­poja (Moila­nen 2016, 151-152; Katti­la­koski, Ranta­mäki, Heinä­aro 2022, 20-28).

Rinne-Koski ja Lähdes­mäki (2023) määrit­te­le­vät edellä kuvatun kaltai­sen omaeh­toi­sen paikal­li­sen kehit­tä­mis­toi­min­nan yhtei­sö­läh­töi­seksi yhteis­kun­nal­li­seksi yritys­toi­min­naksi. Määri­tel­mäl­li­sesti yhtei­sö­läh­töi­nen yhteis­kun­nal­li­nen yritys on heidän mukaansa ”yhtei­sön omis­tama tai perus­tama yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­lo­gii­kalla toimiva yritys, joka vastaa paikal­li­siin tarpei­siin teke­mällä liike­toi­min­taa yhtei­sön hyväksi ja vastaa toimin­nas­taan paikal­li­selle yhtei­sölle” (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2023, 173). Maaseu­dun viite­ke­hyk­sessä tällai­set yhtei­sö­läh­töi­set yhteis­kun­nal­li­set yrityk­set sijoit­tu­vat usein sellai­sille alueille, joilla yksi­tyistä mark­ki­naeh­toista palve­lu­ky­syn­tää on tarjolla rajoi­te­tusti. Tämän seurauk­sena tällais­ten yritys­ten on haas­teel­lista raken­taa kestä­vää ansain­ta­mal­lia ilman, että julki­nen sektori ja erityi­sesti kunnat ovat jossain roolissa tarjot­tu­jen palve­lu­jen osta­jina ja käyt­tä­jinä. (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2021, 43).

Monen ”perin­tei­sen” maaseu­tu­yri­tyk­sen liike­toi­min­ta­kon­septi perus­tuu esimer­kiksi Pohjois-Karja­lassa siihen, että vaikka yritys tai sen toimi­piste sijait­see fyysi­sesti maaseu­dulla, merkit­tävä osa asiak­kaista tavoi­te­taan kaupun­gista (tässä: Joensuu). Paikal­li­sesti orien­toi­tu­neilla yhteis­kun­nal­li­silla yrityk­sillä tällaista ansain­ta­läh­dettä ei usein­kaan ole, joten liike­toi­min­nan volyymi saattaa jäädä talou­del­li­sen kestä­vyy­den näkö­kul­masta liian vähäi­seksi tai sille tasolle, että liike­toi­min­nan kehit­tä­mi­seen ei löydy resurs­seja. Asiaan kytkey­ty­vät julki­sissa hankin­noissa nouda­tet­ta­vat käytän­teet, jotka lähtö­koh­tai­sesti eivät aseta yhteis­kun­nal­li­sia yrityk­siä erityis­a­se­maan suhteessa muihin palve­lun­tar­joa­jiin. Yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten mahdol­li­suuk­sia osal­lis­tua julkis­ten hankin­to­jen toteut­ta­mi­seen paran­taisi se, että kilpai­lu­tuk­sissa koros­tet­tai­siin nykyistä enemmän sosi­aa­li­sen kestä­vyy­den ja vaikut­ta­vuu­den vaati­muk­sia (Lind­berg & Väätä­möi­nen 2023, 112).

Yhteis­kun­nal­li­nen yritys – lunas­ta­ma­ton lupaus?

Yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen luku­mää­rää Suomessa on pyritty arvioi­maan eri tahojen toimesta aika ajoin. Yhteistä näke­mystä toimin­ta­mal­liin tukeu­tu­vien yritys­ten luku­mää­rästä ei ole muodos­tu­nut. Kosti­lai­nen (2020) päätyi arvios­saan siihen, että Suomessa oli vuonna 2019 noin 1700 yhteis­kun­nal­lista yritystä, joista yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen merkin hank­ki­neita oli 231 (Kosti­lai­nen 2020, 21). Yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten yhteen­las­kettu liike­vaihto oli noin 5,8 miljar­dia euroa ja työpaik­koja yrityk­sissä oli yli 50 000 (Kosti­lai­nen 2020, 20). Yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten merki­tystä lisää se seikka, että tällai­silla toimi­joilla on keski­mää­räistä suurempi rooli osatyö­ky­kyis­ten työl­lis­tä­jänä (Kosti­lai­nen 2020, 20). Pohjois-Karja­lassa toimi v. 2019 yhteensä 54 yhteis­kun­nal­lista yritystä, joista tunnis­tau­tu­neita eli yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen merkin hank­ki­neita oli 5 (Kosti­lai­nen 2020, 23).

Suhteessa yritys­ten toimi­paik­ko­jen koko­nais­mää­rään, joka v. 2019 oli koko maan osalta noin 580 000 ja Pohjois-Karja­lassa lähes 16 000 (Tilas­to­kes­kus, Alueel­li­nen yritys­toi­min­ta­ti­lasto), voidaan todeta yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten olevan luku­mää­räi­sesti edel­leen margi­naa­li­nen ilmiö. On syytä huomioida, että käytössä olevat lasken­ta­me­ne­tel­mät eivät tavoita kaikkia yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen liike­toi­min­ta­mal­liin tukeu­tu­via, mutta ”ei-tunnis­tau­tu­neita” yksi­tyi­siä yrityk­siä. Yhteis­kun­nal­li­nen yrit­tä­jyys tai arvo­läh­töi­nen yrit­tä­jyys on siis toden­nä­köi­sesti ylei­sem­pää, kuin mitä viimei­sim­mät julkis­te­tut laske­mat antavat ymmär­tää (Anosch­kin & Kainu­lai­nen 2023, 53, 58-59).

Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön aset­ta­man stra­te­gia­työ­ryh­män kanna­no­toista ilmenee, että eräs selitys toimin­ta­mal­lin tois­tai­seksi vähäi­selle suosiolle on se, että Suomesta puuttuu yleistä tietoi­suutta ja ymmär­rystä liike­toi­min­ta­mal­lin erityis­piir­teistä ja sen yhteis­kun­nal­li­sesta merki­tyk­sestä. Luotet­ta­vaa tilas­to­tie­toa toimi­joista ei ole saata­vissa ja toisaalta myös tutki­mus­tie­toa toimin­nan yhteis­kun­nal­li­sista vaiku­tuk­sista on vähän. Haas­teita yhteis­kun­nal­li­sen yrit­tä­jyy­den kehit­ty­mi­selle aiheut­taa myös se, että liike­toi­min­ta­mal­lin erityis­piir­tei­siin erikois­tu­nutta neuvonta- ja ohjaus­pal­ve­lua ei ole riit­tä­västi saata­villa ja myös rahoi­tuk­sen saata­vuu­dessa on ongel­mia (TEM 2021, 11).

Stra­te­gia­työ­ryhmä näkee tietyissä yhteis­kun­nal­li­sissa kehi­ty­stren­deissä poten­ti­aa­lia yhteis­kun­nal­li­sen yritys­toi­min­nan kasvua­lus­tana. Kier­to­ta­lou­den edis­tä­mi­seen tähtää­vät poli­tiik­ka­lin­jauk­set ovat osal­taan lisän­neet kier­rä­tys­toi­min­nan suosiota, mikä avaa mahdol­li­suuk­sia osatyö­ky­kyis­ten ja muiden vaikeassa työmark­kina-asemassa olevien työl­lis­tä­mi­seen esimer­kiksi yhteis­kun­nal­li­siin yrityk­siin tukeutuen. 

Kasvu­po­ten­ti­aa­lia nähdään olevan sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lua­lalla, jossa ikään­ty­neen väestön luku­mää­räi­nen kasvu pakot­taa kehit­tä­mään alalle uusia palve­luin­no­vaa­tioita ja toimin­ta­mal­leja. Myös etätyön lisään­ty­mi­sen ja moni­paik­kai­suu­den yleis­ty­mi­sen arvioi­daan luovan edel­ly­tyk­siä uusien liike­toi­min­ta­mal­lien synty­mi­selle (TEM 2021, 13).  Samaa kehi­tys­suun­taa vahvis­ta­vat vihreän siir­ty­män edis­tä­mi­seen liit­ty­vät poli­tiik­ka­toi­men­pi­teet, joilla tavoi­tel­laan ekolo­gi­sesti kestä­vään ja vastuul­li­seen talous­mal­liin siir­ty­mistä. Tämä avaa uusia mahdol­li­suuk­sia esimer­kiksi hajau­te­tun biota­lou­den toimin­ta­mal­lien laajen­ta­mi­selle, jossa maaseutu ja siellä olevat luon­non­va­rat sekä paikal­li­set tuot­ta­ja­ver­kos­tot ovat keskiössä. Yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen liike­toi­min­ta­mal­lia on hyödyn­netty esimer­kiksi lämpöy­rit­tä­jyy­den piirissä esimerk­kinä Enon ener­giao­suus­kunta (Tiainen ym. 2014, 60-64).

Kestä­väm­pää elämän­ta­paa ja vastuul­li­suutta suosi­vien arvojen vahvis­tu­mi­nen heijas­tuu myös työelä­mään. Nuorem­mille ikäpol­ville työsuh­tei­siin liit­ty­vissä odotuk­sissa koros­tu­vat työn merki­tyk­sel­li­syys, sisältö ja vaikut­ta­mis­mah­dol­li­suu­det (TEM 2021, 13, Haik­kola & Mylly­niemi 2020, 5, 55). Nuorten työelä­mään liit­ty­vissä odotuk­sissa koros­tuu myös halu kokeilla yrit­tä­jyyttä, mikä yhdis­tet­tynä työn merki­tyk­sel­li­syy­den arvos­ta­mi­seen avaa näkymiä yhteis­kun­nal­li­sen yrit­tä­jyy­den suosion kasvulle tule­vai­suu­dessa (Haik­kola & Mylly­niemi 2020, 81).

Maaseu­tu­yh­tei­söt muut­tu­vat – muut­tu­vatko toimintamallit?

Maaseu­tuun toimin­taym­pä­ris­tönä liit­ty­vät muutos­te­ki­jät kuten väes­tö­ra­ken­teen muutos, muut­to­liike sekä yhteis­kun­ta­po­li­tii­kan muut­tu­vat paino­tuk­set ovat johta­neet siihen, että osa maaseu­dun perin­tei­sestä yhtei­söl­li­sestä toimin­nasta on hiipu­nut. Asian­tila kosket­taa erityi­sesti harvaan asuttua maaseu­tua myös meillä Pohjois-Karja­lassa. Yhteis­ten asioi­den ajami­seen vihkiy­ty­nei­den aktii­vis­ten ”kehit­tä­jä­tyyp­pien” joukko ikään­tyy ja joutuu luopu­maan usein vapaa­eh­tois­työ-luon­tei­sista velvol­li­suuk­sis­taan. Akuutti kysymys monessa Pohjois-Karja­lan maaseu­tu­yh­tei­söissä on se, löyde­täänkö näille kansa­lai­syh­teis­kun­nan toimi­vuu­den kannalta avain­pai­koille kyvyk­käitä jatka­jia. Ovatko esimer­kiksi maaseu­dun ”uusmuut­ta­jat” tai moni­paik­kai­set asuk­kaat valmiita otta­maan vastuuta yhteis­ten asioi­den hoita­mi­sesta samalla pietee­tillä kuin paik­ka­kun­nalla pidem­pään asuneet? Ongel­maksi saattaa muodos­tua paitsi yksi­lö­ta­son ajan­käy­töl­li­set haas­teet myös se, että maaseu­dun perin­tei­set talkooa­puun ja vapaa­eh­tois­työ orien­taa­tioon perus­tu­vat toimin­ta­mal­lit eivät enää houkut­tele arvo­maa­il­mal­taan sään­nel­tyyn palk­ka­työyh­teis­kun­taan kiin­nit­ty­neitä suku­pol­via. Myös tässä kohtaa yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­malli voisi tuottaa ainakin osarat­kai­sun ongelmaan.

Yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­malli ei lähtö­koh­tai­sesti perustu vapaa­eh­tois­työlle, vaan tarkoi­tuk­sena on vastuul­lista liike­toi­min­taa harjoit­ta­malla tuottaa yhteis­kun­nal­lista hyvää (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2021, 44-45). Samalla se tarkoit­taa sitä, että yhtei­siä asioita ei enää hoidet­taisi pelkäs­tään harras­tu­nei­suu­den pohjalta vaan ammat­ti­mai­sesti sopi­muk­siin perus­tuen. Toimin­ta­mal­lin laajempi käyt­töön­otto esimer­kiksi yhtei­söl­lis­ten lähi­pal­ve­lu­jen järjes­tä­mi­seen liit­tyen edel­lyt­täisi kunnilta valmiutta solmia sopi­muk­sia tällais­ten yhtei­söl­lis­ten palve­lun­tuot­ta­jien kanssa. Haas­teeksi voi muodos­tua se, että kunnat ovat tottu­neet hank­ki­maan erilai­sia ”kylä­pal­ve­luja” yhdis­tyk­sille tarkoi­tet­tu­jen toiminta-avus­tus­ten hinnalla. Toisaalta esimer­kiksi kyliä edus­ta­vat yhtei­söt on nähty vapaa­eh­tois­työ­or­ga­ni­saa­tioina, joten vakiin­tu­neita toimin­ta­ta­poja ja ajatus­mal­leja saattaa olla vaikea muuttaa.

Rinne-Koski ja Lähdes­mäki (2021, 2023) näkevät yhtenä merkit­tä­vänä haas­teena yhtei­sö­läh­töi­sen yhteis­kun­nal­li­sen yritys­toi­min­nan yleis­ty­mi­selle sen, että tällai­sia toimi­joita ei vält­tä­mättä pidetä vaka­vasti otet­ta­vina liike­toi­min­nan harjoit­ta­jina esimer­kiksi kuntien näkö­kul­masta (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2021, 57). He ovat kiteyt­tä­neet ongel­man seuraa­vasti (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2023, 184):

Yhtei­sö­läh­töi­set palve­lu­tuot­ta­jat joutu­vat kiin­nit­tä­mään erityistä huomiota edun­val­von­taan, luot­ta­muk­sen saami­seen ja maineen raken­ta­mi­seen sen vakuut­ta­mi­seksi, että yhtei­sön toteut­tama palve­lu­tuo­tanto on oikeaa ja vaka­vasti otet­ta­vaa yritystoimintaa.

Rinne-Kosken ja Lähdes­mäen (2021, 2023) mukaan maaseu­dun kyläyh­tei­sö­jen ja kunnan yhteis­työnä kehit­tä­mät ja tuot­ta­mat palve­lut voisi­vat edesaut­taa lähi­pal­ve­lui­den turvaa­mista maaseu­dulla (Rinne-Koski, & Lähdes­mäki 2023, 187). Uhka­ku­vana on heidän näke­myk­sensä mukaan se, että kuntains­ti­tuu­tioille saattaa tuottaa vaikeuk­sia nähdä asuk­kai­den omaeh­toista palve­lu­tuo­tan­toa osana kunnan palve­lu­tuo­tan­non koko­nai­suutta, koska kylä­toi­min­taan liit­ty­vät perin­tei­set toimin­ta­mal­lit vaikut­ta­vat asen­noi­tu­mi­seen (Rinne-Koski & Lähdes­mäki 2021, 58).

Myös Pohjois-Karja­lassa on rohkais­tuttu kokei­le­maan lähi­pal­ve­lu­jen tuot­ta­mista omaeh­toi­sesti, yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­lo­giik­kaan tukeu­tuen. Esimerk­kejä uuden­lai­sista yhtei­söl­li­sistä palve­lu­tuo­tan­to­mal­leista ovat Maise­ma­ky­lien Velli­kello ry:n perus­tama Päivä­koti Velli­kello Selkien kylässä Kontio­lah­della sekä Juuan kunnassa toimiva ja ikäih­mis­ten kotona asumi­sen tuki­pal­ve­luita tuot­tava Osuus­kunta Hopei­nen Koivu.

Mainit­tu­jen palve­lu­jen raken­ta­mi­nen kestä­välle pohjalle on vaati­nut vuosien kehi­tys­työn. Prosessi on vaati­nut vastuu­hen­ki­löiltä ja taus­tayh­tei­söltä myös suuria henki­lö­koh­tai­sia ponnis­te­luja ja sitou­tu­mista yhtei­sen päämää­rän saavut­ta­mi­seen. Maakun­nal­li­sesti ajatel­len tällai­silla sosi­aa­li­silla inno­vaa­tioilla on erityistä merki­tystä toimia esimerk­kinä ja kannus­ti­mena muille maaseu­tu­yh­tei­söille, joilla on saman­kal­tai­sia palve­lu­tar­peita tai palve­lu­puut­teita haas­tee­naan. Toivoa sopii, että tällai­selle arvok­kaalle pionee­ri­työlle löytyy vastuun vaihdon koit­taessa sitou­tu­neita jatkajia.


Kirjoit­taja:

Keijo Koski­nen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu


Lähteet:

Anosch­kin, K. & Kainu­lai­nen, S. 2023. Yhteis­kun­nal­li­set yrityk­set Suomessa tilas­to­jen valossa. Teok­sessa Kosti­lai­nen, H. & Niemi­nen, A. (toim.). Yhteis­kun­nal­li­nen yritys. DIAK Työelämä 31. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6

Euroo­pan parla­mentti. 2009. Social Economy. Euro­pean Parlia­ment reso­lu­tion of 19 February 2009 on Social Economy (2008/2250(INI)). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A52009IP0062

Euroo­pan komis­sio. 2011. Social Busi­ness Initia­tive. Crea­ting a favou­rable climate for social enterpri­ses, key stake­hol­ders in the social economy and inno­va­tion. COM(2011) 682 final. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX%3A52011DC0682

Haik­kola, L. & Mylly­niemi, S. (toim.). Hyvää työtä! Nuori­so­ba­ro­metri 2019. Nuori­so­tut­ki­mus­seura, Verk­ko­jul­kai­suja nro 152.  https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2020/12/nuorisobarometri2019-netti.pdf

Katti­la­koski, M. & Ranta­mäki, N. 2020. Hyvin­voin­tia paikal­lis­ta­massa – maaseu­dun paikal­lis­ten hyvin­voin­ti­jär­jes­tel­mien teoreet­ti­nen tulkin­ta­malli. Janus vol. 28 (4) 2020, 374–391. https://journal.fi/janus/article/view/84079/57959

Katti­la­koski, M., Ranta­mäki, N., Heinä­aro, A. 2022. Maaseu­dun 100 sosi­aa­lista inno­vaa­tiota – tieto­pankki maaseu­dun kansa­lai­syh­teis­kun­ta­läh­töi­sistä sosi­aa­li­sista inno­vaa­tioista.  Itä-Suomen yliopisto. Alue- ja kunta­tut­ki­mus­kes­kus SPATIA, SPATIA RAPORTTEJA 3/2022.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4597-6

Kosti­lai­nen, H. 2020. Yhteis­kun­nal­li­set yrityk­set Suomessa. Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön julkai­suja 2020:10. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-497-6

Lind­berg, J. & Väätä­möi­nen, K. 2023. Julki­set hankin­nat yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten mahdol­li­suu­tena. Teok­sessa Kosti­lai­nen, H. & Niemi­nen, A. (toim.). Yhteis­kun­nal­li­nen yritys, DIAK Työelämä 31. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6

Moila­nen, H. 2016. Yhteis­kun­nal­li­nen yritys voima­va­rana sote-palve­lu­mark­ki­noilla. Teok­sessa Niemelä J. (toim.) Sote sosi­aa­li­sen kestä­vyy­den vahvis­ta­jana. Diako­nia-ammat­ti­kor­kea­koulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-2660

