Olimme BIP-intensiiviviikolla Irlannissa huhti-toukokuun vaihteessa. Opintojakson otsikkona oli “Our Stories are Wild: Connecting with Children and Nature”. Viikolle osallistui Kareliasta kaksi opettajaa ja 10 opiskelijaa. Lisäksi osallistujia oli Irlannista, Virosta ja Saksasta. Atlantic Technological University Sligon järjestämä BIP (Blended Intensive Programme) oli jatkoa aikaisemmalle yhteistyölle samojen korkeakoulukumppaneiden kanssa.
Viikko oli nimensä mukaisesti intensiivinen, ja erittäin monipuolinen. Ennätimme tutustua kuvataiteiden ja tarinoiden käyttöön, metsäpäiväkotiin ja kaikkien mielestä kurssin ehdottomaan kohokohtaan surffaukseen, ja moneen muuhun kiehtovaan asiaan. Ennen intensiiviviikkoa kaikki olivat jo osallistuneet yhteiseen online-sessioon, jossa tutustuttiin alustavasti kaikkiin osallistujiin ja lyhyesti eri maiden varhaiskasvatukseen.
Intensiiviviikolla opiskelijat ja opettajat tutustuivat erilaisiin teorioihin ja käytäntöihin sekä niiden soveltamiseen varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli oppia käyttämään liikuntaa, taidetta ja luonnon elementtejä niin, että ne tuovat positiivisia vaikutuksia kaikille lapsille, riippumatta heidän erilaisista taustoistaan tai tarpeistaan. Viikon aikana osallistuimme moniin työpajoihin ja opiskelijat rakensivat lisäksi kansainvälisissä ryhmissä heidän omia tarinoitaan, joissa yhdistyivät uudet kokemukset ja opiskelijoiden omat kulttuuritaustat sekä niihin sisältyvät tarinat ja myytit. Opiskelijoiden loppuesitykset olivat oivaltavia ja kiehtovia.
Luonnon vihreä voima
Tutustuimme metsäpäiväkotiin ja siellä toteutettavaan luontoläheiseen pedagogiikkaan. Kuuntelimme luentoja ja luonnon ääniä, maistelimme ja havainnoimme kasveja, rakensimme majoja ja valmistimme itse lounaamme. Osallistuimme toimintaan siis kaikilla aisteillamme. Poikkeavaa suomalaisen varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön oli esimerkiksi ympäristössä olevat myrkkykasvit. Näitä ei ollut poistettu, vaan lapsia opetetaan pienestä pitäen tunnistamaan ja kunnioittamaan (”tervehtimään”) niitä. Samankaltaisuuttakin ympäristökasvatuksesta löytyy. Suomalaisen varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tavoitteena on myös vahvistaa lasten luontosuhdetta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on esillä kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminen ympäristön puolesta. (Opetushallitus 2022, 49.) Nämä ulottuvuudet tulivat esiin intensiiviviikon aikana useaan kertaan.
”BIP-matka oli mahtava kokemus, jossa oppi näkemään asioita eri näkökulmista, erityisesti luontoyhteydestä, ja kuinka luontoa voi hyödyntää työskennellessä lasten kanssa” (Opiskelijan reflektio 2025).
Luonto oli osana myös myöhemmin saman päivän aikana. Metsäkävelyn aikana tutustuimme paikallisiin myytteihin ja tarinoihin, joita opiskelijat pystyivät käyttämään inspiraationa omiin esityksiinsä. Opiskelijat keräsivät matkoilta aineistoa näin ollen yhteisiin tarinoihinsa, ja tekivät niiden pohjalta hienoja videoita ja kollaaseja.
Yhteistä tarinankerrontaa ja maalausta
Taidetyöpajassa tutustuimme esimerkiksi tarinoiden ja kuvataiteen käyttöön lasten kanssa. Tutustuimme lasten tekemiin kirjoihin ja teimme pienissä kansainvälisissä ryhmissä, opiskelijat omissaan ja opettajat omassa ryhmässään, pienet kuvakirjat. Kirjojen tekeminen toteutui niin, että seuraava aina jatkoi tarinaa edellisten kuvien pohjalta. Työpaja herätti paljon naurun purskahduksia ja innostunutta aherrusta. Lisäksi maalasimme vesiväreillä ja saimme nauttia värien voimasta. Yhteisen kuvakirjan tekeminen on otettu jo käyttöön tänä keväänä varhaiskasvatuksen täydentävissä opinnoissa.
Kulttuurilliset ominaispiirteet ovat usein osa BIP:n intensiiviviikkoa. Pääsimmekin kuuntelemaan kelttiläisen harpun soittoa, tanssimaan irlantilaisia tansseja ja nauttimaan irlantilaisesta musiikista irlantilaisen säkkipillin, tinapillin ja kelttihaitarin sävelmin. Harppu on ollut Irlannin tunnuksena jo 1200-luvulta lähtien. Saimme kaikki opettajat matkamuistoksi oman tinapillin, jonka soitto vaatii kyllä sitkeää harjoittelua. Kokeilimmekin ensimmäisiä tinapillin ääniä jo Sligon yössä.