Rautiai­nen, S., Jolk­ko­nen, A., Kahila, P., Koski­nen, K., Kurvi­nen, A., Lempo­nen, V., Tiili­kai­nen, A. 2023. Älykäs sopeu­tu­mi­nen Pohjois-Karja­lan maaseu­dulla, Alku­voima-esisel­vi­tys­hank­keen loppu­ra­portti. SPATIA raport­teja 1/2023. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4892-2

Rehunen, A., Helmi­nen, V., Honka­tu­kia, J. 2019. Aluei­den dyna­mii­kan uusi vaihe: kuinka asuk­kai­den ja työn­te­ki­jöi­den Suomi jäsen­tyy 2020-luvulla. Talous ja yhteis­kunta 4 / 2019. Työn ja talou­den tutki­mus LABORE.  https://labore.fi/t&y/alueiden-dynamiikan-uusi-vaihe-kuinka-asukkaiden-ja-tyontekijoiden-suomi-jasentyy-2020-luvulla/

Rinne-Koski, K. 2021. Kunta­lai­set palve­luita tuot­ta­massa – maaseu­dun yhtei­sö­läh­töi­nen palve­lu­tuo­tanto kunnan viran­omais­ten legi­ti­maa­tio-puhun­nan risti­aal­lo­kossa. Focus Localis , Vuosi­kerta 49., Nro 3 . https://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7929/1262

Rinne-Koski, K. & Lähdes­mäki, M. 2023. Yhtei­sö­läh­töi­nen yhteis­kun­nal­li­nen yritys maaseu­dun palve­lu­tar­jon­nan ja asuk­kai­den hyvin­voin­nin edis­tä­jänä. Teok­sessa Kosti­lai­nen H. ja Niemi­nen A. (toim.) Yhteis­kun­nal­li­nen yritys. Diako­nia-ammat­ti­kor­kea­koulu. DIAK Työelämä 31. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6

Suomen Akate­mia. Stra­te­gi­sen tutki­muk­sen DEMO­GRAPHY-ohjelma. 2023. https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/ohjelmat-ja-hankkeet/2023_demography_vaalitietopaketti.pdf

TEM. 2011. Yhteis­kun­nal­li­sen yrityk­sen toimin­ta­mal­lin kehit­tä­mi­nen. Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön julkai­suja 4/2011.https://tem.fi/documents/1410877/3346190/Yhteiskunnallisen+yrityksen+toimintamallin+kehitt%C3%A4minen+17022011.pdf

TEM. 2021. Yhteis­kun­nal­lis­ten yritys­ten stra­te­gia. Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön julkai­suja 2021:41. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-884-4

Tiainen, K. (toim.), Havu­kai­nen, I., Kuit­ti­nen, V., Matvei­nen, M., Mononen, M., Peipo­nen, J., Tykky­läi­nen, S. 2014. Yhteistä hyvää yrit­tä­mällä – kestä­vää ja läpi­nä­ky­vää liike­toi­min­taa. Karelia-ammat­ti­kor­kea­koulu. Julkai­susarja B: 13. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-275-087-7

Tilas­to­kes­kus, StatFin. 11s3 Väestö asuin­pai­kan kaupunki-maaseutu-luoki­tuk­sen sekä suku­puo­len ja iän mukaan, 2000-2022. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaerak/statfin_vaerak_pxt_11s3.px/table/tableViewLayout1/

Tilas­to­kes­kus StatFin. Väes­tö­en­nuste 2021. Väes­töl­li­nen huol­to­suhde alueit­tain, 2021-2040.  https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaenn/statfin_vaenn_pxt_139h.px/

Tilas­to­kes­kus StatFin. Väes­tö­en­nuste 2021. Väestö iän ja suku­puo­len mukaan alueit­tain, 2021-2040. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vaenn/statfin_vaenn_pxt_139f.px/

Tilas­to­kes­kus. Alueel­li­nen yritys­toi­min­ta­ti­lasto. 13ww Yritys­ten toimi­pai­kat toimia­loit­tain ja maakun­nit­tain, 2018-2022. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__alyr/statfin_alyr_pxt_13ww.px/

Artik­ke­li­kuva: Freepik