Meren voimauttava vaikutus
Kävimme viikon aikana useilla erilaisilla rannoilla, ja ihailimme ja tutkailimme Atlantin valtameren äärettömyyttä ja kiehtovaa liikettä niin vuorilta kuin vedestä käsin. Maisemat olivat toinen toistaan upeampia, mutta vaikuttavin kokemus kaikille tuntui olevan surffaaminen. Ei haitannut mitään, jos ei päässyt seisomaan asti, jopa vatsallaan tai kontallaan oli mahtavaa edetä aaltojen tahtiin. Meriveden huljahtaminen märkäpuvun sisälle ja silmiin tai kylmästä vedestä hieman tunnottomat jalkaterät eivät hidastaneet vauhtia tai intoa.
Surffauksen jälkeen siirryimme viereiselle rannalle surffausmestari, tutkija ja sosiaaliekologi Easkey Brittonin työpajaan. Pidimme pienen meditaatiohetken, kuuntelimme, havainnoimme, tunnustelimme ja koimme ympäristöä kaikin aistein. Ympärillä avautui kilometrien pituinen leveä ja sileä hiekkaranta, meren hiomia ja kasaamia pyöreitä kiviä dyynien juurella, pieniä rapuja tarkkakatseisten löydettäväksi ja lukemattomia simpukankuoria keräilijöille tutkailtavaksi. Britton haastoi meitä pohtimaan meren merkitystä elämän ylläpidon kannalta ja samalla miettimään omaa toimijuuttamme sekä vastuullisuuttamme opettajina ja kasvattajina. Britton tarkasteli sekä ihmisen vaikutusta mereen, mutta vielä enemmän meren, ympäristön ja luonnon elementtien vaikutusta ja yhteyttä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Tämä Blue Care -ajattelu täydentää hienosti meidän Green Care -ajatteluamme. Ehkä mekin voisimme pohtia vielä aikaisempaa enemmän järvien, jokien, lumen ja ylipäätään veden merkitystä ja yhteyksiä planeetan ja ihmisen hyvinvointiin osana kasvatusta ja opetusta, varhaiskasvatuksesta alkaen.
”Luontoyhteyden tärkeys ihmisille korostui, sen vaaliminen ja hyödyntäminen. Aion tulevaan työhöni ottaa kaiken oppimani työkalupakkiin mukaan.” (Opiskelijan reflektio 2025.)
Menetelmiä perheiden tukemiseen ja kansainvälistä vertailua
Useimmat työpajat pidettiin ulkona, erilaisissa luontoympäristöissä. Kuvataidetyöpajan lisäksi sisätiloissa järjestettiin työpaja perheiden ja lasten tukemiseen kohdentuvasta Meitheal-menetelmästä. Meitheal on tapa työskennellä lapsen tai nuoren ja hänen perheensä kanssa niin, että prosessin aikana tunnistetaan lapsen tai nuoren vahvuuksia ja tarpeita sekä opitaan vastaamaan niihin. Tässä työpajassa opiskelijat vertailivat myös eri maiden käytäntöjä esimerkiksi maahanmuuttajien, nuorten ja lasten tukemisessa erilaisten case-esimerkkien avulla. Opiskelijat kertoivat, että tämä keskustelu auttoi heitä ymmärtämään, miksi Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Eri maiden käytäntöihin tutustuminen auttaa ymmärtämään, etteivät kaikki ne palvelut, joita meillä tarjotaan, ole itsestäänselvyyksiä kaikissa muissa maissa.
Meathel -menetelmässä oli paljon samankaltaisuutta Suomessa käytettävään Lapset puheeksi -menetelmään. Molemmissa menetelmissä kartoitetaan lasten vahvuuksia, joita ylläpidetään, mutta myös mahdollisia haavoittuvuuksia, joita olisi syytä vahvistaa. Kun lapsen vahvuuksia vahvistetaan kaikissa eri toimintaympäristöissä, joissa lapsi toimii, on mahdollista tarjota lapselle sujuva arki.
Irlannin matka oli osa laajempaa BIP-kokonaisuutta
BIP -yhteistyö alkoi keväällä 2023, kun Karelia-ammattikorkeakoulussa järjestettiin ensimmäinen varhaiskasvatuksen BIP (Uusia tuulia kansainväliseen korkeakouluyhteistyöhön – varhaiskasvatuksen intensiiviopintojakso Kareliassa). Keväällä 2024 BIP:n järjestäjänä oli Vechtan yliopisto Saksassa (BIP mahdollistaa jatkuvan kansainvälisen korkeakouluyhteistyön) ja ensi kevään BIP järjestetään Tallinnassa. Ensi kevään BIP:n teemana on mediakasvatus ja robotiikka. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraava BIP tuo tullessaan. Tämän keväinen BIP-viikko antoi taas uusia oivalluksia, ammatillista kasvua ja kokemusta kv-yhteistyön merkityksestä. Tämän viikon aikana suunniteltiinkin jo uusia mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä esimerkiksi englanninkielisten opintojaksojen muodossa tai jopa uusien BIP-viikkojen mahdollisuudesta. BIP-viikko voi olla epämukavuusalueelle menemistä, mutta koemme, että tällöin oppiminenkin on vahvaa.
Kirjoittajat:
Heli Makkonen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Antti Raekorpi, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu